Haluatko tehdä informoidun suostumuksen ennen kuin aloitat psyykenlääkkeet?

Ei informoitu suostumus niin vaikea ole kuin väität.

Anonyymi kirjoitti:

Ei informoitu suostumus niin vaikea ole kuin väität.

Ei ole vaikea ei, eikä siltikkään aina mene jakeluun.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole vaikea ei, eikä siltikkään aina mene jakeluun.

Ns. Sairauden tyypillä ei ole mitään merkitystä oikeudessa kuulla haitat lääkkeistä vaikkei haittoja ymmärtäisikään.

Jos olin masentunut teininä kun elämä oli koetellut olisin ansainnut kuulla seksuaalisista häiriöistä, vieroitusoireista sun muista.

Harva on tilassa missä väität. Myös siellä pakkohoidossa on oikeus kuulla harmeista.

Anonyymi kirjoitti:

Ns. Sairauden tyypillä ei ole mitään merkitystä oikeudessa kuulla haitat lääkkeistä vaikkei haittoja ymmärtäisikään.

Jos olin masentunut teininä kun elämä oli koetellut olisin ansainnut kuulla seksuaalisista häiriöistä, vieroitusoireista sun muista.

Harva on tilassa missä väität. Myös siellä pakkohoidossa on oikeus kuulla harmeista.

Lue lisää

Sairauden tyypillä ei todellakaan ole merkitystä siihen, että miten paljon ihminen pystyy ymmärtämään ja omaksumaan tietoa. En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, mutta jopa sellaiset teinit jotka tulee suhteellisen normaaleista oloista, ja päätyvät täysipäisiksi aikuisiksi, tekevät lukemattomia arviointivihreitä siinä elämänsä vaiheessa.

Ymmärryksen ongelma on se, että esimerkiksi se joukko joka saa sen ymmärryksen vasta lääkityksen aikana, ei tietenkään voi ymmärtää sitä ennalta.

Ymmärrykseen liittyy myös se, että pelkkien lääkkeiden sivuvaikutusten lisäksi pitäisi kyetä ymmärtämään ne riskit, mitä tapahtuu silloin kun lääkettä ei käytä.

Siitäkään ei ole haittaa, että ymmärtäisi, miksi mitäkin hoitoa yleensä tarjotaan, mihin itse on kykenevä tai mistä kaikesta muusta on kieltäytynyt.

Informoitu suostumus, ei ole mikään uhriutumisen työkalu, vaan se on vain osa pitkää hoitoketjua.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tyypillä ei todellakaan ole merkitystä siihen, että miten paljon ihminen pystyy ymmärtämään ja omaksumaan tietoa. En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, mutta jopa sellaiset teinit jotka tulee suhteellisen normaaleista oloista, ja päätyvät täysipäisiksi aikuisiksi, tekevät lukemattomia arviointivihreitä siinä elämänsä vaiheessa.

Ymmärryksen ongelma on se, että esimerkiksi se joukko joka saa sen ymmärryksen vasta lääkityksen aikana, ei tietenkään voi ymmärtää sitä ennalta.

Ymmärrykseen liittyy myös se, että pelkkien lääkkeiden sivuvaikutusten lisäksi pitäisi kyetä ymmärtämään ne riskit, mitä tapahtuu silloin kun lääkettä ei käytä.

Siitäkään ei ole haittaa, että ymmärtäisi, miksi mitäkin hoitoa yleensä tarjotaan, mihin itse on kykenevä tai mistä kaikesta muusta on kieltäytynyt.

Informoitu suostumus, ei ole mikään uhriutumisen työkalu, vaan se on vain osa pitkää hoitoketjua.

Lue lisää

No itse pää selvenneenä lääkkeiden jälkeen en näe mitään riskejä siinä jos en käytä psykoaktiivisia aineita. Lääkkeiden aikana minulla oli ekstrapyramidaalioireita, ajatukseni olivat vääristyneet psykoositason sekavuuteen asti enkä kyennyt ajatusten itsereflektioon kun medication spellbinding tilan hälvennettyä tajuntaani iski kuinka kapasiteettini prosessoida oli alentunut pillereissä. Ja ymmärsin että ne oli lisänneet sekavuutta. Minun tuurini tässä oli että psykiatri oli lyönyt minut niin nopeaa kunnon lääkekoktaileille että tiesin alitajuisesti että jokin on pielessä. Jos näitä olisi pitkän ajan kuluessa lisäilty en ehkä olisi osannut ajatella lääkekoktailia ongelmia puhkaisseena asiana.

Itseasiassa kokemukseni laittoi minut laajemminkin epäilemään että nuo aineet tekee monesta apaattisia. Ne ajatusvääristymät ja kognition ongelmat ja sekavuus mikä aiheutui laittoi miettimään aiheutetaankohan joillekin jopa aika pahojakin sekavuuksia lyömällä noita aineita. Ne sitten verhotaan haittoina tai vieroitusoireina sairauksiksi mitä pitää hoitaa lisää.

Oli ihmeiden ihme kun pää selveni kaiken sen jälkeen. Se sai vakuuttumaan että huumeita kannattaa välttää, myös reseptihuumeita.

Anonyymi kirjoitti:

No itse pää selvenneenä lääkkeiden jälkeen en näe mitään riskejä siinä jos en käytä psykoaktiivisia aineita. Lääkkeiden aikana minulla oli ekstrapyramidaalioireita, ajatukseni olivat vääristyneet psykoositason sekavuuteen asti enkä kyennyt ajatusten itsereflektioon kun medication spellbinding tilan hälvennettyä tajuntaani iski kuinka kapasiteettini prosessoida oli alentunut pillereissä. Ja ymmärsin että ne oli lisänneet sekavuutta. Minun tuurini tässä oli että psykiatri oli lyönyt minut niin nopeaa kunnon lääkekoktaileille että tiesin alitajuisesti että jokin on pielessä. Jos näitä olisi pitkän ajan kuluessa lisäilty en ehkä olisi osannut ajatella lääkekoktailia ongelmia puhkaisseena asiana.

Itseasiassa kokemukseni laittoi minut laajemminkin epäilemään että nuo aineet tekee monesta apaattisia. Ne ajatusvääristymät ja kognition ongelmat ja sekavuus mikä aiheutui laittoi miettimään aiheutetaankohan joillekin jopa aika pahojakin sekavuuksia lyömällä noita aineita. Ne sitten verhotaan haittoina tai vieroitusoireina sairauksiksi mitä pitää hoitaa lisää.

Oli ihmeiden ihme kun pää selveni kaiken sen jälkeen. Se sai vakuuttumaan että huumeita kannattaa välttää, myös reseptihuumeita.

Lue lisää

Äläkä jaarittele ymmärryksestä.

Psykiatrian potilas ansaitsee tietää siitä että hän voi saada PSSD:n,akatisian, pahimmillaan pitkäkestoisia vieroitusoireita sun muuta. Ne on kaikki niin helkkarin hirveitä tiloja pahimmillaan (olen kokenut kaikki) että on moraalisrsti todella väärin olla mainitsematta totuutta. Siinä ei saivarteluillasi ole mitään merkitystä. Nuo tilat ovat luonnottomia.

Anonyymi kirjoitti:

Äläkä jaarittele ymmärryksestä.

Psykiatrian potilas ansaitsee tietää siitä että hän voi saada PSSD:n,akatisian, pahimmillaan pitkäkestoisia vieroitusoireita sun muuta. Ne on kaikki niin helkkarin hirveitä tiloja pahimmillaan (olen kokenut kaikki) että on moraalisrsti todella väärin olla mainitsematta totuutta. Siinä ei saivarteluillasi ole mitään merkitystä. Nuo tilat ovat luonnottomia.

Lue lisää

Ilmeisesti kuitenkin ohi meneviä ? Vai ?

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti kuitenkin ohi meneviä ? Vai ?

PSSD ei ole mennyt ohi. Minulla on ollut se kohta vuosikymmenen. Se lopetti mm kaikki romanttiset suhteeni. Eli käytin melkolailla hyödyttömiä plasebolääkkeitä ja menetin seksuaalisuuteni. Voihan näinkin elää mutta elän joka päivä seurauksien kanssa.

Neuropatiatyylinen harmi ei myöskään lähde joka puhkesi aikalailla yhdessä vaiheessa lääkeharmia.

Anonyymi kirjoitti:

Äläkä jaarittele ymmärryksestä.

Psykiatrian potilas ansaitsee tietää siitä että hän voi saada PSSD:n,akatisian, pahimmillaan pitkäkestoisia vieroitusoireita sun muuta. Ne on kaikki niin helkkarin hirveitä tiloja pahimmillaan (olen kokenut kaikki) että on moraalisrsti todella väärin olla mainitsematta totuutta. Siinä ei saivarteluillasi ole mitään merkitystä. Nuo tilat ovat luonnottomia.

Lue lisää

Jos se kyky vastaanottaa ja käsitellä tietoa on "jaarittelua", niin eipä se kyky tehdä informoitua suostumusta siitään kasva.

Se on taas sitä sairasta fantasiaa että joku lääkäri joutaisi kuukausi tai vuosi sotalla jaarittelemaan näistä asioista, jos itsellä on levy jumissa ja ymmärrys hukassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se kyky vastaanottaa ja käsitellä tietoa on "jaarittelua", niin eipä se kyky tehdä informoitua suostumusta siitään kasva.

Se on taas sitä sairasta fantasiaa että joku lääkäri joutaisi kuukausi tai vuosi sotalla jaarittelemaan näistä asioista, jos itsellä on levy jumissa ja ymmärrys hukassa.

Lue lisää

Voin sanoa nyt jo kuntoutuneena, entisenä potilaana, että on todella valtava ero omissa ajatuksissa ja asennemaailmassa, kun ajattelen omia aikojani sairastaessani, sekä siinä vaiheessa, kun aloin toipumaan psyykkisestä taakasta.
Vasta jälkeenpäin oikeastaan havahtuu kaikkeen, mitä on ollut, mitä on kokenut, mitä kaikesta on ajatellut, jne.
Ehkä se on sitä ymmärryksen kasvua, silmät ovat auenneet näkemään asioita paljon laajemmin ja monilta eri suunnilta.
Kokemuksia on kertynyt, sekä hyviä, että myös niitä huonoja, mutta nekin on hyvä käydä läpi mielessään. Itse en ainakaan voi väittää, että olisi ollut muka enemmän huonoa.
Jotain hyvää on täytynyt olla, että olen tässä pisteessä, jossa nyt olen. Pahimpina aikoina en olisi osannut kuvitellakaan, että vielä joskus tulisi menemään paremmin.
Lääkityksistä opin sen verran, etten enää ihan kaikkeen suostuisi, jos tulisi sellainen tilanne eteen, joka vaatisi lääkinnällistä hoitoa.

Kuka ihmeessä sitä "informoitua suostumusta " tarvitsee, kun lääkärillä on jo Valviran suostumus. Jos joku tulee hakemaan apua ja ottaa ajan, hän on jo antanut suostumuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ihmeessä sitä "informoitua suostumusta " tarvitsee, kun lääkärillä on jo Valviran suostumus. Jos joku tulee hakemaan apua ja ottaa ajan, hän on jo antanut suostumuksen.

Lue lisää

Eipä siis kannata mennä koskaan "hakemaan" sitä apua, jos pahimpana seurauksena, mitä siitä voi seurata, onkin henkilön kohdalle tuleva pakkohoitoon määrääminen.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tyypillä ei todellakaan ole merkitystä siihen, että miten paljon ihminen pystyy ymmärtämään ja omaksumaan tietoa. En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, mutta jopa sellaiset teinit jotka tulee suhteellisen normaaleista oloista, ja päätyvät täysipäisiksi aikuisiksi, tekevät lukemattomia arviointivihreitä siinä elämänsä vaiheessa.

Ymmärryksen ongelma on se, että esimerkiksi se joukko joka saa sen ymmärryksen vasta lääkityksen aikana, ei tietenkään voi ymmärtää sitä ennalta.

Ymmärrykseen liittyy myös se, että pelkkien lääkkeiden sivuvaikutusten lisäksi pitäisi kyetä ymmärtämään ne riskit, mitä tapahtuu silloin kun lääkettä ei käytä.

Siitäkään ei ole haittaa, että ymmärtäisi, miksi mitäkin hoitoa yleensä tarjotaan, mihin itse on kykenevä tai mistä kaikesta muusta on kieltäytynyt.

Informoitu suostumus, ei ole mikään uhriutumisen työkalu, vaan se on vain osa pitkää hoitoketjua.

Lue lisää

Psyykenlääkkeiden vastetta ei voi mitata muuten, kuin subjektiivisella kokemuksella. Se ei ole koskaan pelkän lääkkeen vaikutusmekanismin tuotos, vaan yhdistelmä uskomuksia ja odotuksia lääkkeiden vasteesta. Samalla tavalla myös monet kipulääkkeet toimivat - myös kipu on subjektiivinen kokemus, vaikka se on paljon selkeämmin määriteltävissä oleva ja hyvin fyysinen tuntemus kehossa. Monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan lähellä plaseboa tai niiden ero plaseboon on niin pieni, ettei lääkäri voi mitenkään tietää oireiden perusteella, onko potilas syönyt plaseboa vai pelkää lääkettä. Tämä havainto on saatu lukuisissa RCT-kokeissa -monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan kliinisesti merkityksettömiä eli suomeksi suhteessa plaseboon keskimäärin niin heikkoja, ettet sinä voisi erottaa henkilöä, joka syö plaseboa henkilöstä, joka syö aktiivista lääkettä, niillä oireskaaloilla, joita tutkimuksissa käytetään. Ihmiset eivät voi tehdä arviointivirheitä suuntaan eikä toiseen, jos hoito on lähellä uskomushoitoa. Virhe viittaa johonkin, joka voidaan objektiivisesti todeta jollakin objetkiivisella mittarilla. Kun ei ole objektiivista mittaria minkä perusteella arvioida mitään, niin et voi tehdä myöskään arviointivirhettä. Se että joku kokee hyötyvänsä lääkkeestä ja joku kokee sen lähinnä haitaksi, on pelkkä yksilöllinen subjektiivinen kokemus, edes samoja vaikutuksia ihmiset eivät tulkitse samalla tavalla.

On huvittavaa, miten uskonnollisesti ihmiset suhtautuvat lääketieteelliseen näyttöön ymmärtämättä alkuunkaan, miten se on rakennettu. Näyttö pohjautuu suurelta osin hyvin lyhytkestoisiin kokeisiin, joissa käytännössä pahimillaan samat ihmiset eli koehenkilöt ramppaavat vuodesta toiseen valmiina hyötymään saamistaan "hoidosta". Nämä ihmiset jotka ovat syöneet jo vuosikausia samoja lääkkeitä, joista heidät ennen koetta vieroitetaan niin nopeasti, että oikeasti plasebolle satunneistettu "kontrolliryhmä" on pseudokontroliryhmä, joka ei ole lääkkeetöntä kontrollia nähnytkään. Kaikki tietävät, että jos vieroitat potilaan muutamassa päivässä vahvalta antipsykootilta, niin siinä saattaa joillekin tulla vieroitusoireita, jotka tulkitaan "relapsiksi". Ja koska tutkijat eivät osaa edes määritellä koherentisti esimerkiksi skitsofrenian relapsia, se voi olla mitä tahansa lievästä ahdistusoireista vakavaan sairaalahoitoa vaativaan sekavuustilaan. Nuo kokeet ovat heikosti yleistettävissä perusjoukkoon ja niissä on vakavia metodologisia puutteita, joihin monet tutkijat ja käypä hoito -suositusten rustailijat eivät vain kiinnitä huomiota, koska sitten ei olisi suosituksia, joita rustailla. Esimerkiksi valtava kato, kokeiden lyhyt kesto, heikosti määritelty relapsi käsite, sekoittavien tekijöiden sotkeminen taudinkuvaan, ja yleensäkin tieteessä melko yleinen julkaisu- ja raportointiharha sen lievemmissä ja vakavimmissa muodoissaan. Jos käypä hoito -suositusten kirjoittajat oikeasti ottaisivat tieteen hyvin tosissaan, he eivät voisi oikeasti suositella moniakaan hoitoja. Esimerkiksi masennuslääkkeiden tehohan on keskimäärin puhdasta plaseboa, ne eivät käytännössä eroa juuri mitenkään homeostasiasta. Edes niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta varmaankin siksi, koska mitää spesifiä vaikutusmekanismia ei ole olemassakaan. Monien tutkimuksen mukaan paljon vaikuttavamman vasteen saat, kun lähdet lenkille. Tämä on se informaatio, joka pitäisi masennusdiagnoosin saaneille potilaille antaa. Tämä kun on lukuisissa meta-analyyseissa todennettu empiirinen fakta. Potilaille pitäisi myös kertoa nämä tutkimusnäyttöön liittyvät vakavat metodologiset puutteet, jotta potilaat ymmärtäisivät, miten heikotasoisella näytöllä lääkärit lääkkeitä määräävät. Lääkärit eivät oikeasti voi ennustaa tutkimusnäytön peruteella, kokeeko potilas hyötyvänsä lääkkeistä vai ei, vaikka tiedetään, että suurin osa potilaista lopettaa masennuslääkkeen kesken, koska kokemuksellisesti haitat ylittävät niiden hyödyt. Ja niillä on monesti myös objektiivisesti havaittavissa olevia haittavaikutuksia, vaikka esimerkiksi antipsykoottikokeissa usein vaikuttaa siltä, että plasebo aiheuttaa potilaille parkinsson-lääkitystä vaativia pakkoliikkeitä -tai sitten ei.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä siis kannata mennä koskaan "hakemaan" sitä apua, jos pahimpana seurauksena, mitä siitä voi seurata, onkin henkilön kohdalle tuleva pakkohoitoon määrääminen.

En voi mennä ajoissa hakemaan apua, koska voin joutua pakkohoitoon, mihin joudun varmasti ilman apua..

Asiaa!

Anonyymi kirjoitti:

Eipä siis kannata mennä koskaan "hakemaan" sitä apua, jos pahimpana seurauksena, mitä siitä voi seurata, onkin henkilön kohdalle tuleva pakkohoitoon määrääminen.

Jos on niin huonossa kunnossa, että tarvitsee pakkohoitoa, niin onhan se hyvä, jos on ymmärtänyt mennä hakemaan itselleen apua.
Jos lääkäriin menee apua hakemaan, niin eikös sitä silloin ole haluamassa itselleen apua.
Ei kukaan mene lääkäriin muuten vaan aikansa kuluksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ihmeessä sitä "informoitua suostumusta " tarvitsee, kun lääkärillä on jo Valviran suostumus. Jos joku tulee hakemaan apua ja ottaa ajan, hän on jo antanut suostumuksen.

Lue lisää

Lääkärille voi käydä puhumassa, keskustelemassa, vaikka ei lääkityksiin suostuisikaan.
Ei psykiatrillekaan kaikki hakeudu ainoastaan hakemaan reseptiä.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeiden vastetta ei voi mitata muuten, kuin subjektiivisella kokemuksella. Se ei ole koskaan pelkän lääkkeen vaikutusmekanismin tuotos, vaan yhdistelmä uskomuksia ja odotuksia lääkkeiden vasteesta. Samalla tavalla myös monet kipulääkkeet toimivat - myös kipu on subjektiivinen kokemus, vaikka se on paljon selkeämmin määriteltävissä oleva ja hyvin fyysinen tuntemus kehossa. Monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan lähellä plaseboa tai niiden ero plaseboon on niin pieni, ettei lääkäri voi mitenkään tietää oireiden perusteella, onko potilas syönyt plaseboa vai pelkää lääkettä. Tämä havainto on saatu lukuisissa RCT-kokeissa -monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan kliinisesti merkityksettömiä eli suomeksi suhteessa plaseboon keskimäärin niin heikkoja, ettet sinä voisi erottaa henkilöä, joka syö plaseboa henkilöstä, joka syö aktiivista lääkettä, niillä oireskaaloilla, joita tutkimuksissa käytetään. Ihmiset eivät voi tehdä arviointivirheitä suuntaan eikä toiseen, jos hoito on lähellä uskomushoitoa. Virhe viittaa johonkin, joka voidaan objektiivisesti todeta jollakin objetkiivisella mittarilla. Kun ei ole objektiivista mittaria minkä perusteella arvioida mitään, niin et voi tehdä myöskään arviointivirhettä. Se että joku kokee hyötyvänsä lääkkeestä ja joku kokee sen lähinnä haitaksi, on pelkkä yksilöllinen subjektiivinen kokemus, edes samoja vaikutuksia ihmiset eivät tulkitse samalla tavalla.

On huvittavaa, miten uskonnollisesti ihmiset suhtautuvat lääketieteelliseen näyttöön ymmärtämättä alkuunkaan, miten se on rakennettu. Näyttö pohjautuu suurelta osin hyvin lyhytkestoisiin kokeisiin, joissa käytännössä pahimillaan samat ihmiset eli koehenkilöt ramppaavat vuodesta toiseen valmiina hyötymään saamistaan "hoidosta". Nämä ihmiset jotka ovat syöneet jo vuosikausia samoja lääkkeitä, joista heidät ennen koetta vieroitetaan niin nopeasti, että oikeasti plasebolle satunneistettu "kontrolliryhmä" on pseudokontroliryhmä, joka ei ole lääkkeetöntä kontrollia nähnytkään. Kaikki tietävät, että jos vieroitat potilaan muutamassa päivässä vahvalta antipsykootilta, niin siinä saattaa joillekin tulla vieroitusoireita, jotka tulkitaan "relapsiksi". Ja koska tutkijat eivät osaa edes määritellä koherentisti esimerkiksi skitsofrenian relapsia, se voi olla mitä tahansa lievästä ahdistusoireista vakavaan sairaalahoitoa vaativaan sekavuustilaan. Nuo kokeet ovat heikosti yleistettävissä perusjoukkoon ja niissä on vakavia metodologisia puutteita, joihin monet tutkijat ja käypä hoito -suositusten rustailijat eivät vain kiinnitä huomiota, koska sitten ei olisi suosituksia, joita rustailla. Esimerkiksi valtava kato, kokeiden lyhyt kesto, heikosti määritelty relapsi käsite, sekoittavien tekijöiden sotkeminen taudinkuvaan, ja yleensäkin tieteessä melko yleinen julkaisu- ja raportointiharha sen lievemmissä ja vakavimmissa muodoissaan. Jos käypä hoito -suositusten kirjoittajat oikeasti ottaisivat tieteen hyvin tosissaan, he eivät voisi oikeasti suositella moniakaan hoitoja. Esimerkiksi masennuslääkkeiden tehohan on keskimäärin puhdasta plaseboa, ne eivät käytännössä eroa juuri mitenkään homeostasiasta. Edes niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta varmaankin siksi, koska mitää spesifiä vaikutusmekanismia ei ole olemassakaan. Monien tutkimuksen mukaan paljon vaikuttavamman vasteen saat, kun lähdet lenkille. Tämä on se informaatio, joka pitäisi masennusdiagnoosin saaneille potilaille antaa. Tämä kun on lukuisissa meta-analyyseissa todennettu empiirinen fakta. Potilaille pitäisi myös kertoa nämä tutkimusnäyttöön liittyvät vakavat metodologiset puutteet, jotta potilaat ymmärtäisivät, miten heikotasoisella näytöllä lääkärit lääkkeitä määräävät. Lääkärit eivät oikeasti voi ennustaa tutkimusnäytön peruteella, kokeeko potilas hyötyvänsä lääkkeistä vai ei, vaikka tiedetään, että suurin osa potilaista lopettaa masennuslääkkeen kesken, koska kokemuksellisesti haitat ylittävät niiden hyödyt. Ja niillä on monesti myös objektiivisesti havaittavissa olevia haittavaikutuksia, vaikka esimerkiksi antipsykoottikokeissa usein vaikuttaa siltä, että plasebo aiheuttaa potilaille parkinsson-lääkitystä vaativia pakkoliikkeitä -tai sitten ei.

Lue lisää

En jaksa uskoa, että placebot aiheuttaisivat samanlaisia haittoja, sivuvaikutuksia, kuin oikeat lääkkeet, lääkeaineet.
Jos pillerissä ei ole mitään lääkeainetta, niin ei voi tulla mitään haittaa, joka yleensä johtuu jostain lääkeaineesta. Tai sittenhän sekin on vain luuloa, että potilas kuvittelee kärsivänsä haitoista, vaikka plasebo ei niitä voi oikeasti aiheuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

En voi mennä ajoissa hakemaan apua, koska voin joutua pakkohoitoon, mihin joudun varmasti ilman apua..

Asiaa!

Just joo...

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ihmeessä sitä "informoitua suostumusta " tarvitsee, kun lääkärillä on jo Valviran suostumus. Jos joku tulee hakemaan apua ja ottaa ajan, hän on jo antanut suostumuksen.

