Pahan puhuminen

Minä olen ihmetellyt yhtä asiaa koko aikuisikäni: Jos jostakin ihmisestä puhutaan jotakin pahaa, niin muut ihmiset ovat heti valmiita uskomaan pahat puheet. Näin on, vaikka muut ihmiset eivät edes itse tunne pahojen puheiden kohdetta eivätkä ole koskaan vaihtaneet edes sanaakaan kyseisen ihmisen kanssa. Suurin osa ihmisistä tekee jotakin tyhmää ollessaan nuori, mutta tyhmän asian tekeminen ei tarkoita, että ihminen itse olisi tyhmä tai yksinkertainen. Nuori ihminen on usein epävarma eikä aina ole järkevä. On täysin väärin, että joku ihminen joutuu kärsimään jostakin nuorena tapahtuneesta jutusta koko aikuiselämän ajan aina eläkeikään saakka. Joku juttu voi paisua ihan kohtuuttomiin mittasuhteisiin ihmisten juorutessa sitä eteenpäin aina vuosikausien ajan, jopa vuosikymmenien ajan. Pahojen puheiden kohteena oleva ihminen saa aina kuulla olevansa simppeli tai yksinkertainen. Ihmiset puhuvat toisistaan pahaa jopa kirkoissa, seurakuntasaleissa ja sairaaloissa. Silloinkin, kun joltakin ihmiseltä on jokin läheinen kuollut tai pahojen puheiden kohde olisi vakavasti sairaana. Vakava sairaus ei aina näy päälle päin. Olen itse tällainen pahojen puheiden kohteena oleva ihminen. Minusta on tullut vakava ja varautunut, ilo on kadonnut elämästäni. Olen myös epäluuloinen, on vaikea luottaa kehenkään uuteen tapaamani ihmiseen, oli ihminen sitten kuka hyvänsä, Onneksi ihminen itse tietää, millainen itse oikeasti on. Pohdiskeleva ihminen on usein älykäs. Huumorintajukin on todiste älykkyydestä.