Ne naiset, jotka saavat mieheltään timantin ja perinteisen 'polvikosinnan' (ei nyt ihan kirjaimellisesti, kukin tavallaan) ovat ikionnellisia ja kuuluttavat sitä täällä, ja pitäisikin! Kehuvat kuinka rakastavat sormustaan ja kuinka kauniilta se näyttä sormessa.
Sitten on tämä enemmistö, joka on kotisohvalla neuvotellut kihloista ja sitten jossain vaiheessa mennään yhdessä valitsemaan ne kihlat, eli yleensä halvimmat tai niinkuin täällä puolustellaan useimmiten, Samanlaiset. Ja henki hieverissä raivotaan täällä tyyliin; 'tätä mä just halusin!!'
ehei, en usko vaikka kuinka joku selittelis...jokainen nainen haluaa tuntea romantiikkaa ja hellyyttä, mikäs paha siinä. Mutta älkää täällä sentään valehdelko, pätemisen tarpeessa.
Sitten on tämä enemmistö, joka on kotisohvalla neuvotellut kihloista ja sitten jossain vaiheessa mennään yhdessä valitsemaan ne kihlat, eli yleensä halvimmat tai niinkuin täällä puolustellaan useimmiten, Samanlaiset. Ja henki hieverissä raivotaan täällä tyyliin; 'tätä mä just halusin!!'
ehei, en usko vaikka kuinka joku selittelis...jokainen nainen haluaa tuntea romantiikkaa ja hellyyttä, mikäs paha siinä. Mutta älkää täällä sentään valehdelko, pätemisen tarpeessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kullan kanssa sovittiin että mennään kihloihin. Mieleiset samanlaiset sormukset löydettiin ja ne löyty sit toisesta liikkeestä peräti puoleen hintaa. (halvaksi tuli sillä sormukset oli yhteensä 96€)
Silti kihlapäivänä Kultani polviustui kirkon edessä eteeni ja kosiminua. Nyt sitten häitä järjestellään. No vihkisormuskin etsittiin yhdessä. Käytiin läpi kaikki mahdolliset liikkeet, mutta vasta viimeisessä tärppäsi. 5 sydämen muotoista ipotusta joissa kirkkaat kivet. Ihanin sormus mitä olen nähny!
sä nyt oikein siinä uhoot?!?!?!
että yleensäkin, jos täytyy selitellä, ei kaikki ole kohdallaan?
toiset selittävät, miksi oli pakko saada se liikkeen kallein sormus. toiset selittävät, että raha ja rakkaus on kaksi eri asiaa. eikö voitaisi olettaa, että jos täytyy selittää, ei itse ole tyytyväinen valintaansa (ehkä sormukseen, ehkä mieheen?) tai ei luota omaan makuunsa, tai jonkin muu asiassa mättää.
tyytyväiset ihmiset eivät selittele.
Varmaan totta, että (melkein) joka ikinen nainen kaipaa romantiikkaa. Ja kyllä minullekin kelpaisi kosinta kukkapuskineen polvistuen jne. Mutta minusta se olisi meidän tapauksessa teennäistä, koska mieheni ei yksikertaisesti ole sen tyylinen henkilö. Romanttisempaa on, että se kysymys tulee sieltä sydämestä. Oman mieheni tuntien, se olisi aidoimmillaan juuri tuolla kotisohvalla, oman kullan kainalossa, ilman mitään krääsää... pelkkä äänensävy, syvä katse, kädestä pitäminen voi tuoda sen tarvittavan romantiikan. Sitä minä haluan, aitoutta.
Sormuksesta. Mie haluan mieluiten sileän, valkokultaisen, ohuen sormuksen. En tiedä mitä se maksaa, mutta en aio muuttaa mieltäni suuntaan enkä toiseen, kun hinta selviää. Timatit tai muut kivet kuuluvat minun kohdallani vihkisormukseen, jos siihenkään.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, miten naiset haikailevat juuri niitä tv-sarjojen kosintoja, kihlajaisia, häitä... kaipailevatko he myös sitä, miten suhteetn tv-sarjoissa päättyvät? =)
Heh, heh just joo.
