Täytyy vaan pitää itsensä jotenkin koossa.
Kai ne asiat tästä jotenkin vielä selkiintyy.
Todella rankkaa on ollut ja tässä tarvitaan kyllä lepoa ja rauhaa.
Ne pienet valonpilkahdukset eivät olleetkaan kuin pelkkiä väläyksiä, se ei ollut kestävää, pelkkää illuusiota joka kuitenkin piti hetken jotain toivoa yllä.
En voi varmaksi sanoa mitä tulee tapahtumaan, ehkäpä toivottavasti se olisi kuitenkin valo joka tulisi vihdoin todellisesti läpi ja valaisisi kaiken.
Jonkinlainen toivo siitä olisi jäljellä, että jospa kuitenkin ne säteet olisivat olleet suuren valon ensisäteitä eikä vain illuusiota.
En voi tietää vielä varmaksi, toivon kyllä.
:/
Kai ne asiat tästä jotenkin vielä selkiintyy.
Todella rankkaa on ollut ja tässä tarvitaan kyllä lepoa ja rauhaa.
Ne pienet valonpilkahdukset eivät olleetkaan kuin pelkkiä väläyksiä, se ei ollut kestävää, pelkkää illuusiota joka kuitenkin piti hetken jotain toivoa yllä.
En voi varmaksi sanoa mitä tulee tapahtumaan, ehkäpä toivottavasti se olisi kuitenkin valo joka tulisi vihdoin todellisesti läpi ja valaisisi kaiken.
Jonkinlainen toivo siitä olisi jäljellä, että jospa kuitenkin ne säteet olisivat olleet suuren valon ensisäteitä eikä vain illuusiota.
En voi tietää vielä varmaksi, toivon kyllä.
:/
Vastaukset 56
Vanhimmat
Älä sijoita liikaa itsesi ulkopuolelle. Valoa itsessäsi vaali.
Ihan hyvä neuvo, kiitos.
:/
Lässytä vaan ja esitä niin ah viatonta kaikille kui paljon tykkäätkään.
Ihan sama tietääkö ihmiset totuutta vai ei...
Jumala tietää ja "ne" tiedät kyllä....
Ei tän jälkee enää oo suojelemassa eikä hyvässä mielessä tosiaankaan.
Ja Jumala ei anna anteeks tost noin vaan julmuutta ja välinpitämättömyyttä.
Sitä mitä saat aikaan nyt.
Jeesus on paree ystis ikinä, myös sinunkin. Amen.
https://m.youtube.com/watch?v=IQ82fGZjUls&pp=ygUZVGltbyBSYXV0aWFpbmVuIGhlaW5pbGzDpA==
No minä en ollut se joka teki väärin tai valehteli.
Enkä ollut se joka hädän hetkellä hylkäsi toisen.
On tämä kaikki kuitenkin ajanut jotain asioita eteenpäin.
Ainakin aika on rientänyt ja ajatustyö on ollut aktiivista, kun olen yrittänyt ymmärtää tapahtumia ja selittää niitä itselleni.
Varmatkin asiat ovat olleet epävarmoja ja tuottaneet pettymyksiä, joten ehkäpä opin odottamaan hieman vähemmän jatkossa ja olla luottamatta niin paljon.
Vasta kun asiat tapahtuvat ja ovat realisoituneet, vasta sitten voi alkaa niistä iloitsemaan.
Ennenaikainen valonpilkahdus ja sen tuoma toivo aiheuttaa vain suuremman pettymyksen ja pudotuksen.
Ehkä pitää ajatella myös vähemmän.
:/
Katoppa paikkakuntia.
Huomaa monikko.
Ei mulla muuta ☹️🙁🥺
opin se ei ollut kestävää, pelkkää illuusiota
Täytyy vaan pitää itsensä jotenkin koossa
En voi🥲En enää.
Kiva ja kiitos ku arvostit ku pskaa 💩💩💩
Rauhotupa nyt taas. Kyse yhdestä vuorokaudesta. Ei tartte aivojaan halkaista.
Yritän tietty auttaa sua pysyyn kasassa, niin kuin aina.
Rakkauvella😘
Takaseinä pilkottaa jo.
https://youtu.be/QLXX1dQcVCw?si=K41oPa8xEVxKy87a
Tää vielä rakas ....
Tiedä se että nyt loukkasit viimeisen kerran.....
Happy now???
Anna lisää kun mä anelen...