Lue lisää

Informoitu suostumus (informed consent) sisältyy eettiseen lääkkeiden määräykseen. Se tarkoittaa että tiedät lääkkeistä olennaiset asiat ja lääkäri tarjoaa informaation. Minulle lääkäri ei koskaan tehnyt näin, aloitin lääkkeet tietämättä niistä edes vieroitusoireista,aivosähköiskuista, seksuaalihaitoista. Akatisia tulikin jossain vaiheessa ja sen myötä luovuin lääkkeidenkäytöstä koska oli vähän pakkokin. Ei tuollainen ole mitenkään oikeutettu haitta.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ihmeessä sitä "informoitua suostumusta " tarvitsee, kun lääkärillä on jo Valviran suostumus. Jos joku tulee hakemaan apua ja ottaa ajan, hän on jo antanut suostumuksen.

Lue lisää

Informoitu suostumus on teoriassa erittäin hyvä asia, ja varmasti sen käytössä on ammattilaisten taholta puutteita, mutta sairaassa mielessä se tuntuu taas muuttuvan yhdeksi työkaluksi sairauden tunnottomuuden ja hoidon vastaisuuden manifestoinnissa.

Eli tämäkin keskustelu pitäisi jättää oikeastaan vain niille ihmisille, jotka kykenevät asiaa ajattelemaan enmään objektiibvisesti, kuin sen oman sairauden läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on niin huonossa kunnossa, että tarvitsee pakkohoitoa, niin onhan se hyvä, jos on ymmärtänyt mennä hakemaan itselleen apua.
Jos lääkäriin menee apua hakemaan, niin eikös sitä silloin ole haluamassa itselleen apua.
Ei kukaan mene lääkäriin muuten vaan aikansa kuluksi.

Lue lisää

Jotkut harhaiset ihmiset hakee lääkäristä sitä samaa vahvistusharhaa, mitä vaikkapa tältä foorumilta haetaan.

Totta hemmetissä sitten todellisuus ja lääkärin tarjoama apu on ristiriidassa, harhaisen avuntarvitsian kuvitelmien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeiden vastetta ei voi mitata muuten, kuin subjektiivisella kokemuksella. Se ei ole koskaan pelkän lääkkeen vaikutusmekanismin tuotos, vaan yhdistelmä uskomuksia ja odotuksia lääkkeiden vasteesta. Samalla tavalla myös monet kipulääkkeet toimivat - myös kipu on subjektiivinen kokemus, vaikka se on paljon selkeämmin määriteltävissä oleva ja hyvin fyysinen tuntemus kehossa. Monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan lähellä plaseboa tai niiden ero plaseboon on niin pieni, ettei lääkäri voi mitenkään tietää oireiden perusteella, onko potilas syönyt plaseboa vai pelkää lääkettä. Tämä havainto on saatu lukuisissa RCT-kokeissa -monet psyykenlääkkeet ovat vasteeltaan kliinisesti merkityksettömiä eli suomeksi suhteessa plaseboon keskimäärin niin heikkoja, ettet sinä voisi erottaa henkilöä, joka syö plaseboa henkilöstä, joka syö aktiivista lääkettä, niillä oireskaaloilla, joita tutkimuksissa käytetään. Ihmiset eivät voi tehdä arviointivirheitä suuntaan eikä toiseen, jos hoito on lähellä uskomushoitoa. Virhe viittaa johonkin, joka voidaan objektiivisesti todeta jollakin objetkiivisella mittarilla. Kun ei ole objektiivista mittaria minkä perusteella arvioida mitään, niin et voi tehdä myöskään arviointivirhettä. Se että joku kokee hyötyvänsä lääkkeestä ja joku kokee sen lähinnä haitaksi, on pelkkä yksilöllinen subjektiivinen kokemus, edes samoja vaikutuksia ihmiset eivät tulkitse samalla tavalla.

On huvittavaa, miten uskonnollisesti ihmiset suhtautuvat lääketieteelliseen näyttöön ymmärtämättä alkuunkaan, miten se on rakennettu. Näyttö pohjautuu suurelta osin hyvin lyhytkestoisiin kokeisiin, joissa käytännössä pahimillaan samat ihmiset eli koehenkilöt ramppaavat vuodesta toiseen valmiina hyötymään saamistaan "hoidosta". Nämä ihmiset jotka ovat syöneet jo vuosikausia samoja lääkkeitä, joista heidät ennen koetta vieroitetaan niin nopeasti, että oikeasti plasebolle satunneistettu "kontrolliryhmä" on pseudokontroliryhmä, joka ei ole lääkkeetöntä kontrollia nähnytkään. Kaikki tietävät, että jos vieroitat potilaan muutamassa päivässä vahvalta antipsykootilta, niin siinä saattaa joillekin tulla vieroitusoireita, jotka tulkitaan "relapsiksi". Ja koska tutkijat eivät osaa edes määritellä koherentisti esimerkiksi skitsofrenian relapsia, se voi olla mitä tahansa lievästä ahdistusoireista vakavaan sairaalahoitoa vaativaan sekavuustilaan. Nuo kokeet ovat heikosti yleistettävissä perusjoukkoon ja niissä on vakavia metodologisia puutteita, joihin monet tutkijat ja käypä hoito -suositusten rustailijat eivät vain kiinnitä huomiota, koska sitten ei olisi suosituksia, joita rustailla. Esimerkiksi valtava kato, kokeiden lyhyt kesto, heikosti määritelty relapsi käsite, sekoittavien tekijöiden sotkeminen taudinkuvaan, ja yleensäkin tieteessä melko yleinen julkaisu- ja raportointiharha sen lievemmissä ja vakavimmissa muodoissaan. Jos käypä hoito -suositusten kirjoittajat oikeasti ottaisivat tieteen hyvin tosissaan, he eivät voisi oikeasti suositella moniakaan hoitoja. Esimerkiksi masennuslääkkeiden tehohan on keskimäärin puhdasta plaseboa, ne eivät käytännössä eroa juuri mitenkään homeostasiasta. Edes niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta varmaankin siksi, koska mitää spesifiä vaikutusmekanismia ei ole olemassakaan. Monien tutkimuksen mukaan paljon vaikuttavamman vasteen saat, kun lähdet lenkille. Tämä on se informaatio, joka pitäisi masennusdiagnoosin saaneille potilaille antaa. Tämä kun on lukuisissa meta-analyyseissa todennettu empiirinen fakta. Potilaille pitäisi myös kertoa nämä tutkimusnäyttöön liittyvät vakavat metodologiset puutteet, jotta potilaat ymmärtäisivät, miten heikotasoisella näytöllä lääkärit lääkkeitä määräävät. Lääkärit eivät oikeasti voi ennustaa tutkimusnäytön peruteella, kokeeko potilas hyötyvänsä lääkkeistä vai ei, vaikka tiedetään, että suurin osa potilaista lopettaa masennuslääkkeen kesken, koska kokemuksellisesti haitat ylittävät niiden hyödyt. Ja niillä on monesti myös objektiivisesti havaittavissa olevia haittavaikutuksia, vaikka esimerkiksi antipsykoottikokeissa usein vaikuttaa siltä, että plasebo aiheuttaa potilaille parkinsson-lääkitystä vaativia pakkoliikkeitä -tai sitten ei.

Lue lisää

Vaikka ihminen ei itse pystykkään erottamaan omaa psykoottisuuttaan, niin kyllä sen näkee päällepäin.

Anonyymi kirjoitti:

Informoitu suostumus on teoriassa erittäin hyvä asia, ja varmasti sen käytössä on ammattilaisten taholta puutteita, mutta sairaassa mielessä se tuntuu taas muuttuvan yhdeksi työkaluksi sairauden tunnottomuuden ja hoidon vastaisuuden manifestoinnissa.

Eli tämäkin keskustelu pitäisi jättää oikeastaan vain niille ihmisille, jotka kykenevät asiaa ajattelemaan enmään objektiibvisesti, kuin sen oman sairauden läpi.

Lue lisää

Teet kaikista mt ongelmists potevista kuin jotain sairaudentunnotonta kapasiteetiltaan heikkoa sakkia. BULLSHIT.

Anonyymi kirjoitti:

Teet kaikista mt ongelmists potevista kuin jotain sairaudentunnotonta kapasiteetiltaan heikkoa sakkia. BULLSHIT.

Infantilisoit ihmisiä, hyi että. Sä olet se mikä psykiatriassa on pielessä. Pitäisi vetää vaikks mitä kamaa tietämätäänkin ja jos saa vaikka akatisian ja menee karmeaan jamaan niin se on oikeutettua ilman informpitua suostumusta. Hyi saasta mitä ajattelua. Informoitu suostumus voitaisiin hoitaa laittamalla vaikka tabletti käteen jossa olisi tiivistetty olennaisimmat riskit elämänlaadulle ja potilas kuittaisi tiedot. Lääkäreihin ei voi luottaa koska he vähättelee haittoja. Akatisia ei ole koskaan esimerkiksi oikeutettu seuraus, kiduttaa ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Infantilisoit ihmisiä, hyi että. Sä olet se mikä psykiatriassa on pielessä. Pitäisi vetää vaikks mitä kamaa tietämätäänkin ja jos saa vaikka akatisian ja menee karmeaan jamaan niin se on oikeutettua ilman informpitua suostumusta. Hyi saasta mitä ajattelua. Informoitu suostumus voitaisiin hoitaa laittamalla vaikka tabletti käteen jossa olisi tiivistetty olennaisimmat riskit elämänlaadulle ja potilas kuittaisi tiedot. Lääkäreihin ei voi luottaa koska he vähättelee haittoja. Akatisia ei ole koskaan esimerkiksi oikeutettu seuraus, kiduttaa ihmisiä.

Lue lisää

Kiitos media ja dokkarit, TOTUUS tulee ilmi. Pitkiä aikoja kestävä disabiliteetti psykiatrian lääkkeiden seurauksena jota potevat ei saa juuri mitään ymmärrystä lääkäreillä asioidessaan!

https://www.theguardian.com/australia-news/2024/dec/19/the-new-science-ending-the-terror-and-panic-of-coming-off-long-term-antidepressant-use

Mutta te saatte nönnönnöttää kuvitteellisisra DSM sairauksistanne ja psykiatriassa vahingoitetut eivät paitsi heistä tulee uhriutujia.

Anonyymi kirjoitti:

Teet kaikista mt ongelmists potevista kuin jotain sairaudentunnotonta kapasiteetiltaan heikkoa sakkia. BULLSHIT.

Ettei se ongelma olis taas siellä omassa päässä kun hyvin spesifi ryhmä muuttuu yhtäkkiä kaikiksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ettei se ongelma olis taas siellä omassa päässä kun hyvin spesifi ryhmä muuttuu yhtäkkiä kaikiksi?

No miksi ihmeessä alat nönnöttämään jonkun kapaisteetin puuuteista joka on tosi marginaalinen ryhmä ja uskoisin että vähättelet myös heidän kapasiteettiaan rankasti ihmisinä, kun lähtökohtaisesti jokainen ansaitsee tehdä informed consentin

Anonyymi kirjoitti:

Teet kaikista mt ongelmists potevista kuin jotain sairaudentunnotonta kapasiteetiltaan heikkoa sakkia. BULLSHIT.

Silloin kun tuntee useamman MT. ihmisen niin sieltä on aika helppo tunnistaa ne sairaidentunnottomat ihmiset, joiden elämäntehtävä on syyttää omista ongelmistaan kaikkia muita ihmisiä.

Se on juuri se marginaalinen joukko joka kuvittelee että he ovat "kaikki", ja luulevat että se pieneen joukkoon kohdistuva kritiikki koskisi kaikkia, vaikka se on vain se heidän omassa pienessä päässään syntynyt kieroutunut "kaikkivoipaisuus".

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun tuntee useamman MT. ihmisen niin sieltä on aika helppo tunnistaa ne sairaidentunnottomat ihmiset, joiden elämäntehtävä on syyttää omista ongelmistaan kaikkia muita ihmisiä.

Se on juuri se marginaalinen joukko joka kuvittelee että he ovat "kaikki", ja luulevat että se pieneen joukkoon kohdistuva kritiikki koskisi kaikkia, vaikka se on vain se heidän omassa pienessä päässään syntynyt kieroutunut "kaikkivoipaisuus".

Lue lisää

Sä se tunnet muka ne kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät MT ihmiset joiden tarina merkitsee enemmän kuin muiden. Tule toki meidän harmia saaneiden foorumille haukkumaan meitä marginaalijoukoksi. Teidänlaisten asenteilla mikään lääketurvallisuus ei kehittyisi koska teillä ei kiiinnosta paskan vertaa se harmi ja pahimmillaan toi ajattelutapa johtaa siihen että meidän harmia saaneiden koko olemassaolo halutaan kieltää.

Minä olen nähnyt miten harmia saanutta on kohdeltu mt-järjestelmässä.

Mä syytän harhaista tieteenalaa, jonka tutkimuksen ongelmista joku kirjoittaakin hyviä kirjoituksia täällä, en niinkään muita ihmisiä.

Tiedostan varsin hyvin myös omat ongelmani mitä olen kokenut mutta myös ratkaisuehdotukset niihin mitä psykiatria ehdotti eikä ole minkään mittapuun mukaan oikeutettua kokea sellaista harmia mitä koin.

Olen myös tehnyt töitä itseni eteen mutta se vituttaa koska harmi on niin osa elämää että se sabotoi paremminvoimista.

Ehkä sitten sieluni saa rauhan kun oikeasti saadaan mustaa valkoisella kunnon tutkimusta siitä mitä ihmettä nämä paska aineet tekevät että ne sotkee hermoston näin. On pllut jo hyviä merkkejä kun on ollit jotain lääkäreitä jotka esim haluaa tutkia ohutsäieneuropatian yhteyttä lääkkeisiin ja PSSD:hen. Ihmiset ansaitsee saada tietää mitä heidän keholle tapahtui eikä kuulla vain jankutusta jostain siitä kuinka lääkemyönteiset vaan paranee. Minä olin lääkemyönteinen ja identifioiduin psksdiagnooseihini. Siksi kai tässä pisteessä olenkin kun uskoin "joulupukkiin".

Anonyymi kirjoitti:

Sä se tunnet muka ne kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät MT ihmiset joiden tarina merkitsee enemmän kuin muiden. Tule toki meidän harmia saaneiden foorumille haukkumaan meitä marginaalijoukoksi. Teidänlaisten asenteilla mikään lääketurvallisuus ei kehittyisi koska teillä ei kiiinnosta paskan vertaa se harmi ja pahimmillaan toi ajattelutapa johtaa siihen että meidän harmia saaneiden koko olemassaolo halutaan kieltää.

Minä olen nähnyt miten harmia saanutta on kohdeltu mt-järjestelmässä.

Mä syytän harhaista tieteenalaa, jonka tutkimuksen ongelmista joku kirjoittaakin hyviä kirjoituksia täällä, en niinkään muita ihmisiä.

Tiedostan varsin hyvin myös omat ongelmani mitä olen kokenut mutta myös ratkaisuehdotukset niihin mitä psykiatria ehdotti eikä ole minkään mittapuun mukaan oikeutettua kokea sellaista harmia mitä koin.

Olen myös tehnyt töitä itseni eteen mutta se vituttaa koska harmi on niin osa elämää että se sabotoi paremminvoimista.

Ehkä sitten sieluni saa rauhan kun oikeasti saadaan mustaa valkoisella kunnon tutkimusta siitä mitä ihmettä nämä paska aineet tekevät että ne sotkee hermoston näin. On pllut jo hyviä merkkejä kun on ollit jotain lääkäreitä jotka esim haluaa tutkia ohutsäieneuropatian yhteyttä lääkkeisiin ja PSSD:hen. Ihmiset ansaitsee saada tietää mitä heidän keholle tapahtui eikä kuulla vain jankutusta jostain siitä kuinka lääkemyönteiset vaan paranee. Minä olin lääkemyönteinen ja identifioiduin psksdiagnooseihini. Siksi kai tässä pisteessä olenkin kun uskoin "joulupukkiin".

Lue lisää

Lähtökohta on : kaikki ansaitsee tietää. Kaikki ansaitsee informed consentin. Psykiatriaan on toki pesiytynyt käsitys jossa ihmisiä pitää manipuloida vaikka vähemmillä tiedoilla käyttämään pillereitä sekä tietenkin pakkolääkintäajatukset. Eipä siinä tietenkään huvita kertoa potilaalle että kubainnollisesti kemiallisesti kastroi heitä tai aiheuttaa mahdollisesti ekstrapyramidaalijärjestelmän motorisia oireita sotkien dopamiiniin liittyviä välittäjäaineita. Kun jotkut sanoo että on kiitollisia raittiudesta minä olen kiitollinen psyykenlääkkeettömyydestä! Ei enää uutta sotkua muutakuin ne entiset kun vuosien käyttö teki muutoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka ihminen ei itse pystykkään erottamaan omaa psykoottisuuttaan, niin kyllä sen näkee päällepäin.

Psykoottisuus ei ihan aina välttämättä näy mitenkään, ehkä ensin kuuluu, ennen kuin saattaa alkaa näkymään.

Anonyymi kirjoitti:

Sä se tunnet muka ne kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät MT ihmiset joiden tarina merkitsee enemmän kuin muiden. Tule toki meidän harmia saaneiden foorumille haukkumaan meitä marginaalijoukoksi. Teidänlaisten asenteilla mikään lääketurvallisuus ei kehittyisi koska teillä ei kiiinnosta paskan vertaa se harmi ja pahimmillaan toi ajattelutapa johtaa siihen että meidän harmia saaneiden koko olemassaolo halutaan kieltää.

Minä olen nähnyt miten harmia saanutta on kohdeltu mt-järjestelmässä.

Mä syytän harhaista tieteenalaa, jonka tutkimuksen ongelmista joku kirjoittaakin hyviä kirjoituksia täällä, en niinkään muita ihmisiä.

Tiedostan varsin hyvin myös omat ongelmani mitä olen kokenut mutta myös ratkaisuehdotukset niihin mitä psykiatria ehdotti eikä ole minkään mittapuun mukaan oikeutettua kokea sellaista harmia mitä koin.

Olen myös tehnyt töitä itseni eteen mutta se vituttaa koska harmi on niin osa elämää että se sabotoi paremminvoimista.

Ehkä sitten sieluni saa rauhan kun oikeasti saadaan mustaa valkoisella kunnon tutkimusta siitä mitä ihmettä nämä paska aineet tekevät että ne sotkee hermoston näin. On pllut jo hyviä merkkejä kun on ollit jotain lääkäreitä jotka esim haluaa tutkia ohutsäieneuropatian yhteyttä lääkkeisiin ja PSSD:hen. Ihmiset ansaitsee saada tietää mitä heidän keholle tapahtui eikä kuulla vain jankutusta jostain siitä kuinka lääkemyönteiset vaan paranee. Minä olin lääkemyönteinen ja identifioiduin psksdiagnooseihini. Siksi kai tässä pisteessä olenkin kun uskoin "joulupukkiin".

Lue lisää

Minulle tuli vuosikausien lääkityksistä seurauksena polyneuropatia, monihermosairaus.
Sen suhteen en kärsi psyykkisesti, vaikka helppoa ei olekaan.
Kun on fyysinen sairaus, josta en eroon pääse, minun on ollut opeteltava elämään sen sairauden kanssa. Se ei paranna minua, jos katkeroituisin ja syyttäisin lääkityksiä, lääkäreitä, ja ties mitä muuta.
Tapahtunut mikä tapahtunut, ei sille voi jälkeenpäin mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoottisuus ei ihan aina välttämättä näy mitenkään, ehkä ensin kuuluu, ennen kuin saattaa alkaa näkymään.

Ja tämä psykoottisuus liittyi hän miten? Joku olikin hyvin kuvannut millä kriteerein psykoottisuutta arvioidaan

Anonyymi kirjoitti:

Lähtökohta on : kaikki ansaitsee tietää. Kaikki ansaitsee informed consentin. Psykiatriaan on toki pesiytynyt käsitys jossa ihmisiä pitää manipuloida vaikka vähemmillä tiedoilla käyttämään pillereitä sekä tietenkin pakkolääkintäajatukset. Eipä siinä tietenkään huvita kertoa potilaalle että kubainnollisesti kemiallisesti kastroi heitä tai aiheuttaa mahdollisesti ekstrapyramidaalijärjestelmän motorisia oireita sotkien dopamiiniin liittyviä välittäjäaineita. Kun jotkut sanoo että on kiitollisia raittiudesta minä olen kiitollinen psyykenlääkkeettömyydestä! Ei enää uutta sotkua muutakuin ne entiset kun vuosien käyttö teki muutoksia.

Lue lisää

Mitä on pakkolääkitys ? Mikä tekee lääkkeen käytöstä pakollista ?
Pakkolääkitys voidaan toteuttaa ainoastaan sairaalaosastolla ihmisen ollessa pakkohoidossa. Sairaalan ulkopuolella ketään ei voida pakkolääkitä.

Anonyymi kirjoitti:

Sä se tunnet muka ne kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät MT ihmiset joiden tarina merkitsee enemmän kuin muiden. Tule toki meidän harmia saaneiden foorumille haukkumaan meitä marginaalijoukoksi. Teidänlaisten asenteilla mikään lääketurvallisuus ei kehittyisi koska teillä ei kiiinnosta paskan vertaa se harmi ja pahimmillaan toi ajattelutapa johtaa siihen että meidän harmia saaneiden koko olemassaolo halutaan kieltää.

Minä olen nähnyt miten harmia saanutta on kohdeltu mt-järjestelmässä.

Mä syytän harhaista tieteenalaa, jonka tutkimuksen ongelmista joku kirjoittaakin hyviä kirjoituksia täällä, en niinkään muita ihmisiä.

Tiedostan varsin hyvin myös omat ongelmani mitä olen kokenut mutta myös ratkaisuehdotukset niihin mitä psykiatria ehdotti eikä ole minkään mittapuun mukaan oikeutettua kokea sellaista harmia mitä koin.

Olen myös tehnyt töitä itseni eteen mutta se vituttaa koska harmi on niin osa elämää että se sabotoi paremminvoimista.

Ehkä sitten sieluni saa rauhan kun oikeasti saadaan mustaa valkoisella kunnon tutkimusta siitä mitä ihmettä nämä paska aineet tekevät että ne sotkee hermoston näin. On pllut jo hyviä merkkejä kun on ollit jotain lääkäreitä jotka esim haluaa tutkia ohutsäieneuropatian yhteyttä lääkkeisiin ja PSSD:hen. Ihmiset ansaitsee saada tietää mitä heidän keholle tapahtui eikä kuulla vain jankutusta jostain siitä kuinka lääkemyönteiset vaan paranee. Minä olin lääkemyönteinen ja identifioiduin psksdiagnooseihini. Siksi kai tässä pisteessä olenkin kun uskoin "joulupukkiin".

Lue lisää

"Meidän harmia saaneiden foorumi"?????

Sellanen Freudilainen lipsautus.

Anonyymi kirjoitti:

Sä se tunnet muka ne kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät MT ihmiset joiden tarina merkitsee enemmän kuin muiden. Tule toki meidän harmia saaneiden foorumille haukkumaan meitä marginaalijoukoksi. Teidänlaisten asenteilla mikään lääketurvallisuus ei kehittyisi koska teillä ei kiiinnosta paskan vertaa se harmi ja pahimmillaan toi ajattelutapa johtaa siihen että meidän harmia saaneiden koko olemassaolo halutaan kieltää.

Minä olen nähnyt miten harmia saanutta on kohdeltu mt-järjestelmässä.

Mä syytän harhaista tieteenalaa, jonka tutkimuksen ongelmista joku kirjoittaakin hyviä kirjoituksia täällä, en niinkään muita ihmisiä.

Tiedostan varsin hyvin myös omat ongelmani mitä olen kokenut mutta myös ratkaisuehdotukset niihin mitä psykiatria ehdotti eikä ole minkään mittapuun mukaan oikeutettua kokea sellaista harmia mitä koin.

Olen myös tehnyt töitä itseni eteen mutta se vituttaa koska harmi on niin osa elämää että se sabotoi paremminvoimista.

Ehkä sitten sieluni saa rauhan kun oikeasti saadaan mustaa valkoisella kunnon tutkimusta siitä mitä ihmettä nämä paska aineet tekevät että ne sotkee hermoston näin. On pllut jo hyviä merkkejä kun on ollit jotain lääkäreitä jotka esim haluaa tutkia ohutsäieneuropatian yhteyttä lääkkeisiin ja PSSD:hen. Ihmiset ansaitsee saada tietää mitä heidän keholle tapahtui eikä kuulla vain jankutusta jostain siitä kuinka lääkemyönteiset vaan paranee. Minä olin lääkemyönteinen ja identifioiduin psksdiagnooseihini. Siksi kai tässä pisteessä olenkin kun uskoin "joulupukkiin".

Lue lisää

Miksi luulet, että jotkut olisivat tärkeämpiä tai merkittävämpiä kuin jotkut toiset ?
Miksi jonkun tarina merkitsisi enemmän kuin toisen ?
Mt-ongelmaisten tarinoita ja kokemuksia ei tavallaan voi vertailla toisiinsa. Jollain tavalla voi vertailla, mutta kuitenkaan ei voi. Ei ole olemassa sellaista, kuka on tärkeämpi tai merkittävämpi.
Jos kuvittelee, että joku toinen on merkittävämpi tai tärkeämpi, olisi hyvä yrittää saada itsetuntoa nousemaan. Et sinä, tai minä, ole yhtään vähäisempi kuin kukaan muukaan. Ihmisiä me olemme kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä psykoottisuus liittyi hän miten? Joku olikin hyvin kuvannut millä kriteerein psykoottisuutta arvioidaan

Kommentoin vain, kun joku väitti, että psykoottisuuden näkee päälle päin.
Ei sitä välttämättä näe.

