Lestadioslaisverkosto asuntoyhtiöissä

Kalevassa oli (11.5.) juttu Lapin yliopiston tutkijan Aini Linjakummun tekemästä tutkimuksesta liittyen lestadiolaisten taloudellisiin verkostoitumisiin. Tutkimuksen oli rahoittanut tietoni mukaan Emil Aaltosen säätiö Turusta, joten siihen ei ymmärtääkseni ole käytetty yhteiskunnan rahoja.
Tutkimus on ollut käynnissä ainakin yli kaksi vuotta. Tutkimus on erinomainen avaus kiinteistökentällä käytäville kahvipöytäkeskusteluille.

Allekirjoittaneella on pitkä kokemus kiinteistöalalta yrittää toimia lestadiolaisten pääkaupungissa Oulussa. Tämän vuoksi haluan tuoda esille joitakin käytännön näkökulmia. Sinänsähän siinä ei ole mitään pahaa, että verkostoidutaan ja haetaan säästöjä tai joustavampia liiketoimintamahdollisuuksia, joilla oman yrityksen palveluja voidaan parantaa. Myöskään innokkaasta terveestä yrittämisestä ei voi ihmisiä moittia. Oulussa on esimerkiksi isännöintialalla ainakin kolme lestadiolaisomisteista yritystä, rakentamisessa ja korjaamisessa toimivia huomattavasti enemmän.

Jos taloyhtiön hallitus tai osakkaat eivät ole tyytyväisiä isännöintiyrityksen palveluihin, on hallituksen tehtävä kilpailuttaa isännöinti. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys sanoo: taloyhtiöllä voi olla isännöitsijä. Taloyhtiön hallitus voi ottaa tai erottaa isännöitsijän. Isännöitsijän palkkion määrää hallitus.
"Verkoston pääpaikka on Oulussa, jossa sen on siten helppo toimia. Suhteessa verkoston jäsenmäärään on sillä valtaa aivan liikaa yksissä käsissä."
Otteita käytännön elämästä pitkältä aikaväliltä.
Kun taloyhtiön osakkaat alkavat olla tyytymättömiä isännöintiin, tulee hallituksen kilpailuttaa isännöinti. Koska lestadiolaiset ovat innokkaita verkostoitumaan, hakeutuu heitä innokkaasti taloyhtiön hallitukseen.
Hallituksessa on pääsääntöisesti yhtiöjärjestyksen mukaan kolme jäsentä. Tällöin esimerkiksi äänestystilanteessa voittaa se kanta, joka saa puolelleen puheenjohtajan ja toisen jäsenen.

Olen itse törmännyt vuosien varrella selkeästi muutamaan otteeseen tapaukseen, jossa hallitus oli irtisanonut verkostoon kuuluvan yrityksen ja kilpailuttanut isännöinnin. Kilpailutushaastattelun jälkeen puheenjohtaja on kertonut, että hyvältä näyttää, ja että hän pian ilmoittaa lopullisesta päätöksestä.
Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä puheenjohtaja onkin sitten soittanut ja kertonut, että valinta kohdistuikin tällä kertaa toiseen yritykseen. Kun kilpailijaa on tiedustellut, on selvinnyt, että onkin valittu äänestyksen jälkeen toinen verkostoon kuuluva yritys, koska hallituksen muut jäsenet olivat kuulleet siitä niin paljon hyvää.

Puheenjohtaja ei liene huomannut, että luottamuspulahan tässä oli puheenjohtajaa kohtaan kun hävisi esityksensä.

Olen keskustellut vuosien varrella muutamien pienempien, muun muassa rakennusyritysten kanssa. Heillä tuntuu olevan yhteinen huoli, että jos pääsee tarjoamaan verkostoon kuuluville isännöintiyrityksille palvelujaan jonkun taloyhtiön korjauksiin, niin tarjouksiin ei monesti edes vastata. Jos asiaa sitten tiedustelee isännöitsijältä, saattaa vastaus olla, että joku oli vielä hieman halvempi.

Tämän niin sanotun verkoston ulkopuolisen tarjoajan tarjous on saattanut olla jo omakustannushintainen, mutta joku on tiennyt mennä vielä siitä alle. Yrittäjille on jäänyt käsitykseksi, että hänen tarjouksensa on avattu ennen kuin sopiva tarjoaja on tullut mukaan verkostosta.

Verkoston pääpaikka on Oulussa, jossa sen on siten helppo toimia. Suhteessa verkoston jäsenmäärään on sillä valtaa aivan liikaa yksissä käsissä.

Herätkää hyvät asunto-osakeyhtiöiden osakkaat, ja menkää vaikuttamaan osakeosuudellanne taloyhtiön yhtiökokoukseen, jossa hallitus valitaan! Muuten tämä hulvaton meno jatkuu sinänsä tosi pienen intressiryhmän toimesta.