mielessäni. En lepoa saa. Suljen silmäni ja näen kasvosi edessäni, olemuksesi joka on minulle universumin kauneinta valoa. Häikäistyn, sokaistun, jään vaeltelemaan päämäärättä unieni niityille. Niissä unissa olet lähellä minua. Palautan mieleeni realiteetit, annan niiden viiltävien terien repiä uneni riekaleiksi etten sinua ajattelisi. Ja silti takerrun niihin riekaleisiin, teen niistä päivieni täytteen.
13.08 ja pyörit
Anonyymi-ap
621305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Miksi et kulje kohti sitä valoa? Mitä pelkäät?
Gupen kulku kohti kivistä taloa on ku keisarin ylväs astelu ilman vaatteita
Pelkään että hän näkee sieluni pohjaan asti: kuinka tunteeni häntä kohtaan ovat voimakkaat kuin haavoitetun tiikerin joka kamppailee elämän ja kuoleman voimien rajamailla, kuinka sisälläni puhaltaa epätoivon myrskytuuli kun hän on kosketusetäisyyden päässä ja joudun peittämään tunteeni merkityksettömien sanojen kaapuun, kuinka minä vapisen kun tiedän hänen ilmestyvän samaan tilaan. Pelkään että hän näkee tämän kaiken ja lähtee elämästäni pois, pysyvästi.
En ole kiviseen taloon matkalla.
Ehkä siinä on sinulle kasvun paikka. Anna hänen nähdä ne tunteesi.
Koitin jo. Ei kelvannut.
Entä jos näytän hänelle tunteeni ja hän ei halua enää olla kanssani tekemisissä? Menettäisin sen mikä on minulle niin kallisarvoista.
Et ole ap.
Eli se haaveilu hänestä on kallisarvoista? Tykkäät elää haavemaailmassa. Et voi menettää häntä, jos hän ei ole sinun muutenkaan. Ainoastaan voit kyllä saada. Sehän on 50-50. Joko elää haavemaailmassa tai tekee siitä todellista.
En elä haavemaailmassa. Voin menettää muuten hyvän ihmissuhteen.
Kelpaa, mutta se tuli äkkiä, säikähdin.
En pelkäisi koskaan haavoittuvaisuutta
Pelkään näyttää sitä. Tässä mielessä, tällä tavalla.
Tämä on kuin voimakas virta, se vie minut mennessään, olen avuton. Veden liikkeet painautuvat minuun, pyörittävät minua miten tahtovat. Hylkään köyden, jos joku minulle sellaisen heittää; tähän haluan jäädä. Pienikin hetki kanssasi on pöydältä pudonnut murunen nälkäiselle. Niitä janoan ahnein silmin, kyllääni saamatta. En tunne enää itseäni, outo olen ja muukalainen tiettömässä laaksossa. Ap.
Minä tunnen tuskasi. Se polttaa rinnassa. Aivan kuin happi loppuisi. Istun hiljaa mutta
Itku alkaa tulla. Tiedän että kaikki on mennyttä. Eikä meitä tule. Ei sellaista voi pakottaa olit oikeassa se ei olisi oikein
Mutta itkun jälkeen saan taas henkeä olo on kirveltävä. Tunnista toiseen elämä etenee
silti meitä ei vain tule
Oliko kaikki liian helppoa
ennenkuin joku sulkee häkin oven ja tiedostaa että
kaikki on loppu
~elämän laululintu~ meille kaikille annetaan hetki
Sinulla oli varmaan harras minuutti guppe
Sinulla on obsessio sanaan gubbe. Siihen ajatukseen että minä olen gubbe. Ehdotan hoidoksi seuraavaa: luo tili nimimerkillä gubbe ja väittele sen kanssa. Minulla on aina harras hetki kun ajattelen ihmistä jota kaipaan.
Minulla oli eilen "haureus" hetki, kun ajattelin yhtä ihanaa miestä.
Sivusta
Sä oot muutama viikko sitten oppinu uuden sanan: OBSESSIO. Onko nyt akateeminen olo?
Kommenttisi naurattaa, ethän sinä koulutustani tiedä.
Sinäkö siellä kauniisti taas kirjoitat, joka kaipailet ihmistä 40 vuoden takaa?
En kaipaa ihmistä 40 vuoden takaa vaan ihmistä joka on osa elämääni tässä hetkessä.
19.51. Näkisitpä todellisen viestin tyhjien sanojeni takana: minä kaipaan sinua, kaipaan kuin syksyinen puu kevättä, syksyinen puu josta armoton tuuli on riipinyt lehdet. Toisaalta pelkään että tajuat. Mitä minä sitten teen? Minne voin piiloutua? En ehkä kestä kohdata katsettasi, jos näet minut tunteideni vankina, vailla suojamuuria. En ole pitkään aikaan kokenut mitään tällaista, että joku saa sieluni soimaan kuten sinä teet, kaipuuni on tuli joka polttaa öin ja päivin, olen yksin savuavan lihani raunioilla. Ap.
Milloin me näemme?
Ehkä ensi viikolla. Jollemme sovi erikseen jotain aikaa jolloin tapaamme.
Ehkä hän on jo nähnyt ja auttaa sua pitämään pystyssä suojamuurisi, jotta sinun on helpompi olla.
Ennemmin toivoisin hänen ottavan ne muurit lekalla käsittelyyn, jos hän näkee.
Sä oot itse se, jolla se leka on. Mä en ikinä pakottaisi mun häntä paljastamaan itseään.
Ei tarvitse pakottaa mutta vähän auttaa.
