Tapasin miehen jolla gynecomastia ja täydellisen muotoiset ja kiinteät rinnat

Jotkin masennus/mieliala lääkkeet aiheuttavat tuota ja siihen ymmärtääkseni on jokin toinen lääke, jota määrätään jos miehillä tätä esiintyy. Minulla on tullut vastaan useampi kumppani, joilla on siis ollut eri tasoisia rintojen kehityksiä. Harva nainen niitä miesten nännejä tutkii ja moni mies on näistä asioista hiljaa. Yhdellä oli hyvinkin kehittyneet rinnat ja hänellä oli juuri mielialalääkitys käytössä. Totesi vaan että kun ei seiso, saa niistä edes jotain. Ja lääkitys oli sen kyvynkin vienyt. Se suhde jatkui lähinnä kaverillisena, jos sinäkään

Minulla oli siinä 16-20 vuotiaana käytössä masennuslääkkeet ja tuon muutaman vuoden aikana rinnat kasvoivat b-dd. Silloin tuo tuntui ihan mukavalta ja ihan harmitti kun läke vaihdettiin. Mutta silloin oli enemmän tukiryhmiä ja kyllä niissä useammalla miehellä rintojen kasvu paistoi paidan läpi. Eikä heillä ylimääräistä painoa ollut. Osa lääkkeistä taas lihottaa ihan hulluna ja se on ihan arpapeliä mitä hyötyä tai haittaa niistä saa. Joku saattoi laukaista paniikkihäiriön ihan yllättäen, joku sai ajatukset niin seis ettei tiennyt mikä päivä on. Etenkin ne annosten sahaamiset ja vaihdot oli ihan berberistä. Monihan hoidattaa ne pois, mutta osaa ne ei haittaa. Ja kuten kaveri sen sanoi, seisokin hävittyä ne herkät nännit on ainoa ilo omassa kehossa.

Minulla oli nuorempana eri lääkitykset ja totta kai siinä murrosiän aikaan. Se sotki kropan ja siihen aikaan ne oli aika myrkkyjä verrattuna nykyisiin, eikä oireita otettu edes vakavasti jos jotain haittoja tuli. Hyöty oli suurempi, kuulema. Niitä potilaskertomuksia on ollut 25 vuotta myöhemmin aika ikävä lukea. Mutta olen siis 45 vuotias mies ja minulla on rinnat kokoa 85B ja käytän liivejä. Työkavereille liivit menee selkäkipujen verukkeella ja luulevat minulla olevan isot rintalihakset, lasten äidille se oli alkuun pieni shokki. Mutta onni sitten ilolla vastaan. Lapset kyllä kyseli, mutta tietävät asian ja ovat asian kanssa ok. Monelle naiselle tämä ei ollut ok. Ja omat ei todellakaan kiinteät ole. Perus tissit, niin sanotusti

