Mun 3v nuorempi systeri on rääkänny mua aina, siis ihan aina. Milloin se keksi et mä oon haukkunu sitä ja vanhemmathan uskoo heti musta pahaa, milloin se vaan tuhahtaa mun perään et "vittu mikä lehmä/läski".
Oikeesti, kauanko tuollaista tarvii kestää? Thank god en enää asu kotona mtu eipv tee mieli enää kohta piipahtaakan tapaamassa vanhempia ku sisko istuu siellä vinoilemassa.
Mikä vittu sitä vaivaa? Se on meistä kahdesta kauniimpi, sil on enemmän kaveeita ja menoja. Miks vitussa se siis yrittää viedä mun muutenkin huonoo itsetuntoo viel alemmas?
Pikkusiskot, kertokaa, miksi teette tällaista?
Oikeesti, kauanko tuollaista tarvii kestää? Thank god en enää asu kotona mtu eipv tee mieli enää kohta piipahtaakan tapaamassa vanhempia ku sisko istuu siellä vinoilemassa.
Mikä vittu sitä vaivaa? Se on meistä kahdesta kauniimpi, sil on enemmän kaveeita ja menoja. Miks vitussa se siis yrittää viedä mun muutenkin huonoo itsetuntoo viel alemmas?
Pikkusiskot, kertokaa, miksi teette tällaista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kateellinen sulle jostain, tai jotain..
sun kannattas puhuu sille, keskustella, mistä kiikastaa. (mut pidä malttisi, sisko voi olla tosi hankala ja vittuilla vain, mutta sun pitää vaan jatkaa keskustelua maltillisesti)
ja toinen syy ois luultavasti, et se välittää susta, mut ei muuten osaa näyttää sitä. voihan se tietysti sanoa aivan muuta, esim. et vihaa sua, mut ei se sitä tarkota!
tai sit se on vain sen turhautumista, ehkä sillä on jotain ongelmia. (mut älä mene ihan heti kyselemään, saat vastaukset aika ikävässä muododssa) eli kannattaa ensin selvittää se vittuilu ongelma, ja sitten vasta muut ongelmat!
onnea sulle tossa.... :P
Mie olin joskus aiemmin just tosi veemäinen mun isosiskolle, joka on melkein kolme vuotta mua vanhempi. Kasilla muistaakseni olin pahimmillani. Kettuilin vaan sille päin näköö, suutuin sille jne. Ei mulla varsinaisesti mitään ongelmaa ollu, asuttiin vaan samassa huoneessa, ja oisin halunnu oman huoneen ni se varmaan vaikutti. Ja tällä siskollani on aivan eri rytmi mm. nukkumaanmenossa ku mulla. Mut nyt kolmen vuoden päästä ollaan tosi hyviä kavereita. Se on sitä murrosikää, veikkaisin.
Mut niinku sansku sano, "se välittää susta, mut ei muuten osaa äyttää sitä. voihan se tietysti sanoa aivan muuta, esim. et vihaa sua, mut ei se sitä tarkota!"
Tuo oli ainaki omalla kohti totta. Kerran ku sisko ei tullu kotiin siihen aikaan, mitä se sano tulevansa, olin hermorauniona. Sit ku se myöhään yöllä tuli kotiin, olin vaan tosi vihasena sille, että mitä tulee keskellä yötä herättää koko talon jne. En vaan osannu sanoo sille kiltisti.
Kyllä veikkaan että teilläki se homma alkaa luistaa parin vuoden päästä ku pahin murrosikä on ohi. Jos se on kuitenki tosi paha tapaus, niin kyllä on hyvä sanoo iskälle ja äiskälle, että tuo sisko ei kunnioita yhtään jne. Älä kuitenkaan sano sitä vihasesti, koska sitten ne ei usko.
Tsemppiä! :)
Vedä turpaan! Potkaise sitä...
Tee jotain...
Älä katso sen ärsytystä... tai älä mene kotiisi
Jos oot esimerkiksi 18 vuotias, niin ja se on sua 3 vuotta nuorempi, eli se olis jotai 15, niin sehän on selvä murrosikä joka vaikuttaa suuresti!! Joillakin se vaan on pahempi... Kyllä mäkin haukun mun mutsia (vaikka tuleekin huono omatunto), mutta pyydän tietysti anteeksi! Se nyt vaan on sua niin vähän nuorempi ja se haluis varmaa olla sua vanhempi ja näyttää et se on parempi... turha välittää... sano sille vaan, et "vittu, mitä sä yrität", tai jotai vastaavaa, jos se menee valittaa vanhemmille, niin sit sanot miten asia on! Sanot vaikkapa näin;
"mua ei todellakaan huvita tulla tänne käymään vierailulla, kun täällä on aina pahantuulinen sisko, joka haukkuu.. Anteek, mut teidän (vanhempies) on puhuttava sille järkeä, tai muuten en käy täällä vierailulla! Hän on nuorempi ja hänen on kunnioitettava minua"
Potkase sitä munille!