Anonyymi kirjoitti:

Lähtökohta on : kaikki ansaitsee tietää. Kaikki ansaitsee informed consentin. Psykiatriaan on toki pesiytynyt käsitys jossa ihmisiä pitää manipuloida vaikka vähemmillä tiedoilla käyttämään pillereitä sekä tietenkin pakkolääkintäajatukset. Eipä siinä tietenkään huvita kertoa potilaalle että kubainnollisesti kemiallisesti kastroi heitä tai aiheuttaa mahdollisesti ekstrapyramidaalijärjestelmän motorisia oireita sotkien dopamiiniin liittyviä välittäjäaineita. Kun jotkut sanoo että on kiitollisia raittiudesta minä olen kiitollinen psyykenlääkkeettömyydestä! Ei enää uutta sotkua muutakuin ne entiset kun vuosien käyttö teki muutoksia.

Lue lisää

Kaikki ansaitsee saada tietää, ja kaikki ansiatsisi myös ymmärtää, mutta kun maailma ei ole niin reilu paikka.

Jos ihmisen kompetenssi on sitä luokkaa, että ei ymmärrä itse olevansa sairas (tai että on ollut sairas), vaan syyttää aina ja iänkaikkisesti jotain muita, niin mikä voi olla hänen kompetenssi valita sitä lääkitystä?

Jos tällainen ihminen saisi valita, niin ottaisiko hän itse sitä lääkettä, vai haluaisiko hän, että loppumaailma sitä ottaisi hänen puolestaan? Eikä loppumaailman lääkitsemisellä aina kirjaimellisesti tarkoiteta lääkettä, vaan myös niitä kaikkia muita keinoja miten maailman pitäisi muuttua hänen sairaudelle mieleisekseen.

Eli niin pitkään kun se ymmärrys puuttuu mitä tarkoitusta varten se informoitu suostumus on, niin eipä sen hyödytkään pääse kunnolla esille.

Anonyymi kirjoitti:

"Meidän harmia saaneiden foorumi"?????

Sellanen Freudilainen lipsautus.

Siitä päätellen, että miten tylysti täällä kohdellaan kaikkia niitä ressukoita, jotka erethtyy tänne oikeasti tulemaan jotain apua hakemaan, niin on helppo kuvitella, että kourallinen foorumin aktiivi "asiantuntijoita" kuvittelee syvällä sisällään, että tämä on heidän foorumi.

Sen näkee jo hyvin siitä, että miten kaikki aihealueet, on yhtä ja samaa "harmia", eikä sellaista ketjuakaan taida olla, missä ei siitä olisi valitettu.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi luulet, että jotkut olisivat tärkeämpiä tai merkittävämpiä kuin jotkut toiset ?
Miksi jonkun tarina merkitsisi enemmän kuin toisen ?
Mt-ongelmaisten tarinoita ja kokemuksia ei tavallaan voi vertailla toisiinsa. Jollain tavalla voi vertailla, mutta kuitenkaan ei voi. Ei ole olemassa sellaista, kuka on tärkeämpi tai merkittävämpi.
Jos kuvittelee, että joku toinen on merkittävämpi tai tärkeämpi, olisi hyvä yrittää saada itsetuntoa nousemaan. Et sinä, tai minä, ole yhtään vähäisempi kuin kukaan muukaan. Ihmisiä me olemme kaikki.

Lue lisää

Hoidonvastaisuuteen kuuluu, että kukaan ei saa hyötyä hoidosta, koska hoidonvastainen ihminenkään ei halua hyötyä hoidosta.

Siitä voi sitten ajatusagrobatian keinoin vääntää vaikka mihin muotoon. Jos ei hyväksy sitä totuutta, että suurin osa ihmisistä hyötyy hoidoista, niin ainahan voi leikkiä ajatuksella, että niitä "tärkeämpiä" hyötyviä ihmisiä olisi vähempi.

Ei voi kuin ihailla sitä sairaan mielen kykyä vääntää mustasta valkoista.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki ansaitsee saada tietää, ja kaikki ansiatsisi myös ymmärtää, mutta kun maailma ei ole niin reilu paikka.

Jos ihmisen kompetenssi on sitä luokkaa, että ei ymmärrä itse olevansa sairas (tai että on ollut sairas), vaan syyttää aina ja iänkaikkisesti jotain muita, niin mikä voi olla hänen kompetenssi valita sitä lääkitystä?

Jos tällainen ihminen saisi valita, niin ottaisiko hän itse sitä lääkettä, vai haluaisiko hän, että loppumaailma sitä ottaisi hänen puolestaan? Eikä loppumaailman lääkitsemisellä aina kirjaimellisesti tarkoiteta lääkettä, vaan myös niitä kaikkia muita keinoja miten maailman pitäisi muuttua hänen sairaudelle mieleisekseen.

Eli niin pitkään kun se ymmärrys puuttuu mitä tarkoitusta varten se informoitu suostumus on, niin eipä sen hyödytkään pääse kunnolla esille.

Lue lisää

Yleensä viimeistään toivuttuaan, parannuttuaan, ymmärtää kyllä olleensa sairas.
On aika iso ero sairastaa psyykkisesti, ja että siitä on toipunut. Ei se voi jäädä huomaamatta edes itseltä.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä päätellen, että miten tylysti täällä kohdellaan kaikkia niitä ressukoita, jotka erethtyy tänne oikeasti tulemaan jotain apua hakemaan, niin on helppo kuvitella, että kourallinen foorumin aktiivi "asiantuntijoita" kuvittelee syvällä sisällään, että tämä on heidän foorumi.

Sen näkee jo hyvin siitä, että miten kaikki aihealueet, on yhtä ja samaa "harmia", eikä sellaista ketjuakaan taida olla, missä ei siitä olisi valitettu.

Lue lisää

Kuka ajattelee olevansa ressukka, kuka ottaa itseensä suurimman osan kommenteista ?
Täällä ei varmaankaan kovin henkilökohtaisesti kukaan tarkoita kenellekään mitään.
Kaikilla on erilaisia mielipiteitä, näkökantoja. Jos ne ei kohtaa omien aatosten kanssa, sille ei voi mitään. Mutta ei niitä kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Ei tänne tulla kirjoittelemaan vain miellyttääkseen muita, ehkä ennemminkin kertomaan omia kokemuksia, jotka ovat joillekin olleet ehkä helpompia kuin joillekin toisille.
Ei tietenkään ole hyvä mennä vähättelemään kenenkään kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidonvastaisuuteen kuuluu, että kukaan ei saa hyötyä hoidosta, koska hoidonvastainen ihminenkään ei halua hyötyä hoidosta.

Siitä voi sitten ajatusagrobatian keinoin vääntää vaikka mihin muotoon. Jos ei hyväksy sitä totuutta, että suurin osa ihmisistä hyötyy hoidoista, niin ainahan voi leikkiä ajatuksella, että niitä "tärkeämpiä" hyötyviä ihmisiä olisi vähempi.

Ei voi kuin ihailla sitä sairaan mielen kykyä vääntää mustasta valkoista.

Lue lisää

Myönnän itse ihan suoraan, etten aikoinaan hyötynyt hoidosta , kun en suostunut sitä ottamaan vastaan, vaikka ymmärsin olevani sairas.
Vasta vuosien kuluttua sain ehkä elämäni viimeisen tilaisuuden saada asioita paremmiksi, ja siihen oli tartuttava.
Heti kun ymmärsin, että on itsekin osallistuttava saavuttaakseen paremman voinnin, asennoiduin hoitoon, sekä itseeni, eri tavalla kuin aiemmin.
Siinä vaiheessa alkoi tapahtua muutosta.
Typerää olla jälkiviisas, mutta jos olisin, niin sanoisin, hitto kun olisin tuon tajunnut jo aiemmin, mutta onneksi edes myöhemmin, kuin ettei sitä olisi tapahtunut ollenkaan. Oli vain itse " herättävä " ja alettava välittämään itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ajattelee olevansa ressukka, kuka ottaa itseensä suurimman osan kommenteista ?
Täällä ei varmaankaan kovin henkilökohtaisesti kukaan tarkoita kenellekään mitään.
Kaikilla on erilaisia mielipiteitä, näkökantoja. Jos ne ei kohtaa omien aatosten kanssa, sille ei voi mitään. Mutta ei niitä kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Ei tänne tulla kirjoittelemaan vain miellyttääkseen muita, ehkä ennemminkin kertomaan omia kokemuksia, jotka ovat joillekin olleet ehkä helpompia kuin joillekin toisille.
Ei tietenkään ole hyvä mennä vähättelemään kenenkään kokemuksia.

Lue lisää

Älähän sano. Tässäkin ketjussa on aika paljon sitä MINÄ MINÄ MINÄ tekstiä.

Äkikseltään siitä saa sen käsityksen, että ei kyetä oikein käsittelemään asioita objektiivisesti.

Anonyymi kirjoitti:

"Meidän harmia saaneiden foorumi"?????

Sellanen Freudilainen lipsautus.

Ei se ole freudilainen lipsautus. Tule toki sivustoille, ei tämä, missä ihmiset yrittää selvitä lääkehaittojensa kanssa. Ja vie gaslightauksesi sinne.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole freudilainen lipsautus. Tule toki sivustoille, ei tämä, missä ihmiset yrittää selvitä lääkehaittojensa kanssa. Ja vie gaslightauksesi sinne.

Tervetuloa katsomaan pitkäaikaisesta akatisiasta kärsivien, seksuaalihaitoista kärsivien, tardiivista dyskinesiasta kärsivien, voeroituksesta puhjenneieen pitkäaikaisista oireista kärsivien joiden oireita läääkäri on oahentanut tilannetta joiden pitää hankkia apu vertsisilta elämää ja tule sinne gaslightaamaan sairaudentunnottomuuksistasi ja lääkkeiden hyödyistä.

Anonyymi kirjoitti:

Tervetuloa katsomaan pitkäaikaisesta akatisiasta kärsivien, seksuaalihaitoista kärsivien, tardiivista dyskinesiasta kärsivien, voeroituksesta puhjenneieen pitkäaikaisista oireista kärsivien joiden oireita läääkäri on oahentanut tilannetta joiden pitää hankkia apu vertsisilta elämää ja tule sinne gaslightaamaan sairaudentunnottomuuksistasi ja lääkkeiden hyödyistä.

Lue lisää

Pointti on että ihmiset ei ole saaneet informoitua suostumusta ja se on tämänkin ketjun ydin. Informoitu suostumus. Sinä viet sitä hoitokielteisyyksiesi kanssa sivuraiteille vedoten johonkin marginaali psykoosisairausryhmään kun monille näitä aineita määrätään normaaleihin elämänreaktioihin jota tulkitaan tautiluokituksen läpi. "Medicating normal".

Mietin kuinkakohan monet ihmiset on valehdeltu lääkityksille koska kuka tervejärkinen käyttäisi plaseboon verrattavaa lääkettä tietäen että vieroitusoireet voi kestää kuukausista vuosiin kun joku urpo lääkäri purkaa sinut miten sattuu "haitattomista lääkkeistä" ja esim seksuaalisuutesi kuolee minkä seurauksena et koskaan enää kykene normaaliparisuhteeseen tai hankkimaan lapsia
välttämättä.

Itselleni alunperin määrättiin masennukseen näitä joka jälkikäteen ajatellen oli aika oikeutettu ja ymmärrettävä reaktio aika raskasseen settiin mitä kävin läpi silloin.

Olin kyllä hetken aikaa psykoottinen masennus diagnoosillakin, mutta sen ainoan kerran kun olen ollut on ollut kun minut vieroitettiin miten sattuu, vieroitusoireita lääkittiin mihin reagoin huonosti ja huononevaa olotilaa missä hermosto oli sotkussa lääkkeiden vuoksi pidetiin yksinomaa mielenterveyden haittoina. Lääkehaitat unohdettiin täysin ja sain niistä vasta jälkikäteen vahvistusta.

En ole KOSKAAN saanut samaa diagnoosia itse parannettuani itseni ottamalla tietoa lääkehaitoista jolla tasapainotin hermostoni kaaostilasta mihin vieroitukset ja nopeat lääkevaihtelut oli sen vienyt. Lopulta sain poistettua diagnoosini koska kävin vielä hoidossa koska on epäeettistä heitellä diagnooseja lääkehaittoja kokeneena jos niistä ei ole ollut edes merkkejä ENNEN. Että siinä sulle hoitokielteisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Myönnän itse ihan suoraan, etten aikoinaan hyötynyt hoidosta , kun en suostunut sitä ottamaan vastaan, vaikka ymmärsin olevani sairas.
Vasta vuosien kuluttua sain ehkä elämäni viimeisen tilaisuuden saada asioita paremmiksi, ja siihen oli tartuttava.
Heti kun ymmärsin, että on itsekin osallistuttava saavuttaakseen paremman voinnin, asennoiduin hoitoon, sekä itseeni, eri tavalla kuin aiemmin.
Siinä vaiheessa alkoi tapahtua muutosta.
Typerää olla jälkiviisas, mutta jos olisin, niin sanoisin, hitto kun olisin tuon tajunnut jo aiemmin, mutta onneksi edes myöhemmin, kuin ettei sitä olisi tapahtunut ollenkaan. Oli vain itse " herättävä " ja alettava välittämään itsestään.

Lue lisää

Mulla ei ole ollut ikinä ongelmia ottaa hoitoa vastaan. Ei ikinänsä paitsi silloin kun psykiatri päätti vertauskuvainnollisesti alkaa väkisin tunkemaan hoitoa kurkustani alas traumatisoiden minut. Ongelma toki on ollut että esim keskusteluterapia tyssäsi hyödyissä lääkkeen aloittamiseen kun tunteet leikkautui aikanaan.

Jossain vaiheessa vaan lakkasin uskomasta meidän sairausluokitukseen ihmisyyden kuvaajana enkä usko että mikään diagnoosimerkintä auttaisi minua ymmärtämään itseäni yhtään enempää. Saatika hyödyntäisi minua siinä että saisin apua.

Enkä sen puoleen ole saanutkaan enää diagnooseja.

Ihminen kykenee näkemään ongelmia, reflektoimaan niitä muiden kanssa ja ratkomaan niitä ilman jotain stereotyypin vääntöä. Tiedostan hyvin mitkä minun ongelmani ovat ja olen miettinyt mistä ne on alunperin kummunneet. En tarvi mitään mömmöjä jolla paeta itseäni tai ajatuksiani tai yrittää luonnottomasti muuttaa aivoja. Se on sairasta.

Anonyymi kirjoitti:

Älähän sano. Tässäkin ketjussa on aika paljon sitä MINÄ MINÄ MINÄ tekstiä.

Äkikseltään siitä saa sen käsityksen, että ei kyetä oikein käsittelemään asioita objektiivisesti.

Lue lisää

Monet varmaan kirjoittavat mieluummin itsestään, kuin vaikkapa sinusta tai minusta.
Suotakoon se heille. Ei kai siitä haittaakaan ole?

Anonyymi kirjoitti:

Pointti on että ihmiset ei ole saaneet informoitua suostumusta ja se on tämänkin ketjun ydin. Informoitu suostumus. Sinä viet sitä hoitokielteisyyksiesi kanssa sivuraiteille vedoten johonkin marginaali psykoosisairausryhmään kun monille näitä aineita määrätään normaaleihin elämänreaktioihin jota tulkitaan tautiluokituksen läpi. "Medicating normal".

Mietin kuinkakohan monet ihmiset on valehdeltu lääkityksille koska kuka tervejärkinen käyttäisi plaseboon verrattavaa lääkettä tietäen että vieroitusoireet voi kestää kuukausista vuosiin kun joku urpo lääkäri purkaa sinut miten sattuu "haitattomista lääkkeistä" ja esim seksuaalisuutesi kuolee minkä seurauksena et koskaan enää kykene normaaliparisuhteeseen tai hankkimaan lapsia
välttämättä.

Itselleni alunperin määrättiin masennukseen näitä joka jälkikäteen ajatellen oli aika oikeutettu ja ymmärrettävä reaktio aika raskasseen settiin mitä kävin läpi silloin.

Olin kyllä hetken aikaa psykoottinen masennus diagnoosillakin, mutta sen ainoan kerran kun olen ollut on ollut kun minut vieroitettiin miten sattuu, vieroitusoireita lääkittiin mihin reagoin huonosti ja huononevaa olotilaa missä hermosto oli sotkussa lääkkeiden vuoksi pidetiin yksinomaa mielenterveyden haittoina. Lääkehaitat unohdettiin täysin ja sain niistä vasta jälkikäteen vahvistusta.

En ole KOSKAAN saanut samaa diagnoosia itse parannettuani itseni ottamalla tietoa lääkehaitoista jolla tasapainotin hermostoni kaaostilasta mihin vieroitukset ja nopeat lääkevaihtelut oli sen vienyt. Lopulta sain poistettua diagnoosini koska kävin vielä hoidossa koska on epäeettistä heitellä diagnooseja lääkehaittoja kokeneena jos niistä ei ole ollut edes merkkejä ENNEN. Että siinä sulle hoitokielteisyyttä.

Lue lisää

Jos menee lääkäriin normaalien elämänreaktioiden aiheuttamien seurauksien takia, niin mitä siltä lääkäriltä odottaa ?
Lääkäri ei pysty muuttamaan potilaan elämässä tapahtuvia asioita. Ainoa, miten ammattilaiset voivat yrittää auttaa, on se, että yrittävät antaa neuvoja, miten voi kestää henkisesti niitä reaktioita, jota se elämä saattaa aiheuttaa. Vaikka sekin on potilaan osittain keksittävä itse, mikä sopii itselle henkiseksi parhaiten avuksi.
Lääkkeet ovat kenties tukena asiassa, helpottamassa mahdollista voimakkaampaa oireilua, joka on saattanut tulla näistä normaaleista elämänreaktioista.

Miten lääkkeitä voi verrata placeboon, koska placepoiden ei pitäisi aiheuttaa haittoja tai sivuvaikutuksia ? Eikö placebo tarkoita lumelääkettä ? Niissähän ei ole niitä lääkeaineita, joita oikeissa lääkkeissä on, ja jotka saattavat aiheuttaa joillekin haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ikinä ongelmia ottaa hoitoa vastaan. Ei ikinänsä paitsi silloin kun psykiatri päätti vertauskuvainnollisesti alkaa väkisin tunkemaan hoitoa kurkustani alas traumatisoiden minut. Ongelma toki on ollut että esim keskusteluterapia tyssäsi hyödyissä lääkkeen aloittamiseen kun tunteet leikkautui aikanaan.

Jossain vaiheessa vaan lakkasin uskomasta meidän sairausluokitukseen ihmisyyden kuvaajana enkä usko että mikään diagnoosimerkintä auttaisi minua ymmärtämään itseäni yhtään enempää. Saatika hyödyntäisi minua siinä että saisin apua.

Enkä sen puoleen ole saanutkaan enää diagnooseja.

Ihminen kykenee näkemään ongelmia, reflektoimaan niitä muiden kanssa ja ratkomaan niitä ilman jotain stereotyypin vääntöä. Tiedostan hyvin mitkä minun ongelmani ovat ja olen miettinyt mistä ne on alunperin kummunneet. En tarvi mitään mömmöjä jolla paeta itseäni tai ajatuksiani tai yrittää luonnottomasti muuttaa aivoja. Se on sairasta.

Lue lisää

Voisiko olla niin, että hoidosta on kuitenkin ollut jotain hyötyä, kun olet kuitenkin tullut parempaan kuntoon ?
Kun tulee parempaan kuntoon, alkaa usein käymään läpi syitä ja seurauksia kaikkeen/kaikesta. Paremmassa psyykkisessä kunnossa näkee asiat laajemmin kuin siinä vaiheessa, kun on huonossa kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole freudilainen lipsautus. Tule toki sivustoille, ei tämä, missä ihmiset yrittää selvitä lääkehaittojensa kanssa. Ja vie gaslightauksesi sinne.

Jotkut kirjoittavat tänne myös selviytymistarinoitaan, joista joku saattaa saada ehkäpä jotain toivoakin siitä, että on mahdollista myös selviytyä, pahemmistakin asioista.
Onhan se hyvä olla jotain positiivisempaakin kaiken negatiivisen keskellä, koska ei elämässä ihan kaikki ole vain ja ainoastaan negatiivista.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki ansaitsee saada tietää, ja kaikki ansiatsisi myös ymmärtää, mutta kun maailma ei ole niin reilu paikka.

Jos ihmisen kompetenssi on sitä luokkaa, että ei ymmärrä itse olevansa sairas (tai että on ollut sairas), vaan syyttää aina ja iänkaikkisesti jotain muita, niin mikä voi olla hänen kompetenssi valita sitä lääkitystä?

Jos tällainen ihminen saisi valita, niin ottaisiko hän itse sitä lääkettä, vai haluaisiko hän, että loppumaailma sitä ottaisi hänen puolestaan? Eikä loppumaailman lääkitsemisellä aina kirjaimellisesti tarkoiteta lääkettä, vaan myös niitä kaikkia muita keinoja miten maailman pitäisi muuttua hänen sairaudelle mieleisekseen.

Eli niin pitkään kun se ymmärrys puuttuu mitä tarkoitusta varten se informoitu suostumus on, niin eipä sen hyödytkään pääse kunnolla esille.

Lue lisää

Kompetenssilla ei käytännössä ole edes mitään merkitystä, kun kyseessä on "lääkkeet" joista lähes kukaan ei ylipäätään hyödy, mutta haittoja on senkin edestä. Pelkän vahingon aiheuttaminen ei ole mitenkään eettisesti tai lääketieteellisesti perusteltavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Monet varmaan kirjoittavat mieluummin itsestään, kuin vaikkapa sinusta tai minusta.
Suotakoon se heille. Ei kai siitä haittaakaan ole?

Jos omalla kokemuksella on tarkoitus auttaa toista kuuliaa niin sehän on vain hyödyllistä, mutta jos tarkoitus on vahvistaa omaa vahvistusharhaa, vaikka sitten tietämättään niin se ei ole hyödyllistä kenellekkään.

Anonyymi kirjoitti:

Kompetenssilla ei käytännössä ole edes mitään merkitystä, kun kyseessä on "lääkkeet" joista lähes kukaan ei ylipäätään hyödy, mutta haittoja on senkin edestä. Pelkän vahingon aiheuttaminen ei ole mitenkään eettisesti tai lääketieteellisesti perusteltavaa.

Lue lisää

Kompetenssiin kuuluu tietää myös lääkkeiden hyödyt, eikä aina vängätä yleisesti tiedettyjä totuuksia vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kompetenssiin kuuluu tietää myös lääkkeiden hyödyt, eikä aina vängätä yleisesti tiedettyjä totuuksia vastaan.

No siis kyseenalaistan kyllä hyödytkin, etenkin pitemmän päälle, jos ei fyysisen riippuuvuuden ylläpitoa lasketa hyödyksi ja sen tuomaa tasapainoa. Psyykenlääkkeiden vaikutus voi olla myös jotain ihan muuta millä niitä kuvataan. Mielialalääke = tunteet turtuu.

Toki joku kokee hyötyäkin, toki mutta silti nykymaailma on todella häiriintynyt tämän määrän lääkkeitä kanssa mitä määrätään.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko olla niin, että hoidosta on kuitenkin ollut jotain hyötyä, kun olet kuitenkin tullut parempaan kuntoon ?
Kun tulee parempaan kuntoon, alkaa usein käymään läpi syitä ja seurauksia kaikkeen/kaikesta. Paremmassa psyykkisessä kunnossa näkee asiat laajemmin kuin siinä vaiheessa, kun on huonossa kunnossa.

Lue lisää

No jos pahoinpitelystä ja siitä traumatisoitumisesta on jotain hyötyä ihmiselle niin ehkä samalla tavoin olen kokenut hyötyä psykiatriasta. Tai jollain stereotyyppejä toisesta ihmisestä vääntävällä huumediilerillä käynnistä joka esittelee kuinka upeaa hyötyä hänen aineistaan on kertomatta harmeja kunnolla.

Toki parempaakin psykiatriaa on, mutta se ei lämmitä niin paljon jos ensin on terveys pilalla ja identiteetti yhä kasvavammin hukassa vetämällä itsestään erkaannuttavia aineita mitä lääkkeiksi kutsutaan.

Anonyymi kirjoitti:

No jos pahoinpitelystä ja siitä traumatisoitumisesta on jotain hyötyä ihmiselle niin ehkä samalla tavoin olen kokenut hyötyä psykiatriasta. Tai jollain stereotyyppejä toisesta ihmisestä vääntävällä huumediilerillä käynnistä joka esittelee kuinka upeaa hyötyä hänen aineistaan on kertomatta harmeja kunnolla.

Toki parempaakin psykiatriaa on, mutta se ei lämmitä niin paljon jos ensin on terveys pilalla ja identiteetti yhä kasvavammin hukassa vetämällä itsestään erkaannuttavia aineita mitä lääkkeiksi kutsutaan.