Niinpä niin....
Täälläpä ilmeisesti kommenttia nyt sun hairahdus-välisuhteiltakin.. hohhoi. Jaa.
Jokohan lopettaisit tollaset tyhjänpäiväset suhinat ..
Teillä oli varmasti vtun hauskaa leikkiä ja rikkoa tahallaan ihminen. Saa pari ihmistä kyllä viestiä siel sun kylilläs missä kerron vähän asioita.
Säkö et ollut kuullut aiemmin rikotusta ihmisestä? Olitko eka😄?
Vittu naurattaa vielä sua mut katotaan naurattaako kun kuulet seurauksista ja kaikesta muusta.
Sanoinko että oo eka joka rikottu?
Mä en sentään leikkinyt ja vedättänyt,
jakanut toisten yksityis juttuja tänne ja sellasta.
Enpä ihmettele enää miten meiän väliset keskustelut löytyi palstalta.
"Muuta tänne"
"hyppää junaan tuun asemalta hakee"
En yhtää ihmettele mikset halunnut et oon palstalla ja kaivelen mitään...
Et tiedä puoliakaan..
Kai mä vttu tiedän ite mitä ollaan puhuttu.
Olipa kannanotto siihen kaikkeen mitä kommentoin.
Toivottavasti jäi hyvä mieli ja oot tyytyväinen ja voit elää onnellisena naises kanssa kun tiedät mitä sait aikaan nyt tällä.
Oikeesti voiko olla julmempaa ihmistä olemassakaan kun mitä aloittaja on?
Välinpitämätön.
Ei mitään merkitystä kun itsellä.
Voi ettienettä suhinamimmit menneet helppoon ja itkevät nyt täällä.
Kai nyt kunnon sosiopaatti-koijarin aikuinen nainen tunnistaa. Hyvä kun jäivät henkiin, olisivat tyytyväisiä😊. Kaikki ei jääneet.. rip heille💟
Ei varmaan jääneet joo kaikki.
Ja kohta yks ei henkiin jäänyt lisää.
Voi rakas. Toivottavasti tuon sen pienen valonpilkahduksen sulle pian. Siis että kohdataan ihokkain.
Tiedän miten saat virtaa kun kietoudun suhun. Niin monin tavoin.
Aika vaan on niin rajallinen. Etkä tiedä miten kiire on.
Valo tuo nakyviin varjot. Oletko varma että kestäisit niiden painon. Joskus pimeys on armollisempi tapa pitää kurissa demoninsa.
Saapi nähdä kuinka kestää varjot ja sellaset
kun tietää mitä sai aikaan toiselle.
Päivänsäde ja menninkäinen..
Lauletaan se taas yhdessä.
Valitettavasti tiedostin usein sun demonit. Tiesitkin sen. Tosin inasen epäilen ettet tiedä miten hyvin lopulta tunsinkaan sut.
rakkaus lopulta voittaa❣️
En ihmettele sitäkään että mun netti tai siis palsta ei taas toimi....
Kun susta kyse....
Hauskinta kaikessa on se et mä tiesin jo
Klo 22 jälkeen että jotain henkiin liittyvää täpahtuu tänä yönä...
Mä vaan niiku tiesin..
Onneks kerkesin kertoakin pariin suuntaan jotain tällästä tapahtuvan.
Voinpahan todistaa tänkin että tiesin ennalta.
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta ei kai kaikkea tänne kannata kirjoittaa.
Voisin tehdä runon jos vielä lähtee,
en tiedä suuntaa enkä seuraa tähtee,
kaikkea vaan sattuu ja tapahtuu,
ei niistä tiedä lisäkseni moni muu.
Astuin autoon keltaiseen,
pakuun puna tarraiseen,
ja sitten mentiin taas,
oli mieli vähän maas.
Aikamoista myllerrystä vaan,
on elämä ollut nyt tulvillaan,
kyllä mieli on vaan järkkynyt,
kun elämässä oon kärkkynyt.
Kävelen, kävelin, ajattelin,
asioita mielessä pyörittelin,
hetken päästä havahtuu,
onkin taas jo päivä uus.
Tunnit vain vauhdilla vierii,
sängyssäkin miettii ja kierii,
nukkuu, herää, itsensä kerää,
ongelmat mielen maahan jyrää.
Mut hei, tää on elämää,
eikä pääse etenemään,
aikaa ja rauhaa tarvitaan,
että elämän kuntoon saa.