Ei tarvi uskoa, mutta mä kyllä luulen, että monelle on tärkeintä se, että ylipäätänsä mennään naimisiin. Ja millainen avioliitto tulee olemaan ja millainen puoliso. Ja kaikki miehet ei halua kosia perinteisesti, kun jännittää tms. Tai he "vahingossa" yhdessä keskustellen päätyvät siihen, että menevät naimisiin. Joten miksi enää kosia, jos on sovittu että mennään naimisiin?
Ja kaikki ei tykkää (vaikket uskokkaan) samanlaisesta sormuksesta tai sormuksesta jossa on timantti. Ei sitä hintalappua tuijoteta vaan sitä, että miellyttääkö sormus silmää. Toki hintalappuakin saa katsoa, jos haluaa. Se on jokaisen oma asia paljonko haluaa sormuksista maksaa. Ja jos yhdessä valitaan niin silloin sormus usein on mieleinen. Ai niin paitsi, jos ulkonäöllä ei siis ole väliä vaan hinnalla niin sittenhän se on helppoa miehenkin se yksin ostaa. Tai helpompaa. Voihan silloinkin mennä pieleen, jos ei ollut tarpeeksi kallis.
Ystäväni oli ns. salakihloissa eivätkä he hankkineet ollenkaan kihlasormuksia. Naimisiin mentyään tuntui olevan kyllä ihan onnellinen (niin kuin mieskin), mutta taisi vaan näytellä. Nimittäin hän vielä itse kosikin! Mies ei kosinut. Karmeeta?
Et kai vaan nyt itse selittele, kun olet saanut joltain ilkeää kommenttia sormuksesi ihailemisestasi…? Älä niistä välitä.
P.s. romantiikka ja hellyys pitää paljon muutakin sisällään...
Kyllä. On karmeeta, ja jep; näyttelemistä. Ei nyt aivan 100% näyttelyä, mutta varmasti olisi halunnut asiat hieman toisin. Kosiminen kannattaa jättää miehelle, hänelle se homma kuuluu.
Voisin lyödä heti vetoa, että ystävääsi vaivaa, ellei nyt, niin tulevaisuudessa että hän kosi ja 'järjesti' kaiken. Mitä luultavimmin tämä vaiva kasvaa, ja he tulevat eroamaan. En piikkittele, enkä yritä mitenkään loukata, mutta näin se yksinkertaisesti on.
Naiset kun katos on hieman romanttisimpia, kuin miehet.
Kun tunnet naiset ja onnistuneen kosinnan salat niin hyvin niin voisit antaa naisille ja miehille muutaman vinkin.
1. Mistä tietää paljonko miehen ostama sormus maksaa? Eli millä nainen varmistaa asian tai millä mies varmistaa, että nainen varmasti tietää, että "pätäkkää" on sormukseen sijoitettu? A. Jätetäänkö hintalappu sormukseen?
B. Kerrotaanko naiselle paljonko sormus maksoi? (ja voiko nainen kysyä, jos mies ei oma-aloitteisesti kerro?)
C. Kertooko mies mistä on sormuksen ostanut, jotta nainen voi vaikka käydä liikkeessä katsomassa hinnan?
E. Jokainen nainen osaa arvioida sormuksien hinnat
F. Nainen vie sormuksen asiantuntijalle arvioitavaksi
G. Jokin muu tapa?
2. Onko sormuksessa oltava timantti?
3. Jos pitää olla, miksi?
A. Kaikki naiset rakastaa timantteja
B. Siitä varmemmin nainen tietää, että sormus on ollut kallis (kaikista ei osaa niin arvioida. "Tavallisen näköinenkin", voi olla kallis)
C. Muut tietää, että sormus on ollut kallis, eikä tarvitse välttämättä kertoa hintaa.
D. Jokin muu syy
Tärkeä kysymys unohtui! Paljonko sormuksen pitää vähintään maksaa? Ja riippuuko tulotasosta? Jos riippuu niin kerro esimerkkejä, että jos on esim. 1000, 3000, 5000 euron kuukausipalkka.