Lue lisää

. Uskon että maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä määrää psyykenlääkkeitä ja psykiatriauskontoa.

Anonyymi kirjoitti:

. Uskon että maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä määrää psyykenlääkkeitä ja psykiatriauskontoa.

Huumediileriltä sentään tietää ottavansa aivoille haitallisia aineita. Psykiatriasta monet luulee jotain toista. Ihmiset on aivopesty luulemaan että addiktio huumeisiin on vain vaarallista.

Anonyymi kirjoitti:

Kompetenssilla ei käytännössä ole edes mitään merkitystä, kun kyseessä on "lääkkeet" joista lähes kukaan ei ylipäätään hyödy, mutta haittoja on senkin edestä. Pelkän vahingon aiheuttaminen ei ole mitenkään eettisesti tai lääketieteellisesti perusteltavaa.

Lue lisää

".. joista lähes kukaan ei ylipäätään hyödy.."
No nyt nyt, jarrua.
Jos sinä et ole hyötynyt, et voi sanoa, ettei lähes kukaan hyödy.
Totuus on se, että enemmän on heitä, jotka hyötyvät. Mistä se johtuu, hyvä miettiä ?

Anonyymi kirjoitti:

No siis kyseenalaistan kyllä hyödytkin, etenkin pitemmän päälle, jos ei fyysisen riippuuvuuden ylläpitoa lasketa hyödyksi ja sen tuomaa tasapainoa. Psyykenlääkkeiden vaikutus voi olla myös jotain ihan muuta millä niitä kuvataan. Mielialalääke = tunteet turtuu.

Toki joku kokee hyötyäkin, toki mutta silti nykymaailma on todella häiriintynyt tämän määrän lääkkeitä kanssa mitä määrätään.

Lue lisää

Onko se niin, että lääkkeiden takia häiriintyy, vai sittenkin niin päin, että häiriintyneisyys on lisääntynyt, ja lääkkeitä tarvitaan siitä syystä yleisemmin ?

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole freudilainen lipsautus. Tule toki sivustoille, ei tämä, missä ihmiset yrittää selvitä lääkehaittojensa kanssa. Ja vie gaslightauksesi sinne.

Se että suurin osa hyötyy hoidosta, tai että joku siitä hyötynyt tänne eksyy, ei valitettavasti ole kaasuvalotusta, vaikka foorumin "omistajat" ehkä niin toivovatkin.

Anonyymi kirjoitti:

No jos pahoinpitelystä ja siitä traumatisoitumisesta on jotain hyötyä ihmiselle niin ehkä samalla tavoin olen kokenut hyötyä psykiatriasta. Tai jollain stereotyyppejä toisesta ihmisestä vääntävällä huumediilerillä käynnistä joka esittelee kuinka upeaa hyötyä hänen aineistaan on kertomatta harmeja kunnolla.

Toki parempaakin psykiatriaa on, mutta se ei lämmitä niin paljon jos ensin on terveys pilalla ja identiteetti yhä kasvavammin hukassa vetämällä itsestään erkaannuttavia aineita mitä lääkkeiksi kutsutaan.

Lue lisää

" Jos ensin on terveys pilalla..."

Yleensä ensin on terveys pilalla, siihen saadaan hoitoa ja terveys kohenee.
Ehkä se " prässi " on vain joskus käytävä läpi, että terveys palautuu.

Anonyymi kirjoitti:

. Uskon että maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä määrää psyykenlääkkeitä ja psykiatriauskontoa.

No statsit on erimieltä ja länsimainen ihmiskäsitys.

Anonyymi kirjoitti:

No siis kyseenalaistan kyllä hyödytkin, etenkin pitemmän päälle, jos ei fyysisen riippuuvuuden ylläpitoa lasketa hyödyksi ja sen tuomaa tasapainoa. Psyykenlääkkeiden vaikutus voi olla myös jotain ihan muuta millä niitä kuvataan. Mielialalääke = tunteet turtuu.

Toki joku kokee hyötyäkin, toki mutta silti nykymaailma on todella häiriintynyt tämän määrän lääkkeitä kanssa mitä määrätään.

Lue lisää

Mihin ihminen tarvitsee informoitua suostumusta, jos hän informaatiosta huolimatta aikoo kieltäytyä lääkkeistä.

Kuulostaa taas tarkoitushakuiselta vänkäämiseltä.

Anonyymi kirjoitti:

" Jos ensin on terveys pilalla..."

Yleensä ensin on terveys pilalla, siihen saadaan hoitoa ja terveys kohenee.
Ehkä se " prässi " on vain joskus käytävä läpi, että terveys palautuu.

Lue lisää

"Yleensä ensin on terveys pilalla, siihen saadaan hoitoa ja terveys kohenee."

Ainakaan psykiatriassa tuo ei toimi noin. Lääkkeet sairastuttavat fyysisesti ja aiheuttavat harmia. Mitä sairauden hoitoa on puhkaista ihmiselle ekstrapyramidaalioireita tai PSSD? Terve mieli terveessä kehossa on hyvä ohjenuora lääketieteelle.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin ihminen tarvitsee informoitua suostumusta, jos hän informaatiosta huolimatta aikoo kieltäytyä lääkkeistä.

Kuulostaa taas tarkoitushakuiselta vänkäämiseltä.

Lue lisää

No tottakai minä nykyään kieltäydyn. En kai hullu ole ja ota lääkkeitä jos tiedän että jokainen lääkekokeilu on johtanut ekstrapyramidaalioireistoon ja olen reagoinut niihin huonosti. Ja on pitänyt käyttää lääkkeitä lääkkeieen haittoihin ja olen saanut vietoittautua tuskien kera useammista lääkkeistä joka on vienyt kohtuuttomasti elämästäni aikaa pahassa olossa. Olen kuin eläin joka osaa vältellä pilaantunutta lihaa. Kokemus opettaa.

Informoitu suostumus olisi pitänyt saada tehdä kun alunperin aloitin lääkkeet ja niitä vielä siedin jotta olisin ymmärtänyt niistä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

. Uskon että maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä määrää psyykenlääkkeitä ja psykiatriauskontoa.

Minä tiedän että lääkkeet ja psykiatria on kehittynyt tarpeesta sellaiseksi kuin se on nyt.

Anonyymi kirjoitti:

"Yleensä ensin on terveys pilalla, siihen saadaan hoitoa ja terveys kohenee."

Ainakaan psykiatriassa tuo ei toimi noin. Lääkkeet sairastuttavat fyysisesti ja aiheuttavat harmia. Mitä sairauden hoitoa on puhkaista ihmiselle ekstrapyramidaalioireita tai PSSD? Terve mieli terveessä kehossa on hyvä ohjenuora lääketieteelle.

Lue lisää

Juuri psykiatriassa se toimii noin, vaikka ihan kaikki heikossa kunnossa olevat potilaat eivät sitä ymmärrä.
Miksi esim. sairaalan osastolta päästetään toipunut potilas kotiin ? Varmaankin siitä syystä, että hän on tullut parempaan vointiin, mitä on ollut osastolle mennessään.

Anonyymi kirjoitti:

No tottakai minä nykyään kieltäydyn. En kai hullu ole ja ota lääkkeitä jos tiedän että jokainen lääkekokeilu on johtanut ekstrapyramidaalioireistoon ja olen reagoinut niihin huonosti. Ja on pitänyt käyttää lääkkeitä lääkkeieen haittoihin ja olen saanut vietoittautua tuskien kera useammista lääkkeistä joka on vienyt kohtuuttomasti elämästäni aikaa pahassa olossa. Olen kuin eläin joka osaa vältellä pilaantunutta lihaa. Kokemus opettaa.

Informoitu suostumus olisi pitänyt saada tehdä kun alunperin aloitin lääkkeet ja niitä vielä siedin jotta olisin ymmärtänyt niistä enemmän.

Lue lisää

Jos asiat ovat nyt paremmin kuin ennen, niin keskity nykyhetkeen, katso eteenpäin, älä taakse.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri psykiatriassa se toimii noin, vaikka ihan kaikki heikossa kunnossa olevat potilaat eivät sitä ymmärrä.
Miksi esim. sairaalan osastolta päästetään toipunut potilas kotiin ? Varmaankin siitä syystä, että hän on tullut parempaan vointiin, mitä on ollut osastolle mennessään.

Lue lisää

Mut päästettiin kotiin kun olin käytännössä oppinut sylkemään pois lääkkeet mitä mulle syötettiin koska annos oli liian iso ja lääkäri oli vasten tahtoani sen nostanut liian isoksi. Minulla oli aivan hirveä olla kokoajan. Tuntui kuin kivi olisi lähtenyt sydämeltäni kun lähdin osastolta pois ja lopetin lääkkeen.

Sain sitten vahvistuken toiselta lääkäriltä kokemastani haitasta.

Ainiin eihän yleisen edun nimissä harmia saaneiden tarinoilla ole mitään väliä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä tiedän että lääkkeet ja psykiatria on kehittynyt tarpeesta sellaiseksi kuin se on nyt.

Niin eihän sitä voi oikein eettisesti kertoa esim pakkohoidetuille että saatetaan laukaista sulle kiduttava akatisia, seksuaalitoimintosi voi häiriintyä, dopamiinisalpauksesta voi puhjeta parkinsonia muistuttavia oireita tai joudut käymään vieroitusoireet läpi lääkkeistä mihin bäkisin koukutamme sinua joka päivä määräämällä xDD

Anonyymi kirjoitti:

Mut päästettiin kotiin kun olin käytännössä oppinut sylkemään pois lääkkeet mitä mulle syötettiin koska annos oli liian iso ja lääkäri oli vasten tahtoani sen nostanut liian isoksi. Minulla oli aivan hirveä olla kokoajan. Tuntui kuin kivi olisi lähtenyt sydämeltäni kun lähdin osastolta pois ja lopetin lääkkeen.

Sain sitten vahvistuken toiselta lääkäriltä kokemastani haitasta.

Ainiin eihän yleisen edun nimissä harmia saaneiden tarinoilla ole mitään väliä.

Lue lisää

Jokaisen tarinoilla on väliä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoottisuus ei ihan aina välttämättä näy mitenkään, ehkä ensin kuuluu, ennen kuin saattaa alkaa näkymään.

Niin vähän luin noituus tai muut ihmisen kehittelemät konseptit jolle jokainen antaa vähän omia merkityksiään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin eihän sitä voi oikein eettisesti kertoa esim pakkohoidetuille että saatetaan laukaista sulle kiduttava akatisia, seksuaalitoimintosi voi häiriintyä, dopamiinisalpauksesta voi puhjeta parkinsonia muistuttavia oireita tai joudut käymään vieroitusoireet läpi lääkkeistä mihin bäkisin koukutamme sinua joka päivä määräämällä xDD

Lue lisää

Millainen terveydentila olisi, jos ei olisi saanut hoitoa ? Hoitoon on joutunut silloin, kun siihen on ollut tarvetta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin vähän luin noituus tai muut ihmisen kehittelemät konseptit jolle jokainen antaa vähän omia merkityksiään.

Kehitysmaissa voidaan edelleenkin väittää, että psyykkisesti sairas olisi jotenkin noiduttu, koska siellä ei niin ymmärretä psyykkisiä sairauksia. Ihmetellään vain, mikä jollekin on tullut, kun on niin sekaisin, pidetään hyvin epänormaalina.
Länsimaissa sentään hoidetaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Yleensä ensin on terveys pilalla, siihen saadaan hoitoa ja terveys kohenee."

Ainakaan psykiatriassa tuo ei toimi noin. Lääkkeet sairastuttavat fyysisesti ja aiheuttavat harmia. Mitä sairauden hoitoa on puhkaista ihmiselle ekstrapyramidaalioireita tai PSSD? Terve mieli terveessä kehossa on hyvä ohjenuora lääketieteelle.

Lue lisää

Voisitko tyhjentävästi selittää, mistä jumalan armosta ne ihmiset sitten aina saa syödä niitä lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Niin eihän sitä voi oikein eettisesti kertoa esim pakkohoidetuille että saatetaan laukaista sulle kiduttava akatisia, seksuaalitoimintosi voi häiriintyä, dopamiinisalpauksesta voi puhjeta parkinsonia muistuttavia oireita tai joudut käymään vieroitusoireet läpi lääkkeistä mihin bäkisin koukutamme sinua joka päivä määräämällä xDD

Lue lisää

Niin kai silläkin olisi joku komedia arvo, kun näkisi nämä tämän foorumin asiantuntijat selittämässä näitä asioita psykoosissa oleville ihmisille, vaikka muuten vakavasta asiasta puhutaankin.

Anonyymi kirjoitti:

Pointti on että ihmiset ei ole saaneet informoitua suostumusta ja se on tämänkin ketjun ydin. Informoitu suostumus. Sinä viet sitä hoitokielteisyyksiesi kanssa sivuraiteille vedoten johonkin marginaali psykoosisairausryhmään kun monille näitä aineita määrätään normaaleihin elämänreaktioihin jota tulkitaan tautiluokituksen läpi. "Medicating normal".

Mietin kuinkakohan monet ihmiset on valehdeltu lääkityksille koska kuka tervejärkinen käyttäisi plaseboon verrattavaa lääkettä tietäen että vieroitusoireet voi kestää kuukausista vuosiin kun joku urpo lääkäri purkaa sinut miten sattuu "haitattomista lääkkeistä" ja esim seksuaalisuutesi kuolee minkä seurauksena et koskaan enää kykene normaaliparisuhteeseen tai hankkimaan lapsia
välttämättä.

Itselleni alunperin määrättiin masennukseen näitä joka jälkikäteen ajatellen oli aika oikeutettu ja ymmärrettävä reaktio aika raskasseen settiin mitä kävin läpi silloin.

Olin kyllä hetken aikaa psykoottinen masennus diagnoosillakin, mutta sen ainoan kerran kun olen ollut on ollut kun minut vieroitettiin miten sattuu, vieroitusoireita lääkittiin mihin reagoin huonosti ja huononevaa olotilaa missä hermosto oli sotkussa lääkkeiden vuoksi pidetiin yksinomaa mielenterveyden haittoina. Lääkehaitat unohdettiin täysin ja sain niistä vasta jälkikäteen vahvistusta.

En ole KOSKAAN saanut samaa diagnoosia itse parannettuani itseni ottamalla tietoa lääkehaitoista jolla tasapainotin hermostoni kaaostilasta mihin vieroitukset ja nopeat lääkevaihtelut oli sen vienyt. Lopulta sain poistettua diagnoosini koska kävin vielä hoidossa koska on epäeettistä heitellä diagnooseja lääkehaittoja kokeneena jos niistä ei ole ollut edes merkkejä ENNEN. Että siinä sulle hoitokielteisyyttä.

Lue lisää

Pointti on se, että ketju ei ole koskaan sen vahmepi kuin sen heikoin lenkki. Niin hauskaa kun se onkin yrittää poimia rusinoita pullasta, niin se kokonaisuus ei muutu siitä miksikään vaikka kuinka väittää sen olevan sivuraidetta.

Jos ei ymmärrä premissiä tai siihen tarvittavaa kompetenssia, niin ihan on taas turha jatkaa sitä MINÄ MINÄ MINÄ keskustelua.

Anonyymi kirjoitti:

Monet varmaan kirjoittavat mieluummin itsestään, kuin vaikkapa sinusta tai minusta.
Suotakoon se heille. Ei kai siitä haittaakaan ole?

Monet tuntuvat mielummin kirjoittavan itsestään, kuin konkreettisista faktoista. ikään kuin se olisi järjestelmän vika jos ei itse ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Monet tuntuvat mielummin kirjoittavan itsestään, kuin konkreettisista faktoista. ikään kuin se olisi järjestelmän vika jos ei itse ymmärrä.

Taisit osua asian ytimeen.
Niin pitkään kun ei ymmärrä, on ilmeisesti aika vaikeaa alkaa toipumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko tyhjentävästi selittää, mistä jumalan armosta ne ihmiset sitten aina saa syödä niitä lääkkeitä?

En pysty selittämään, mistä ja kenenkä armosta lääkkeitä syödään.
Jotkut niitä saavat syödä, joidenkin täytyy, jotkut pääsevät niistä myös eroon, kun/jos eivät enää tarvitse niitä.
Mutta ehkä tuota pitäisi kysyä heiltä, jotka lääkitykset määräävät.

Anonyymi kirjoitti:

Millainen terveydentila olisi, jos ei olisi saanut hoitoa ? Hoitoon on joutunut silloin, kun siihen on ollut tarvetta.

No siis käytännössä kun menin osastolle kärsin liian nopeaa vieroitetun lääkkeen puhkaisemista oireista jonka puhkaisemia oireita oli lääkitty johon olin reagoinut huonosti. Mulla oli päällä siis todennäköisesti sekä a) vieroitusoireita b) huonoja reaktioita lääkkeisiin. Siis uskon että olisin noista selvinnyt paremmin jos asiaa olisi otettu vähän vakavammin.

Lopulta mulle määrättiin enää lääkkeitä hoidoksi kokemiini ekstrapyramidaalioireisiin ja toivuin koska sain vahvistuksen että mulla on niitä ja uskon että ne oli isossa roolissa miksi menin osastolle. Olisin voinut välttyä kaikelta jos mulla olisi ollut esim tuo maudsley opas ohjeiksi vieroitukseen mulle ja lääkärille ja multa ois pudotettu vuosien lääkitys tosi hitaasti ja hyberbolisesti ettei se olisi sotkenut uniani. Siis samalla tavoin miten lopulta päädyin luopumaan pillereistä.

Siis ne reaktiot mitä lääkkeisiin sain olivat tpdella huonoja osastolla ja niitä määrättiin useita ja saatettiin kerralla vaihtaa useita.

Lopulta tajusin että olen aina ollut herkkä lääkkeille, jopa yhden lääkkeen isompi annos oli liikaa. Saatikka se mitä kävin osastolla läpi josss määrättiim lääkettä toisen lääkkeen haittaan. Loputon spiraali mikä johti psykiatrin ajatukseen että antipsykootteja pitää vetää maksimina.

Siinä oli vain yksi pieni ongelma, läheisillä alkoi olla vähän hankala enää tuntea sillä linjalla.

Pelastin itseni kaikelta ottamalla selvää.

Anonyymi kirjoitti:

No siis käytännössä kun menin osastolle kärsin liian nopeaa vieroitetun lääkkeen puhkaisemista oireista jonka puhkaisemia oireita oli lääkitty johon olin reagoinut huonosti. Mulla oli päällä siis todennäköisesti sekä a) vieroitusoireita b) huonoja reaktioita lääkkeisiin. Siis uskon että olisin noista selvinnyt paremmin jos asiaa olisi otettu vähän vakavammin.

Lopulta mulle määrättiin enää lääkkeitä hoidoksi kokemiini ekstrapyramidaalioireisiin ja toivuin koska sain vahvistuksen että mulla on niitä ja uskon että ne oli isossa roolissa miksi menin osastolle. Olisin voinut välttyä kaikelta jos mulla olisi ollut esim tuo maudsley opas ohjeiksi vieroitukseen mulle ja lääkärille ja multa ois pudotettu vuosien lääkitys tosi hitaasti ja hyberbolisesti ettei se olisi sotkenut uniani. Siis samalla tavoin miten lopulta päädyin luopumaan pillereistä.

Siis ne reaktiot mitä lääkkeisiin sain olivat tpdella huonoja osastolla ja niitä määrättiin useita ja saatettiin kerralla vaihtaa useita.

Lopulta tajusin että olen aina ollut herkkä lääkkeille, jopa yhden lääkkeen isompi annos oli liikaa. Saatikka se mitä kävin osastolla läpi josss määrättiim lääkettä toisen lääkkeen haittaan. Loputon spiraali mikä johti psykiatrin ajatukseen että antipsykootteja pitää vetää maksimina.

Siinä oli vain yksi pieni ongelma, läheisillä alkoi olla vähän hankala enää tuntea sillä linjalla.

Pelastin itseni kaikelta ottamalla selvää.

Lue lisää

Mitä opin kokemuksesta:

Psykiatria osaa antaa menolippuja lääkkeiden kanssa mutta paluu onkin ilman lippua.

KAMALIN:Mulle tuli tunne että nuo lääkkeet sotki päätä ja niitä käytetään sekavien ihmisten hoitoon. Menin käytännössä niin sekavaan tilaan että ei sanat riitä lääkkeiden AIKANA. Uskon että lääkkeet aiheutti sitä ja purku helpotti sitä.

Jos lääke olisi ollut niin hyödyttävä miten psykiatria sen markkinoi en olisi lähtenyt osastolta lääkkeet pois sylkevänä, saatika että en ikänäni ole noiden lääkkeiden jälkeen saanut psykoosidiagnoosia enkä ennen niitä. Kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt seota ilman lääkkeitä mutta kävi päinvastoin, prosessointikapasiteettini palasi ja palasin myös minut tuntevien ihmisten mielissä enemmän omaksi itsekseni koska a) pystyin tuntemaan b) pystyin ajattelemaan c) en ollut vaan udun keskellä lääkkeissä. Uskon että prosessointikapasiteetin alenema lääkkeissä lisäsi sekavuutta ja esim ekstrapyramidaalioireet joilla on suuri merkitys henkisen tasapainon tuntemiseen.

Olen nähnyt mitä kunnon ruokavalio, liikunta, autonomisen hermoston tasapainottaminen, filosofinen ajattelu, traumainformoitu ymmärrystapa ihmiselle tekee ja olen järkyttynyt kuinka lääkekeskeisesti psykiatriassa ajatellaan kuitenkin vaikka joku muuts väittääkin. Jos pitäisi sanoa masennuslääkkeitä sanoisin merkityksellisyyden tunne elämässä mikä ei tule pilleripurkista ja itselle merkityksellisen tekemisen löytäminen, ihmissuhteet, taloudellinen tasapaino (mitä ironista kyllä psykiatrian potilaana olo voi tuoda joillekin jotka muuten kärvistelisi jopa toimeentulotuella), luonto, seksuaalisuus, jollekin jopa henkisyys ja tällaiset asiat.

En todellakaan tuomitse koko psykiatriaa koska tiedän ihmisiä jotka työskentelee siellä esim tuoden oman ripauksensa traumainformoitua näkökulmaa mutta systeemi on suuren uudistamisen tarpeessa. Yksi iso lähtökohta on informoitu suostumus ja valinnanvapauden lisääminen koska kaikki ei ole mitään niin huonossa kunnossa olevia jotka on todellisuudessa avohoitopotilaita.

Anonyymi kirjoitti:

En pysty selittämään, mistä ja kenenkä armosta lääkkeitä syödään.
Jotkut niitä saavat syödä, joidenkin täytyy, jotkut pääsevät niistä myös eroon, kun/jos eivät enää tarvitse niitä.
Mutta ehkä tuota pitäisi kysyä heiltä, jotka lääkitykset määräävät.

Lue lisää

Eiköhän se pitäisi olla selvää että lääkkeitä syödään johonkin sairauteen ilman että sitä pitää joltain lääkäriltä kysyä että miksi niitä syödään.

Alkaa saada jo koomisia piirteitä miten uusavuttomiks tässäkin ketjussa heittäydytään kun jotain informaatiota vaaditaan mikä pitäisi olla itsestäänselvyys.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se pitäisi olla selvää että lääkkeitä syödään johonkin sairauteen ilman että sitä pitää joltain lääkäriltä kysyä että miksi niitä syödään.

Alkaa saada jo koomisia piirteitä miten uusavuttomiks tässäkin ketjussa heittäydytään kun jotain informaatiota vaaditaan mikä pitäisi olla itsestäänselvyys.

Lue lisää

Miksi olisi typerää kysyä lääkäriltä lääkkeen käytöstä, jos siitä haluaa kysyä ?
Itse kun lopetin lääkityksen, kysyin kyllä lääkäriltä, miksi sitä pitäisi jatkaa.
Hyvä keskustelu tosiaan käytiinkin, oli molemmilla erilaiset mielipiteet asiasta, ja pariin kysymykseeni lääkäri joutui vastaamaan " en tiedä " tai " en pysty perustelemaan ".
Mielestäni tilanteesta silloisella vastaanotolla ei saanut millään tavalla koomista.
Vaikka kyllähän se jälkeenpäin laittoi pienen hymyn muutamille huulille, kun keskustelin omaisten ja ystävien kanssa vastaanottokäynnin keskustelusta.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se pitäisi olla selvää että lääkkeitä syödään johonkin sairauteen ilman että sitä pitää joltain lääkäriltä kysyä että miksi niitä syödään.

Alkaa saada jo koomisia piirteitä miten uusavuttomiks tässäkin ketjussa heittäydytään kun jotain informaatiota vaaditaan mikä pitäisi olla itsestäänselvyys.

Lue lisää

Uusavuttomuutta taitaa sekin vähän olla, jos ei kykene yhtään kyseenalaistamaan mitään, vaan suostuu ihan kaikkeen ilman sitä kyseenalaistamista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei informoitu suostumus niin vaikea ole kuin väität.

Jatka vain lukemista, ja tulet huomaamaan miten vaikeaa se on.

