Uskontojen, lakijärjestelmien ja mm. synti-käsitteen alkuperää tutkineet historioitsijat ovat päätyneet siihen, että alkuaan ihmisten eläessä pieninä vaeltelevina laumoina uskontoa tarvittiin hedelmällisyys- ja metsästysriitteihin. Maagisilla riiteillä pyrittiin vaikuttamaan metsästysonneen ja varmistamaan perheen tai suvun lisääntyminen toisin sanoen yhteisön jatkuvuus.
Kun ihmispopulaatiot kasvoivat niin, etteivät ihmiset enää tunteneet toisiaan nimeltä, ts. kun perhe- ja klaaniyhteisöistä siirryttiin suurempiin kokonaisuuksiin, ihmisten keskinäiset riidat ja väkivaltaiset purkaukset olisivat johtaneet yhteisön sisäisiin kiistoihin ja lopulta vääjäämättömään tuhoutumiseen. Tästä syystä tarvittiin järjestelmä säätelemään yhteiselämää ja sosiaalista järjestystä sekä legitioimaan samaan aikaan erillistynyt johtajuuden rooli. Näin syntyi myös syntikäsitys. Alun perin synti on tarkoittanut yhteisön sosiaalisten normien rikkomista. Syntikäsitys oli osa järjestelmää jolla haluttiin turvata elämän jatkuvuus, se oli elämän peruslaki. Kaikissa ihmisyhteisöissä on jonkinlainen syntikäsitys, normijärjestelmä joka säätelee sosiaalista yhteiselämää. (Ks. esim. Ilkka Pyysiäinen: Synti. WSOY 2005.)
Kristinuskon ydinopetus sisältyy Jeesuksen Vuorisaarnaan ja sisältää lähimmäisenrakkauden sanoman. Se on yhä hätkähdyttävän ajankohtainen ja vallankumouksellinen, joka ylittää meidän tavanomaiset tapamme. Jumalalle ei riitä että hyväksymme lähimmäisiksemme ja vertaisiksemme vain samanlaiset, samoinajattelevat, samaan "oppiin" kuuluvat. "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" (Matt.5:46 – 47)
Vaikka olen itsekin lestadiolainen, pidän suorastaan häpeällisenä sitä joissakin uskovaisissa perheissä ja suvuissa vallitsevaa tapaa, että perheyhteydestä eristetään ei-uskovaiset pois. Jopa vanhemmat tuntuvat väheksyvän niitä lapsiaan jotka eivät ole uskovaisia. heidät saatetaan toistuvasti sivuuttaa perheen asioita käsiteltäessä ja yhteisissä tilaisuuksissa. Tässä rikotaan karkeasti elämän peruslakeja vastaan. Vanhempien tulee pitää kaikkia lapsiaan samassa asemassa, olivatpa nämä valinneet vl-tulkinnan tai muun maailmankatsomuksen omalle kohdalleen. Emme saa syyllistyä tuhoamaan sukuyhteyttä leimaamalla pahoilla leimoilla ja halventamalla ei-lestadiolaisia sukulaisiamme tai muita läheisiämme.
Kun ihmispopulaatiot kasvoivat niin, etteivät ihmiset enää tunteneet toisiaan nimeltä, ts. kun perhe- ja klaaniyhteisöistä siirryttiin suurempiin kokonaisuuksiin, ihmisten keskinäiset riidat ja väkivaltaiset purkaukset olisivat johtaneet yhteisön sisäisiin kiistoihin ja lopulta vääjäämättömään tuhoutumiseen. Tästä syystä tarvittiin järjestelmä säätelemään yhteiselämää ja sosiaalista järjestystä sekä legitioimaan samaan aikaan erillistynyt johtajuuden rooli. Näin syntyi myös syntikäsitys. Alun perin synti on tarkoittanut yhteisön sosiaalisten normien rikkomista. Syntikäsitys oli osa järjestelmää jolla haluttiin turvata elämän jatkuvuus, se oli elämän peruslaki. Kaikissa ihmisyhteisöissä on jonkinlainen syntikäsitys, normijärjestelmä joka säätelee sosiaalista yhteiselämää. (Ks. esim. Ilkka Pyysiäinen: Synti. WSOY 2005.)
Kristinuskon ydinopetus sisältyy Jeesuksen Vuorisaarnaan ja sisältää lähimmäisenrakkauden sanoman. Se on yhä hätkähdyttävän ajankohtainen ja vallankumouksellinen, joka ylittää meidän tavanomaiset tapamme. Jumalalle ei riitä että hyväksymme lähimmäisiksemme ja vertaisiksemme vain samanlaiset, samoinajattelevat, samaan "oppiin" kuuluvat. "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" (Matt.5:46 – 47)
Vaikka olen itsekin lestadiolainen, pidän suorastaan häpeällisenä sitä joissakin uskovaisissa perheissä ja suvuissa vallitsevaa tapaa, että perheyhteydestä eristetään ei-uskovaiset pois. Jopa vanhemmat tuntuvat väheksyvän niitä lapsiaan jotka eivät ole uskovaisia. heidät saatetaan toistuvasti sivuuttaa perheen asioita käsiteltäessä ja yhteisissä tilaisuuksissa. Tässä rikotaan karkeasti elämän peruslakeja vastaan. Vanhempien tulee pitää kaikkia lapsiaan samassa asemassa, olivatpa nämä valinneet vl-tulkinnan tai muun maailmankatsomuksen omalle kohdalleen. Emme saa syyllistyä tuhoamaan sukuyhteyttä leimaamalla pahoilla leimoilla ja halventamalla ei-lestadiolaisia sukulaisiamme tai muita läheisiämme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Synnin käsite on uskovaisilla hyvin konkreettinen ja arkinen, se on tekoja ja ylitsekäymisiä, vastoin Jumalan sanaa. Se merkitsee rakkauden käskyn rikkomista eri tavoin.
Jos käsityksesi on että perheessä ei-uskovaiset eristetään pois perheyhteydestä, se ei kuulosta uskovaisen perheen menettelyltä. Kaikki kuuluvat perheeseen, riippumatta maailmankatsomuksesta ja suhteesta uskoon.