Ja millä saa naisen onnellisimmaksi? Ja muiden ihmisten "kunnioituksen"?
Niin ja onko miehen sormuksen hinnalla väliä?
Mua kyllä tuollainen amerikkalaisista elokuvista kopioitu tekoromattisuus (sormus valmiina polvistutaan naisen eteen) on naurettavaa. Sitäpaitsi suurella todennäköisyydellä sormus pitää kuitenkin vaihtaa tai ainakin pienetää tai suurentaa, koska oikean kokoisen sormuksen ostaminen on lähestulkoon mahdotonta.
Oma rakkaani kosi minua täysin odottamatta syksyisellä kävelyretkellä keltaisten lehtien ympäröimänä eikä hetki olisi mitenkään voinut olla romanttisempi.
Kihlat hankittiin vielä samana päivänä, ne valittiin yhdessä ja ovat samanlaiset (miehen leveämpi). Vihkisormustani etsittiin pitkään ja lopulta suunnittelimme sen yhdessä ja teetimme kultasepällä.
Jokainen pari saa hoitaa kihlautumisen niin kuin itse parhaaksi katsoo. Mitä se kenellekään muulle kuuluu ja miten kukaan voi kuvitella oman kihlautumisensa olla hienompi tai arvokkaampi kuin toisten? Kukakohan tässä yrittää päteä? Varo ettet sateella huku.
Ja ne timantitko lupaavat ikuista yhdessäpysymistä. Ehkä pinnallisten ihmisten mielestä, jotka eivät edes lopulta rakasta puolisoaan! Tuttava pariskuntamme, joka osti morsiamelle 2000€:n timanttihääsormuksen erosivat keväällä. Ja me miehen kanssa yhä onnellisia ja rakastamme toisiamme, vaikka minun sormus perintönä eikä maksanut mitään. Että näin meillä.
-vaimo jo 5.vuotta eikä loppua näy- =)
Heh, heh pitäs varmaan tehdä gallup, että kuinka pitkään on avioliitto kestänyt/kesti ja millainen sormus on/oli.
Ei varmaan ole mitään vaikutusta! Eikä kosimis-tavalla!
Vai onko jollain jo joku tilasto vai mistä nää jotkut tälläisiä päättelee että sormus vaikuttas!? Ja ovatko ihan tosissaan...??
Itse kyllä haluasin yllätyskosinnan.
mikä olisikaan sen romanttisempaa kun että mies olisi nähnyt vähän vaivaa asian järjestelyssä.
silti haluaisin että sormukset valitaan yhdessä jälkikäteen. sitä kun (toivon mukaan) loppuelämänsä kantaa niin olisihan hyvä jos olisi mieleinen.
valitettavasti mieheni ei ole liiemmin romanttinen. eikä viitsi nähdä vaivaa esim. lahjojen keksimiseen. Jos en suoraan sano mitä haluan saan tyytyä onnitteluun.
naimisiinmenosta ei ole mitenkään vakavissaan ollut vielä puhetta, mutta varmuuden vuoksi kerroin joskus ohimennen miehelleni että haluan sitten joskus tulla yllätyskosituksi, mutta olla itse valitsemassa sormusta.
erään valmistujaiskatastrofipettymyksen jälkeen olin jo aikeissa kirjottaa miehelle listan merkkipäivistä ja tapahtumista, jotka hänen olisi hyvä ottaa tulevaisuudessa edes jollain tavoin huomioon. Tämä unohtui sillä erää, mutta ehkä sen vielä teen.
ehkä joku pitää lapsellisena, mutta minulle on tärkeää saada tuntea että elämäni tärkein ihminen haluaa muistaa minun saavutuksiani ja tärkeitä hetkiäni. vaikkakin sitten olisin itse joutunut asiaa avustamaan (ja mieluummin etukäteen, ikäänkuin huomaamatta kun että synnytykseen lähdettäessä sanoen että kulta minusta olisi todella romanttista ja suloista jos jollain hemmotteluasialla palkitsisit minut kun olen lapsesi maailmaan äheltänyt).
taisin eksyä aiheesta. jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta myös minulle, niinkuin ketjun alottajalle klattisislla romanttisilla teoilla on iso merkitys.