Jos mies on muuten mukava ja haluaa tutustua niin älä anna tuollaisen pienen asian ainakaan estää. Olen syönyt yli 20 vuotta erilaisia lääkkeitä milloin mihinkin ja meidän sukupolvi on näissä varmasti uraa uurtavin kokekaniinina. Eniten minua harmittaa lääkäreiden ja terapeuttien antama leima, etenkin se masennus. Syytä ei onettu vakavasti sillon 20 vuotta sitten ja moni leimasi häiriintyneeksi. Sitten kun kuvitteli lääkkeiden tuovan avun, saikin paniikkokohtauksia ja priapismi oli vahvasti läsnä. Miehillä tarkoittaa kestoerektiota, naisen kohdalla, no.. kivuliasta klitorista, mikä on jatkuvasti kiihottunut. Mieslääkäri jopa kysyi (koska olin sinkku) että eikö tuo ole hyvä juttu ja koska masennus diagnoosina niin haenko kosketuksia valittamalla asiasta. Kuitenkin siinä hän oli samaa mieltä että kaltaiseni hullu tarvitsi huolettoman ehköisyn ja gyne aika järjestyi viereisestä huoneesta saman tien. Ja avasi vielä ovenkin. Silloin tuli kokeiltua molempiin päihin kaikki mahdollinen ja mieleen on jäänyt etenkin nuvaring, joka sai hermot kiristymään sekunnissa ja siitä laukesi taas paniikkikohtaus. Töissä asia sivuutettiin jälleen. Sitten oli kuparikierrukkaa ja sehän vain vuosi ja vuosi ja ja hemoklobini putosi. Sitten sain hormonikierulan ja sehän sotki taas kaiken. Nuorempana söin jotain sen aikaisia mielialalääkkeitä, joka sai ihan jo veden kertymään elimistöön ja se paino nousi kuin raketti. Joka aamu kiristi ja tuntui epömukavalta. Vuosien mittaan sain lopulta apua ongelmiini ja painokin otettiin vakavasti ja kyllähän se putosi lopulta kun lääkkeitä vaihdettiin. Ja pelköstään kasvoista hävisi se pöhötys pois ja ei tutut olleet tuntea sen jälkeen. Tuo kierukka teki sitten saman painon nousun, mutta eri tavalla. Ei ollut sellainen jatkuva turvonnut olo. Mutta noin kilosta kahteen kuukaudessa siitä tuli, eikä ollut mitään väliä miten söi tai oli syömättä. Mutta yhdessä tuon aikaisen zolon kanssa se vaikutus oli ennemmin femiininen, se paino kertyi sen mahan ja ahterin sijaan reisiin ja rintoihin. Ja rinnat olivat todella hellät. Ja tästäkin kun huolestuin ja arvauskeskukseen aikaa soitin, ensimmöinen kysymys oli että olenko raskaana ja minun olisi pitänyt tehdä raskaustesti.. ja minulle kerrottiin miten se pitää tehdä, vaikka ei olisi ollut miehen kanssa missään tekemisissä. Tietääkseni kukaan synnynnäinen mies ei kierukkaa käytä, mutta tuo nykyinen psykologi totesikin että lääkkeiden yhteisvaikutuksia on miltei mahdoton tutkia. Ja haitat tulevat yleensä yllättäen esille ja yleensä annosta nostettaessa tai jonkin muuttuessa. Mutta minulla nämä lääkkeet ovat aiheuttaneet rintojen yllättävän kasvun kolmekymppisenä. Ensimmäiset vihjeet tulivat kahden viikon jälkeen arkuudessa ja kuukauden kohdalla nännien värin tajusin muuttuneen laikukkaaksi ja muutenkin nännin koko oli isompi. Koko kasvoi puolessa vuodessa kaksi kuppia ja samalla nännipiha tummui ja en tiedä paljonko olisi kasvanut. Lääkärit sanoivat johtuvan painonnoususta, mutta en montaa naista tiedä joilla puolet painosta menee rintoihin. Lääkkeen vaihdon jälkeen kosketusarkuus hävisi. Mutta rintojen ja nännien koko jäi. Vaaleni tosin. Mutta ei näitä haittoja oteta vakavasti. Koekaniineja ollaan. Ja ilmoittele miten miehen kanssa lähtee menemään.

Jos mies au naturel tuuppaa naista joka käyttää vaginallista estrogeeni-geeliä niin se naishormoni imeytyy miehen peitseen. Estrogeeni-geeliä (Estradiol E2) määrätään usein wanhille naisille joilla vaihdevuodet ovat jo takana, mutta myöskin useiden kliinisten indikaatioden (luulo- ja tunneperäiset vaivat, siis) takia joillekin vielä hedelmällisessä iässä olevilla naisille.

Miehen peitsen altistuminen estrogeenille (voi) aiheuttaa miehessä feminisoivia muutoksia kuten miesrintojen kasvua, läskin kertyminen myös takapuoleen ja reisiin sekä seksuaalisen halun ja kyvyn heikentymistä. Kondomi suojaa tätäkin varaa vastaan.

Lähde: Emättimen estrogeenivoiteen imeytyminen yhdynnän aikana: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18251358/

Vagifem vaginamyrkky: https://www.novomedlink.com/hormone-replacement-therapy/home.html/

