Meinasin osan tästä laittaa yhteen toiseen aloitukseen,
mutta päädyin kuitenkin
omaan niin saan enempi sanottua...
Ja myös senkin takia ettei joku,
kuka lienee se joku onkaan,
mun takia sotke sitä toisen aloitusta niillä haukkumisillaan ja muilla.....
Sekä myös sen takia oma aloitus tietty että tällei tää ainakin
löytyy helposti.....
Mutta jooh,
Jos nyt sitten se mitä piti sanoa.....
Tein tuossa muutama vuosi sitten
ns omaisuuden jaon.
Eli isot muksut sai omat lapsuuden juttunsa
sekä muut perittävät täältä.
Nyt on oikestaan enää nuorimman osuus täällä.
Eikä nekään kauaa, viikko pari ehkä....
Ja sitten ei oo enää mitään pakkoa jaksaa mitään.....
Sen jälkeen täällä ei oikestaan olekaan muuta kun joitain suvussa kulkeneita juttuja,
ja mun päiväkirjat sun muut sellaset.....
Kaiken muun voi heittää pois.
On oikestaa hyvä tehdä valmiiksi tälläsiä asioita,
ei tarvii toisten käydä ihan kaikkea läpi,
taikka säilöä jotain turhaa jossain kunnes jaksavat kattoo läpi.
Helpottaa kun tietävät missä mikäkin juttu on mitä säilyttää...
Ja tietävät missä on ne mitä haluan kuoppaan mullanalle mukaan.
Tietävät missä ja mitkä ovat jollekin toiselle,
tai oikestaan joillekin ihmisille ja tahoille toimitettavaa, yhteystiedot,
ja sen sellasta....
Täytyy tässä nyt kyllä alkaa rustailemaan joillekin noita ööö
"viimeisiä kirjeitä"
tuonne lipastonlaatikkoon
Muiden kirjeiden kanssa ....
"Piiloon"
Nyt oon vaan pitkittänyt niiden kirjottamista vaikka kuinka kauan.......
Turhaan....
Kannattais kirjoittaa ne just sillon kun se tunne tulee,
eikä odotella turhaan joitakin mahdottomia ihmeitä tapahtuvan
tai jotain....
Niin paljon musta on hiipunut tän vuoden aikana etten enää "osaa" sanoa tai siis kirjottaa niiku ennen.
En vaan osaa enää..
Kai se johtuu siitä että haaveet, Toiveet, unelmat, ja sydän on murskattu...
Tunteet melkein kadonneet,
aiemmin halusin laittaa ne
"pakkaseen säilöön"
että saisin ne vielä takasin joskus
Jos ja kun tarviin,
mutta nyt joku on ne tuhonnut
tai mitä lieneekään lähes kokonaan.
Tai vaikee selittää kun
Kyllähän mä edelleen oon tunteileva, liiankin tunteileva välillä,
mutta ihan väärällä tavalla
ja jotain sellasta.
Eniten ehkä ottaa päähän se etten löydä itsestäni enää vihaa,
kaipaan sitä tunnetta.
En osaa enää vihata vaikka ois syytä.
Sopii hyvin ikävään,
koska nyt ainakin on ikåvä jotakin oikeeta ja aitoa,
sellasta mikä on olemassa ja totta.
Eikä vaan jotain valetta ja harhaa.
Hitto mulla on ikävä vihaa....
No on mulla muutakin ikävä....
Hyvin hankalaa,
ja todellakin erittäin
ristiriitainen fiilis on nyt....
🎶 Jos mulla olisi sydän,
kaipaisin sinua..
Revin sen irti kun tiedän
Sä et tarvitse minua....
Jos mulla olisi sydän,
huutaisin sinua...
Jos mulla olisi sydän....
Olen jäänyt johonkin kiinni
ja
vaihtanut nimeni numeroon...
Tuon taivaan takana toinen päivät lahoo... 🎶
https://youtu.be/VCpTmMPWg94?si=MxIcG7IftyOmUjM5
mutta päädyin kuitenkin
omaan niin saan enempi sanottua...
