Kuumaa ja kylmää

Niin ristiriitaista viestintää mieheltä että tekisi vuoroin mieli kapsahtaa kaulaan, vuoroin lukea madon luvut. Välillä käytös on suorastaan töykeää, sellaista jota en muuten sietäisi keneltäkään, mutta hänen kohdallaan ei tarvita kuin yksi ystävällinen sana tai pidempi katse niin olen näköjään taas kuin sulaa vahaa. En pidä siitä millaiseksi muutun hänen vaikutuksestaan, tuntuu että kadotan kaiken itsekunnioitukseni. Ei hän ilkeä ole, mutta välillä tuntuu että hän ei osaa perus käytöstapoja. Hän mm. jättää vastaamatta ihan asiallisiin viesteihin, kävelee pois kesken keskustelun sanomatta sanaakaan, vaikka on itse tullut ensin juttelemaan. Toisaalta hän vaikuttaa tietävän minusta asioita, joita en ole hänelle kertonut, mutta jotka on helposti löydettävissä nettistalkkaamisella, esim. musamakuni. Ja tiedän itsekin että vaikutan ihan idiootilta hänen edessään, kun avaan suuni, sieltä tulee vain jotain käsittämättömän tylsää tai yksinkertaista, vaikka olen juuri käynyt mielessäni lukemattomia erilaisia mahdollisia keskustelunaiheita, jopa valmiita repliikkejä. Jopa oma ääneni kuulostaa kamalalta, enkä osaa perustella mielipiteitäni hänen seurassaan mitenkään järkevästi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Aargh! Ja silti hänessä on jotain niin hellyyttävää herkkyyttä ja vilpittömyyttä jota en vaan pysty vastustamaan. Hän on myös hämmentävän kaunis katsella. Nyt vaan on pakko ottaa vähän etäisyyttä.