Katsotaan, miten tämä tästä etenee, pääsenkö auttamaan häntä.
Miten voisi auttaa auttamaan?
En tiedä. Mä olen nähnyt jotakin, mutta en ole varma mitä. Mun pitää nähdä enemmän.
Miten voisi näyttää enemmän? Mitä näit?
Universumin kauneimman valon?
Kultaisen sydämen?
Niin…Sinäkö kirjoitat mulle?
En tiedä millainen se henkilö on jota sinä kaipaat?
Se, mitä näen on ehkä osin tiedostamatonta ja liittyy hänen kehonkieleensä.
Mies on minua vanhempi. Mutta rehellisesti sanottuna en muista 13.08.24. Ehkä törmäsimme toisiimme sinä päivänä sattumalta, ei sen enempää.
Tiedostamatonta sinun vai hänen puolelta? Mitä kehonkieli näyttää?
Tiedostamatonta hänen puoleltaan. Kehonkieli näyttää hänen olevan hermostunut tai ihastunut/kiinnostunut.
Miten tämä ilmenee? Oletko varma ettei hän tiedosta asiaa? Jos hän on ihastunut, hän varmaan tietää reaktionsa. Ehkä yrittää peittää ne siinä onnistumatta. Miten tuoda ihastuminen esiin avoimemmin?
En halua kertoa, miten se ilmenee. Se saa olla meidän välinen salaisuus. Voi hän tajutakin reaktionsa, mutta en ole varma, miksi hän reagoi niin. Jos hän ei olekkaan ihastunut vaan jotakin muuta. Kuinka itse tuot ihastumisesi sitten esiin? Lopulta kai sanat ovat varmin tapa kertoa tunteista.
Minä muutun ihastukseni seurassa vähän vaikeaksi tai jännittyneeksi. Alan täristä kun tiedän hänen tulevan samaan tilaan. Saatan tuijotella lattiaan. Minun on vaikea katsoa silmiin. En ole luonteva. En uskalla mennä lähelle vaikka haluaisin, saatan jopa vetäytyä kauemmaksi. Olen livetilanteissa korostetun korrekti, ettei vaan kukaan huomaisi. Viesteissä rentoudun ja olen oma itseni.
Hänellä on osittain samoja juttuja, mutta ei kaikkia. Ollaan enimmäkseen ihan kasvokkain tekemisissä, ei juurikaan viestitellä.
Mut ollaan ehkä samantapaisessa tilanteessa. Mä itse huomaan, kun hänellä on vaikeaa mun seurassa. Yritän helpottaa tilannetta hänelle. En katso silmiin, en mene liian lähelle, keksin puheenaiheita, pidän puhetta yllä, yritän käyttäytyä asiallisesti ja neutraalisti.
Mun hänellä tuskin on yhtä suuria tunteita kuin sinulla. Ehkä hän vain tiedostaa jännitteen meidän välillä. Se voi olla ihan vaan fyysistä . Tai sitten hän tiedostaa sen, että olen alkanut kiinnittää huomiota häneen ja hänen käytökseen ja se saa hänet hermostumaan.
Onpa imelää vuodatusta taas...
Olet huono lukemaan tunnetiloja. Kaipauksessani ei ole mitään imelää. Tämä tunne syö minut elävältä.
Kaipaus ja siitä ylipursuavasti kirjoittaminen on eri asia.
Sinun mielestäsi ylipursuavasti. Mielipiteesi ei kiinnosta. Tämä on minun ketjuni, ja sanoitan kaipaukseni juuri kuten haluan.
Kirjaimia?
En voi tietää kenelle aloitus on mutta koska siinä on vähintään yhtä paljon tunnetta kuin minussa nyt niin kerron. olotila on käsittämätön enkä ole kokenut tälläistä, enkä uskonut koskaan että saan tätä enää kokea. Kaikki tuntuu luonnolliselta.
Tuo olotila on tuttu ja käsittämätön, mutta kuitenkin mitä luonnollisin. Se puskee esiin, antaa voimaa. Ja se tuo herkän puolen ihmisessä pintaan.
Pysähdyn punnitsemaan tätä: puhuuko Hän minulle pehmeällä äänellä, eri tavalla kuin muille? Muutaman kerran on käynyt niin.
Mä olen puhunt hänelle pari kestaa pehmeällä äänellä ja hän minulle. Nämä eivät ole välttämättä sattuneet samalla kertaa. Muita ei tällöin ole ollut paikalla kuulemassa. Silloin käytämme asiallista äänensävyä.
Tämä kommennti siis sivusta.
Olen jäänyt äänen sävyllä kiinni tunteistani ainakin kerran. Se ei ollut tahallista, vaan tunne tuli esiin enkä pystynyt sitä peittämään.
Tämä 17:48
Onko ap ystäväänsä rakastunut?
Ilmeisesti kun kerran sopivatkin tapaamisista.
Kuinka kauniisti kirjoitat.
Toivon, että uskallat antaa aidolle ja syvälle tunteelle tilaa ja mahdollisuuden.
Itse koen samankaltaisia tunteita päivittäin kohdatessani oman sieluni puolikkaan.
Koitan häntä varoen ja harkiten lähestyä, vaikka pelkään polttavani siipeni ja särkeväni sydämeni.
Mutta uskallettava on, ei kukaan toinen ole tällaista kaipausta, ikävää ja vetovoimaa synnyttänyt koskaan.
Teidät pitäisi sulkea laitokseen ja pumpata täyteen lääkkeitä. Täysin aidattu alue, ei internetyhteyttä.
Millä perusteella? Mene sinä empatiakouluun.
lol