Sotaruno
Hortoilen ympäri itä-ukrainalaista metsää
ympärillä kuolemaa ja epätoivoa.
Pataljoonamme on lyöty –
ilmassa leijuu savua ja tuhkaa,
ja taivaanrannassa kuulen vielä
tykistön jyrähtelyt, jotka repivät tämän maan.
Haavoittuneiden tuska
vihollinen vaanii, kuolema tai vankeus.
Maa jalkojeni alla on raskas,
ei enää pelkkää mustaa multaa,
vaan hauta taistelutovereille
olen haavoittunut ja kylmissäni
jokainen askel raskas kuin lyijy.
Jumalani, syntienikö tähden minä tänne jouduin?
Sormeni puristavat asettani,
vaikka panokset ovat loppuneet.
Ajattelen Suomea
järviä, jotka jäätyvät sydäntalvella,
ja saunoja, joiden lämmöstä puhuin sinulle
ensimmäisenä iltanamme yhdessä.
epätoivoivo valtaa mielen, lausun viimeisen
rukouksen ja odotan kuoleman armoa
vuodan verta ja lyyhistyn sateessa
katseeni kääntyy taivasta kohti –
pilvet repeävät hetkeksi,
ja tähdet muistuttavat, etten ole yksin.
Mielessäni välähtävät kasvosi,
ensimmäisen kerran, kun näin sinut.
se Kiovan keväinen ilta,
auringonlasku värjäsi sillat kullalla.
Seisoit siellä – huivi tuulessa,
katseessasi rohkeus, jota en osannut
odottaa keskeltä sodan raunioita.
ja Sanasi kaikuvat hiljaisuudessa:
"Ei tarvitse olla surullinen, kevät kyllä tulee."
Ajatus sinusta kantaa minut eteenpäin,
kuin lupaus, että valo voittaa aina.
Ystävät löytävät minut,
hiljaisessa yössä kuulen heidän äänensä.
Omien sotilaiden kädet nostavat minut maasta,
ja jossain kaukana kuulen sinun hennon äänesi:
"Selvisikö hän?"
Sinä haet minut sidontapaikalta,
kätesi, jotka kerran pitelivät maalausvälineitä,
ovat nyt tottuneet sitomaan haavoja.
Matka yli Puolan rajan tuntuu pitkältä,
mutta sinun vierelläsi olen turvassa
Herään aamun kajossa,
valonsäteet suodattuvat vaatimattoman huoneen
ikkunasta,
ja näen sinun slaavilaiset kasvosi –
kauniit ja väsyneet, mutta elossa.
Silitän vaaleita, keväältä tuoksuvia hiuksiasi,
Yön kauhut ovat vihdoin poissa,
mutta sieluuni on piirtynyt muisto
kylmistä juoksuhaudoista, miinoitetuista teistä
ja niistä ystävistä, jotka jäivät Donetskin tasangoille.
istutamme yhdessä omenapuun,
ensimmäisen yhteisen keväämme kunniaksi.
Sen juuria kaivaessani
näen hetken edessäni kaiken:
palavat kerrostalot,
kadut täynnä sirpaleita,
lapset, jotka pakenivat ilman vanhempia
keskustelemme
Sinä naurat, kun kerron puun kasvavan liian hitaasti,
ja otat käteni omiisi.
"Anna sille aikaa, kuten annoit meille", sanot.
Omenapuu kantaa jonain päivänä hedelmää, sen oksilla riippuu lupaus toivosta ja tulevaisuudesta, meistä kahdesta ja Ukrainan vapaudesta.
Sotaruno Xenia
2
184
Vastaukset
- Anonyymi
Hieno runokertomus. Voisi menestyä suorasanaisenakin - tosin silloin sitä kuvailtaisiin runolliseksi ja sanottaisiin, että voisi toimia runonakin. Vähän siltä väliltä, proosarunoa.
Rakkaustarinan yhdistäminen sotaisaan runoon toimii virkistävästi, runo ei lyyhisty sodanraskaisiin mielenmaisemiin.- Anonyymi
Kiitos palautteesta 🙏☀️
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin579507Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh173921Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r313191Kysely lieksan miehille
Olemme tässä pohtineet tällaista asiaa, että miten on. Tästä nyt on paljon ollut juttua julkisuudessakin aina sanomaleht902506Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1142090Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.3971991Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa2421511FinFamin ryhmät
Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir01351Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!
JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu731148Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101125