Hei. Tässä on keskiviikosta asti vietetty käytännössä kaikki vapaa-aika yhdessä ja kiitoksia kaikille kokemuksista. Näytin tämän keskustelun hänelle sykkeiden ollessa 300 ja jalkojen vapisten. Naurahti ja sanoi miten on aina tiennyt ettei niitä haittoja silloin ole todesta otettu. Muutama yö mennyt valvoessa putkeen asioista keskustellen ja kuten moni kertoi, hänelläkin ollut lääkitys lapsena ja sanoi ettei ole se helpoin lapsi ollut. Ehdot saanut kolmannesta luokasta lähtien vuosittain ja kahdesti jäänyt luokalleen. Isoin muutos elämässä ollut nuo lääkkeet ja paino räjähtänyt käsiin niiden myötä. Ei häntä näistä lapsuuden kuvista samaksi ihmiseksi edes uskoisi. Rinnat jääneet kaiken jälkeen. Ei tiennyt missä vaiheessa ne edes on mukaan tulleet, mutta painoa pudottaessa kotoa lähdön jälkeen tajunnut että hetkinen. Mutta näkö oli mennyt lääkkeiden myötä nopeasti ja käynyt senkin vasta muutama vuosi sitten korjauttamassa. Onhan tässä kaikkea ajateltavaa. Isoin yllätys oli siemennesteen luovutus, johon ei ollut esteenä kouluaikainen menestys. Senkin oli tehnyt hetken mielijohteesta kun halunnut tietää onko niissä elämää. Ja hyvin oli ollut. Ei muistanut montako käyntiä mutta kyllä tämäkin nauratti että minkälainen yllätys tämä kaveri on. Mutta silti tämä tyyppi on vaan niin oma lukunsa. Mutta ei ole naisille kelvannut ja rinnat olleet yksi syy. Niin tuota sanoi varmaan jonkun aivovamman saanut silloin kun uskaltaa puhua. Mutta tätäkään ei ole muut ilmeisesti hyvällä katsoneet. Minusta tämä taas on aarre kun vertaa aikaisempiin suhteisiin. Ei tätä tämän hetken tunnetta vaan osaa oikein kuvailla, vaikka melkoista vuoristorataa on menty ja kyyneliltä ei ole vältytty kumpikaan. Enkä todellakaan olisi kuvitellut keskustelevani näin nopeasti ja syvältä. Ehdottomasti jatkossa. Enkä päästä pois jos ei halua. Kiitos kaikille!

Aikoinaan kun mieheni tapasin, hänen rintamuksensa herätti kuvan paremmastakin kehonrakentajasta. Ja siinä olin kyllä hetken sitten ihmeissään, kun paidan alta paljastuikin lopulta jotain muuta, niiden lihasten lisäksi tosin. Useamman kerran halatessa ihmettelin mitä hänellä on paidan alla ja mielessäni kyllä kuvittelin liivien olkaimia, mutta sanoi olevan hihattoman t-paidan ja perusteli kolealla säällä. Mutta tissithän ne ja vielä terhanat sellaiset. Nuoruudessa tälläkin ollut jotain masennuslääkkeitä käytössä ja silloin äitinsä vaatinut käyttämään, vaikka oli rinnat alkaneet kasvaa. Ja siitä koulukiusaus kierteeseen. Kuntoilusta löytänyt sitten voimaa jättää lääkkeet ja saanut itseluottamusta, mutta huono suhde ajanut uudelleen lääkärin pakeille ja se toimiva lääke oli annosta viimeisen kerran nostaessa saanut rauhaset villiintymään tosissaan ja sanoi niiden repineen ihon raskausarville muutamassa viikossa ja olleen tajuttoman kipeet. Siinä suhteessa oli hänen vaimonsa vaatinut lääkkeitä jatkamaan ja syynä oli niiden tuoma impotenssi ja tämän tajuttuaan tällä halunnut polkea miehen henkisen puolen ilmeisesti lopullisesti pohjamutiin. Ero onneksi tullut ja paljon oli lääkkeiden vaihdolla muuttunut, mutta onhan tuo yhtä rauhasta kun ihon läpi kokeilee. Hänelle oli vastaanotolla vaan lekuri tuumattu että miksi ei aikaisemmin tullut. Mutta uimarannalla tai -hallissa jos miesten rintamuksia katsoo, aika yleistä tämä näyttää olevan. Osalla on tosin sitä lihasta alla niin ei hyppää niin selvästi silmiin. Mutta siis kyllä, minä tuijotan toisia ja en mahda sille mitään. Totta kai minunlaisella laudalla tämä herätti alkuun myös monenlaisia tuntemuksia ja silkkaa mielenkiintoa, mutta taas jos asiaa ajattelee niin mikä minä olen toisen ulkonäköä ja vielä rintojen takia tuomitsemaan. Mutta kieltämättä onhan se hauskaa kuunnella lenkille lähtiessä kun mieskin etsii urheiluliivejä. Ja miettii mitkä ei näy ja minkä paidan alta kokouksissa. Joskus kysynyt että entä sitten vaikka näkyisi, mutta ei ole halukas käymään missään julkisissa paikoissa suihkussa.