- Kukaan ei oikein ketjussa tunnu tietävän, että miksi niitä lääkkeitä ylipäätään on olemassa ja että miten niitä pääsee syömään.
- Teksteissä menee iloisesti pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus ja masennus sekaisin. aina tarpeen mukaan tullaan inttämään jommasta kummasta näkökulmasta.
- Ei hyväksytä sitä, että kieltäytymällä kaikesta muusta hoidosta, ei keinovalikoimaan jää muuta kuin lääkkeet.
- Ihmiset puhuvat lähinnä itsestään, eivätkä konseptista, eli käytännössä syyttävät yhteiskuntaa siitä, etteivät itse ymmärrä.

Ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kai silläkin olisi joku komedia arvo, kun näkisi nämä tämän foorumin asiantuntijat selittämässä näitä asioita psykoosissa oleville ihmisille, vaikka muuten vakavasta asiasta puhutaankin.

Lue lisää

Uskon dialogiin myös psykoosia kokevilla. Viva la avoin dialogi, vaikka toki torniossakin lääkkeitä määrätään, vaan vähemmän. Mitään älyllisesti vajavasista mitään ymmärtämätöntä sakkia ei psykoosipotilaat ole vaikka ajatusmaailma saattaakin olla sekaisin tai toisen mielestä sekava tai voi olla hahmotushäiriöitä siitä mikä on totta ja mikä ei.

Kun näin osastolla sekaisin olevia epäluuloisia potilaita minulle tuli aina mieleen MIKSI NÄIN ON. Se kysymys ei jostain syystä usein juolahda päähän kuin avoimen dialogin mallissa.

Ja edelleen, suurin osa ihmisistä ei ole psykoositilassa tai vastaavassa vaan heille suositellaan lääkkeitä ihan vaikka visiitilla yleislääkärille ja kyse ei ole psykoositilasta. Jos vetoat kapasiteettiin voisin aivan täysin väittää että suurimmalla osalla psykiatrisista potilaista ei ole mitään älyllistä vammaa jonka vuoksi he eivät voisi omaksua informoitua suostumusta vaikka se ei olisikaan siloiteltu vaaleanpunainen höttö millaisen itse kuulin.

Anonyymi kirjoitti:

Uusavuttomuutta taitaa sekin vähän olla, jos ei kykene yhtään kyseenalaistamaan mitään, vaan suostuu ihan kaikkeen ilman sitä kyseenalaistamista.

No jos esim lääkkeitä määrätään teini-ikäisestä alkaen ei voida olettaa että ihminen osaisi kyseenalaistaa yhtään mitään juurikaan. Kriittinen ajattelu kypsyy iän myötä.

Huvittavaa on tuon jonkun vielä potilaiden syyllistäminen "miksi et osannut kyseenalaistaa". Mitä helvettiä ? Ihminen ansaitsee kuulla informoidun suostumuksen ja piste. Itse en sitä kuullut vaan kuulin jopa tieteeseen kuulumattomia asioita syystä käyttää lääkettä esim serotoniinivertauksen jota ei varmaan koskaan ole todistettu todeksi jotain kemiallisen epätasapainon serotoniiniin liittyen korjausta.

Jos sitä vertausta ei olisi käytetty ja olisi sanottu että kyse on turruttavasta psykoaktiivisesta aineesta kuin alkoholi voi olla että olisin saattanut olla HIEMAN KRIITTISEMPI. Mutta pitihän niillä lääkeyhtiöillä ja niiden papukaijapsykiatreilla olla jokin muka peruste miksi lääkettä pitäisi käyttää, muutakin kuin heidän piirtämänsä oireyhtymän hoitaminen joka on niin epämääräinen tekele että voi kyseenalaistaa onko kyse sairaudesta lainkaan. Siis eihän siinä edes ole, vaan oireyhtymästä, kimpusta oireita jotka joku on määritellyt yhteen ja hoidon siihen.

Anonyymi kirjoitti:

No jos esim lääkkeitä määrätään teini-ikäisestä alkaen ei voida olettaa että ihminen osaisi kyseenalaistaa yhtään mitään juurikaan. Kriittinen ajattelu kypsyy iän myötä.

Huvittavaa on tuon jonkun vielä potilaiden syyllistäminen "miksi et osannut kyseenalaistaa". Mitä helvettiä ? Ihminen ansaitsee kuulla informoidun suostumuksen ja piste. Itse en sitä kuullut vaan kuulin jopa tieteeseen kuulumattomia asioita syystä käyttää lääkettä esim serotoniinivertauksen jota ei varmaan koskaan ole todistettu todeksi jotain kemiallisen epätasapainon serotoniiniin liittyen korjausta.

Jos sitä vertausta ei olisi käytetty ja olisi sanottu että kyse on turruttavasta psykoaktiivisesta aineesta kuin alkoholi voi olla että olisin saattanut olla HIEMAN KRIITTISEMPI. Mutta pitihän niillä lääkeyhtiöillä ja niiden papukaijapsykiatreilla olla jokin muka peruste miksi lääkettä pitäisi käyttää, muutakin kuin heidän piirtämänsä oireyhtymän hoitaminen joka on niin epämääräinen tekele että voi kyseenalaistaa onko kyse sairaudesta lainkaan. Siis eihän siinä edes ole, vaan oireyhtymästä, kimpusta oireita jotka joku on määritellyt yhteen ja hoidon siihen.

Lue lisää

Nyt joku tulee itkemään että yhyy, eikö masennus ole sairaus. No voi se ihmisiä haitata ja olla vaarallinenkin tila, mutta kyse on kuitenkin loppujen lopuksi jonkun määrittelemästä oireyhtymäkimpusta johon voi sotkeutua iso määrä ihmisyyteen liittyvää tuskaa tai muita toimintakyvyn vajeita jonka voisi ratkoa muutenkin kuin vetämällä saman sapluunan mukaan SSRI:tä poskeen. Mallia vedetään ihmisyydessä mutkat suoraksi. Tuollainen ajattelutapa johtaa juuri todella absurdeihin ratkaisuihin, jos mietitään lääkäreitä valkotakkeineen ratkaisemassa filosofisia olemassaolonkin kysymyksiä ja yhteiskunnan ongelmien ja epäkohtien ulottuvuuksia kutsumalla asiaa "serotoniinivajeeksi" ja esittelemällä ratkaisuehdotukseksi neuroplastisuuden lisäämistä lääkkeellä tai serotoniinivajeen korjausta. Kun sitä miettii, se tuntuu yhä typerämmältä vuosien mittaan. Mutta kun vale on liian suuri kaatumaan kun sille on rakentunut jo tietyt raamit ihmisten mielissä ja psykiatrialla sija yhteiskunnassa. :)

Anonyymi kirjoitti:

No jos esim lääkkeitä määrätään teini-ikäisestä alkaen ei voida olettaa että ihminen osaisi kyseenalaistaa yhtään mitään juurikaan. Kriittinen ajattelu kypsyy iän myötä.

Huvittavaa on tuon jonkun vielä potilaiden syyllistäminen "miksi et osannut kyseenalaistaa". Mitä helvettiä ? Ihminen ansaitsee kuulla informoidun suostumuksen ja piste. Itse en sitä kuullut vaan kuulin jopa tieteeseen kuulumattomia asioita syystä käyttää lääkettä esim serotoniinivertauksen jota ei varmaan koskaan ole todistettu todeksi jotain kemiallisen epätasapainon serotoniiniin liittyen korjausta.

Jos sitä vertausta ei olisi käytetty ja olisi sanottu että kyse on turruttavasta psykoaktiivisesta aineesta kuin alkoholi voi olla että olisin saattanut olla HIEMAN KRIITTISEMPI. Mutta pitihän niillä lääkeyhtiöillä ja niiden papukaijapsykiatreilla olla jokin muka peruste miksi lääkettä pitäisi käyttää, muutakin kuin heidän piirtämänsä oireyhtymän hoitaminen joka on niin epämääräinen tekele että voi kyseenalaistaa onko kyse sairaudesta lainkaan. Siis eihän siinä edes ole, vaan oireyhtymästä, kimpusta oireita jotka joku on määritellyt yhteen ja hoidon siihen.

Lue lisää

Mutta kai sinäkin ymmärrät, että ei ihminen voi ajaa kaksilla rattailla yhtäaikaa.

Ei voi väittää olevansa täysipäinen ja kuitenkin vaatia samaan aikaan erityiskohtelua.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi typerää kysyä lääkäriltä lääkkeen käytöstä, jos siitä haluaa kysyä ?
Itse kun lopetin lääkityksen, kysyin kyllä lääkäriltä, miksi sitä pitäisi jatkaa.
Hyvä keskustelu tosiaan käytiinkin, oli molemmilla erilaiset mielipiteet asiasta, ja pariin kysymykseeni lääkäri joutui vastaamaan " en tiedä " tai " en pysty perustelemaan ".
Mielestäni tilanteesta silloisella vastaanotolla ei saanut millään tavalla koomista.
Vaikka kyllähän se jälkeenpäin laittoi pienen hymyn muutamille huulille, kun keskustelin omaisten ja ystävien kanssa vastaanottokäynnin keskustelusta.

Lue lisää

Nyt puhuttiin siitä että miksi aloitit lääkkeet...

Anonyymi kirjoitti:

Kehitysmaissa voidaan edelleenkin väittää, että psyykkisesti sairas olisi jotenkin noiduttu, koska siellä ei niin ymmärretä psyykkisiä sairauksia. Ihmetellään vain, mikä jollekin on tullut, kun on niin sekaisin, pidetään hyvin epänormaalina.
Länsimaissa sentään hoidetaan.

Lue lisää

Mutta silti niillä mokomilla on ollut toisinaan parempi ennuste kehittyvissä maissa.


https://www.nature.com/articles/508S14a

Miksi???

Anonyymi kirjoitti:

Jatka vain lukemista, ja tulet huomaamaan miten vaikeaa se on.

- Kukaan ei oikein ketjussa tunnu tietävän, että miksi niitä lääkkeitä ylipäätään on olemassa ja että miten niitä pääsee syömään.
- Teksteissä menee iloisesti pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus ja masennus sekaisin. aina tarpeen mukaan tullaan inttämään jommasta kummasta näkökulmasta.
- Ei hyväksytä sitä, että kieltäytymällä kaikesta muusta hoidosta, ei keinovalikoimaan jää muuta kuin lääkkeet.
- Ihmiset puhuvat lähinnä itsestään, eivätkä konseptista, eli käytännössä syyttävät yhteiskuntaa siitä, etteivät itse ymmärrä.

Ja niin edelleen.

Lue lisää

Ymmärrän vallan hyvin miksi lääkkeitä on olemassa mutta toki ajatukseni niiden hyödyistä ja toimintamekanismista taustalla ovat kokeneet hurjan muutoksen päästyäni kokemaan psykiatrian pahimmat puolet ja tutustuttuani tutkimusnäyttöön millä näitä rohtoja suositellaan. Ajattelen psykiatriasta nykyään valtavirran vastaisesti.

Miten menee sekaisin pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus? Ei niin mitenkään. Olen kokenut masennuksen hoidon, olen kokenut kammottavan "psykoosin hoidon" joka kyllä oli omalla kohdallani aika paljon liitoksissa lääkehaittoihin ja koko psykoosi on täysin tulkinnanvarainen kuvaus. Siitä jo esimerkkinä on se että joku lääkäri ymmärtää haittoja paremmin, toinen lääkäri voi tulkita potilaan huonoja kokemuksia lääkkeistä jopa harhoina.

Kuka on kieltäytynyt avusta? Väitätkö ettei kellään jää lääkitys tarpeettoman pitkään päälle jota vain uusitaan?

Mitä hittoa sinä horiset ? Ei ole kyse yhteiskunnan syyttämisestä vaan INFORMOITU SUOSTUMUS PUUTTUU MONELTA. Se ei pidä paikkaansa mitä lääkärit lässyttävät tai siitä puuttuu merkittäviä osasia tietoa. Silloin se ei ole informoitu suostumus eikä välttämättä ole edes esitelty vaihtoehtoisia keinoja miten asioita voisi ratkoa.

Kyllä se sinä itse haluat tulkita tekstit tietyllä tavalla ja vetää niistä omat johtopäätöksesi kuinka ihmiset sotkee psykoosisairauksia masennukseen nyyh.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän vallan hyvin miksi lääkkeitä on olemassa mutta toki ajatukseni niiden hyödyistä ja toimintamekanismista taustalla ovat kokeneet hurjan muutoksen päästyäni kokemaan psykiatrian pahimmat puolet ja tutustuttuani tutkimusnäyttöön millä näitä rohtoja suositellaan. Ajattelen psykiatriasta nykyään valtavirran vastaisesti.

Miten menee sekaisin pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus? Ei niin mitenkään. Olen kokenut masennuksen hoidon, olen kokenut kammottavan "psykoosin hoidon" joka kyllä oli omalla kohdallani aika paljon liitoksissa lääkehaittoihin ja koko psykoosi on täysin tulkinnanvarainen kuvaus. Siitä jo esimerkkinä on se että joku lääkäri ymmärtää haittoja paremmin, toinen lääkäri voi tulkita potilaan huonoja kokemuksia lääkkeistä jopa harhoina.

Kuka on kieltäytynyt avusta? Väitätkö ettei kellään jää lääkitys tarpeettoman pitkään päälle jota vain uusitaan?

Mitä hittoa sinä horiset ? Ei ole kyse yhteiskunnan syyttämisestä vaan INFORMOITU SUOSTUMUS PUUTTUU MONELTA. Se ei pidä paikkaansa mitä lääkärit lässyttävät tai siitä puuttuu merkittäviä osasia tietoa. Silloin se ei ole informoitu suostumus eikä välttämättä ole edes esitelty vaihtoehtoisia keinoja miten asioita voisi ratkoa.

Kyllä se sinä itse haluat tulkita tekstit tietyllä tavalla ja vetää niistä omat johtopäätöksesi kuinka ihmiset sotkee psykoosisairauksia masennukseen nyyh.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=YZHIvMgguI8
Siinä malliesimerkki psykiatrian narratiivin ongelmista ja siitä kuinka koko paskaa kohtaan pieni joukkokanne voisi esimerkiksi auttaa siinä että potilaille annettaisiin oikeaa tietoa. Oma mielipiteeni on että kenenkään psykiatrin ei edes tarvitsisi jakaa informoitua suostumusta tai omia teesejään lääkkeiden toimintamekanismista sotkien jonkun poloisen päätä vaan se hoidettaisiin esim älylaitteilla joka voitaisiin yhdessä käydä läpi ihan tieteelliseen näyttöön perustuen, myös kriittisempään.

Anonyymi kirjoitti:

No jos esim lääkkeitä määrätään teini-ikäisestä alkaen ei voida olettaa että ihminen osaisi kyseenalaistaa yhtään mitään juurikaan. Kriittinen ajattelu kypsyy iän myötä.

Huvittavaa on tuon jonkun vielä potilaiden syyllistäminen "miksi et osannut kyseenalaistaa". Mitä helvettiä ? Ihminen ansaitsee kuulla informoidun suostumuksen ja piste. Itse en sitä kuullut vaan kuulin jopa tieteeseen kuulumattomia asioita syystä käyttää lääkettä esim serotoniinivertauksen jota ei varmaan koskaan ole todistettu todeksi jotain kemiallisen epätasapainon serotoniiniin liittyen korjausta.

Jos sitä vertausta ei olisi käytetty ja olisi sanottu että kyse on turruttavasta psykoaktiivisesta aineesta kuin alkoholi voi olla että olisin saattanut olla HIEMAN KRIITTISEMPI. Mutta pitihän niillä lääkeyhtiöillä ja niiden papukaijapsykiatreilla olla jokin muka peruste miksi lääkettä pitäisi käyttää, muutakin kuin heidän piirtämänsä oireyhtymän hoitaminen joka on niin epämääräinen tekele että voi kyseenalaistaa onko kyse sairaudesta lainkaan. Siis eihän siinä edes ole, vaan oireyhtymästä, kimpusta oireita jotka joku on määritellyt yhteen ja hoidon siihen.

Lue lisää

Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta tulipahan mieleen kirjoituksestasi.

Oletteko koskaan laittaneet merkille, miten lapsellista porukkaa mt maailmassa pyörii?

Anonyymi kirjoitti:

Uskon dialogiin myös psykoosia kokevilla. Viva la avoin dialogi, vaikka toki torniossakin lääkkeitä määrätään, vaan vähemmän. Mitään älyllisesti vajavasista mitään ymmärtämätöntä sakkia ei psykoosipotilaat ole vaikka ajatusmaailma saattaakin olla sekaisin tai toisen mielestä sekava tai voi olla hahmotushäiriöitä siitä mikä on totta ja mikä ei.

Kun näin osastolla sekaisin olevia epäluuloisia potilaita minulle tuli aina mieleen MIKSI NÄIN ON. Se kysymys ei jostain syystä usein juolahda päähän kuin avoimen dialogin mallissa.

Ja edelleen, suurin osa ihmisistä ei ole psykoositilassa tai vastaavassa vaan heille suositellaan lääkkeitä ihan vaikka visiitilla yleislääkärille ja kyse ei ole psykoositilasta. Jos vetoat kapasiteettiin voisin aivan täysin väittää että suurimmalla osalla psykiatrisista potilaista ei ole mitään älyllistä vammaa jonka vuoksi he eivät voisi omaksua informoitua suostumusta vaikka se ei olisikaan siloiteltu vaaleanpunainen höttö millaisen itse kuulin.

Lue lisää

Ei mulle ainakaan määrätty mitään psykoosilääkkeitä ennen kuin menin psykoosiin.
Psykoosin hoitoon niitä alettiin syöttämään.
Lääkkeen suositteleminen on eri asia kuin lääkkeen määrääminen.

Anonyymi kirjoitti:

No jos esim lääkkeitä määrätään teini-ikäisestä alkaen ei voida olettaa että ihminen osaisi kyseenalaistaa yhtään mitään juurikaan. Kriittinen ajattelu kypsyy iän myötä.

Huvittavaa on tuon jonkun vielä potilaiden syyllistäminen "miksi et osannut kyseenalaistaa". Mitä helvettiä ? Ihminen ansaitsee kuulla informoidun suostumuksen ja piste. Itse en sitä kuullut vaan kuulin jopa tieteeseen kuulumattomia asioita syystä käyttää lääkettä esim serotoniinivertauksen jota ei varmaan koskaan ole todistettu todeksi jotain kemiallisen epätasapainon serotoniiniin liittyen korjausta.

Jos sitä vertausta ei olisi käytetty ja olisi sanottu että kyse on turruttavasta psykoaktiivisesta aineesta kuin alkoholi voi olla että olisin saattanut olla HIEMAN KRIITTISEMPI. Mutta pitihän niillä lääkeyhtiöillä ja niiden papukaijapsykiatreilla olla jokin muka peruste miksi lääkettä pitäisi käyttää, muutakin kuin heidän piirtämänsä oireyhtymän hoitaminen joka on niin epämääräinen tekele että voi kyseenalaistaa onko kyse sairaudesta lainkaan. Siis eihän siinä edes ole, vaan oireyhtymästä, kimpusta oireita jotka joku on määritellyt yhteen ja hoidon siihen.

Lue lisää

Syyllistääkö kysymys " miksi et osannut kyseenalaistaa ? ".
Se ei ole syyllistämistä, se on vain kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt puhuttiin siitä että miksi aloitit lääkkeet...

Voi anteeksi tosissaan, jos kommenttini ei miellyttänyt juuri sinua.
Vaikka, ihan sama...

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän vallan hyvin miksi lääkkeitä on olemassa mutta toki ajatukseni niiden hyödyistä ja toimintamekanismista taustalla ovat kokeneet hurjan muutoksen päästyäni kokemaan psykiatrian pahimmat puolet ja tutustuttuani tutkimusnäyttöön millä näitä rohtoja suositellaan. Ajattelen psykiatriasta nykyään valtavirran vastaisesti.

Miten menee sekaisin pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus? Ei niin mitenkään. Olen kokenut masennuksen hoidon, olen kokenut kammottavan "psykoosin hoidon" joka kyllä oli omalla kohdallani aika paljon liitoksissa lääkehaittoihin ja koko psykoosi on täysin tulkinnanvarainen kuvaus. Siitä jo esimerkkinä on se että joku lääkäri ymmärtää haittoja paremmin, toinen lääkäri voi tulkita potilaan huonoja kokemuksia lääkkeistä jopa harhoina.

Kuka on kieltäytynyt avusta? Väitätkö ettei kellään jää lääkitys tarpeettoman pitkään päälle jota vain uusitaan?

Mitä hittoa sinä horiset ? Ei ole kyse yhteiskunnan syyttämisestä vaan INFORMOITU SUOSTUMUS PUUTTUU MONELTA. Se ei pidä paikkaansa mitä lääkärit lässyttävät tai siitä puuttuu merkittäviä osasia tietoa. Silloin se ei ole informoitu suostumus eikä välttämättä ole edes esitelty vaihtoehtoisia keinoja miten asioita voisi ratkoa.

Kyllä se sinä itse haluat tulkita tekstit tietyllä tavalla ja vetää niistä omat johtopäätöksesi kuinka ihmiset sotkee psykoosisairauksia masennukseen nyyh.

Lue lisää

Syvässä psykoosissa olevan ihmisen kanssa on aika vaikeaa alkaa keskustelemaan hänen hoitoonsa liittyvistä asioista. Pahin vaihe on ilmeisesti hoidettava lääkkeillä, että hoidon jatkaminen edes onnistuisi. Onhan ihminen saatava ensin ymmärtämään todellisuus.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=YZHIvMgguI8
Siinä malliesimerkki psykiatrian narratiivin ongelmista ja siitä kuinka koko paskaa kohtaan pieni joukkokanne voisi esimerkiksi auttaa siinä että potilaille annettaisiin oikeaa tietoa. Oma mielipiteeni on että kenenkään psykiatrin ei edes tarvitsisi jakaa informoitua suostumusta tai omia teesejään lääkkeiden toimintamekanismista sotkien jonkun poloisen päätä vaan se hoidettaisiin esim älylaitteilla joka voitaisiin yhdessä käydä läpi ihan tieteelliseen näyttöön perustuen, myös kriittisempään.

Lue lisää

Älylaitteet on joissain tapauksissa aiheuttaneet ihmisille mielenterveydellisiä ongelmia, ovat syynä taustalla, miksi ongelmat ehkä ovat kehittyneet.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta silti niillä mokomilla on ollut toisinaan parempi ennuste kehittyvissä maissa.


https://www.nature.com/articles/508S14a

Miksi???

Lue lisää

Kerro sinä. Mitkä ovat ne kulttuuriset erot mitkä parantaa? Luitko edes linkkaamaasi artikkelia loppuun?

Tai haluatko lähteä arvailemaan, kuinka moni tämänkin foorumin asiantuntijoista on niin hyvssä väleissä sukulaistensa kanssa että voisivat jatkaa foorumipostailujaan jonkun sukulaisen nurkista ilman asumistukea?

Ehkä meillä sitten kuitenkin ollaan liian lepsuja MT ihmisiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta tulipahan mieleen kirjoituksestasi.

Oletteko koskaan laittaneet merkille, miten lapsellista porukkaa mt maailmassa pyörii?

Tarkoittanet ilmeisesti potilaita ?
Ehkä se jonkinlainen naiivius johtuu juuri siitä sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon dialogiin myös psykoosia kokevilla. Viva la avoin dialogi, vaikka toki torniossakin lääkkeitä määrätään, vaan vähemmän. Mitään älyllisesti vajavasista mitään ymmärtämätöntä sakkia ei psykoosipotilaat ole vaikka ajatusmaailma saattaakin olla sekaisin tai toisen mielestä sekava tai voi olla hahmotushäiriöitä siitä mikä on totta ja mikä ei.

Kun näin osastolla sekaisin olevia epäluuloisia potilaita minulle tuli aina mieleen MIKSI NÄIN ON. Se kysymys ei jostain syystä usein juolahda päähän kuin avoimen dialogin mallissa.

Ja edelleen, suurin osa ihmisistä ei ole psykoositilassa tai vastaavassa vaan heille suositellaan lääkkeitä ihan vaikka visiitilla yleislääkärille ja kyse ei ole psykoositilasta. Jos vetoat kapasiteettiin voisin aivan täysin väittää että suurimmalla osalla psykiatrisista potilaista ei ole mitään älyllistä vammaa jonka vuoksi he eivät voisi omaksua informoitua suostumusta vaikka se ei olisikaan siloiteltu vaaleanpunainen höttö millaisen itse kuulin.

Lue lisää

Avoimen dialogin malli olisi ihana, mutta se ei tule ikinä onnistumaan, jos edes tällä foorumilla ei ymmärretä sen mallin valuvikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän vallan hyvin miksi lääkkeitä on olemassa mutta toki ajatukseni niiden hyödyistä ja toimintamekanismista taustalla ovat kokeneet hurjan muutoksen päästyäni kokemaan psykiatrian pahimmat puolet ja tutustuttuani tutkimusnäyttöön millä näitä rohtoja suositellaan. Ajattelen psykiatriasta nykyään valtavirran vastaisesti.

