Heips! Tuli hillitön tarve kirjoittaa oma tarinani.Tässä sitä tekstiä sitten tulee...
Tyyoillinen aloitus,olen aina ollut ylipainoinen.Elämäni varrella olen kokeillut satoja kertoja laihduttaa.Ikää on kertynyt 28.Läpi on kahlattu painonvartijat,kaalisoppadietit ja kaikki muut mitä mieleen juolahtaa.Olen toki onnistunut.Muutaman kuukauden olen jaksanut ja sen jälkeen on motivaatio kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Olen koko tämän lyhyen aikuisiän oikeastaan mennyt sellaisella kaavalla kuin 2kk laihdutusta ja 6kk hillitöntä syömistä.Väliin on mahtunut kaksi raskautta,mutta en voi niitäkään syyttää.Itse olen tämän kaiken aiheuttanut.Kukaan ei ole pakottanut minua syömään tai jämähtämään sohvan nurkaan.Tällä syömisellä sain itseni 103,8 kiloiseksi.Ja pituutta minulle on suotu vain 166 cm.Jokainen voi laskea,että ylipainoa on sellaiset reilut 30 kiloa.Aikamoinen kasa rasvaa.
Ja aivan oma vika...
Viime elokuussa(2004) rupesin miettimään tätä toista puolta asiasta eli terveyttäni.Kolestroli arvot heilu pilvissä ja triklyjä oli niin paljon verisuonistossa,että ihmettelin miten siellä joku veri voi virrata.
Alotin taas taistelun näitä kiloja vastaan.Tälläkertaa motiivina oli terveys ei muiden mielipide itsestäni.Päätin aloittaa vain itseni ja perheeni takia.
Aloitin liikunnan.Kevyesti vesijumpalla ja uinnilla.Se kun ei rasita ylipainoisen niveliä.Neljä ensimmäistä kuukautta vedin tiukkaa linjaa.En siis syönyt mitään ylimääräistä.Toteutin 1200 kcal diettiä.Totesin lokakuussa että mä olin jäänyt koukkuun.En ruokaan vaan liikuntaan.
Joulukuu meni miten meni.Tulihan sitä syötyä ja sillä selityksellä että nythän on joulu.Mun joulu sitten kesti koko kuukauden.Uusivuosi ja uudet kujeet...
Motivaatio laihduttamisen suhteen ei ollut kokonaan hävinnyt suklaakonvehtirasioiden alle.
Huhtikuuhun mennessä olin saanut hävitettyä kropastani 20 kiloa.Voitte kuvitella mikä fiilis...
Olin vaihtanut vesiliikunnan rankempaan urheiluun ja päättäväisenä ostanut kuntosalille jäsenyyden.Tutustuin elämäni ekoja kertoja spinninpyörään ja jäin heti siihen koukkuun.Liikunta oli mulle tosi tärkeetä.Punttista ja spinningiä ja kävelyä yhteensä 4-5 kertaa viikossa.Tämän runsaan liikunnan myötä pystyin nostamaan vuorokauden kalorimäärän 1500.Elämä hymyili ja kilot tippu.
Jokaisessa jutussa on vaan se mutta...
Huhtikuussa sairastuin ja kävin läpi kahden kuukauden aikana keuhkoputkentulehduksen ja keuhkokuumeen.Mun maailma romahti.Ei liikuntaa...
Ihminen aina etsii jonkin korviin menetetyn tilalle.Mulla oli se pahin mahollinen eli syöminen.
Mä söin kaks kuukautta kaikkea mitä kaapista löyty ja jos ei löyny se haettiin kaupasta.Aamupalaks pitkollinen pullaa ja kaakaota tai monia vanukkaita ja paketillinen keksiä.Aika huima muutos puuroon ja ruisleipään verrattuna.Jokainen sen arvaa kuinka siinä kävi.Kesäkuun alussa vaaka näytti 93,8 kiloa.Olihan ero entiseen kymmenen kiloa,mutta kun se vaaka oli jo näyttänyt 83,9 kiloa.
Siis tästä saadaan lyhyellä laskuopilla takaisin tulleita kiloja kymmenen.
Kesäkuun alussa sain lääkäriltä "terveen" paperit. Ja kuin taikaiskusta motivaatio palasi.