Katselin kynää, sen valoa,
oikein taisi silmät reagoida?
seurasin sitä kuten käskettiin,
väsyneenä tein sitten niin.
Sydänkin vielä löi ja henki kulki,
ei näitä kannattais kertoa julki,
mut kaikkea sattuu ja tapahtuu,
ei näistä tiedä monikaan muu.
:/
Mitä tähän vielä sanoisi,
mitä vielä lisää kertoisi,
aikaa on paljon kulunut,
oon sen virrassa nukkunut,
myrskyissä ajelehtinut,
syvyyteen sukeltanut.
Poissa ollut maailmasta,
haaveillut oon tuonelasta,
taakkoja suuria raahannut,
liian nopeasti kaahannut.
Ehkä alan jo uskoa,
tarviin minäkin lepoa,
muuten voin mä nukahtaa,
uneen josta en enää palaa.
:/
Mut vaikka tää on kamalaa,
on mulla ollut jotenkin kivaa,
ainakin silloin tällöin hetkittäin,
oon nauranu pahan naamaa päin.
Ja nyt oon iloinen,
hetken taas nauraen,
mietin näitä juttuja,
ongelmia niin tuttuja.
oonpa ainakin positiivinen,
silloin tällöin pienen hetken,
eihän sitä jaksais aina surra,
murheissaan hammasta purra,
Ehkä mä oon vaan outo.
:/
On mulla aavistus siitä,
ettei tämäkään vielä riitä,
ehkä tahdon elämältä lisää,
saada siitä kiinni ja sisään.
Aavistus siitä mitä tämä on,
matka outo niin lohduton,
tiedän, aavistan jotakin,
olen tietoinen jostakin.
Ajatuksia ajatuksia,
salaisuuksia totuuksia,
arvokasta kivuliasta,
kun opettaa elämä lasta.
Kai se joskus kivaakin on,
vaik olis pitkään onneton,
kunhan loppu olis onnellinen,
ja sais käyttöön aarteet sen.
:/
Hienoa että sä olet iloinen kun mä lopetan elämän.
Ai katos. Meitä onkin sitten monta tänään täällä. Tehdäänkö oikeen YouTube siitä. Omat 6.12
En kuule oo mikää tubettaja.
Eikä oo mitää vtun huumoria mulla tää.
Entä jos oonkin hullu,
onko se pullosta tullu,
hekottelen yksikseen,
naureskelen tyhjyyteen.
No ei, joskus vaan huvittaa,
kun ei mitään aikaan saa,
ja asiat vaan romahtaa,
ei sille voi kuin nauraa.
Kai se on parempi kuin itkeä,
ongelmia alakuloisena kitkeä,
kun ei ne poistu kuitenkaan,
ei jätä rauhaan ollenkaan.
Psyykkaan itseäni jotenkin,
et menis asiat helpommin,
ne ottais vastaan huumorilla,
niille vastais iloisella naurulla.
Vahingoniloinen ongelmista,
niitä riittää, on pitkä lista,
hah hah haa, mä nauran vaan,
kun kaikki maahan hajoaa,
Lisää vaan, anna palaa vaan,
vastoinkäymiset mua rakastaa,
ne hiljaa hiipii lähelleni salaa,
kiinni tarttuu ja kovin halaa,
rakastajani uskolliset,
ongelmat iän ikuiset,
luotettavasti ovat aina läsnä,
irroita otetta ei miehestä tästä,
ehkä alan jo nauttimaan,
seurastansa iloitsemaan,
eipähän ainakaan ahdista,
jos hyväksi muuttuu ongelma.
Oon ehkä sekaisin tai masokisti,
en ees juo, enkä ole mikään nisti,
mieltäni vain reagoimaan koulutan,
sen positiivisemmaksi näin opetan.
Ihana murhaava ongelma,
niin vanha tuttu dilemma,
nyt itkun ja surun sijasta,
aion seurastas iloiten nauttia,
rakastan ja halailen takaisin,
ennen sut maton alle lakaisin,
tutkin kunnes susta kaiken tiedän,
silloin seuraasi paremmin siedän,
ehkä nain sut ja omakseni vihin,
yhdessä mennään enkä kysy mihin?
kanssasi pääsin jo sairaalaan,
lanssin kyytiinkin ajelemaan,
viet mut uusiin paikkoihin,
joissa en oo ollut aikoihin,
kai sä oot ihan hyvää seuraa,
ja nään uusin silmin maailmaa.