Miten menee sekaisin pakkohoitoa vaativa psykoosisairaus? Ei niin mitenkään. Olen kokenut masennuksen hoidon, olen kokenut kammottavan "psykoosin hoidon" joka kyllä oli omalla kohdallani aika paljon liitoksissa lääkehaittoihin ja koko psykoosi on täysin tulkinnanvarainen kuvaus. Siitä jo esimerkkinä on se että joku lääkäri ymmärtää haittoja paremmin, toinen lääkäri voi tulkita potilaan huonoja kokemuksia lääkkeistä jopa harhoina.

Kuka on kieltäytynyt avusta? Väitätkö ettei kellään jää lääkitys tarpeettoman pitkään päälle jota vain uusitaan?

Mitä hittoa sinä horiset ? Ei ole kyse yhteiskunnan syyttämisestä vaan INFORMOITU SUOSTUMUS PUUTTUU MONELTA. Se ei pidä paikkaansa mitä lääkärit lässyttävät tai siitä puuttuu merkittäviä osasia tietoa. Silloin se ei ole informoitu suostumus eikä välttämättä ole edes esitelty vaihtoehtoisia keinoja miten asioita voisi ratkoa.

Kyllä se sinä itse haluat tulkita tekstit tietyllä tavalla ja vetää niistä omat johtopäätöksesi kuinka ihmiset sotkee psykoosisairauksia masennukseen nyyh.

Lue lisää

Informoitu suostumus 4 dummys

- Syö hyvin
- Nuku hyvin
- Liiku riittävästi
- Ota vastuu omasta elämästä, äläkä syytä toisia
- Ota tarjottu apu vastaan.
- Älä skitsoo

TAI JOUDUT MUUTEN TURVAUTUMAAN LÄÄKKEISIIN

Anonyymi kirjoitti:

Informoitu suostumus 4 dummys

- Syö hyvin
- Nuku hyvin
- Liiku riittävästi
- Ota vastuu omasta elämästä, äläkä syytä toisia
- Ota tarjottu apu vastaan.
- Älä skitsoo

TAI JOUDUT MUUTEN TURVAUTUMAAN LÄÄKKEISIIN

Lue lisää

Informoitu suostumus 5 dummies:
Psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa. Toistan, psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa vaan ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita jotka muuttavat tuntemista ja käyttäytymistä.

Psyykenlääkkeet tekevät biologisen poikkeaman aivoissa ja hermostossa minkä voitte havaita vieroitushetkellä mm sähköiskuina päässä tai PSSD:nä.

Psyykenlääkkeet sotkevat kehon luonnollisia säätelyjärjestelmiä joita säätelee välittäjäaineet ja poikkeamat niissä lääkkeiden seurauksena voivat johtaa erilaisiin oireisiin. Lääkkeet sotkevat kehon homeostaasin ja pakottavat kehon löytämään homeostaasin niiden alaisuudessa

Psyykenlääkkeet vaikka niillä on nimi esim masennuslääke voivat hyvinkin tehdä tunne elämälle asioita mitkä eivät välttämättä ole suotuisia kuten tunteiden turtuminen.

Psyykenlääkkeistä tulee vieroitusoireita jotka voi olla hankalia ja vaikeitakin ja kestää pitkään. Siksi vieroitus on syytä tehdä varoen ja hitaasti lääkärin valvonnassa.

Erilaisissa tutkimuksissa esim liikunta on havaittu tehokkaaksi mielialalääkkeeksi kuten mielialalääke

Kaikki lääkkeen tekemät muutokset ei välttämättä palaudu lainkaan mistä on esimerkki tardiivi dyskinesia tai PSSD.

Anonyymi kirjoitti:

Informoitu suostumus 5 dummies:
Psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa. Toistan, psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa vaan ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita jotka muuttavat tuntemista ja käyttäytymistä.

Psyykenlääkkeet tekevät biologisen poikkeaman aivoissa ja hermostossa minkä voitte havaita vieroitushetkellä mm sähköiskuina päässä tai PSSD:nä.

Psyykenlääkkeet sotkevat kehon luonnollisia säätelyjärjestelmiä joita säätelee välittäjäaineet ja poikkeamat niissä lääkkeiden seurauksena voivat johtaa erilaisiin oireisiin. Lääkkeet sotkevat kehon homeostaasin ja pakottavat kehon löytämään homeostaasin niiden alaisuudessa

Psyykenlääkkeet vaikka niillä on nimi esim masennuslääke voivat hyvinkin tehdä tunne elämälle asioita mitkä eivät välttämättä ole suotuisia kuten tunteiden turtuminen.

Psyykenlääkkeistä tulee vieroitusoireita jotka voi olla hankalia ja vaikeitakin ja kestää pitkään. Siksi vieroitus on syytä tehdä varoen ja hitaasti lääkärin valvonnassa.

Erilaisissa tutkimuksissa esim liikunta on havaittu tehokkaaksi mielialalääkkeeksi kuten mielialalääke

Kaikki lääkkeen tekemät muutokset ei välttämättä palaudu lainkaan mistä on esimerkki tardiivi dyskinesia tai PSSD.

Lue lisää

4 dummies :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta tulipahan mieleen kirjoituksestasi.

Oletteko koskaan laittaneet merkille, miten lapsellista porukkaa mt maailmassa pyörii?

Joo siinä teini-iässä on lapsellinen. Upposi paremmin lääkeyhtiöiden valheet :)
Jos joku valkotalki päällä väittää että lääke korjaa biologista poikkeamaa niin kai sitä siihen uskoo.
Itse uskoin pitkään että korjaan lääkkeellä jotain. En korjannut. Aiheutin merkittävää vahimkoa lääkkeillä ja se tuli ilmi kun homeostaasi horjui vieroituksessa. vahingot tuli näkyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Avoimen dialogin malli olisi ihana, mutta se ei tule ikinä onnistumaan, jos edes tällä foorumilla ei ymmärretä sen mallin valuvikaa.

Itselläni on onneksi kokemus mikä kertoo aivojen merkittävästä kyvystä selkiytyä vaikka lopetin antipsykootit sekavana vastoin suosituksia ja vastoin odotuksia selkeninkin. Tajusin myös että stressaava traumatisoiva kokemus virroituksesta ja harmeista jota vähäteltiin sai aikaan sekavuuttta koska elin voimakkaassa stressitilassa kokien yksin noin vaikeita asioita ilman kenenkään ymmärrystä.

Se tulee aina kertomaan minulle sen että psykiatrian narratiivi siitä että ihmisiä on pakko lääkitä ei pidä paikkaansa ja aivoilla on kapasiteetti selvetä. Itseasiassa olen nähnyt sen että kun ei ole antipsykootteja kuinka aivot kykenevät prosessoimaan, jäsentämään jne.

Tulen aina uskomaan enemmän avoimeen dialogiin kuin psykiatrian biologinen aivo-ongelma joka pitää muka lääkkeillä neuroprotektiivisesti hoitaa (sain kuulla lääkäriltä tätä sontaa kuinka psykoosi on suunnilleen neurodegeneratiivinen samaan aikaan heidän laukaisten kamalia haittoja ja ekstrapyramidaalioireita minulle).

Tiedän myös miten psykoottisen sekavan ihmisen mieli toimii pystyen olemaan monessa asiassa myös arkitodellisuudessa mukana vaikka ihminen äärimmäisessä esim stressitilassa voi ajstella arkijärjen vastaisesti.

Tiedostan miksi ihmisiä lääkitään mutta kokemukseni jätti myös ajatuksen siitä että asia on kuitenkin vähän eriä myäs miten psykiatria asian esittelee. He voivat myös mömmöillään puhkaista ja edesauttaa sekavuutta ja pahaa oloa. Myös koko ympäristö voi olla ihmiselle hyvin stressaava osastolla

Anonyymi kirjoitti:

Informoitu suostumus 5 dummies:
Psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa. Toistan, psyykenlääkkeet ei korjaa mitään biologista poikkeamaa aivoissa vaan ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita jotka muuttavat tuntemista ja käyttäytymistä.

Psyykenlääkkeet tekevät biologisen poikkeaman aivoissa ja hermostossa minkä voitte havaita vieroitushetkellä mm sähköiskuina päässä tai PSSD:nä.

Psyykenlääkkeet sotkevat kehon luonnollisia säätelyjärjestelmiä joita säätelee välittäjäaineet ja poikkeamat niissä lääkkeiden seurauksena voivat johtaa erilaisiin oireisiin. Lääkkeet sotkevat kehon homeostaasin ja pakottavat kehon löytämään homeostaasin niiden alaisuudessa

Psyykenlääkkeet vaikka niillä on nimi esim masennuslääke voivat hyvinkin tehdä tunne elämälle asioita mitkä eivät välttämättä ole suotuisia kuten tunteiden turtuminen.

Psyykenlääkkeistä tulee vieroitusoireita jotka voi olla hankalia ja vaikeitakin ja kestää pitkään. Siksi vieroitus on syytä tehdä varoen ja hitaasti lääkärin valvonnassa.

Erilaisissa tutkimuksissa esim liikunta on havaittu tehokkaaksi mielialalääkkeeksi kuten mielialalääke

Kaikki lääkkeen tekemät muutokset ei välttämättä palaudu lainkaan mistä on esimerkki tardiivi dyskinesia tai PSSD.

Lue lisää

Ei voi sanoa, mitä haittoja lääkkeistä tulee, tai seuraa, vaan on sanottava, että voi tulla, tai saattaa tulla.
Kaikille ei tule, joillekin toki voi tulla, ja ilmeisesti on tullutkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle ainakaan määrätty mitään psykoosilääkkeitä ennen kuin menin psykoosiin.
Psykoosin hoitoon niitä alettiin syöttämään.
Lääkkeen suositteleminen on eri asia kuin lääkkeen määrääminen.

Lue lisää

Puhuinko psykoosilääkkeistä? Häh? Niitäkin kyllä määrätään monille off label esim uneen

Anonyymi kirjoitti:

Joo siinä teini-iässä on lapsellinen. Upposi paremmin lääkeyhtiöiden valheet :)
Jos joku valkotalki päällä väittää että lääke korjaa biologista poikkeamaa niin kai sitä siihen uskoo.
Itse uskoin pitkään että korjaan lääkkeellä jotain. En korjannut. Aiheutin merkittävää vahimkoa lääkkeillä ja se tuli ilmi kun homeostaasi horjui vieroituksessa. vahingot tuli näkyväksi.

Lue lisää

Lapsellinen käytös tarkoittaa usein sellaista toimintaa, joka muistuttaa pienten lasten käytöstä. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, mitä pidetään lapsellisena käyttäytymisenä:

1. Itsekkyys: Ei oteta huomioon muiden tarpeita tai tunteita, vaan puhutaan kokoajan itsestä.
2. Kiukuttelu: Reagoidaan pettymyksiin tai vastoinkäymisiin jatkuvalla kiukuttelulla tai inttämisellä.
3. Vastuuttomuus: Kieltäydytään ottamasta vastuuta omista teoista tai päätöksistä.
4. Hölmöily: Toimitaan tahallaan huonosti tai sääntöjen tai järjenvastaisesti vain huomion saamiseksi.
5. Rajojen testaaminen: Yritetään toistuvasti rikkoa sääntöjä tai tehdä vastoin ohjeita nähdäkseen, kuinka pitkälle voi mennä ilman seurauksia.

Tällainen käytös voi olla hyväksyttävää tietyissä olosuhteissa, kuten lasten kohdalla, mutta aikuisilla sen katsotaan usein olevan epäkypsää. Aikuisuus tuo mukanaan odotuksen, että osataan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja otetaan vastuu omista teoista.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on onneksi kokemus mikä kertoo aivojen merkittävästä kyvystä selkiytyä vaikka lopetin antipsykootit sekavana vastoin suosituksia ja vastoin odotuksia selkeninkin. Tajusin myös että stressaava traumatisoiva kokemus virroituksesta ja harmeista jota vähäteltiin sai aikaan sekavuuttta koska elin voimakkaassa stressitilassa kokien yksin noin vaikeita asioita ilman kenenkään ymmärrystä.

Se tulee aina kertomaan minulle sen että psykiatrian narratiivi siitä että ihmisiä on pakko lääkitä ei pidä paikkaansa ja aivoilla on kapasiteetti selvetä. Itseasiassa olen nähnyt sen että kun ei ole antipsykootteja kuinka aivot kykenevät prosessoimaan, jäsentämään jne.

Tulen aina uskomaan enemmän avoimeen dialogiin kuin psykiatrian biologinen aivo-ongelma joka pitää muka lääkkeillä neuroprotektiivisesti hoitaa (sain kuulla lääkäriltä tätä sontaa kuinka psykoosi on suunnilleen neurodegeneratiivinen samaan aikaan heidän laukaisten kamalia haittoja ja ekstrapyramidaalioireita minulle).

Tiedän myös miten psykoottisen sekavan ihmisen mieli toimii pystyen olemaan monessa asiassa myös arkitodellisuudessa mukana vaikka ihminen äärimmäisessä esim stressitilassa voi ajstella arkijärjen vastaisesti.

Tiedostan miksi ihmisiä lääkitään mutta kokemukseni jätti myös ajatuksen siitä että asia on kuitenkin vähän eriä myäs miten psykiatria asian esittelee. He voivat myös mömmöillään puhkaista ja edesauttaa sekavuutta ja pahaa oloa. Myös koko ympäristö voi olla ihmiselle hyvin stressaava osastolla

Lue lisää

Arkijärjen vastaisesti ajatteleminen on täysin eri asia kuin psykoosissa olevan ihmisen harhaisuus, harhaluuloisuus, vainoharhat, ym.
Se, jos on kaukana todellisuudesta, syvällä psykoosissa, ei liity järjenkäyttöön, on se sitten arki- tai pyhäjärki.

Anonyymi kirjoitti:

Puhuinko psykoosilääkkeistä? Häh? Niitäkin kyllä määrätään monille off label esim uneen

Kommentoi täällä monet muutkin kuin sinä ( jos olet sattunut huomaamaan ? ).

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoi täällä monet muutkin kuin sinä ( jos olet sattunut huomaamaan ? ).

Mutta vain narskun mielipiteellä on väliä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta vain narskun mielipiteellä on väliä.

No se on heidän oma asiansa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta vain narskun mielipiteellä on väliä.

Jos joku on kanssasi eri mieltä, tai ei ota sinun mielipiteitäsi huomioon, onko hän heti narsku ?
Ei täällä ihan oikeasti kannata kaikesta välittää. Johan palstan aihe kertoo, ettei joka juttua ole mikään pakko ottaa tosissaan. Tai ainakaan loukkaantua muiden kommenteista.

Anonyymi kirjoitti:

Arkijärjen vastaisesti ajatteleminen on täysin eri asia kuin psykoosissa olevan ihmisen harhaisuus, harhaluuloisuus, vainoharhat, ym.
Se, jos on kaukana todellisuudesta, syvällä psykoosissa, ei liity järjenkäyttöön, on se sitten arki- tai pyhäjärki.

Lue lisää

Höpsis, ihminen voi hyvinkin pelata monella eri tasolla ja ymmärtää paljonkin maailmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsellinen käytös tarkoittaa usein sellaista toimintaa, joka muistuttaa pienten lasten käytöstä. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, mitä pidetään lapsellisena käyttäytymisenä:

1. Itsekkyys: Ei oteta huomioon muiden tarpeita tai tunteita, vaan puhutaan kokoajan itsestä.
2. Kiukuttelu: Reagoidaan pettymyksiin tai vastoinkäymisiin jatkuvalla kiukuttelulla tai inttämisellä.
3. Vastuuttomuus: Kieltäydytään ottamasta vastuuta omista teoista tai päätöksistä.
4. Hölmöily: Toimitaan tahallaan huonosti tai sääntöjen tai järjenvastaisesti vain huomion saamiseksi.
5. Rajojen testaaminen: Yritetään toistuvasti rikkoa sääntöjä tai tehdä vastoin ohjeita nähdäkseen, kuinka pitkälle voi mennä ilman seurauksia.

Tällainen käytös voi olla hyväksyttävää tietyissä olosuhteissa, kuten lasten kohdalla, mutta aikuisilla sen katsotaan usein olevan epäkypsää. Aikuisuus tuo mukanaan odotuksen, että osataan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja otetaan vastuu omista teoista.

Lue lisää

Milloin psykiatria ottaa vastuun tutkimuksesta missä PSSDtä alettaisiin tutkia laajemmin? No onneksi ei tarvi kun voi vain kaasuvalottaa potilaita ja todeta että lääkkeet on turvallisia. Onneksi jotain vastuuta tuo esim oikeusjutut kun jollain on pokkaa pakottaa niiden kautta psykiatriaa tuomaan totuutta julki kun muuten on niin helppo vaipua omiin vahvistusharhoihin oman ammattikunnan auttavuudesta ihmisille. Voi puhua mitä vain puutaheinää lääkkeiden toimintamekanismista ja get away with it ja jättää kertomatta olennaisimmat asiat.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku on kanssasi eri mieltä, tai ei ota sinun mielipiteitäsi huomioon, onko hän heti narsku ?
Ei täällä ihan oikeasti kannata kaikesta välittää. Johan palstan aihe kertoo, ettei joka juttua ole mikään pakko ottaa tosissaan. Tai ainakaan loukkaantua muiden kommenteista.

Lue lisää

Joo toi narskusyyttelyhän on ihan hirveän aikuismaista eikä täällä kukaan muu intä. XD

Anonyymi kirjoitti:

Voi anteeksi tosissaan, jos kommenttini ei miellyttänyt juuri sinua.
Vaikka, ihan sama...

Ei ole varsinaisesti minulta pois jos ihminen ei ymmärrä syy-seuraus suhdetta ja saa sieltä jotain sivuvaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Syyllistääkö kysymys " miksi et osannut kyseenalaistaa ? ".
Se ei ole syyllistämistä, se on vain kysymys.

Ihminen joka ei halua ottaa vastuuta itsestään, kokee sen syyllistämiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Milloin psykiatria ottaa vastuun tutkimuksesta missä PSSDtä alettaisiin tutkia laajemmin? No onneksi ei tarvi kun voi vain kaasuvalottaa potilaita ja todeta että lääkkeet on turvallisia. Onneksi jotain vastuuta tuo esim oikeusjutut kun jollain on pokkaa pakottaa niiden kautta psykiatriaa tuomaan totuutta julki kun muuten on niin helppo vaipua omiin vahvistusharhoihin oman ammattikunnan auttavuudesta ihmisille. Voi puhua mitä vain puutaheinää lääkkeiden toimintamekanismista ja get away with it ja jättää kertomatta olennaisimmat asiat.

Lue lisää

Eikö teidänki pitäny jo vuosi sitten alottaa se oma joukkorahotuksen kerääminen, niin ei sitten tarvii tulla valittamaan jostain tutkinnan puolueelisuudesta.

Annas kun arvaan penniäkään ei ole kerätty?
Koska uhriutuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö teidänki pitäny jo vuosi sitten alottaa se oma joukkorahotuksen kerääminen, niin ei sitten tarvii tulla valittamaan jostain tutkinnan puolueelisuudesta.

Annas kun arvaan penniäkään ei ole kerätty?
Koska uhriutuminen.

Lue lisää

Hox huom hox. Joidenkin mielestä harmia saaneiden tehtävä on rahoittaa itse omat rahoitukset tutkimukseen jossa tutkitaan PSSD. Tä. Valitettavasti tämä on myös raaka todellisuus. Olen kyllä hyvin selvillä eräästä rahankeräyksestä joka on mennyt tutkimukseen ulkomailla. Mutta sen ei todellakaan pitäisi olla näin, ei todellakaan!!!!!!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen joka ei halua ottaa vastuuta itsestään, kokee sen syyllistämiseksi.

Tän palstan kaasuvalottava nojatuolipsykologi

Anonyymi kirjoitti:

Höpsis, ihminen voi hyvinkin pelata monella eri tasolla ja ymmärtää paljonkin maailmasta.

Ehkä et ole itse ollut pahassa psykoosissa, tai kukaan tuttavasi ei ole ollut, koska ei se ymmärrys ihan aina välttämättä toimi psykoosin aikana.
Ja miksi pitäisi " pelata " yhtään mitään ? No, ehkä joo, psyykkisen häiriön takia.
Terve ihminen harvemmin " pelailee " mitään outoja juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Tän palstan kaasuvalottava nojatuolipsykologi

Kerrankin nojatuolin suunnaltakin voi kuulla totuuden. Ei siihen aina tarvitse lääketieteellisiä kouluja käydä.
Ja miksi se olisi kaasuvalottamista ?
Masennuslääkkeistä on keskusteltu, mutta ei harhaluulot oikeastaan kuulu masennukseen, sen oirekuvaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrankin nojatuolin suunnaltakin voi kuulla totuuden. Ei siihen aina tarvitse lääketieteellisiä kouluja käydä.
Ja miksi se olisi kaasuvalottamista ?
Masennuslääkkeistä on keskusteltu, mutta ei harhaluulot oikeastaan kuulu masennukseen, sen oirekuvaan.

Lue lisää

Voi kiesus mikä palsta.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kiesus mikä palsta.

Pitäisikö keskustelua jatkaa paremmin nimetyn ketjun alla?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18511592/miksi-sairaudentunnottoman-kanssa-ei-voi-keskustella-hoidon-kehittamisesta

Anonyymi kirjoitti:

Hox huom hox. Joidenkin mielestä harmia saaneiden tehtävä on rahoittaa itse omat rahoitukset tutkimukseen jossa tutkitaan PSSD. Tä. Valitettavasti tämä on myös raaka todellisuus. Olen kyllä hyvin selvillä eräästä rahankeräyksestä joka on mennyt tutkimukseen ulkomailla. Mutta sen ei todellakaan pitäisi olla näin, ei todellakaan!!!!!!!!!!

Lue lisää

Kyllä tekeminen aina uhriutumisen voittaa. Arvaa mistä tiedän?

Anonyymi kirjoitti:

Tän palstan kaasuvalottava nojatuolipsykologi

Mä en hirveästi olis huolissani että joku randomi ihminen jollain randomilla kommentilla onnistuisi kaasuvalottamaan jonkun toisen randomin.

Enemmän olisin huolissani siitä että latteita totuuksia latelemalla tuntuu löytyvän liian kivuliaita kohtia. Voiko savua olla ilman tulta?

Pieni korjaus tekstiin. "kirjoittelee paljon porukkaa."
Pitäisi lukea." Porukka kirjoittelee paljon."

Anonyymi kirjoitti:

Pieni korjaus tekstiin. "kirjoittelee paljon porukkaa."
Pitäisi lukea." Porukka kirjoittelee paljon."

Voi kiitos pilkun viilaamisesta.
Ehkäpä tarkoitinkin, että on paljon porukkaa, jotka noin kirjoittelee, enkä sitä, että porukka kirjoittelee paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kiitos pilkun viilaamisesta.
Ehkäpä tarkoitinkin, että on paljon porukkaa, jotka noin kirjoittelee, enkä sitä, että porukka kirjoittelee paljon.

Varmasti on ihmisiä joiden mielestä viisi vakiokävijää on paljon, mutta minä en kuulu siihen ryhmään, koska tunnen sen verran monta sataa muuta kuntotujaa.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti on ihmisiä joiden mielestä viisi vakiokävijää on paljon, mutta minä en kuulu siihen ryhmään, koska tunnen sen verran monta sataa muuta kuntotujaa.

Kaikki eivät olekaan sinä. Se on hyvä muistaa.
Meitä on erilaisia, vaikka et toki ole siinäkään ainoa, että tunnet monia kuntoutujia, niitä tuntee monet muutkin.
Sitä paitsi, miksi " ryhmittelet " ihmisiä ?

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki eivät olekaan sinä. Se on hyvä muistaa.
Meitä on erilaisia, vaikka et toki ole siinäkään ainoa, että tunnet monia kuntoutujia, niitä tuntee monet muutkin.
Sitä paitsi, miksi " ryhmittelet " ihmisiä ?

Lue lisää

Silti foorumin yleisin argumentti on minä sitä, minä tätä ja minä tuota. Eikö se silloin ole ihan linjassa sen foorumin yleisen käytännön mukaan?

Enkä nyt oikein ymmärrä tätä sinun "ryhmittely" ajatusta. Entä jos vaan kertoisit että onko sinun mielestä viisi ihmistä paljon vai vähän jos verrataan vaikka mielenterveyspalveluita käyttäviin ihmisiin joita on neljännesmiljoona?

Anonyymi kirjoitti:

Silti foorumin yleisin argumentti on minä sitä, minä tätä ja minä tuota. Eikö se silloin ole ihan linjassa sen foorumin yleisen käytännön mukaan?

Enkä nyt oikein ymmärrä tätä sinun "ryhmittely" ajatusta. Entä jos vaan kertoisit että onko sinun mielestä viisi ihmistä paljon vai vähän jos verrataan vaikka mielenterveyspalveluita käyttäviin ihmisiin joita on neljännesmiljoona?