Silloin vaaka siis näytti sen 93,8kiloa.Nyt takana kolmisen viikoa taas tätä uutta elämää.Ja tänä aamuna vaaka näytti 89,8 kiloa.Herkkänä ihmisenä voin myöntää että siinä vaiheessa tais tulla muutama onnenkyynel.
Tällä tiellä siis ollaan ja toivon todella että siellä myös pysyn.
En oikeestaan itsekkään tiedä mikä tämän koko jutun pointti oli ehkä kannustaminen tai ihan vaan tunteiden purkaminen ja tämän ihanan asian jakaminen teidän kanssa.
Jos olet jaksanut lukea jutun tähän asti,haluan kiittää sua siitä ja toivottaa ihanan aurinkoista kesää!!!
Tyyoillinen aloitus,olen aina ollut ylipainoinen.Elämäni varrella olen kokeillut satoja kertoja laihduttaa.Ikää on kertynyt 28.Läpi on kahlattu painonvartijat,kaalisoppadietit ja kaikki muut mitä mieleen juolahtaa.Olen toki onnistunut.Muutaman kuukauden olen jaksanut ja sen jälkeen on motivaatio kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Olen koko tämän lyhyen aikuisiän oikeastaan mennyt sellaisella kaavalla kuin 2kk laihdutusta ja 6kk hillitöntä syömistä.Väliin on mahtunut kaksi raskautta,mutta en voi niitäkään syyttää.Itse olen tämän kaiken aiheuttanut.Kukaan ei ole pakottanut minua syömään tai jämähtämään sohvan nurkaan.Tällä syömisellä sain itseni 103,8 kiloiseksi.Ja pituutta minulle on suotu vain 166 cm.Jokainen voi laskea,että ylipainoa on sellaiset reilut 30 kiloa.Aikamoinen kasa rasvaa.
Ja aivan oma vika...
Viime elokuussa(2004) rupesin miettimään tätä toista puolta asiasta eli terveyttäni.Kolestroli arvot heilu pilvissä ja triklyjä oli niin paljon verisuonistossa,että ihmettelin miten siellä joku veri voi virrata.
Alotin taas taistelun näitä kiloja vastaan.Tälläkertaa motiivina oli terveys ei muiden mielipide itsestäni.Päätin aloittaa vain itseni ja perheeni takia.
Aloitin liikunnan.Kevyesti vesijumpalla ja uinnilla.Se kun ei rasita ylipainoisen niveliä.Neljä ensimmäistä kuukautta vedin tiukkaa linjaa.En siis syönyt mitään ylimääräistä.Toteutin 1200 kcal diettiä.Totesin lokakuussa että mä olin jäänyt koukkuun.En ruokaan vaan liikuntaan.
Joulukuu meni miten meni.Tulihan sitä syötyä ja sillä selityksellä että nythän on joulu.Mun joulu sitten kesti koko kuukauden.Uusivuosi ja uudet kujeet...
Motivaatio laihduttamisen suhteen ei ollut kokonaan hävinnyt suklaakonvehtirasioiden alle.
Huhtikuuhun mennessä olin saanut hävitettyä kropastani 20 kiloa.Voitte kuvitella mikä fiilis...
Olin vaihtanut vesiliikunnan rankempaan urheiluun ja päättäväisenä ostanut kuntosalille jäsenyyden.Tutustuin elämäni ekoja kertoja spinninpyörään ja jäin heti siihen koukkuun.Liikunta oli mulle tosi tärkeetä.Punttista ja spinningiä ja kävelyä yhteensä 4-5 kertaa viikossa.Tämän runsaan liikunnan myötä pystyin nostamaan vuorokauden kalorimäärän 1500.Elämä hymyili ja kilot tippu.
Jokaisessa jutussa on vaan se mutta...
Huhtikuussa sairastuin ja kävin läpi kahden kuukauden aikana keuhkoputkentulehduksen ja keuhkokuumeen.Mun maailma romahti.Ei liikuntaa...
Ihminen aina etsii jonkin korviin menetetyn tilalle.Mulla oli se pahin mahollinen eli syöminen.