Minulla on ikää 44 ja oma alkusysäys oli ilmeisesti lapsuuden huomattava ylipaino. Kaikissa kuvissa olen se rintava pyöreä poika ja jostain syystä melkein kaikissa kuvissa syömässä jotain. Armeijassa olin aina se viimeinen ja hiki oli pelkästä seisomisesta. Luultavasti tuvan vihatuin kaveri. Pelkästään sen puolen vuoden aikana paino putosi 30kg ja ei sitä suotta Suomen suurimmaksi kuntokouluksi sanottu. Sen jälkeen tuli liikuttua omasta vapaasta tahdosta ja paino putosi ihan mukavasti seuraavien vuosien aikana. Mutta ne jonkinlaiset tötterömäiset miestissit jäivät. Sitten se nuoruuden refluxi vaiva alkoi uudelleen perhearjen ja stressin myötä ja protonipumpun estolääkkeitä söin useamman vuoden ja aika isoja määriä. Ohje oli että jos ei ohjeen mukaan saa apua, ottaa toinen. Jossain vaiheessa tyttöystävä otti asian sitten puheeksi kun hänestä muoto oli alkanut muuttua ja valokuvia katsoessa se ero oli ihan selvä. Tätä ei tietenkään reseptiä uusittaessa ottanut lääkäri todesta, mutta seuraavan vuoden aikana alkoi rinnan muoto selvästi muuttumaan ja nännit hyppäsivät ihan tosissaan esiin. Sitten kyllä asia ymmärrettiin, mutta siinä oli tarjotut vaihtoehdot lääkkeen vaihtaminen, lääkkeen lopettaminen ja refluxin korjaaminen leikkaamalla. Ja leikkaukseen puolen vuoden jonot. Leikkaus meni hyvin ja vaivat jäi kokonaan. Ja paino putosi entisestään kun alkuun ei paljoa voinut kerralla syödä. Muistoksi jäivät silti rinnat ja herkät sellaiset. Eikä niitä enää mahan hävittyä piilottanut mikään vaan niistä saanut kuulla millon missäkin, eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn. Silloin avuksi tulivat urheiluliivit ja ne ensimmäiset sain tyttöystävältä lahjaksi. Ihan kätevät ja varsin huomaamattomat. Työpaikkakiusaamiseen ainoa ratkaisu oli työpaikan vaihtaminen. Esimiehet eivät asiaan halunneet puuttua millään tavalla. Sen jälkeen työvaatteet on vaihdettu kotona. Yksityisellä totta kai tekisivät näitä operaatioita, mutta hinta on enemmän kuin suolainen. Tyttöystävälle vuorostaan moni kaverinsa on sanonut näitä kivan näköiseksi. Se on laiha lohtu, mutta kyllä se ensimmäisen kerran kuullessa sai hymyn huulille.