Puhun nyt aivan totta; minua EI harmita, kaduta tms. vaikka itse meninkin kosimaan miestä! Enkä kadehdi niitä naisia, joita polvillaan on kosittu. Minä ainakin odotan tulevaa kihlautumista innolla, siitä tulee aivan riittävän romanttinen minulle. Ja sitä on mukava suunnitella ja miettiä arkisen aherruksen keskellä. Ja vaikka nyt meninkin kosimaan miestäni, niin "pelkkä" sormusten sovittaminen ja valitseminen on ollut äärettömän ihanaa. Ja jos kihlautumista sovittaisiinkin kotisohvalla niin mitä pahaa siinä on? Eipähän tule yllätyksiä (rukkasia) kummallekaan osapuolelle. Kukin tallaa tyylillään.
Mikä on halpa kihla? Eikö pääasia ole se, että löydetään mieleiset ja mukavantuntuiset sormukset (jotka ovat vielä kummankin makuun)? Minusta 200 e "tavallisesta" sileästä sormuksesta on paljon.
Ja tuskinpa kovin moni kymmenen vuoden päästä "harmittelee" kotisohva"kosintoja".
Kosit jo mutta silti aiotte kihlautua tulevaisuudessa? Häh? Tehän siis olette jo kihloissa kun sanat ´menetkö naimisiin kanssani´eli kosinta, on jo sanottu..???
Aivan, ymmärsit oikein. Kihlapäivän voi sopia. Jos perehdyt yhtään asiaan, tietäisit, että ei olemassa yhtä oikeaa käytäntöä, mikä on se virallinen kihlapäivä.
"Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet", tuo on määritelty laissa. Toki voitte keksiä itsellenne juhlapäiviä milloin vaan, mutta kihloissa olette, jos naimisiin menosta olette sopineet.
On harhaluuloa, että "kihloihin mennään". Pari kihlautuu sillä hetkellä, kun sopii naimisiin menosta. Kihloihin meno sinänsä ei ole mikään oma tapahtumansa. Se on seurausta avioliittosopimuksesta.
Jos kosinta on esitetty, kihlausta voi lykätä vain sillä, että kosittu jättää vastaamatta tai vastaa kieltävästi. Jos hän vastaa myöntävästi, pari kihlautuu sillä hetkellä. Sormuksia voi tietysti ostaa milloin vain.
Käytännöt voivat vaihdella, mutta "virallinen" kihlaushetki on hyvin selvästi määritelty.
Voi voi.
Mikähän tämän ketjun aloittaja "Taran" ongelma on? Hmm, ainakin taitaa olla niin, että hän ei ole koskaan todella RAKASTANUT ketään. Hän puhuu romanttisuudesta, mutta eiköhän pinnallisuus ole oikeampi sana...
Ensinnäkään kaikki naiset eivät todellakaan ole samanlaisia! Minä en ainakaan halua olla tuollainen pinnallinen olento.
Uskon, että kaikki ihmiset kaipaavat hellyyttä ja huomiota (ja romantiikkaakin), mutta sillä ei ole mitään YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä sormuksen hinnan kanssa. Hyvänen aika sentään!
Ja toisekseen: kaikki eivät rakastu samanlaisiin miehiin. Onneksi - siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä! Toiset miehet ovat sellaisia, jotka kirjoittavat runoja, ostavat ruusuja yms. Vaikka hyviä tyyppejä hekin ovat, he eivät ole "minun tyyppiä". Eiköhän kosintatyylikin ole miehen mukainen.
Heissulivei....
Mä en pidä timanteista.Mulle on ihan turha ostaa isoa ja näyttävää "timantti"-sormusta.Haluan yksinkertaisen ja kauniin sormuksen niin kuin sainkin. Se sopii mun tyyliini. Yksinkertaista, mutta laadukasta. Se on mun makuani.
Eikä se ole sormuksen hinnasta tai näyttävyydestä se rakkaus kiinni.(Niin kuin varmasti kaikki sen tietävät)