Mä söin kaks kuukautta kaikkea mitä kaapista löyty ja jos ei löyny se haettiin kaupasta.Aamupalaks pitkollinen pullaa ja kaakaota tai monia vanukkaita ja paketillinen keksiä.Aika huima muutos puuroon ja ruisleipään verrattuna.Jokainen sen arvaa kuinka siinä kävi.Kesäkuun alussa vaaka näytti 93,8 kiloa.Olihan ero entiseen kymmenen kiloa,mutta kun se vaaka oli jo näyttänyt 83,9 kiloa.
Siis tästä saadaan lyhyellä laskuopilla takaisin tulleita kiloja kymmenen.
Kesäkuun alussa sain lääkäriltä "terveen" paperit. Ja kuin taikaiskusta motivaatio palasi.
Silloin vaaka siis näytti sen 93,8kiloa.Nyt takana kolmisen viikoa taas tätä uutta elämää.Ja tänä aamuna vaaka näytti 89,8 kiloa.Herkkänä ihmisenä voin myöntää että siinä vaiheessa tais tulla muutama onnenkyynel.
Tällä tiellä siis ollaan ja toivon todella että siellä myös pysyn.
En oikeestaan itsekkään tiedä mikä tämän koko jutun pointti oli ehkä kannustaminen tai ihan vaan tunteiden purkaminen ja tämän ihanan asian jakaminen teidän kanssa.
Jos olet jaksanut lukea jutun tähän asti,haluan kiittää sua siitä ja toivottaa ihanan aurinkoista kesää!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten sait vaatteita kun oli yli satakiloinen ja vain 166 senttinen? Miten sait töitä vai oletko kotona? Ja miten löysit miehesi ja onko hän ylipainoinen?
Ajattelin ensin olla vastaamatta noin typeriin kysymyksiin.Mutta jos sua niin kamalasti kiinnostaa,voin vaikka vastaillakin.
Vaatteita löytyy meille isoille tytöille esim Lindexiltä ja Henkalta.
Töissä olen ja aina ollut onnekas työnhaussa.
Mieheni löysi minut ja yhteiseloa on takana jo 13 vuotta.Hän on hoikka ja omaa sellaisen ihanuuden,että vaikka hän kuinka söisi ei lihoa.
Toivottavasti sait jotain kiksejä ja tyydytystä näistä vastauksista...
Onko sun maailmasi niin pieni, että kuvittelet, ettei lihavilla ole elämää lainkaan. Koitahan nyt kasvaa niin näet ettei tämä maailma pyöri vain laihojen ympärillä, vaikka he niin kovasti sitä toivovat.
Kummalle tämän viestisi tarkoitit?
Se on tolle alottajalle kova juttu, hyvät hänelle.
Te ootte varmaan nuoria, mutta mulle kohta 70:selle ukolle painon hallinnan säätely
on alkaneen vuosisadan kovin juttu.
Vaimoo tästä on kiittäminen. Hän haali lautaselleni tuorekurkkua,salaattia jne.
Pahoitti mielensä kun tyrkin ne pöydälle.
Hänen mielikseen söin niitä. Hokasin hyväksi keinoksi aterian jälkeiseen
raskaaseen oloon.
Työtapaturman jälkeen ruokahalu katosi viikoksi bakteeritulehduksen takia.
Paino laski kiloja, koska mikään ei pysyny sisällä.
Mielestäni lihavien mollaajat ovat sisäisesti onnettomia ihmisiä.
Olen siihen itsekin syyllistynyt, mutta saanut tästä palautetta, joka
muutti asenteeni sallivammaksi.
Mä olen kai sit harvinainen ihminen, mutta mulla ei ainakaan ole elämää ja juuri lihavuuden takia... oma moka.. mitäs syön...
Ei ole töitä, miestä ja vaatteitakin heikosti (tai näyttää ainaki hemmetin rumalle jos jotain löytyy, heh)
Tarkoitin tälle, joka ihmetteli työtä ja vaatteita. Minäkin olen lihava, joka on työelämässä, on mies ja perhe. Ihan kuin ei lihavalla voisi olla niin. En puolustele, että lihavuus olisi mitenkään hyvä asia, mutta on se paljon itsestä kiinni kuitenkin millaista se elämä on lihavanakin. Ei kai kukaan työtön ja perheetön sinkku lihava oleta, että kun kiloista pääsisi eroon, niin nämä asiat ratkeaisivat ilman, että asian eteen tarvitsisi laihanakaan töitä tehdä.