Minä 47 vuotias mies ja myös jonkinasteinen gynecomastia myös täällä. Nykyisessä vaimossa tämä on herättänyt ennemmin kiinnostusta kuin inhoa, mutta suhtautuminen muilla tai ymmärrys ei ole aina mennyt ihan toiveiden mukaan. Toivon todella että suhteenne toimisi ja tämä ei este olisi. Minulla tämä tila alkoi kehittymään jo murrosiässä ja nännien taakse jäi rauhaskudosta. Olin koko nuoruuden todella hoikka ja tietenkin törröttävät tai pullakat nännit häiritsivät minua itseäni. Jatko-opiskeluiden yhteydessä iski sitten jonkin sortin väsymys ja univaikeudet, siihen ei montaa minuuttia mennyt vuonna 2003 kun kädessä oli elämäni ensimmäinen masennuslääke resepti. Se ei ainakaan elämää paremmaksi tehnyt, joten sanoisin niiden todellakin olevan viimeinen oljenkorsi. Sitten oli myöhemmin unilääkkeitä unettomuuteen, mutta nehän vaan sotki entisestään. Paras apu olisi ollut vain muuttaa elämäntyyliä, eikä ahnehtia kursseja ja suorittaa ja kuvitella selviävänsä, kuten osa teki. Ja moni fiksumpi päätyi tähän ja siksi opinnot sitten kestävät. Minimi määrällä ei taas työtä hakiessa hyvällä katsota, jos toisella on puolet enemmän saavutuksia. Minulla tuo kierre sai painon nousemaan lääkkeen aikana jotain 30kg ja sen alun annoksen titrauksen jälkeen meni pari kuukautta ja tajusin toisen rinnan olevan eri muotoinen. Siinä vaiheessa ei painoa ollut turvotusta enempää. Ja niin se oli myönnettävä että nännin takana ollut kyhmyrä oli monin kerroin isompi mitä ennen. Se tuli siinä sivutettua aivan täysin. Sitten aloin liikkumaan ja ruokailu muuttui todella paljon. Suorittaminen jäi pois ja paino totta kai putosi. Mutta rinnat pysyivät ihan viimeiseen asti. Ja kiitos oman tyttöystävän, hän hullaantui näistä aivan täysin ja kipeäthän nämä olivat kuin mikä, eikä mitään juoksua voinut edes ajatella. Silloinen tyttöystävä minut sitten repi alusvaate osastolle ja sieltä tarttuivat ne ensimmäiset liivit matkaan. Kuppikoko oli C. Lääkkeestä luovuin ja se ei mikään ongelmaton ollut sekään. Mutta tisulit jäi ja jossain A ja B välimaastossa nämä ovat edelleen. Roikkuvat nahkapussit ja muiden miesten silmissä ilmeisesti sen verran kiihottavat että on saanut sen nurjan puolen kokea kantapään kautta. Ja tästä syystä en myöskään käy julkisissa saunoissa. Urheiluliiveillä nämä pysyvät onneksi aika hyvin piilossa. Osa treffikumppaneista ei sanonut sanaakaan nämä nähtyään, mutta lähtivät pois tai muuten menivät niin vaivaantuneeksi että tunnelma jäätyi täysin. Vaimon ilme taas oli niin ikimuistoinen ettei sitä unohda. Häntä vaivasi miksi en sänkyyn halunnut, mutta se mystiikka oli hänestä ollut se kiehtova asia ja se ilta meni meilläkin keskustellen. Mutta hän ihastui näihin ikihyviksi. Olen kuulemma ensimmäinen mies joka voi ymmärtää miten tärkeät ne hyvät liivit ovat.

Täälläkin kyseinen vaiva. Ikää 42 ja ensimmäiset oireet tuli murrosiän tienoilla. Silloin ei mitään lääkkeitä mennyt ja terve urheileva nuorukainen. Kuitenkin nännit turposi ja oli todella kipeänä. Siihen nännin taakse jäi sellainen rypäle ja sitä jatkui kainalon suuntaan. Rinnan muoto erosi todella paljon muista pojista ja jotkut siitä jaksoivat mainita kyllästymiseen asti. Mutta uimahallissakin sen näki että ei tämän kanssa yksin ollut, ei silloin eikä nyt. Naisten kanssa ei silloin ollut mitään haittaa, vaikka moni sitä arvuutteli miksi rinta on pehmeä ja sen näköinen. Ennemmin ne kysymykset käsittäisin terveenä kiinnostuksena. Syytä siihen kasvuun ei löydetty, vaikka kaikki kivet käänsivät ja sitä tutkittiin useampaan eri otteeseen ja eri lääkäreiden toimesta. Siinä kolmekymppisenä meni sitten kaikki vihkoon työpaikkaa ja suhdetta myöten ja silloin ehdottivat masennuslääkkeitä. Niiden aloituksesta ei sitten kauaa mennytkään kun tajusi työvaatteita pukeissa miten henkselit tuntuu epämukavilta ja missä muualla kuin nänneissä. Tähän ei sen enempää tullut huomiota edes kiinnitettyä ja puolen vuoden jälkeen tuli vaan ahaa elämys portaita juostessa että rinta hytkyy. Ja silloinkin ensimmäinen ajatus oli että pakko laihduttaa pari kiloa. Paino kyllä suli tämän motivoidessa nopeasti, mutta tötterö tissit jäi. Ja on edelleen. Moni nainen oli silloin näistä yllättynyt ja useampi on mittanauhan kanssa mitannut ja kokoa myös arvailleet. Mutta poikkiteloin ei ole kenellekään olleet. Isoin epävarmuus nämä on minulle itselleni ja ei sitä tule edes muistaneeksi. Tällekin aamua työvuoron päätyttyä sen enempää ajattelematta heitin vaatteet pois ja siinä vasta muistin että paita piti ottaa viimeiseksi kun kukaan ei näe ja pukuhuone oli täynnä muita. Mutta ei omat työkaverit tästä ole sanoneet mitään, eikä tuijottaneet, vaikka firman saunassa on yhtä aikaa käyty vuoron jälkeen. Mutta kyllä se silti mieltä painaa. Nykyinen puoliso on sairaanhoitaja ja hänessä nämä ovat herättäneet silkkaa mielenkiintoa. Lääkkeet jäi pois vuosia sitten, mutta vaikutukset jäivät pysyviksi. Vajaa kaksi vuotta muistelisin syöneeni, mutta merkkiä en muista. Joka tapauksessa hieman ennen koronaa ne jäi.