Kuulosti minun tarinaltani! :)
Siskoni on siis minua 2 vuotta nuorempi, mutta vain vuotta nuorempien luokalla. Kaikki alkoi siitä, kun hän meni yläasteelle. Siellä hän oppi polttamaan ja juomaan, hänestä tuli kovanaama.
Pikkuhiljaa hän on vuosien aikana oppinut manipuloimaan ihmisiä. Hän tekee sitä jatkuvasti, koko ajan. Hänellä on aina esitys päällä, kun läsnä on muita ihmisiä minun ja hänen lisäkseen. Hän pystyy saamaan minut raivon partaalle parissa pienessä sekunnissa, ja kaikki tämä tapahtuu aina äidin silmien alla, mutta kuitenkin äidin huomaamatta. Äidin mielestä minä olen siis se, joka ylireagoi. Hän ei näe siskoni piruilua. Pikkusiskoni saa myös kaiken haluamansa, toisin kuin minä. Hyvä esimerkki tästä on kännykät. Hän on saanut kolmen vuoden sisällä neljä uutta puhelinta, minä en ainoatakaan, koska "ei ole varaa ostaa".
Kolme kokonaista vuotta kärsin siskoni piruilusta ja manipuloinnista. Äiti piti minua jatkuvasti stressaantuneena (sitä todella olin ja olen edelleen), muttei voinut usko syyn olevan pikkusiskoni, joka oli minulle muka "niin kiltti". Pikkuhiljaa olen katkeroitunut, tuskin annan sikolleni koskaan anteeksi.
Rasittavinta siskossani on se, että hän haluaa saada kaikki muut näkemään minut huonompana. Hän mustamaalaa minua isovanhemmilleni, vanhemmilleni ja pikkuveljelleni. Hän raportoi vanhemmilleni jokaisesta tietämästään riidasta, jonka olen käynyt läpi poikaystäväni kanssa. Hän kertoo, kuinka suhteemme ei voi olla hyvällä pohjalla, toisin kuin hänen ja hänen poikaystävänsä. Hän pilkkaa kiinnostuksenkohteitani. Jos snaon, että hänen täytyy nyt pitää päänsä kiinni ja etten jaksa kuunnella hänen paskanjauhantaansa, hän haukkuu minut lehmäksi/läskiksi. On totta, että olen ylipainoinen, eikä hänen haukkumisensa todellakaan nosta jo valmiiksi huonoa itsetuntoani. Olen ainakin tyytyväinen siihen, etten ole niin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen kuin siskoni. Hänen mielestään hänen poikaystävänsä on minun poikaystävääni selvästi komeampi, hän minua kauniimpi ja totta kai halutumpi ja suositumpi, ja hän jaksaa aina jankuttaa noista.
Nyt hän on keksinyt uuden konstin, jolla voittaa vanhemmat puolelleen ja saa takuuvarmasti minut suuttumaan. Minä pidän lävistyksistä ja olenkin ottanut niitä yhteensä neljä naamaani (siskollani on yksi). Minulle hän kehuu lävistyksiäni ja kehoittaa ottamaan lisää, koska "ne ovat niin makeita". En tietenkään ota lävistyksiäni sen mukaan, mitä hän niistä ajattelee, mutta kuvittelin kuitenkin hänen pitävän niistä. Mutta arvatkaapa, mikä oli äänensävy, kun sukulaisia oli paikalla? "Lävistykset ovat rumia ja sinun lävistyksesi näyttävät nomparelleilta huulissasi. Sitä paitsi niitä on liikaa". Kun huomautin hänelle, että hänen mielestään ne eivät olleet kuukausi takaperin ollenkaan rumia, hän osasi jälleen puolustaa itseään haukkumalla minua. Ja tietenkin sukulaiset olivat samaa mieltä siskoni kanssa.
Nyt en onneksi asu enää kotona. Kuukausikin pitempään siellä helvetissä olisi tehnyt minusta sirpaleita. Eipä paljoa huvita mennä kotiinkaan enää, sisko on siellä iloisena vastassa halaillen ja suukotellen. Eipä ole aitoa iloa se, vain pelkkää show'ta, jota esitetään vanhemmille. Onneksi en ole ainoa, joka on huomannut siskoni esityksen. Muutamat kavereistani ovat ihmetelleet siskoni seuran mukaan muuttuvaa käytöstä ja puhetapaa.
Antakaapa siis vinkkejä hirviön kesyttämiseen, tai pikemminkin siihen, miten rasittavalta pikkusiskolta saa jauhot suuhun :) Hyvät letkautukset ja sanavalinnat, tervetuloa :)
mä olen itse pikkusisko ja toivonpa todella, ettei mun isotsiskot ajattele musta noin...tosin kahteen vanhempaan, jotka on asunut varmaan viimeiset 15 vuotta poissa kotoa, ei mulla olekaan niin älyttömän läheiset välit, mut kavereita ollaan silti. nuorimpaan isoonsiskoon mulla onkin sitten läheisemmät välit ja itku tulee ihan varmaan, kun se nyt syksyllä muuttaa pois.
voimia teille joilla on piruja siskoina!