Jos tämän vuoden

Työn tekeminen on minulle tärkeämpää kuin uusi ystävyys kenenkään kanssa!Ilman työtä olen masentunut eikä masentunut ihminen jaksa tutustua keneenkään. Projekti sai minut voimaan huonosti, eikä huonosti kiinnosta uusiin ihmisiin tutustuminen.

Ihmisiä voi löytää elämäänsä helpommin yllättäen kuin väkisin vääntämällä. Niin minulle kävi että kohtasin ykkösrakkauteni kohteen täysin yllättäen. Minulta puuttui silti rohkeus lähestyä häntä niin siksi tilaisuus jäi käyttämättä. Rohkeus olisi säästänyt minut paljolta murheelta, jopa silloin vaikka olisin saanut pakit.

Näillä mennään eteenpäin. Tämä vuosi ratkaisee kaiken. Sen jälkeen myös 60v ja vanhemmille tulee pakit! Luin äsken kirjoituksen, jossa kerrottiin että pariskunta oli löytänyt toisensa satavuotiaina vanhainkodissa ollessaan. Projekti aloitettiin ilman lupaa, eikä minulta kysytty yhtään kysymystä siitä mitä elämältäni haluan! On mahdoton ymmärtää miksi niin toimittiin, eikä minulle koskaan selitetty mitään siitäkään miten projekti oli tarkoitus toteuttaa! Minut heitettiin ikään kuin täysin vieraaseen maailmaan, minkä kielestä en ymmärtänyt suurimman osan ajasta yhtään mitään! Sen aloittajat saisivat todella hävetä, koska he eivät ymmärtäneet sitä etteivät kaikki ajattele samalla tavalla kuten iso määrä ihmisiä! Siksi ne henkilökohtaiset kysymykset minulle olisivat olleet erityisen tärkeitä, jotta minua ja ajattelutapaani olisi ymmärretty! Olen traumatisoitunut rankkojen vuosien kokemusten takia! Kestää kauan selvitä niistä ja siksi en enää tämän vuoden jälkeen edes halua löytää uutta ystävää elämääni! Työn tekeminen on lääkettä, joka auttaa selviämään!