Toivottavasti teillä juttu toimii. Oli mielenkiintoista lukea kokemuksia lääkkeistä ja sivuista ja niitä on ollut mullakin sieltä 10v. Sieltä täältä muistaa palasen mutta omaksi onneksi vuodatin asioita niteisiin ja ne oli isoin juttu itsensä kokoamisessa myöhemmin. Etenkin äidin kanssa välit meni sillon ihan täysin, enkä ilman kirjoituksia muistaisi miksi. Yhä edelleen hän saa pelkällä läsnäolollaan minut lukkoon ja näkee minut viallisena ja syyttää ilman syytä. Koulukiusaamisesta hän syytti myös minua ja miten omalla olemuksellani sen aiheutin. Olisi pitänyt olla kuin muut. Äiti oli melkein kaikissa istunnoissa mukana väkipakolla ja ilmeisesti se psykologi oli myös minunlainen tossukka, eikä uskaltanut sanoa hälle vastaan. Sellainen päällepäsmäri kun on, heti jos sanoin jotain sieluni saloja ääneen ja se ei hänen maailmaansa mahtunut hän korjasi sen mieleisekseen. Nuori oli psykologi ja varmaan ollut hyvä oppi hälle. Paperit tilasin muutama vuosi sitten ja niistä tuli vaan ahdistus miten äiti sitä ja äitin mielestä tätä. Ja joka aamu valvoi että sen lääkkeen otan ja pienikään virhe tai sanoin vastaan, haukkui tälle lääkettä tehottomaksi. Mekkojen alettua vaati pillerit ja vahti nekin. Ihania muistoja. Minua ei kuunneltu silloin pätkän vertaa. Pahinta oli itkuherkkyys ja paniikkikohtaukset ja kiusaamiseen ei tietenkään puututtu vaan äiti toisti sitäkin minun syyksi. Piirittivät usein ja tivasivat alonko taas itkeä ja vinkua. Tästä syystä varmaan vieläkin tulee se pakokauhun tunne jos ympärillä lähellä paljon ihmisiä. Mutta isoin haitta oli niiden sivut. Osa potkaisi tyhjään mahaan otettuna niin että tuntui. Sitten meni aamupäivä ihan pilvessä ilman mitään halua syödä. Illalla taas olisi voinut syödä hevosen, mutta kuri pysyi ja koska ruoka ei kelvannut ajallaan, sitä ei saanut. Ymmärrys oli nolla. Murrosiässä kapinointi jatkui ja lääkkeet muuttu, mutta sitä en saanut selville miksi. Kuitenkin jalkojen voimakas turvotus, punoitus, rintojen kivut, painon vaihtelut ja muuta on niteissä. Sekin miten äiti on haukkunut menkkojen alettua piri h****** kun olin hänelle yrittänyt sanoa miten kuvottava olo lääkkeistä tulee aamuisin. Mitä aikuisuuteen tullessa sitten jäi, sertraliini oli isona annoksena kuurina ja ahdistus/paniikki kohtauksen estoon. Sillon asuin onneksi omillani, se humahdus oli ihan kauhea ja sitä yritin lievittää ottamalla aamupalan kanssa. Joskus autto, aina ei. Pienempänä siis muuten. Isot annokset teki turvotusta ja se oli ihan järkky ja olo tosi tukala. Reidet ja rinnat olivat pinkeät ja pahimmillaan kolmannen päivän jälkeen. Naama helotti punaisena ja hiki valu ilman syytä. Ym oli reisissä kolmatta senttiä isompi turvotuksen aikaan ja jaloissa ei ollu voimia lainkaan, enkä varmaan liikkunut sillon metriäkään ylimääräistä ilman pakotusta. Psykologi sanoi sivujen häviävän alun jälkeen, mutta niistäkin hävisi vain osa. Illoin tuli vedettyä ruokaa kaksin käsin ja sehän näkyi muutenki alipainoisessa heti. Maha oli yksi pallo ja ihan sama miten sitä yritti piilottaa. Tähänkin oli äidillä vastaus valmiina ja turha oli väittää vastaan. Hänen suku vielä tämän uskoi ja siinä vaiheessa tuli lopullinen pesäero sinne. Turvotus jäi jossain vaiheessa pysyväksi tilaksi ja reidet ja rinnat olivat kaikessa tiellä ja kipeät. Rinnat vielä eri paria ja toinen selvästi kipeämpi. Ihoa kutitti jatkuvasti ja sain kuulla kaikilta olevani niiden takia yksi seksimagneetti, vaikka mitään haluja ei todellakaan ollut. Pelkästään 18-24 välillä rinnat kasvoivat C-E, mutta nousi painokin tuona aikana paljon. Tuo lääke oli eri nimillä käytössä 24 ikään saakka, vajaa kuusi vuotta. Sen jälkeen oli useampi ja ongelmat hävis annoksen laskettua täysin. Turvotus hävisi tosi nopeaa noin viikossa ja useampana päivänä oli vaatteista miten ihanan väljät ne on. Silti ne reidet ja rinnat jäi ja rinnat oli myöhemmin raskauden ja imetyksen aikaan yksi painajainen. Synnärillä jo sanoivat miten isoista maitoa piisaa, mutta ei niin ei. Rinnat oli kyllä yhdet kipeät verisuonipallot eikä niin isoja imetysliivejä löytynyt ja nänni sen näköinen että räjähtää. Mutta maitoa ei tullut kuin muutama tippa. Lääkäri suositteli lääkkeen jättämistä ja muutama päivä siitä sitä alkoi tulla ja loppua ei näkynyt. Patjat ja sohva meni uusiksi kun se mädänneen haju tuntui rapussakin. Pesu ei todellakaan auttanut. Lasten jälkeen rinnat oli D/E eriparia ja todella kipeät kaikesta liikkeestä. Kävin rinnat pienennyttämässä ja se tehtiin julkisella puolella. Eivät ole täydelliset, mutta niiden vuosien jälkeen kaikki todellakin kelpaa. Kirurgi sanoi tuon lääkkeen aiheuttavan joillain rintarauhasen kasvua ja sitä minun rinnat olivat olleet täynnä. Osan ottivat pois, mutta imettämisen pitäisi hänen mukaansa onnistua. Ihmetteli vaan miksi ei ole otettu tosissaan. Jaloissa on kuulema lipodema ja se aiheuttaa turvotusta ja kipua. Sitä taas ei pystyneet lääkkeeseen yhdistämään, vaikka silloin alkoi ja reidet turpoaa siitä selvästi. Jotain yhteistä voi kuulema olla.