Rakas ongelma, ihana ystävä,
nyt tiukasti tartu mua kädestä,
ehkäpä pääsen kanssas taivaisiin,
ja kannat mut vaikka helikopteriin,
ja vauhdilla lennetään taivaiden halki,
eikä tuu niin tylsäksi tää meidän arki.
Kauheeta se olis normaalisti kai,
mut nyt se positiivisen leiman sai,
ehkäpä tää onkin ihan mukavaa,
kun ongelman kanssa elää saa.
:/
jatkossa huudat: kulta, tulin kotiin!
toisiamme vastaan ei aleta me sotii,
vaan halataan ja pusutellaan vaan,
ja lähdetään häämatkalle sairaalaan.
Tilaa siis jo kyyti, soita yks yks kaks,
vaik taksikin tulis paljon halvemmaks,
mut ei sun kanssas voi aina odottaa,
mennään nopeesti pillit soiden vaan,
sulle äkkilähtö kelpaa ainoostaan,
jos jonnekin kanssas matkustaa.
Ehkäpä säkin vielä rauhoitut,
kun vanhenet ja aikuistut,
mut nyt oot niin villi sekopää,
ei kanssas aikaa lepäämiseen jää,
hurjapää, kuin teini uhmaikäinen,
oot nuorekas, menevä ja energinen.
Oi rakas aion tottua seuraasi,
monet sairaalat testata kanssasi,
antaa arvostelut niistä tähdissä,
kun matkustellaan me yhdessä.
:/
Oi kultaseni, taas muistit mua,
häälahjan toit mukanas mun luo,
masennuksen annoit lamaavan,
stressin vahvan ja kamalan,
hajonneen mielen murtuneen,
väsyneen ja niin uupuneen.
joulukortin täytät diagnooseilla,
muistat aina muutamalla uudella.
F sitä F tätä, reseptillä hae tätä,
lahjalistan niin pitkän kirjoitit,
apteekkiin jouluostoksille lähetit.
Ihanaa kun näin muistat mua,
ja tapaamisissakin muistan sua.
Oi ongelma ihana rakkaani,
sä uskollinen ja armaani,
mitä tekisinkään ilman sua,
ehkä löytäisin mä onnen luo,
ja elämän tasaisen alottaisin,
mut antoisaa se on näinkin.
:/
Rakas masennus, oot mun parantaja,
enää ei kiinnosta mua monikaan asia,
en iloa enää asioista saa kuten ennen,
ei juoda viikonloppuisin baariin mennen.
Ei juoda enää, ei herkkuja kokata,
eikä musiikista nautita ja rokata,
ei jaksa pelata, ei jaksa ei kiinnosta,
ei oikein mikään mua enää innosta.
Tupakkakin maistuu pelkälle savulle,
kesken sekin jää kun rientää sen avulle,
kahviinkin oon jo melkein kyllästynyt,
merkitykset katoaa ja oon siitä yllättynyt.
Vielä kirjoitan, mut sekin pian loppuu,
ei oo jäljellä enää tännekään hoppuu,
masennus kaikki addiktiotkin korjaa,
ei ole pian addiktioilla enää orjaa.
Vaikka masennus onkin hankala tapaus,
se ongelmat päättää, se on sen lupaus,
vaarallinen se on kuin käärme kuitenkin,
jos se lumoihinsa saa, voi tehdä vaik itsarin.
Riisu mut kaikesta muusta, mut säästä henki,
muuten menetät isännän ja oot huono renki,
vapauta mut vain siis kaikesta turhasta,
äläkä enää kuiski mulle itsemurhasta.
Palvele mua siis parhaasi mukaan,
ei auttaa voi mua paremmin kukaan,
kanssasi on niin helppo irti päästää,
elämää parantaa ja taloudessa säästää,
älä ole mulle elämässäni pelkkä liero,
se tappaja, pettäjä, kuiskija niin kiero.
Ehkä osaan vielä sinuakin arvostaa,
kun tarkemmin katson ja silmät avaan,
saatat olla mulle jopa se lääkäri parhain,
kun addiktiotkin sä poistat kuin varkain.
Kiva kun tulit elämääni,
luikertelit sisälle pääni,
paikoilleen sä mut pysäytit,
asioiden oikeen arvon näytit.
