One life.....

Enkä haluaisi elää sitä näin, vaikka mitään varsinaisesti ei puutukaan niin tiedän että sinun kanssasi elämä olisi vielä onnellisempaa.
Välillä onnistun vakuuttamaan itselleni ettei minulla ole sen syvempiä tunteita, sitten kun tajuan kuinka paljon se tulee sattumaan kun tämä päättyy, ymmärrän ettei kevyillä tunteilla pelkästään ajatuksena se voisi tuntua niin pahalta.
Kun hiivit taas mieleeni, tulet uniini, palautan itseni maanpinnalle miettimällä etten edes tulisi riittämään sinulle koskaan, olisin liian tylsä ja arkinen.
Toivon että meillä on silti vielä aikaa jäljellä ja ehditään saada vielä niitä pieniä yhteisiä hetkiä. Niistä saatu hyvä olo peittää vielä alleen ne hetket kun tuntuu että musertuu ikävään.
Yritän ajatella järjellä tunteiden sijaan, usein ne (surulliset) tunteet silti vaan vie voiton kun tajuan taas että tuskin kukaan tuntuu enää miltään sinun jälkeen.
Jos eläisinkin vanhaksi ja saisin muistisairauden jonka jättäisi elämään menneeseen aikaan, rukoilisin että saisin kerta toisensa jälkeen elää sen hetken kun ensimmäistä kertaa oltiin lähekkäin.
Silloin olisin varmasti hymyilevä mummo ♥️