Ei rintojen kasvu miehillä mitenkään harvinaista ole. Syitä ei aina pystytä selittämään, mutta mitä omaan kouluaikan peilaa niin selvintä se oli pojista ylipainoisilla ja kaikki ei mieliala/psyyke/muu lääkityksestä todellakaan puhu, eikä niiden tuomista haitoista. Oma äiti esim. näkee kaikki mielialalääkkeitä käyttävät heti pahana, enkö hänelle uskalla puhua omista asioistani muutenkaan kun hän kaivelee kivet ja kannot jos joku jää vaivaamaan. Eniten vaivasi miten hän saattoi tonkia huoneeni ja uteli heti jos liikuin jonkun hiemankaan tuntemattoman tai ei-hyvämaineisen kanssa. Minut nähtiin lapsuudessa muutenkin outona ja olin varmasti yksi harvoista tytöistä jotka purkivat mopon osiksi moottoria myöten tarpeen tullen, mutta mielenkiintoa minulla oli näihin ja paljon. Mutta tiesin kyllä itsekin että jotain sisältä puuttui, vaikka ystäviä pojista sainkin. Olin muutenkin sellainen vähän poikamainen tyttö, joka ei innostunut mistään tyttöjen jutuista ja telkeytti omiin oloihin, mutta saatokn pelata tunteja poikien kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa. Ei se omissa oloissa luuhailu tai oudot mielenkiinnon kohteet koulumenestykseen vaikuttanut, mutta tietty tunnekylmyys nitisti parisuhteet heti alkuunsa, enkä kokenut mitään seksuaalisia fiboja ollenkaan, vaikka moni ihmetteli miksi en jotain kundia nähnyt haluttavana. Siinä vaiheessa astui pienen kylän terveyskeskus ja kouluterveydenhuolto kuvaan. Meillä se toimi aivan mahtavasti, lukiota myöten. Koulupsykologi ja lääkäri tulivat mielellään hoitamaan nuorten asioita ja niihin ottauduttiin hyvin. En sano lääkkeiden ratkaisevan kaikkea, mutta ainakin minä sain niistä apua, enkä voi syyllistää näiden käyttäjiä. Eri lääkekokeiluiden jälkeen noin 25 vuotiaana sain reseptin ariprazoliin, mistä lähdettiin hakemaan apua änkytykseen ja pakko liikkeisiin, mitkä pysyivät urheillessa jostain syystä piilossa. Mutta esim. luokassa tai seurassa, etenkin vieraille puhuessa änkytys teki puhumisesta häpeällistä, eikä sitä katsottu töitä hakiessakaan hyvällä. Jännitys vielä lisäsi tätä ja voitte vain arvata mikä oli yksi syy istua treffeillä hiljaa, vaikka puhutusta olisi jotain tietänyt. Kuitenkin ensimmäisestä tabletissa lähtien tuntui kuin keho olisi herännyt eloon. Niitä tuntemuksia oli todella mielenkiintoista tutkailla edelleen. Eniten harmittaa kun nykyään näihin palveluihin ei isossakaan kunnissa panosteta ja ammattitaitoista henkilökuntaa on vähän. Tuon kunnan terveydenhuollon ammattitaito oli todennäköisesti peräisin kokemuksista ja aidosta kiinnostuksesta, yhdistettynä kirjatietoon. Ei pelkkiä olettamuksia.

Jos miehessä ei mitään demoneja majaile niin älä anna tuon vaikuttaa päätökseesi. Ei kukaan meistä ole täydellinen, ei henkisesti eikä ulkoisesti. Yllättävän monella miehellä sitä paitsi on jonkin asteista kasvua rintarauhasissa ja on hieman hämmentävää miten osalla miehistä rasva kertyy rintaan, mutta nänni on olematon. Osalla se taas on kiinteä ja selkeästi jotain kasvua, mutta rasvaa taas ei. Eivätkä ainakaan tapaamani miehet ole osanneet mitään erikoista syytä sanoa miksi näin. Mutta jokaisella meistä on erilaiset geenit, eikä niille mahda mitään. Osalla miehistä nännit on todella herkät ja osa ei tunne mitään. Mutta jos miehellä on oikeasti rintojen kasvua, eikä mitään plasebo rasvaa, kannattaa hänellekin sanoa rintojen tunnustelun tärkeydestä. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan vähäpätöiseltä asialta, mutta ihan samalla tavalla se rintasyöpäriski on hänelläkin. Meillä on sukurasitteena korkea riski ja monesti miettinyt omieni poistattamista kunhan lapset on tehty.

Minun ja mieheni juttu alkoi opiskeluaikaan. Samalla junalla kuljettiin, ensimmäinen syksy ja totta kai unohdin avaimet porukoille. Vähän se tuntui alkuun absurdille ja törkeällekin ehdotukselle silloin, mutta määränpää lähestyi eikä yöpaikkaa. Paidan alta paljastuikin sitte vastaava yllätys ja ilmeeni oli kuulema ollut joka sentin arvoinen siinä vaiheessa kun sen tajusin. Ja totta kai tämä on tajusin vasta siellä opiskelija solussa. Ei se sitä iltaa olisi muuttanut, mutta kuitenkin. Nätti A-B pari täälläkin miehellä. Syitä on mietitty, mutta ei itsekään tiedä tarkkaan. Sen verran äitinsä on asiaa avannut että ala-aste ikäisenä oli ilpulsiiviseen käytökseen lääkkeitä kokeiltu, mutta mitään papereita ei tunnu löytyvän mistään. Silti tuo ei miestä pahenna.