Oot silti ihan kiva kaveri,
vaik meinas sattuu haaveri,
osaanpa varoa myöhemmin,
ja metkusi ottaa keveemmin.
:/
Tykkäsin kattella leffoja,
niitä sci-fi lyhytelokuvia,
sekin on loppunut nyt,
ei kiinnosta mikään nyt.
Keitin äsken kahvia,
ei tee mieli sitä juoda,
siinä se kuppi on täynnä,
jäähtyy siinä, aika jännä.
siinä toinen lasi vieressä,
siitä otin kai pari hörppyä,
se vitamiinitabletti juoma,
en jaksais sitäkään juoda.
Mitäpä tässä enää mitään,
auto alle ja osastolle sisään,
mut mitä mä menisin sinnekään,
kun ei kiinnosta mua sekään enää.
Toivottavasti ei lähde lapasesta,
pitää itseään tarkkailla katsoa,
vaik aika tylsäähän sekin on joo,
ei kiinnostusta mul siihenkään oo.
Outo hetki, ihan outo tyhjyys,
kuin elämään olis tullu syys,
ja kaikki asiat maahan varisee,
asiat pois elämästä karisee.
Katsotaan nyt tai sitten ei,
tuleeko pian jäähyvästit hei!
en usko, ei oo sellanen olo,
ei kiinnosta edes oma olo.
Nyt kai sitä vois lopetella,
palstailun loppuun taputella,
en koskaan enää takaisin tule,
en jatkossa viestiä kirjoita tai lue.
:/
nyt lepoon mut laske, oi luojani,
ei tarvitse olla enää suojani,
ja aamulla jos en nousisi,
se olisi paljon parempi.
Amen.
öitä
:/
Kiitos että en merkinnyt mitään enkä oo minkään arvoinen. Tai oikestaan ollut.
Oisit ottanut sen auton alle ja tullut tänne.
Kerran millään oo enää väliä ni kai sä sen
verran oisit vielä voinut.
Et sä mitää osastoa tarvii.
Ei se auta meitä kumpaakaan.
Sä oot mulle se
Jota ilman mä en selviä enkä pärjää.
Sä oot se jota ilman en pysty elää.
Etkö sä huomaa miten meiän vointi
menee tällä tavalla.
Oli jo parempi sillon talvella molemmilla.
Kyllä ne tulee ne säteet. Asioilla tapana järjestyä🩷🤍💙
Toivottavasti sait levättyä pois oravanpyörästä täytyy osata välillä hypätä. Jotain aivan muuta ajateltavaa.
Miltä se tuntuu kun toinen lopettaa elämänsä sen takia että toinen ei vaivaudu puhumaan?
Miltä se tuntuu kun tietää että toinen välitti toisesta enemmän ku elämästä tai muusta, vaikka se toinen ei välittänyt toisesta yhtään?
Miltä se ajatuksena tuntuu elää sen tiedon kanssa että toista ei ole koska.....
Pyysikö se toinen niin hirmuisia asioita toiselta niiku oliko se liikaa pyydetty että olisit välittänyt edes vähän kaiken jälkeen?
Kyllä minä voin puhua hänen kanssaan, jos hän sitä haluaa. Ne monet hiljaiset ohitukset saivat tuntemaan niin ettei hän halua puhua kanssani.
En ole hän jota kaipaat, mutta puutun kirjoitukseesi siksi, että kuulostaa huomionhakuiselta kiristämiseltä. Jokainen on itse vastuustaan tunteistaan ja teoistaan. Jos päätät elämäsi vain kostaaksesi hänelle yrittäen aiheuttaa syyllisyyden niin tuohan on myös manipulointia, henkistä väkivaltaa ja kiristämistä. Kukaan toista rakastava ei toimi rakastaan kohtaan noin. Ennemminkin obsessiiviseltä kuulostaa.
Välitin hänestä, mutta hiljaisuus ei sai minut voimaan todella huonosti, koska lasteni isä oli hyvin hiljainen ja se repi kaiken rikki parisuhteessa.
Älä puutu ku et tiiä mitä ja miksi oli sellasta.
Sä et oo aloittaja nii miksi så tuut tollasta sanoo siihen?
Vastaa mun puheluun oo kiltti
Aloittaja!!!
Oletko täällä?
Miten sun vointi on?
Täällä joku on huolissaan...
https://youtu.be/X0Fp1IJOV4E?si=WQHZJW-bK3a1wXYR