Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Jos jotain olen tajunnut,

    niin minulla itselläni oli lopulta aika pienet mahdollisuudet vaikuttaa moniin asioihin. Mutta sitten on se suhtautuminen. Voin lakata itkemästä, vaikka hyvinkin läheinen ihminen olisi katkaissut välit. En voi kaikille asioille yhtään mitään. Ja aina on ollut niin, ettei joillekin riitä mikään. Ei mikään sellainen, mitä sinulla olisi annettavana. Päätin, etten vuodata enää yhtään kyyneltä asian johdosta. En vaan mahda sille mitään, mitä toinen minusta ajattelee. Ja olkoon vaan siinä kuvitelmassa, että edustaa jotain paremmuutta, vain minä olen siellä sellainen pakollinen häpeätahra mistä ei pääse millään eroon. Ei sukulaisuus lopulta ratkaise yhtään mitään.
    5204
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Lopeta valehtelu jostain suhtautumisesta

    Äänestä

    • Mitä sinä hyvä ihminen oikeastaa haet näistä gupen itkettää itkettää - provoista?

      Äänestä

    • Anonyymi00002 kirjoitti:

      Mitä sinä hyvä ihminen oikeastaa haet näistä gupen itkettää itkettää - provoista?

      Taas Naisasianainen gubettamassa.

      1Äänestä

    • Anonyymi00003 kirjoitti:

      Taas Naisasianainen gubettamassa.

      Niin? Ja mikä olisi tämän vastapuoli- yleinen syytös koko miessukupuolts kohtaan? Vähästä se on sinunki kehitettävä jotakin

      Äänestä

    • Anonyymi00004 kirjoitti:

      Niin? Ja mikä olisi tämän vastapuoli- yleinen syytös koko miessukupuolts kohtaan? Vähästä se on sinunki kehitettävä jotakin

      Onhan näin painavaan tekstiin reagoitava, koska siinä oli ilmaisu syytös, se on jo askel kohti syyttäjää vai miten psykon logiikka ikinä kulkeekaan

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    niin minulla itselläni oli lopulta aika pienet mahdollisuudet vaikuttaa moniin asioihin. Mutta sitten on se suhtautuminen. Voin lakata itkemästä, vaikka hyvinkin läheinen ihminen olisi katkaissut välit. En voi kaikille asioille yhtään mitään. Ja aina on ollut niin, ettei joillekin riitä mikään. Ei mikään sellainen, mitä sinulla olisi annettavana. Päätin, etten vuodata enää yhtään kyyneltä asian johdosta. En vaan mahda sille mitään, mitä toinen minusta ajattelee. Ja olkoon vaan siinä kuvitelmassa, että edustaa jotain paremmuutta, vain minä olen siellä sellainen pakollinen häpeätahra mistä ei pääse millään eroon. Ei sukulaisuus lopulta ratkaise yhtään mitään.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu