2000 luvun super-ilmiö on yksinhuoltajien määrän nousu huippuunsa! Miehet, jotka ovat -70 luvun jälkeen syntyneet ja nyt ovat isiä, niin kaikki ovat varmaan jo kertaalleen eronnee, jos ei toisenkin kerran! He ovat niitä mammanpoikia jotka kotona lellittiin pilalle.
Heille annettiin kaikki lapsen periksi, eikä tarvinnut kotona tehdä mitään, hyvä ettei vaippoja vaihdettu vielä koulu-iässä.
He ovat saaneet kaiken niin helpolla että nyt pienenkin vastoinkäymisen jälkeen pakataan kimpsut ja kampsut ja vaihdetaan eukkoa ja lapsia lennosta!
Toivottavasti heidän lapsensa ei peri sitä "taitoa", vaan kunnioittavat parisuhdetta, ja palaavat samaan mihin meidän vanhempamme ja iso-vanhempamme aikoinaan. Yhteen kun mentiin, yhdessä pysyttiin. Tiellä oli mutkia, mutta ne sovittiin, ja taas elämä jatkui, eikä siinä puolisoa tarvinnut vaihtaa.
Mutta mammanpojissa on juurtunut käsitys vääränlaisesta onnesta niin syvälle, että he eivät tiedä oikeasta onnesta mitään. Oikeaa onnea ei löydä etsimällä, vaan onni on jo ympärillä, mutta sitä ei huomaa kuin vasta sitten kun se katoaa! Toista mahdollisuutta ei tule! Se on vain kuvitelmaa.
Heille annettiin kaikki lapsen periksi, eikä tarvinnut kotona tehdä mitään, hyvä ettei vaippoja vaihdettu vielä koulu-iässä.
He ovat saaneet kaiken niin helpolla että nyt pienenkin vastoinkäymisen jälkeen pakataan kimpsut ja kampsut ja vaihdetaan eukkoa ja lapsia lennosta!
Toivottavasti heidän lapsensa ei peri sitä "taitoa", vaan kunnioittavat parisuhdetta, ja palaavat samaan mihin meidän vanhempamme ja iso-vanhempamme aikoinaan. Yhteen kun mentiin, yhdessä pysyttiin. Tiellä oli mutkia, mutta ne sovittiin, ja taas elämä jatkui, eikä siinä puolisoa tarvinnut vaihtaa.
Mutta mammanpojissa on juurtunut käsitys vääränlaisesta onnesta niin syvälle, että he eivät tiedä oikeasta onnesta mitään. Oikeaa onnea ei löydä etsimällä, vaan onni on jo ympärillä, mutta sitä ei huomaa kuin vasta sitten kun se katoaa! Toista mahdollisuutta ei tule! Se on vain kuvitelmaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoita seuraavaksi mammantytöistä jotka vaihtavat miestä kuin alushousuja eikä lapset ole esteenä.
Suurin osa eroista on naisten alulle panemia.
Pointsi on se, et idiootteja ja uusavuttomia löytyy kummastakin sukupuolesta. Sen sijaan että pystytämme keinotekoisia sukupuolirajoja voisimme pohtia, että mikä tässä ajassa mättää, kun niin moni lapsi joutuu kokemaan vanhempiensa eron.
Yhdyn kommenttiisi täysin.
syy miks naiset ottavat eron on se ettei mammanpoika osaa jättää! ;) tulevat reissujensa jälkeen oven taa ruikuttaan et ota takas siinäpä juju ;)
se, että naiset eivät enää ota miehiltä turpaan 20v... Naiset ovat ns.itsenäisempiä ja nostavat kytkintä, kun ukko juopottelee, käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa yms.
Koska valitettavan paljon on siellä kultaisessa menneisyydessä, jossa niitä eroja ei otettu, sitä väkivaltaa. Ennen naiset vaan kesti ja kärsi... kulissit kunnossa ja "lasten takia".
Ja te kunnolliset miehet, tiedän että teitäkin on siellä hyvin paljon, että ei ole todellakaan kohdistettu teille. Teille on osunut mätä edustaja naissukupuolesta, koska vaikka harva nainen sitä täällä myöntää niin ei se aina todellakaan ole miehen vika.
Kuka niitä mammampoikia kasvattaa? Ettei vaan tänä päivänä ole sama ilmiö. Ero on tuskin aina tai ainoa syy. Kyllä se kasvatuksesta lähtee ja useimmiten äidit ne poikansa kasvattavat, joten äidit menköön itseensä myös 2000-luvulla.
Lyhyesti eli jos olet "mammampojan" saanut mieheksesi, niin toivottavasti et itse kasvata myös "mammampoikaa", ettei hänen tuleva vaimo joudu sanomaan samaa.
Aivan, äidit ne lapset kasvattaa kun miehistä ei ole siihen. Kun lähdetään, lapset jäävät automaattisesti äidille. Vain luuserit pakenevat!
Ei yksinkertaisteta asioita. Sukupolvissa on varmaan eroja, mutta eroja syntyy muutenkin. Voisin kuvitella, että keskiluokan lapset ehkä joskus ovat päässeet helpommalla kuin työläs tai maalaispenskat. Olin tässä aviossa yhden varsin mamman lellimän 1950-luvulla syntyneen kanssa... ja rahasta ei ollut puutetta ollut lapsena. Mutta hukassa oltiin ja metsään mentiin. Minä siis olin se pakenija, lasten kanssa ja lujaa.
Että voisin tässä kirjoittaa romaanin. Mutta vikaa oli meissä kummassakin: ääritunnollinen ja vetelä roikkuja kun kohtaavat, syntyy tämmöistä. Onneksi tässä kasvattelen tyttöjä.
Lapselle pitää antaa vastuuta, ikäänsä vastaavasti. Siitä on lähdettävä. Muuten ihmisestä tulee vetelä uikuttaja. Ja tunnustus ja moite on myös tultava aina kun on aihetta.
Rakkaus ja hyväksyminen ja läsnäolo. Se vaatii raakaa kestämistä ja tysää arkea ja sen elämistä (ehkä välillä sietämistäkin). Ei rakkaus kiedo pumpuliin....