Lue lisää

Jos viittä vertaa neljännesmiljoonaan, niin onhan se vähän.
Itse en tosin näitä palstoja lukiessa pahemmin mieti, montako henkilöä tänne mahdollisesti kirjoittelee, koska se ei häiritse millään tavalla omaa elämääni.
( No niin, tässä taas tuli se minä minä....)
Siitä se ryhmittely ajatus tuli, kun kerroit " minä en kuulu siihen ryhmään..", tarkoitit ilmeisesti vakiokävijöitä, no ihan miten vaan.
Mutta tosiaan, ei kai sillä ole väliä, kuka ja kuinka moni tänne kirjoittelee, tehköön kukin miten itse haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos viittä vertaa neljännesmiljoonaan, niin onhan se vähän.
Itse en tosin näitä palstoja lukiessa pahemmin mieti, montako henkilöä tänne mahdollisesti kirjoittelee, koska se ei häiritse millään tavalla omaa elämääni.
( No niin, tässä taas tuli se minä minä....)
Siitä se ryhmittely ajatus tuli, kun kerroit " minä en kuulu siihen ryhmään..", tarkoitit ilmeisesti vakiokävijöitä, no ihan miten vaan.
Mutta tosiaan, ei kai sillä ole väliä, kuka ja kuinka moni tänne kirjoittelee, tehköön kukin miten itse haluaa.

Lue lisää

No suuri osa mt kuntoutujista ei pistä tavoitteitaan kovin ylös. Minä harmia saaneena pitkään työkyvyttömänä laitoin. Psykiatrian voimakkaiden aineiden suurkuluttajilla ei ole kovin hyvät tsänssit päästä sieltä eläkkeeltään pois.

Anonyymi kirjoitti:

No suuri osa mt kuntoutujista ei pistä tavoitteitaan kovin ylös. Minä harmia saaneena pitkään työkyvyttömänä laitoin. Psykiatrian voimakkaiden aineiden suurkuluttajilla ei ole kovin hyvät tsänssit päästä sieltä eläkkeeltään pois.

Lue lisää

Kyse ei ole pelkästään lääkkeistä, vaan paljosta muustakin. Yksi tekiä on ihan sosiaaliset taidot.

Toinen iso tekiä on asenteet. Yhteiskunnassa on paljon sekä näkyviä että näkymättömiä esteitä MT-kuntoutujalle.

Asenteista kuitenkin se uhriutuminen on varmin tapa pysyä pohjalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään lääkkeistä, vaan paljosta muustakin. Yksi tekiä on ihan sosiaaliset taidot.

Toinen iso tekiä on asenteet. Yhteiskunnassa on paljon sekä näkyviä että näkymättömiä esteitä MT-kuntoutujalle.

Asenteista kuitenkin se uhriutuminen on varmin tapa pysyä pohjalla.

Lue lisää

Kysymys ehkä kuuluukin, että kenen asenne ?
Onko se se oma asenne itseään kohtaan, vai se joka mahdollisesti tulee ulkopuolelta ?
Ja vaikka on mt-kuntoutuja, eivät kaikki tapaamamme ihmiset sitä edes tiedä, joten heillä ei voi olla ainakaan mitään ennakkoasenteita. Ehkä se on enemmänkin omaa pelkoa, että miettii, mitä muut mahtavat minusta ajatella. Vaikka eivät oikeasti ajattelisi yhtään mitään.
Mt-kuntoutujallekin on mahdollista mennä esteiden yli, sekä näkyvien, että näkymättömien.
On paljon itsestä kiinni, mitä haluaa elämältään, haluaako pärjätä, vai jääkö varjoon sairautensa taakse.

Tavoitteistakin sen verran, että on turhaa asettaa rimaa liian korkealle, vähemmälläkin pärjää. Kun aloittaa pienestä, voi saada itsetuntoakin kohoamaan pikku hiljaa, ja yleisestä ottaen moni asia helpottaa, myös oma asenne itseään kohtaan.
Jos tavoittelee liikaa, eikä onnistukaan, tulee ihan varmasti pettymyksen tunteita, joka voi taas latistaa mielialaa lisää.

Dokumentissa sanotaan kuinka psykiatriset diagnoosit on lisääntyneet ja normaalistakin tehdään sairasta nykypäivänä.

Ei psykiatrille meno tarkoita että on jotenkin erityisen sairas tai lääkkeiden tarpeessa. Ehkä vain hahmottaa maailmaa väärästä perspektiivistä.

Anonyymi kirjoitti:

Dokumentissa sanotaan kuinka psykiatriset diagnoosit on lisääntyneet ja normaalistakin tehdään sairasta nykypäivänä.

Ei psykiatrille meno tarkoita että on jotenkin erityisen sairas tai lääkkeiden tarpeessa. Ehkä vain hahmottaa maailmaa väärästä perspektiivistä.

Lue lisää

Jos itse tietää hahmottavansa maailmaa " väärästä " perspektiivistä, niin sillehän voi silloin myös itse tehdä jotain. Ei siihen välttämättä psykiatria tarvita. Voi ruveta hahmottamaan vähän eri tavoilla kuin aiemmin.
Silloin, jos on itselle epäselvää, miksi voi huonosti, ehkä silloin olisi hyvä mennä ammattilaisen juttusille.

Minulla loppui vuosia sitten kontaktit psykiatrian puolella, mutta jos sellaiseen tulisi tarvetta, niin menisin kyllä hakemaan apua. Se ei tarkoita, että suostuisin tai haluaisin alkaa lääkkeitä syömään kaksin käsin, vaan ylipäänsä sellaisen mahdollisesti huonon tilanteen takia en jäisi asian kanssa yksin surkuttelemaan.
Psykiatriasta on minullakin kokemuksia, sekä hyviä, että huonoja, en ole silti luottoa kokonaan menettänyt. Jos en olisi sieltä puolelta apua ja tukea saanut päästäkseni parempaan kuntoon, olisin heidän kanssaan edelleen tekemisissä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla loppui vuosia sitten kontaktit psykiatrian puolella, mutta jos sellaiseen tulisi tarvetta, niin menisin kyllä hakemaan apua. Se ei tarkoita, että suostuisin tai haluaisin alkaa lääkkeitä syömään kaksin käsin, vaan ylipäänsä sellaisen mahdollisesti huonon tilanteen takia en jäisi asian kanssa yksin surkuttelemaan.
Psykiatriasta on minullakin kokemuksia, sekä hyviä, että huonoja, en ole silti luottoa kokonaan menettänyt. Jos en olisi sieltä puolelta apua ja tukea saanut päästäkseni parempaan kuntoon, olisin heidän kanssaan edelleen tekemisissä.

Lue lisää

Ymmärrys maailmasta lisääntyy iän myötä. En minä ymmärtänyt nuorena moniakaan asioita elämästä mitkä pitivät minua onnettomana
- yhteiskunnan toksiset arvot
-egoon liika takertuminen eli miettii liikaa egonsa kautta
-traumaattisten kokemusten kanssa pärjääminen
-kuinka elämän luonne on mielestäni nykyisin olla enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta mutta se vain on sitä mitä elämä on. Toki resilienssi kasvattaa kohtaamaan kärsimystä ja olemaan menemättä sen mukaan samalla tavoin. Se ei toki sulje pois ilon hetkiä.
- kuinka länsimaissa eletään epäterveellistä elämää kehoa ja varmaan mieltäkin ajatellen ja kuinka elämänmuotomme saattaa olla luonnoton sisäisille tarpeillemme ja siksi onkin tärkeää vastata kehon luontaisiin tarpeisiin
- kuinka eksistentiaalinen on todellisuudessa älykkyyden ilmenemä mikä ihmismieleen kuuluu

Psykiatriassa kaiken keskiöön tuli se että aloin etsiä itsestäni oireyhtymiä, kemiallisia vajavuuksia sun muita ja lisäksi koko kakka psykiatriassa paketoitiin nättiin pakettiin. Yllätyspaketin sisältö räjähti naamalle niin pahasti että koin elämäni pahimman eksistentiaalisen kriisin lopulta joka lopulta oli eheyttävä.

Se tahattomasti opetti itse etsimään rajat, hoitamaan traumansa, ajattelemaan kriittisesti, mutta myös laittoi minut kärsimään asioista vuosia miksi psykiatria ei tosiaankaan ollut sen arvoista. Jouduin alkaa katsomaan ihmisyyttä ulkopuolelta koska menetin palasia ihmisyydestäni mm PSSD:n ja turruttavien lääkkeiden vuoksi ja käymään haitoista hirvittävää tuskaa ja hajaannusta.

Ymmärsin että oikea apu ei ole mitään turruttavien pillereiden etsintää ja pakkomielteistä diagnoosin hakua.

Tajusin kaiken päätteeksi sen että jopa masennuksellakin voi olla tehtävä ja se voi olla jopa ihan luontainen reaktio jolla on tehtävä laittaa ihmistä korjaamaan elämänsä. Psykiatria lääkkeineen sammuttaa kaikkea:
Esim tunteita.

Pahatkin tunteet on vaalimisen arvoinen asia koska kaikkein pahin on se mitä psykiatrian viimemetreillä tunsin :aivan luonnotonta tunnottomuutta tunnetasolla jossa herkästi kaikkia epämiellyttäviä tunteita lääkittiin.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrys maailmasta lisääntyy iän myötä. En minä ymmärtänyt nuorena moniakaan asioita elämästä mitkä pitivät minua onnettomana
- yhteiskunnan toksiset arvot
-egoon liika takertuminen eli miettii liikaa egonsa kautta
-traumaattisten kokemusten kanssa pärjääminen
-kuinka elämän luonne on mielestäni nykyisin olla enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta mutta se vain on sitä mitä elämä on. Toki resilienssi kasvattaa kohtaamaan kärsimystä ja olemaan menemättä sen mukaan samalla tavoin. Se ei toki sulje pois ilon hetkiä.
- kuinka länsimaissa eletään epäterveellistä elämää kehoa ja varmaan mieltäkin ajatellen ja kuinka elämänmuotomme saattaa olla luonnoton sisäisille tarpeillemme ja siksi onkin tärkeää vastata kehon luontaisiin tarpeisiin
- kuinka eksistentiaalinen on todellisuudessa älykkyyden ilmenemä mikä ihmismieleen kuuluu

Psykiatriassa kaiken keskiöön tuli se että aloin etsiä itsestäni oireyhtymiä, kemiallisia vajavuuksia sun muita ja lisäksi koko kakka psykiatriassa paketoitiin nättiin pakettiin. Yllätyspaketin sisältö räjähti naamalle niin pahasti että koin elämäni pahimman eksistentiaalisen kriisin lopulta joka lopulta oli eheyttävä.

Se tahattomasti opetti itse etsimään rajat, hoitamaan traumansa, ajattelemaan kriittisesti, mutta myös laittoi minut kärsimään asioista vuosia miksi psykiatria ei tosiaankaan ollut sen arvoista. Jouduin alkaa katsomaan ihmisyyttä ulkopuolelta koska menetin palasia ihmisyydestäni mm PSSD:n ja turruttavien lääkkeiden vuoksi ja käymään haitoista hirvittävää tuskaa ja hajaannusta.

Ymmärsin että oikea apu ei ole mitään turruttavien pillereiden etsintää ja pakkomielteistä diagnoosin hakua.

Tajusin kaiken päätteeksi sen että jopa masennuksellakin voi olla tehtävä ja se voi olla jopa ihan luontainen reaktio jolla on tehtävä laittaa ihmistä korjaamaan elämänsä. Psykiatria lääkkeineen sammuttaa kaikkea:
Esim tunteita.

Pahatkin tunteet on vaalimisen arvoinen asia koska kaikkein pahin on se mitä psykiatrian viimemetreillä tunsin :aivan luonnotonta tunnottomuutta tunnetasolla jossa herkästi kaikkia epämiellyttäviä tunteita lääkittiin.

Lue lisää

Eli toisin sanoen olin kehittymätön mielessäni mutta ei siihen psykiatria auttanut. Ei ole mitään lääkettä mikä korjaa eksistentiaalista tuskaani, tai korjaa sitä tuskaa mitä näen elämään liittyvän esim terveyden tai läheisten menettämisen muodossa. Ei ole mitään lääkettä mikä korvaa terveelliset elämäntavat. Ei ole mitään erityistä hoitavuutta psykiatriassa mikä tekisi minusta toimintakykyisemmän koska toimintakyky on loppupeleissä harjoiteltava asia.

Psykiatrian oppisisällöt johtavat monet elämässä harhaan, ellei heillä käy tuuri ja saavat esim terapeutin jolla on näkemystä elämästä.

Jouduin käymään kamalan polun missä menetin a) seksuaalisuuteni b) terveyttäni suurelta osin ja hermoston ja aivojen tervettä mikä on kaiken a ja o. Siitä syntyi ihan uudenlainen paljon paha henkinen ja fyysinen kidutus c) elämänlaatua.

Ihmiset haluaa uskoa helppoihin ratkaisuihin mutta kuinkakohan moni ei pääse loppupeleissä juuri mihinkään kunnon suuntaan ajattelussaan kun turvautuvat johonkin pillereihin jolla esim edesauttavat elämäntapoja ja tyylejä jotka vetävät heitä alemmas kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin voi tulla seinä vastaan kun pillereissä toimii vasten vaistojaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eli toisin sanoen olin kehittymätön mielessäni mutta ei siihen psykiatria auttanut. Ei ole mitään lääkettä mikä korjaa eksistentiaalista tuskaani, tai korjaa sitä tuskaa mitä näen elämään liittyvän esim terveyden tai läheisten menettämisen muodossa. Ei ole mitään lääkettä mikä korvaa terveelliset elämäntavat. Ei ole mitään erityistä hoitavuutta psykiatriassa mikä tekisi minusta toimintakykyisemmän koska toimintakyky on loppupeleissä harjoiteltava asia.

Psykiatrian oppisisällöt johtavat monet elämässä harhaan, ellei heillä käy tuuri ja saavat esim terapeutin jolla on näkemystä elämästä.

Jouduin käymään kamalan polun missä menetin a) seksuaalisuuteni b) terveyttäni suurelta osin ja hermoston ja aivojen tervettä mikä on kaiken a ja o. Siitä syntyi ihan uudenlainen paljon paha henkinen ja fyysinen kidutus c) elämänlaatua.

Ihmiset haluaa uskoa helppoihin ratkaisuihin mutta kuinkakohan moni ei pääse loppupeleissä juuri mihinkään kunnon suuntaan ajattelussaan kun turvautuvat johonkin pillereihin jolla esim edesauttavat elämäntapoja ja tyylejä jotka vetävät heitä alemmas kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin voi tulla seinä vastaan kun pillereissä toimii vasten vaistojaan.

Lue lisää

Ehkä ne esteet lähtee kun suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti js ei näe itseään ensisijaisesti mt kuntoutujana vaan ihan ihmisenä. En ole hetkeksikään identifioitunut liikaa mt kuntoutujan rooliin vaan suhtaudun itseeni ymmärtäväisesti. Mt kuntoutujan rooli on rooli joka voi haitata mitään elämässä pärjäämistä. Mistä sitä kuntoutuu? Ihmisyydestä? Siis toki voi ajatella kehittyvävänsä tunnetaidoissa ja selviytymiskeinojen opettelussa mutta jos haluaa joksikin kroonikoksi niin ei kun vain näkemään itsensä diagnoosin kautta "mt kuntoutujana" joka kokoajan yrittää parantua jostain, mistä lie.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrys maailmasta lisääntyy iän myötä. En minä ymmärtänyt nuorena moniakaan asioita elämästä mitkä pitivät minua onnettomana
- yhteiskunnan toksiset arvot
-egoon liika takertuminen eli miettii liikaa egonsa kautta
-traumaattisten kokemusten kanssa pärjääminen
-kuinka elämän luonne on mielestäni nykyisin olla enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta mutta se vain on sitä mitä elämä on. Toki resilienssi kasvattaa kohtaamaan kärsimystä ja olemaan menemättä sen mukaan samalla tavoin. Se ei toki sulje pois ilon hetkiä.
- kuinka länsimaissa eletään epäterveellistä elämää kehoa ja varmaan mieltäkin ajatellen ja kuinka elämänmuotomme saattaa olla luonnoton sisäisille tarpeillemme ja siksi onkin tärkeää vastata kehon luontaisiin tarpeisiin
- kuinka eksistentiaalinen on todellisuudessa älykkyyden ilmenemä mikä ihmismieleen kuuluu

Psykiatriassa kaiken keskiöön tuli se että aloin etsiä itsestäni oireyhtymiä, kemiallisia vajavuuksia sun muita ja lisäksi koko kakka psykiatriassa paketoitiin nättiin pakettiin. Yllätyspaketin sisältö räjähti naamalle niin pahasti että koin elämäni pahimman eksistentiaalisen kriisin lopulta joka lopulta oli eheyttävä.

Se tahattomasti opetti itse etsimään rajat, hoitamaan traumansa, ajattelemaan kriittisesti, mutta myös laittoi minut kärsimään asioista vuosia miksi psykiatria ei tosiaankaan ollut sen arvoista. Jouduin alkaa katsomaan ihmisyyttä ulkopuolelta koska menetin palasia ihmisyydestäni mm PSSD:n ja turruttavien lääkkeiden vuoksi ja käymään haitoista hirvittävää tuskaa ja hajaannusta.

Ymmärsin että oikea apu ei ole mitään turruttavien pillereiden etsintää ja pakkomielteistä diagnoosin hakua.

Tajusin kaiken päätteeksi sen että jopa masennuksellakin voi olla tehtävä ja se voi olla jopa ihan luontainen reaktio jolla on tehtävä laittaa ihmistä korjaamaan elämänsä. Psykiatria lääkkeineen sammuttaa kaikkea:
Esim tunteita.

Pahatkin tunteet on vaalimisen arvoinen asia koska kaikkein pahin on se mitä psykiatrian viimemetreillä tunsin :aivan luonnotonta tunnottomuutta tunnetasolla jossa herkästi kaikkia epämiellyttäviä tunteita lääkittiin.

Lue lisää

Siis kerrot, että psykiatria tahattomasti opetti sinut itse etsimään rajat, ja perään kerrot, että psykiatria ei ole lähes minkään arvoista ?
Mitenköhän tuo niin kuin meni ?
Jos psykiatria on opettanut sinulla etsimään asioita, niin eikö se ole silloin ollut edes jollain tavalla hyödyllistä ?
Omalla kohdallani ainakin ajattelen niin. Koska psykiatria auttoi minut löytämään ja ymmärtämään itseäni, on siitä ollut minulle hyötyä. Toki huonojakin kokemuksia matkan varrella riitti turhankin paljon, ei sitäkään voi kieltää.

Tekstistäsi paistaa läpi se, että olet sieltä psykiatrian puolelta aika ison avun saanut. Et ehkä ole itse sitä huomannut, etkä ymmärtänyt, kun olet keskittynyt vain haittoihin ja huonoihin puoliin.

Anonyymi kirjoitti:

Eli toisin sanoen olin kehittymätön mielessäni mutta ei siihen psykiatria auttanut. Ei ole mitään lääkettä mikä korjaa eksistentiaalista tuskaani, tai korjaa sitä tuskaa mitä näen elämään liittyvän esim terveyden tai läheisten menettämisen muodossa. Ei ole mitään lääkettä mikä korvaa terveelliset elämäntavat. Ei ole mitään erityistä hoitavuutta psykiatriassa mikä tekisi minusta toimintakykyisemmän koska toimintakyky on loppupeleissä harjoiteltava asia.

Psykiatrian oppisisällöt johtavat monet elämässä harhaan, ellei heillä käy tuuri ja saavat esim terapeutin jolla on näkemystä elämästä.

Jouduin käymään kamalan polun missä menetin a) seksuaalisuuteni b) terveyttäni suurelta osin ja hermoston ja aivojen tervettä mikä on kaiken a ja o. Siitä syntyi ihan uudenlainen paljon paha henkinen ja fyysinen kidutus c) elämänlaatua.

Ihmiset haluaa uskoa helppoihin ratkaisuihin mutta kuinkakohan moni ei pääse loppupeleissä juuri mihinkään kunnon suuntaan ajattelussaan kun turvautuvat johonkin pillereihin jolla esim edesauttavat elämäntapoja ja tyylejä jotka vetävät heitä alemmas kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin voi tulla seinä vastaan kun pillereissä toimii vasten vaistojaan.

Lue lisää

Jäihän sitä kaikenlaista haittaa vuosien lääkityksistä, kognitiivista haittaa, hermostollista sairautta, jonkin asteista PSSD vaivaa, ym.
Oma asenteeni on kuitenkin se, että parasta on, kun olen päässyt lääkkeistä ja koko psykiatriasta eroon, muut haitat kyllä menettelee, vaikka ei aina helppoa olekaan.
Keskityn niihin asioihin, jotka ovat vielä hyvin.
Oikeastaan muiden puolesta harmittaa, kun jotkut jäävät jumiin asioihin, joille ei voi mitään.
Ja jos jollekin asialle ei voi itse mitään, niin sen kanssa on parasta opetella tulemaan toimeen, jos ei siitä eroonkaan pääse.
Elämä on.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ne esteet lähtee kun suhtautuu itseensä ymmärtäväisesti js ei näe itseään ensisijaisesti mt kuntoutujana vaan ihan ihmisenä. En ole hetkeksikään identifioitunut liikaa mt kuntoutujan rooliin vaan suhtaudun itseeni ymmärtäväisesti. Mt kuntoutujan rooli on rooli joka voi haitata mitään elämässä pärjäämistä. Mistä sitä kuntoutuu? Ihmisyydestä? Siis toki voi ajatella kehittyvävänsä tunnetaidoissa ja selviytymiskeinojen opettelussa mutta jos haluaa joksikin kroonikoksi niin ei kun vain näkemään itsensä diagnoosin kautta "mt kuntoutujana" joka kokoajan yrittää parantua jostain, mistä lie.

Lue lisää

Miksi olisi ajateltava itseään kuntoutujana lainkaan, jos on alkanut menemään elämässä ihan hyvin ?
Voi ajatella, että tilanne OLI silloin joskus se ja se, mutta NYT tilanne on tämä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis kerrot, että psykiatria tahattomasti opetti sinut itse etsimään rajat, ja perään kerrot, että psykiatria ei ole lähes minkään arvoista ?
Mitenköhän tuo niin kuin meni ?
Jos psykiatria on opettanut sinulla etsimään asioita, niin eikö se ole silloin ollut edes jollain tavalla hyödyllistä ?
Omalla kohdallani ainakin ajattelen niin. Koska psykiatria auttoi minut löytämään ja ymmärtämään itseäni, on siitä ollut minulle hyötyä. Toki huonojakin kokemuksia matkan varrella riitti turhankin paljon, ei sitäkään voi kieltää.

Tekstistäsi paistaa läpi se, että olet sieltä psykiatrian puolelta aika ison avun saanut. Et ehkä ole itse sitä huomannut, etkä ymmärtänyt, kun olet keskittynyt vain haittoihin ja huonoihin puoliin.

Lue lisää

Eikä pidä unohtaa, että miten ihanan maaston psykiatria tarjoaa uhriutujalle. Kuvittele, jos ihminen joutuisi ottamaan itse vastuuta omasta sairastumisesta.

Vaikka uhriutuminen onkin hieno couping mekanismi lyhyellä aikavälillä, niin se valitettavasti kostautuu pitkässä juoksussa.

Anonyymi kirjoitti:

Jäihän sitä kaikenlaista haittaa vuosien lääkityksistä, kognitiivista haittaa, hermostollista sairautta, jonkin asteista PSSD vaivaa, ym.
Oma asenteeni on kuitenkin se, että parasta on, kun olen päässyt lääkkeistä ja koko psykiatriasta eroon, muut haitat kyllä menettelee, vaikka ei aina helppoa olekaan.
Keskityn niihin asioihin, jotka ovat vielä hyvin.
Oikeastaan muiden puolesta harmittaa, kun jotkut jäävät jumiin asioihin, joille ei voi mitään.
Ja jos jollekin asialle ei voi itse mitään, niin sen kanssa on parasta opetella tulemaan toimeen, jos ei siitä eroonkaan pääse.
Elämä on.

Lue lisää

Ihminen joka käy kolme kertaa päivässä valittamassa psykaitriasta, ei todellakaan ole päässyt siitä eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Siis kerrot, että psykiatria tahattomasti opetti sinut itse etsimään rajat, ja perään kerrot, että psykiatria ei ole lähes minkään arvoista ?
Mitenköhän tuo niin kuin meni ?
Jos psykiatria on opettanut sinulla etsimään asioita, niin eikö se ole silloin ollut edes jollain tavalla hyödyllistä ?
Omalla kohdallani ainakin ajattelen niin. Koska psykiatria auttoi minut löytämään ja ymmärtämään itseäni, on siitä ollut minulle hyötyä. Toki huonojakin kokemuksia matkan varrella riitti turhankin paljon, ei sitäkään voi kieltää.

Tekstistäsi paistaa läpi se, että olet sieltä psykiatrian puolelta aika ison avun saanut. Et ehkä ole itse sitä huomannut, etkä ymmärtänyt, kun olet keskittynyt vain haittoihin ja huonoihin puoliin.

Lue lisää

No jos kutsut sitä että joku joutuu pahoinpidellyksi ja saa trauman ja se on sitä hoitoa :D Ja sitten traumaa työstää siitä ja sen kautta käsittelee elämäänsä. Niin ehkä vähän niinkuin silleen.