Tyynelle tsemppiä omassa taistossa, sitä tässä käy itse kukin. Jokainen voi kuitenkin tehdä elämästään siedettävän lihavanakin, ei se silti tarkoita sitä että kiloista ei haluaisi päästä jatkossa eroon.
Hieno tarina.. Minulla pituutta samaverran mut painoa on 140kiloa, eli minun laihdutus on jo aika pitkä prosessi. Kysyisin vaan että miten jaksoit kuntoilla jos söit vaan 1200kaloria ja sinulla lapset hoidettavina? Voisitko antaa esimerkin päivän ruoistasi? esim. just aamupala, luonas, päivällinen, iltapala... Määrät ja laadut.
Minä olen nyt 1200kalorin dietillä ja tuntuu että jalat ei kanna, niin tutisevat. Energia on ihan lopussa. Olen nyt ollut dietillä viikon ja paino tippunut jo 3kiloa.. Taistelen taistelen, mut liikkumaan ei kyllä energiaa riitä. Minulla kaksi pientä lasta jotka vievät kyllä ne vähätkin energiat minulta. Olen kotiäitinä tällä hetkellä.
Hauskoja ton yhden tyypin kysymykset, monikaan ei varmaan tosiaan tiedä että meillä isoille löytyy ihan muodikkaita vaatteita vaikka mistä ja miehiäkin riittää.. :) Eihän niitä lapsia ilman miestä tehdä, heh. Minulla ainakin aina seuraa riittänyt ja mieheni on komea ja hoikka. Myös sitä luokkaa että ei liho vaikka sian päiväässä söisi! :)
Kiitos sinulle tarinasta ja onnea jatkossa. Meitä isojakin naisia tarvitaan tässä maailmassa joten minulla ainakin päämäärä painon suhteen on 80-90kg. Minä olen ollut kanssa aina lihava mut nämä viimeisiet 30kiloa minulle on tullut kilpirauhasenvajaatoiminnan takia. Muuten olen terve, kolestrolikin on alle 3. :)
Kiitos kannustavasta viestistä.Aluksi muakin aina väsytti,mutta kun liikunnasta tuli säännöllistä oma energisyyskin kasvoi.Välillä on päiviä etten oikeen tiedä mihin sen kaiken energian purkaisin.Minäkin olen tällähetkellä kotona lasten kanssa ja näin onkin helpompi kontrolloida omia syömisiään.Mulla on nykyään niinpäin että niinä päivinä kun en liiku olo on väsynyt ja nuutunut.
Halusin vähän vinkkiä siitä mitä syön tohon 1200 kaloriin.Tässä mun eilisen päivän ruuat.
aamupala: puuro 120 kcal
näkkäri 40 kcal
teetä
välipala: rasvaton jugurtti 80 kcal tai banaani 120 kcal
ruoka: tonnikalasalaatti
jääsalaatti,tomaatti,kurkku ja tonnikala vedessä.En käytä kastikkeita.
kaksi ruisleipää 160 kcal
välipala:jugurtti tai hedelmä
ruoka: pyrin siihen,että annoksessa on noin 300 kaloria.Ruoka voi siis olla mitä vain,kunhan katsoo annoskokoa.
iltapala: teetä,ruisleipää ja jugurtti
Tästä kaikesta tulee noin 1000 kaloria,loput menee rasvattomaan maitoon ja leivänpäällä käytettävään rasvaan
Toivottavasti sait jotain vinkkiä.Mullakin ekat viikot ihan tuskaa,kokoajan oli nälkä.Mut mä tulin siihen lopputulokseen että se nälkä oli tuolla korvien välissä.Kun rupesin touhuumaan jotakin muuta,nälkä unohtui.Aika nopeasti itselläni huomasin kuinka maha tottu siihen vähempään ruokaan.Mulla siihen meni se pari viikkoa.Hyvänä vinkkinä sellanen,et jos ihan tolkuton nälkä iskee.Pidä jääkaapissa Valion sokerittomia mehukeittoja.Desissä tais olla jotain 8 kaloria.Vie hyvin pahimman nälän ja on makeaa.
En tiedä meniks tää jotenki sekavaks,mut toivottavasti sait jotain irti.
Iloista ja aurinkoista kesää sulle ja tsemppiä projektille.