Ja myös senkin takia ettei joku,
kuka lienee se joku onkaan,
mun takia sotke sitä toisen aloitusta niillä haukkumisillaan ja muilla.....
Sekä myös sen takia oma aloitus tietty että tällei tää ainakin
löytyy helposti.....
Mutta jooh,
Jos nyt sitten se mitä piti sanoa.....
Tein tuossa muutama vuosi sitten
ns omaisuuden jaon.
Eli isot muksut sai omat lapsuuden juttunsa
sekä muut perittävät täältä.
Nyt on oikestaan enää nuorimman osuus täällä.
Eikä nekään kauaa, viikko pari ehkä....
Ja sitten ei oo enää mitään pakkoa jaksaa mitään.....
Sen jälkeen täällä ei oikestaan olekaan muuta kun joitain suvussa kulkeneita juttuja,
ja mun päiväkirjat sun muut sellaset.....
Kaiken muun voi heittää pois.
On oikestaa hyvä tehdä valmiiksi tälläsiä asioita,
ei tarvii toisten käydä ihan kaikkea läpi,
taikka säilöä jotain turhaa jossain kunnes jaksavat kattoo läpi.
Helpottaa kun tietävät missä mikäkin juttu on mitä säilyttää...
Ja tietävät missä on ne mitä haluan kuoppaan mullanalle mukaan.
Tietävät missä ja mitkä ovat jollekin toiselle,
tai oikestaan joillekin ihmisille ja tahoille toimitettavaa, yhteystiedot,
ja sen sellasta....
Täytyy tässä nyt kyllä alkaa rustailemaan joillekin noita ööö
"viimeisiä kirjeitä"
tuonne lipastonlaatikkoon
Muiden kirjeiden kanssa ....
"Piiloon"
Nyt oon vaan pitkittänyt niiden kirjottamista vaikka kuinka kauan.......
Turhaan....
Kannattais kirjoittaa ne just sillon kun se tunne tulee,
eikä odotella turhaan joitakin mahdottomia ihmeitä tapahtuvan
tai jotain....
Niin paljon musta on hiipunut tän vuoden aikana etten enää "osaa" sanoa tai siis kirjottaa niiku ennen.
En vaan osaa enää..
Kai se johtuu siitä että haaveet, Toiveet, unelmat, ja sydän on murskattu...
Tunteet melkein kadonneet,
aiemmin halusin laittaa ne
"pakkaseen säilöön"
että saisin ne vielä takasin joskus
Jos ja kun tarviin,
mutta nyt joku on ne tuhonnut
tai mitä lieneekään lähes kokonaan.
Tai vaikee selittää kun
Kyllähän mä edelleen oon tunteileva, liiankin tunteileva välillä,
mutta ihan väärällä tavalla
ja jotain sellasta.
Eniten ehkä ottaa päähän se etten löydä itsestäni enää vihaa,
kaipaan sitä tunnetta.
En osaa enää vihata vaikka ois syytä.
Sopii hyvin ikävään,
koska nyt ainakin on ikåvä jotakin oikeeta ja aitoa,
sellasta mikä on olemassa ja totta.
Eikä vaan jotain valetta ja harhaa.
Hitto mulla on ikävä vihaa....
No on mulla muutakin ikävä....
Hyvin hankalaa,
ja todellakin erittäin
ristiriitainen fiilis on nyt....
🎶 Jos mulla olisi sydän,
kaipaisin sinua..
Revin sen irti kun tiedän
Sä et tarvitse minua....
Jos mulla olisi sydän,
huutaisin sinua...
Jos mulla olisi sydän....
Olen jäänyt johonkin kiinni
ja
vaihtanut nimeni numeroon...
Tuon taivaan takana toinen päivät lahoo... 🎶
https://youtu.be/VCpTmMPWg94?si=MxIcG7IftyOmUjM5
Vastaukset 3
Vanhimmat
😡 niiii 😤
En taida tuntea enää edes rakkautta.
Sehän vissiin onkin se mikä mättää,
enkä osaa enää.....
Kas kun kiusaaja et pidä tätä esillä....
Ai mutta niin.....