En ymmärrä mikä siinä on että olen tolkuttoman levoton. En vain vähän, vaan todella paljon. Kyllästyn hirvittävän nopeasti, olen asunut sen takia ympäri maailmaa ja Suomessa teen työtä joka pistää liikkumaan Vaasa-Hki välillä. Kaikki tämä vain levottomuuden takia. Nyt tekisi mieleni taas vain ottaa ja lähteä. Kuitenkin toinen puoli minussa tarvitsee oman turvallisen kodin ja tutun ympäristön. En tiedä kumpaa "puolta" pitäisi kuunnella? Miten te muut olette sovittaneet yhteen nämä puolet ja oletteko pystyneet tekemään järkeviä ratkaisuja elämässä? Ihan hirveä palo vaihtaa maisemaa, vaikka tiedän, että nyt on todella huono hetki siihen.
Minä, -kaksonen
kaksi
3686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla vähän samanlainen ongelma...viimeiset seitsemän vuotta olen ravannut kahden kaupungin väliä ja vähintään 2 kertaa vuodessa on päästävä ulkomaille. Siihen vielä päälle kaikki viikonloppu reissut ja kesällä festarit yms. Kaverit ei oiken tahdo pysyä perässä ja kyselevät aina et kuin mulla riittää energiaa...mutta minkäs sille voi ettei jaksa nyhjätä kotona:)
Et ole vielään valmis rauhallisuuteen, sitten kun törmäät paikkaan joka ensisilmäykseellä vie sinun sydämesi, tiedät tulleesi kotiin. vuonna 75 lähdin kulkemaan ja kyllästyin nopeasti v93 löysin paikkani ja täällä olen nyt asunut.
Sama vika minulla, harmittaa tämä levottomuus ja
liian monipuolinen ja laaja-alainen asioiden tarkastelu. Miksi aina kyllästyn, mitä tässä oikein haetaan elämältä. Kun edes joskus asiat olisivat yksinkertaisia ja selkeitä.Mutta onnea teille kaikille matkallenne.