Hei.
Olen 24 vuotias opiskelijatyttö. Itselläni ei ole mustasukkaisuus ongelmaa, mutta isälläni on. Hänellä on muutamaan otteeseen ollut muita naisia ja hän on sairaalloisen mustasukkainen äidistäni. Äitini ei saisi käydä edes kaupassa, isä tutkii säännöllisesti hänen taskunsa, puhelimensa ja laskee jopa hänen terveyssiteensä.
Isäni on töissä merillä, joten hän on viikkoja poissa yhteen menoon. Tällöin hänen mustasukkaisuutensa on pahimmillaan. Äitini on täysi raunio. He ovat käyneet nyt kahdesti psykiatrilla ja psykiatri kertoi lääkkeestä, joka auttaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Isä kieltäytyy kuitenkin ehdottomasti edes kokeilemasta.
Kysynkin nyt, olisiko jollakin teistä kokemuksia mustasukkaisuuden lääkehoidosta? Näitä kokemuksia haluaisin tietooni, jotta voisin kertoa niitä edelleen isälleni, jotta hän rohkaistuisi kokeilemaan. Tiedän, että hän kärsii itsekin kovasti tilanteesta. Tässä alkaa itselläkin jo mielenterveys rakoilla. Eniten kuitenkin pelkään teini-ikäisen pikkusiskoni mielenterveyden puolesta. Hän kun asuu vielä keskellä taistelutannerta. Pyydän siis hartaasti, jos kenelläkään on mitään tietoa lääkehoidosta, olkaa niin ystävällisä ja kertokaa.
Kaikki kokemuksista kertovat vastaukset ovat hyödyllisiä, myös negatiiviset.
Olen 24 vuotias opiskelijatyttö. Itselläni ei ole mustasukkaisuus ongelmaa, mutta isälläni on. Hänellä on muutamaan otteeseen ollut muita naisia ja hän on sairaalloisen mustasukkainen äidistäni. Äitini ei saisi käydä edes kaupassa, isä tutkii säännöllisesti hänen taskunsa, puhelimensa ja laskee jopa hänen terveyssiteensä.
Isäni on töissä merillä, joten hän on viikkoja poissa yhteen menoon. Tällöin hänen mustasukkaisuutensa on pahimmillaan. Äitini on täysi raunio. He ovat käyneet nyt kahdesti psykiatrilla ja psykiatri kertoi lääkkeestä, joka auttaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Isä kieltäytyy kuitenkin ehdottomasti edes kokeilemasta.
Kysynkin nyt, olisiko jollakin teistä kokemuksia mustasukkaisuuden lääkehoidosta? Näitä kokemuksia haluaisin tietooni, jotta voisin kertoa niitä edelleen isälleni, jotta hän rohkaistuisi kokeilemaan. Tiedän, että hän kärsii itsekin kovasti tilanteesta. Tässä alkaa itselläkin jo mielenterveys rakoilla. Eniten kuitenkin pelkään teini-ikäisen pikkusiskoni mielenterveyden puolesta. Hän kun asuu vielä keskellä taistelutannerta. Pyydän siis hartaasti, jos kenelläkään on mitään tietoa lääkehoidosta, olkaa niin ystävällisä ja kertokaa.
Kaikki kokemuksista kertovat vastaukset ovat hyödyllisiä, myös negatiiviset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
JOTAIN apua ja hoitoa pitäis ukon saada.
Häneltä voisi kysyä, että eikö yhtään hävetä. Onkohan sillä ollut huonoja kokemuksia aiemmista suhteista.
Harva meistä on rautaa mutta jokainen rakastunut on joskus ollut mustis. Siitä ei ole mitään hyötyä.
Itse paranin mustiksesta hiukan kovin konstein. Minut piti saada uskomaan, etten menettäisi eukkoa enkä pelkäisi etten saisi uutta tilalle :)
Hei
Tiedän miltä tuntuu olla peloissaan, kokea sen "uhan" ja tuntea että sinua vartioidaan ja tekemisiä vahditaan. Tiedän miltä äidistäsi voi tuntua jos mies on tuollainen, eikö luottamus olekin rakkaudessa kaiken A ja O.
Sitä teidän isällä ei äitiänne kohtaan juurikaan ole!
Miksi äitisi ottaa kaiken vastaan??!
Pahimmillaan se tuhoaa kaiken. Jos äiti ei lähde se vaan jatkuu... tiedän mistä puhun.
Mikset puhuisi äidillesi että ajattelee itseään, minä en ainakaan edes säälistä seurustelisi tuollaisen miehen kanssa, LUOTTAMUSTA pitää suhteessa olla jotta se voisi ikänä kukoistaa.
Oletko äidistäsi huolissasi? AUTA sinä sitten. Jos äitisi ei uskalla itse.
Auttaa itseään.
Isäsi tuskin muuttaa käytöstään mihinkään. Antaa miehen olla, ja isäsi tässä sairas on, ja ennen pitkää sairastuttaa käytöksellään vaimonsakin=äitisi.
Se, että äitini ei halua erota isästäni, ei tarkoita sitä, että hän ottaa kaiken vastaan eikä uskalla auttaa itseään. Pitäisikö hänen noin vain uhrata yli kahden kymmenen vuoden avioliitto? Hänhän kokoajan auttaa itseään ja samalla avioliittoaan. He ovat aloittaneet psykiatrilla käynnin. En kysynyt vinkkejä perheeni hajoittamiseen , vaan kokemuksia sairaalloisen mustasukkaisuuden lääkehoidosta. Kaikella kunnioituksella, kukaan teistä ei tunne isääni, eikä sen puolen äitiänikään, joten kellään ei ole oikeutta/perusteita ehdotella avioeroa. ja sama pätee minuun itseeni. Isäni ei ole hirviö, vaan hän on sairas. Jättäkää siis väliin sellaisen ihmisen tuomitseminen, jota ette tunne. En halua tällaisia viestejä enää yhtään. Kuten alunperin ilmoitin, haluaisin silti kipeästi tietää sairaalloisen mustasukkaisuuden lääkehoidosta.
Ystävällisin terv. Tytär
Moi,
en ole ikinä kuullut, että sairaalloiseen mustasukkaisuuteen olisi erikoisesti omaa lääkitystä, vaan kyse täytyy olla mielialalääkkeistä, jotka on kehitetty moniin erilaisiin sairauksiin sopiviksi. Varmaan lääkäri on ajatellut, että kun isäsi "mustis" on noin paha, niin hänellä täytyy olla muutoinkin ongelmia mielialojensa kanssa. Ehkä lääkäri on yhdistänyt isäsi mustiksen vainoharhaisuuteen, johon on kyllä lääkkeet, mutta ne ovat rajuja aineita, joita käytetään esim. paranoidisen skitsofrenian hoidossa. Kaikilla psyykenlääkkeillä on niin pahoja sivuavaikutuksia, että merillä ei isäsi voisi sen jälkeen enää työskennellä, siellähän vaaditaan että on pää selkeänä. Enkä usko, että työpaikan menetys ainakaan yhtään auttaisi asiaa, isälläsihän on jo ongelma joka liittyy huonoon itsetuntoon.
Jos oikeasti mietoja lääkkeitä on olemassa, kuulisin itsekin mieluusti, mutta valitettavasti en usko että olisi...
Hieno asia että isäsi on suostunut psykiatrille, sehän kertoo, että hän haluaa parantua ja eiköhän siellä selviä parisuhteen ongelmat, kunhna vain sitä jatketaan tarpeeksi kauan että puolisot alkavat avautua vieraan läsnäollessa!