Ärsyttää kun kaveriporukka on jo rupeamassa hajoamaan. Olen 21v sinklu mies ja olen huomannut jääväni aivan yksin kun muut kaverit ovat löytäneet mielitityn ja ylläty yllätys enää ei olekkaan aikaa porukassa pyöriä.
Olisikko niin paljon pyydetty että unohtaisivat vaikka yhdeksi viikonlopuksi kuussa tyttökaverit ja pidettäisiin porukassa hauskaa. Olen kyllä hivenen kateellinen heille, ehkä katkerakin.
Hauskaa on niin vaikea järjestää kun ei tunnu aikaa rittävän mihinkään. Ei edes kolmea ukkoa saa samaan paikkaan yhtäaikaa viikonloppuna.
Olisikko niin paljon pyydetty että unohtaisivat vaikka yhdeksi viikonlopuksi kuussa tyttökaverit ja pidettäisiin porukassa hauskaa. Olen kyllä hivenen kateellinen heille, ehkä katkerakin.
Hauskaa on niin vaikea järjestää kun ei tunnu aikaa rittävän mihinkään. Ei edes kolmea ukkoa saa samaan paikkaan yhtäaikaa viikonloppuna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli aivan samanlainen; kaverit seurustelivat ja vietin suurimman osan ajastani yksin. Ja minäkin tunsin kateutta, katkeruutta ja surua. Nyttemmin bestikseni sinkkuuntui uudelleen eli nyt näyttää vähän paremmalta, tosin pelkään, että hän alkaa pian taas seurustella, jolloin olen taas yksin...Mutta se siitä.
Ei silloin auttanut mikään muu kuin alkaa itse viihdyttämään itseään kun kavereita siihen tarkoitukseen ei ollut. Ja yllättävää kyllä, löysin paljon asioita, joista nautin yksiksenikin ja loppujen lopuksi kesästä tuli ihan kiva.
Kaikki tuntevat yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä eli siinä ei sinänsä ole mitään kummallista. Kivaahan se ei ole mutta sen kanssa on vain elettävä.
Ihmiset jostain syystä unohtavat ystävänsä kun alkavat seurustelemaan. Se näyttää tapahtuvan joka kerta. Mutta parisuhteet päättyvät aina, joko eroon tai kuolemaan, ja siltä kannalta on vaikea ymmärtää, miksi ne ystävät pitää unohtaa. Ehkä tämän "tosiasian" kanssa pitää vain yrittää elää. Olisiko sinulla ja kavereillasi joku yhteinen harrastus, jonka tiimoilta voisitte edelleen tavata säännöllisesti tai jotain vastaavaa?
Mutta tsemppiä sinulle, kyllä se siitä rupeaa helpottamaan kun löydät itsellesi muuta ajanvietettä :)
eli olen sitoutunut tosi nuorena ja kaikki kaverit edelleen sinkkuja. olen jäänyt sitten porukan ulkopuolelle, vaikka olen sanonut että minutkin saa kutsua mukaan illanviettoihin ym. tuntuu,että heille ei vakiintuneen seura kelpaa. kauteutta vaiko mitä?:(
Se on kyllä kieltämättä yks sellanen asia, jota mä en voi käsittää. Ennen kun mun kaverit oli sinkkuja, niin pelkkä soitto riitti ja ne oli heti valmiita lähtemään mukaan seikkailuun. Nyt kun olen ainoa sinkku porukasta, niin niitä ei saa kirveelläkään mihinkään metkuihin mukaan. Jos yrittää saada niitä lähtemään vaikka viikonlopuksi mökkeilemään, niin aina ne keksii jonkun selityksen tyyliin :"Joo en mä voi nyt lähtee kun en oo kerenny viettää muijan kanssa tarpeeks yhteisiä hetkiä". Siis voi jumankekka! Useat niistä on ollu useita vuosia jo yhdessä eikä niitä pitäisi enää vaivata ensi huuman mukanaan tuoma "paita ja peppu-ilmiö". No jos ne nyt kerrankin saa johonkin tempaukseen , niin ne raahaa sen eukkonsa mukaan. ihan kun seurustelevat ihmiset eivät enää ymmärtäisi käsitettä "tyttöjen/poikien-ilta". Sen mä vielä nielen, että parit joilla on lapsia joutuu tosissaan tekemään töitä yhteisen ajan löytämiselle eikä se aika riitä enää kavereille. Mutta nää pariskunnat, jotka vaan kiehnää toisissaan 24/7, pettää ystävänsä välinpitämättömyydellään. Sehän on selvää, että sitten kun niiden seurustelu ajautuu karille, niin ääni kellossa muuttuu ja ollaan taas niin kaveria, että yök! Ainoo tapa pitää seurustelevat kamut läheisinä, on työskennellä samassa työpaikassa, asua naapureina tai käydä samaa koulua.
Täytyy itse vaan olla tarkkana sitten kun itselle se böönä löytyy, ettei unohda omia kavereita. Meinaan se näyttää käyvän liiankin automaattisesti.