Menetin psykiatrian lääkkeiden vuoksi minkään mielenrauhani, kykyni olla paikallaan, kykyni nukkua, kykyni harrastaa seksiä, elin krapulankaltaisessa olotilassa erilaisissa oireissa kärsien joka päivä heräillen öisin paniikkeihin, kykyni harrastaa liikuntaa kykyni työskennellä pitkiksi ajoiksi, kognitiivista kapasiteettia ynnä muuta. Niin jos se on hoitoa niin kai se sitten on. :D

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi ajateltava itseään kuntoutujana lainkaan, jos on alkanut menemään elämässä ihan hyvin ?
Voi ajatella, että tilanne OLI silloin joskus se ja se, mutta NYT tilanne on tämä.

Lue lisää

Moni jää koukkuun tuohon mt kuntoutujan identiteettiin.
En uhriudu yhtään. Kärsin invaliditeeteista kuten PSSD psykiatrian jälkeen ja se on tila missä elän. Se on osa elämääni, ja on muuttanut elämäni täysin. Tuhonnut romanttisen elämäni. Sllti käyn töissä ja elätän itseni jne.

Anonyymi kirjoitti:

Moni jää koukkuun tuohon mt kuntoutujan identiteettiin.
En uhriudu yhtään. Kärsin invaliditeeteista kuten PSSD psykiatrian jälkeen ja se on tila missä elän. Se on osa elämääni, ja on muuttanut elämäni täysin. Tuhonnut romanttisen elämäni. Sllti käyn töissä ja elätän itseni jne.

Lue lisää

Kärsin neurologisista oireista psykiatrian lääkkeiden seurauksena mitä psykiatria ei ottanut lainkaan vakavasti kun ne alkoi ilmetä. Se jätti loppuelämän jäljet. Jos katsoo Medicating Normal dokumentin voi ymmärtää mistä voi olla kyse

Anonyymi kirjoitti:

Moni jää koukkuun tuohon mt kuntoutujan identiteettiin.
En uhriudu yhtään. Kärsin invaliditeeteista kuten PSSD psykiatrian jälkeen ja se on tila missä elän. Se on osa elämääni, ja on muuttanut elämäni täysin. Tuhonnut romanttisen elämäni. Sllti käyn töissä ja elätän itseni jne.

Lue lisää

Vuosia vietin invalidina.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosia vietin invalidina.

Kiitos media ja dokkarit

https://www.theguardian.com/australia-news/2024/dec/19/the-new-science-ending-the-terror-and-panic-of-coming-off-long-term-antidepressant-use

Totuus TULEE ilmi.

Anonyymi kirjoitti:

No jos kutsut sitä että joku joutuu pahoinpidellyksi ja saa trauman ja se on sitä hoitoa :D Ja sitten traumaa työstää siitä ja sen kautta käsittelee elämäänsä. Niin ehkä vähän niinkuin silleen.

Menetin psykiatrian lääkkeiden vuoksi minkään mielenrauhani, kykyni olla paikallaan, kykyni nukkua, kykyni harrastaa seksiä, elin krapulankaltaisessa olotilassa erilaisissa oireissa kärsien joka päivä heräillen öisin paniikkeihin, kykyni harrastaa liikuntaa kykyni työskennellä pitkiksi ajoiksi, kognitiivista kapasiteettia ynnä muuta. Niin jos se on hoitoa niin kai se sitten on. :D

Lue lisää

Plus kävin huomattavaa hajaantumista lääkkeiden tunteita leikkaavan puolen vuoksi

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi ajateltava itseään kuntoutujana lainkaan, jos on alkanut menemään elämässä ihan hyvin ?
Voi ajatella, että tilanne OLI silloin joskus se ja se, mutta NYT tilanne on tämä.

Lue lisää

Monet jää koukkuun mt kuntoutujuutern taid diagnooseihinsa. Koko identiteetti hahmottuu niiden kautta

Anonyymi kirjoitti:

Monet jää koukkuun mt kuntoutujuutern taid diagnooseihinsa. Koko identiteetti hahmottuu niiden kautta

Miksi jotkut esim raiskauksien kohteiksi puhuvat kokemuksistaan. Onko he jääneet siihen jumiin jos puhuvat raiskauksien uhrien puolesta tai omia kokemuksiaan jakaen. Informoidun suostumuksen puute ja haittojen vähättely ja lisälääkkeiden puskeminen harmiin oli väkivaltaa

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jotkut esim raiskauksien kohteiksi puhuvat kokemuksistaan. Onko he jääneet siihen jumiin jos puhuvat raiskauksien uhrien puolesta tai omia kokemuksiaan jakaen. Informoidun suostumuksen puute ja haittojen vähättely ja lisälääkkeiden puskeminen harmiin oli väkivaltaa

Lue lisää

Valviralla ei ole kovin korkeat standardit esim opettaa lääkäreitä vieroituksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Valviralla ei ole kovin korkeat standardit esim opettaa lääkäreitä vieroituksesta.

Valvoran toiminta perustuu lakiin, eikä lain ensisijainen tehtävä ole psykoosisairaiden hyysääminen.

Siitä vain äänestämään mieleisiä poliitikkoja ja kansalaisalotteita tekemään.

Anonyymi kirjoitti:

Valvoran toiminta perustuu lakiin, eikä lain ensisijainen tehtävä ole psykoosisairaiden hyysääminen.

Siitä vain äänestämään mieleisiä poliitikkoja ja kansalaisalotteita tekemään.

Lue lisää

"Valvoran toiminta perustuu lakiin, eikä lain ensisijainen tehtävä ole psykoosisairaiden hyysääminen."

Olipa typerä argumentti. Tietäen varsinkin kuinka paljon esim tietämys turvallisesta vieroituksesta on kasvanut tutkimusten myötä ja kuinka monen elämä on mennyt pilalle kun on vieroitettu miten sattuu. Valitettavasti psykiatria ei vieläkään ota asiaa täysin vakavasti.

Mitä sitten vaikka se perustuu" lakiin"

Anonyymi kirjoitti:

"Valvoran toiminta perustuu lakiin, eikä lain ensisijainen tehtävä ole psykoosisairaiden hyysääminen."

Olipa typerä argumentti. Tietäen varsinkin kuinka paljon esim tietämys turvallisesta vieroituksesta on kasvanut tutkimusten myötä ja kuinka monen elämä on mennyt pilalle kun on vieroitettu miten sattuu. Valitettavasti psykiatria ei vieläkään ota asiaa täysin vakavasti.

Mitä sitten vaikka se perustuu" lakiin"

Lue lisää

Monellekko kansanedustajalle olet näitäkin lukuisia tutkimuksia linkannut?

Vai tyydytkö esittämään näitä viisaita argumenttejasi foorumin viidelle vakiokävijälle?

Anonyymi kirjoitti:

Eikä pidä unohtaa, että miten ihanan maaston psykiatria tarjoaa uhriutujalle. Kuvittele, jos ihminen joutuisi ottamaan itse vastuuta omasta sairastumisesta.

Vaikka uhriutuminen onkin hieno couping mekanismi lyhyellä aikavälillä, niin se valitettavasti kostautuu pitkässä juoksussa.

Lue lisää

Mitä enemmän ottaa omaa vastuuta, on toipuminen, ehkä parantuminenkin paljon todennäköisempää. Ja helpompaa.

Anonyymi kirjoitti:

Plus kävin huomattavaa hajaantumista lääkkeiden tunteita leikkaavan puolen vuoksi

Ymmärrän tuon tunnepuolen.
Itse olin niin huonossa kunnossa ja kovissa lääkkeissä, etten siinä vaiheessa osannut ajatella koko tunneasioita.
Vasta kun lopetin lääkitykset, huomasin tunne-elämässä, tunteiden tuntemisessa, valtavan muutoksen. Alkuun se oli jopa aika hämmentävää ruveta käymään monenlaisia tunteita laajasti läpi, kuinka monet asiat herättivät tunteita, mikä minkälaisia.
Vaan hyvältähän se tuntui, ja tuntuu edelleen. Ikävät tunteet eivät tunnu hyvältä, mutta tuntuu hyvältä pystyä käsittelemään myös niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Valviralla ei ole kovin korkeat standardit esim opettaa lääkäreitä vieroituksesta.

Valvira ei opeta ketään, eikä mitään. Se on valvontaviranomainen.
Valvira seuraa, että terveydenhuolto noudattaa lakeja, toimii lakien mukaisesti, ja tarvittaessa puuttuu epäkohtiin.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrys maailmasta lisääntyy iän myötä. En minä ymmärtänyt nuorena moniakaan asioita elämästä mitkä pitivät minua onnettomana
- yhteiskunnan toksiset arvot
-egoon liika takertuminen eli miettii liikaa egonsa kautta
-traumaattisten kokemusten kanssa pärjääminen
-kuinka elämän luonne on mielestäni nykyisin olla enemmän kärsimystä kuin onnellisuutta mutta se vain on sitä mitä elämä on. Toki resilienssi kasvattaa kohtaamaan kärsimystä ja olemaan menemättä sen mukaan samalla tavoin. Se ei toki sulje pois ilon hetkiä.
- kuinka länsimaissa eletään epäterveellistä elämää kehoa ja varmaan mieltäkin ajatellen ja kuinka elämänmuotomme saattaa olla luonnoton sisäisille tarpeillemme ja siksi onkin tärkeää vastata kehon luontaisiin tarpeisiin
- kuinka eksistentiaalinen on todellisuudessa älykkyyden ilmenemä mikä ihmismieleen kuuluu

Psykiatriassa kaiken keskiöön tuli se että aloin etsiä itsestäni oireyhtymiä, kemiallisia vajavuuksia sun muita ja lisäksi koko kakka psykiatriassa paketoitiin nättiin pakettiin. Yllätyspaketin sisältö räjähti naamalle niin pahasti että koin elämäni pahimman eksistentiaalisen kriisin lopulta joka lopulta oli eheyttävä.

Se tahattomasti opetti itse etsimään rajat, hoitamaan traumansa, ajattelemaan kriittisesti, mutta myös laittoi minut kärsimään asioista vuosia miksi psykiatria ei tosiaankaan ollut sen arvoista. Jouduin alkaa katsomaan ihmisyyttä ulkopuolelta koska menetin palasia ihmisyydestäni mm PSSD:n ja turruttavien lääkkeiden vuoksi ja käymään haitoista hirvittävää tuskaa ja hajaannusta.

Ymmärsin että oikea apu ei ole mitään turruttavien pillereiden etsintää ja pakkomielteistä diagnoosin hakua.

Tajusin kaiken päätteeksi sen että jopa masennuksellakin voi olla tehtävä ja se voi olla jopa ihan luontainen reaktio jolla on tehtävä laittaa ihmistä korjaamaan elämänsä. Psykiatria lääkkeineen sammuttaa kaikkea:
Esim tunteita.

Pahatkin tunteet on vaalimisen arvoinen asia koska kaikkein pahin on se mitä psykiatrian viimemetreillä tunsin :aivan luonnotonta tunnottomuutta tunnetasolla jossa herkästi kaikkia epämiellyttäviä tunteita lääkittiin.

Lue lisää

Huomioikaa että psykiatriassa ei usein huomioida esim DSM:ssä tai tautiluokituksissa

Yhteiskunnan paskoja arvoja esim kuinka erilaiset poliittiset päätöjset kuten tehostaminen ajaa ihmisiä loppuun
Onko se elämänmuoto mitä elämme tarpeisiimme vastaava missä ihmiset kilpaikee toisiaan vastaan
Filosofista pohdintaa elämästä kärsimyksenä mitä esim uskonnonfilosofioissa on pohdittu mille on syynsä. Ihmismieli pohtii näitä asioita ja kuolevaisuuttaan. Ja eksistentiaalisia asioita
Egoon liikaa takertumista
Traumainformoitu perspektiivikin on ollut rajallinen
Onko ravitsemusoppia jossa oikeasti pyritään ratkaisemaan suolistossa ja kehossa olevia ongelmia ennenkuin aletaan tunkea toksisia lääkkeitä.

Ei, yleensä vain oireita lääkitään ja ihmiselle löydetään stereotyyppikarsina johon hänet yritetään oireineen mahduttaa ilman kontekstia miksi hän kokee miten kokee.

Joku fiksu psykiatrian alan työntekijä näkee nänä mutta ei kaikki. Ei todellakaan kaikki. Heille olet kävelevä stereotyyppi

Anonyymi kirjoitti:

Mitä enemmän ottaa omaa vastuuta, on toipuminen, ehkä parantuminenkin paljon todennäköisempää. Ja helpompaa.

Mitä tuo tarkoittaa tuo ottaa vastuuta. Aivan sanahelinää. Koko psykiatria perustuu monilla lääkäreillä infantilisoimiseen jossa ylhäältä määrätään mikä potilaan ongelma on, mitä lääkettä pitää syödä ja lääkäri ottaa kantaa tyyliin olen lääkäri tiedän mitä sinun pitää tehdä, tiedän enemmän.

Vastuuta että ottaa lääkkeensä ajallaan, vastuuta että identifioituu diagnoosiinsa? Pitää itsestä huolta, käy terapiassa?

Vai vastuuta että osaa ajatella myös omilla aivoillaan itsestä huolenpidon lisäksi. Mitä tämä vastuu on? Vastuu lääkehaittojen kokemisesta mikä tosiaan on potilaan vastuulla vaikks kuinka luottaisi lääkäriin? Vastuu että tekee työn, kunhan siinä luottaa täysin lääkärinsä vääntämään stereotyyppiin sinusta?

Anonyymi kirjoitti:

Valvira ei opeta ketään, eikä mitään. Se on valvontaviranomainen.
Valvira seuraa, että terveydenhuolto noudattaa lakeja, toimii lakien mukaisesti, ja tarvittaessa puuttuu epäkohtiin.

Lue lisää

Onhan valviralla omanlaisensa vastuu tuoda esille esim tietoa haitoista esim PSSD:stä tuli eräänlainen merkintä 2019. Toki sen pitäisi valua lääkärien tietoisuuteenkin ja tulla huomioiduksi koulutuksessa

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tuo tarkoittaa tuo ottaa vastuuta. Aivan sanahelinää. Koko psykiatria perustuu monilla lääkäreillä infantilisoimiseen jossa ylhäältä määrätään mikä potilaan ongelma on, mitä lääkettä pitää syödä ja lääkäri ottaa kantaa tyyliin olen lääkäri tiedän mitä sinun pitää tehdä, tiedän enemmän.

Vastuuta että ottaa lääkkeensä ajallaan, vastuuta että identifioituu diagnoosiinsa? Pitää itsestä huolta, käy terapiassa?

Vai vastuuta että osaa ajatella myös omilla aivoillaan itsestä huolenpidon lisäksi. Mitä tämä vastuu on? Vastuu lääkehaittojen kokemisesta mikä tosiaan on potilaan vastuulla vaikks kuinka luottaisi lääkäriin? Vastuu että tekee työn, kunhan siinä luottaa täysin lääkärinsä vääntämään stereotyyppiin sinusta?

Lue lisää

Vastuu siitä, että itse tietää, mitä tahtoo.
Siitä, että uskaltaa sanoa mielipiteensä asioista myös ammattilaisille. Osaa sanoa ja keskustella asiallisesti, ei hermostua vastaanotoilla, ei vaipua ainoastaan syyttelemään muita.
Vastuu omasta elämästä on sitä, että pitäisi ajatella omilla aivoilla, olisi osattava käsitellä omia tunteitaan, ettei joka vastoinkäyminen alkaisi ahdistamaan ja tekemään pahaa psyykkistä oloa. ( Tuollaisten käsittelyyn pystyy saamaan ammattilaisilta apua, tukea, voi saada työkaluja, miten pärjätä itsensä kanssa. Työ on tehtävä itse. )
Vastuu siitä, että ymmärtää, ettei kukaan voi tehdä asioita toisen puolesta, kukaan ei saa toisen ihmisen psyykeä muuttumaan, ei paremmaksi, ei huonommaksi.
Vastuu siitä, että muodostaa elämänsä itselleen mieluiseksi, ja oppii ymmärtämään, mitkä asiat ovat itselle hyviä, mitkä eivät.

Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla. Haitat ovat ehkä tulleet, mutta miten niiden kanssa pärjää. Kukaan muu ei pysty haittoja kokemaan ja tuntemaan toisen puolesta, ei myöskään poistamaan niitä, keinot on keksittävä itse, miten olisi paras mahdollinen olotila, mieliala.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tuo tarkoittaa tuo ottaa vastuuta. Aivan sanahelinää. Koko psykiatria perustuu monilla lääkäreillä infantilisoimiseen jossa ylhäältä määrätään mikä potilaan ongelma on, mitä lääkettä pitää syödä ja lääkäri ottaa kantaa tyyliin olen lääkäri tiedän mitä sinun pitää tehdä, tiedän enemmän.

Vastuuta että ottaa lääkkeensä ajallaan, vastuuta että identifioituu diagnoosiinsa? Pitää itsestä huolta, käy terapiassa?

Vai vastuuta että osaa ajatella myös omilla aivoillaan itsestä huolenpidon lisäksi. Mitä tämä vastuu on? Vastuu lääkehaittojen kokemisesta mikä tosiaan on potilaan vastuulla vaikks kuinka luottaisi lääkäriin? Vastuu että tekee työn, kunhan siinä luottaa täysin lääkärinsä vääntämään stereotyyppiin sinusta?

Lue lisää

Jos niillä omilla aivoilla ajtaelleen ei pysty ymmärtämään, että mitä vastuun ottaminen on, niin aika vaikea on kuvitella, että niillä omilla aivoilla olisi ymmärrystä tehdä informoitua suostumusta.

Ei se omilla aivoilla ajattelun määrä vaan se omilla aivoilla ajattelun laatu.

Anonyymi kirjoitti:

Vastuu siitä, että itse tietää, mitä tahtoo.
Siitä, että uskaltaa sanoa mielipiteensä asioista myös ammattilaisille. Osaa sanoa ja keskustella asiallisesti, ei hermostua vastaanotoilla, ei vaipua ainoastaan syyttelemään muita.
Vastuu omasta elämästä on sitä, että pitäisi ajatella omilla aivoilla, olisi osattava käsitellä omia tunteitaan, ettei joka vastoinkäyminen alkaisi ahdistamaan ja tekemään pahaa psyykkistä oloa. ( Tuollaisten käsittelyyn pystyy saamaan ammattilaisilta apua, tukea, voi saada työkaluja, miten pärjätä itsensä kanssa. Työ on tehtävä itse. )
Vastuu siitä, että ymmärtää, ettei kukaan voi tehdä asioita toisen puolesta, kukaan ei saa toisen ihmisen psyykeä muuttumaan, ei paremmaksi, ei huonommaksi.
Vastuu siitä, että muodostaa elämänsä itselleen mieluiseksi, ja oppii ymmärtämään, mitkä asiat ovat itselle hyviä, mitkä eivät.

Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla. Haitat ovat ehkä tulleet, mutta miten niiden kanssa pärjää. Kukaan muu ei pysty haittoja kokemaan ja tuntemaan toisen puolesta, ei myöskään poistamaan niitä, keinot on keksittävä itse, miten olisi paras mahdollinen olotila, mieliala.

Lue lisää

"Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla."

Näin ei pitäisi olla. Amerikassa heillä on joukkokanteet ja toivottavasti taistelevat meidänkin harmia saaneiden oikeuden puolesta, esim PSSD tai akatisia joka on kammottavan pitkäkestoinenkin osalla.

Tai ainakin kannattaa potilaana tiedostaa että omassa kehossanne te kärsitte ne haitat vaikka lääkäri kuinka sanoisi mitä. Siksi kannattaa tehdä oma työ eikä uskoa naiivisti mitä lääkäri sanoo. Toki hyödyt kannattaa ottaa huomioon, mutta myös lääketutkimusten näyttämä tehon puute plaseboon, NNT luku ja ennenkaikkea haitat. Joskus ne saa parhaiten vain kriittisiltä ammattilaisilta

Anonyymi kirjoitti:

"Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla."

Näin ei pitäisi olla. Amerikassa heillä on joukkokanteet ja toivottavasti taistelevat meidänkin harmia saaneiden oikeuden puolesta, esim PSSD tai akatisia joka on kammottavan pitkäkestoinenkin osalla.

Tai ainakin kannattaa potilaana tiedostaa että omassa kehossanne te kärsitte ne haitat vaikka lääkäri kuinka sanoisi mitä. Siksi kannattaa tehdä oma työ eikä uskoa naiivisti mitä lääkäri sanoo. Toki hyödyt kannattaa ottaa huomioon, mutta myös lääketutkimusten näyttämä tehon puute plaseboon, NNT luku ja ennenkaikkea haitat. Joskus ne saa parhaiten vain kriittisiltä ammattilaisilta

Lue lisää

Toki hoitovirhehaitatkin on mahdollista hakea oikeutta. Itsellä meni ikkuna umpeen. Periaatteessa olisi ollut jotain keissiä koska kokemani haitta oli sivuutettu hoidossa pahentaen sitä harmia ja sain myöhemmin siitä mustaa valkoisella. Mutta eiköhän nuo puoskarit kaikki taiteile mielenterveyden ilmentymäksi vaikka olisi vieroitettu miten sattuu ja tullut kuinka huonoja reaktioita lääkkeisiin. Kaikessa on oikeutettua tunkea kognitiivisia haittoja puhkaisevia sedatiiveja jotka sotkee motoriikankin sotkiessaan dopamiinia kun ne nyt on parasta sairauden "hoitoa".

Missä se lääkärien vastuu on? Ei juuri missään.

Anonyymi kirjoitti:

Toki hoitovirhehaitatkin on mahdollista hakea oikeutta. Itsellä meni ikkuna umpeen. Periaatteessa olisi ollut jotain keissiä koska kokemani haitta oli sivuutettu hoidossa pahentaen sitä harmia ja sain myöhemmin siitä mustaa valkoisella. Mutta eiköhän nuo puoskarit kaikki taiteile mielenterveyden ilmentymäksi vaikka olisi vieroitettu miten sattuu ja tullut kuinka huonoja reaktioita lääkkeisiin. Kaikessa on oikeutettua tunkea kognitiivisia haittoja puhkaisevia sedatiiveja jotka sotkee motoriikankin sotkiessaan dopamiinia kun ne nyt on parasta sairauden "hoitoa".

Missä se lääkärien vastuu on? Ei juuri missään.

Lue lisää

"Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla. Haitat ovat ehkä tulleet, mutta miten niiden kanssa pärjää. Kukaan muu ei pysty haittoja kokemaan ja tuntemaan toisen puolesta, ei myöskään poistamaan niitä, keinot on keksittävä itse, miten olisi paras mahdollinen olotila, mieliala."

Joo paitsi maailmasaa on muutamia lääkäreitä ja tutkijoita jotka yrittää parantaa ja tutkia ja estää ihmisten kokemia harmeja jotta ihmisten ei tarvi itse pähkäillä mistä on kyse. Saa mustaa valkoisella mistä haitassa on kyse ja miten siltä voisi ehkä suojautua. Siinä olet oikeassa että omille harteille toipumisprosessi jää, ja ehkä vertaiset voi auttaa. Lääkärillä nousee kädet pystyyn.

Anonyymi kirjoitti:

"Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla. Haitat ovat ehkä tulleet, mutta miten niiden kanssa pärjää. Kukaan muu ei pysty haittoja kokemaan ja tuntemaan toisen puolesta, ei myöskään poistamaan niitä, keinot on keksittävä itse, miten olisi paras mahdollinen olotila, mieliala."

Joo paitsi maailmasaa on muutamia lääkäreitä ja tutkijoita jotka yrittää parantaa ja tutkia ja estää ihmisten kokemia harmeja jotta ihmisten ei tarvi itse pähkäillä mistä on kyse. Saa mustaa valkoisella mistä haitassa on kyse ja miten siltä voisi ehkä suojautua. Siinä olet oikeassa että omille harteille toipumisprosessi jää, ja ehkä vertaiset voi auttaa. Lääkärillä nousee kädet pystyyn.

Lue lisää

Vastuu omasta elämästä on sitä, että pitäisi ajatella omilla aivoilla.

Noniin olen ihan täysin samoilla linjoilla. Laatikon ulkopuolelta voi ajatella ja se on loogista jos laatikon sisässä ei tapahtunut kuin paskoja asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Vastuu siitä, että itse tietää, mitä tahtoo.
Siitä, että uskaltaa sanoa mielipiteensä asioista myös ammattilaisille. Osaa sanoa ja keskustella asiallisesti, ei hermostua vastaanotoilla, ei vaipua ainoastaan syyttelemään muita.
Vastuu omasta elämästä on sitä, että pitäisi ajatella omilla aivoilla, olisi osattava käsitellä omia tunteitaan, ettei joka vastoinkäyminen alkaisi ahdistamaan ja tekemään pahaa psyykkistä oloa. ( Tuollaisten käsittelyyn pystyy saamaan ammattilaisilta apua, tukea, voi saada työkaluja, miten pärjätä itsensä kanssa. Työ on tehtävä itse. )
Vastuu siitä, että ymmärtää, ettei kukaan voi tehdä asioita toisen puolesta, kukaan ei saa toisen ihmisen psyykeä muuttumaan, ei paremmaksi, ei huonommaksi.
Vastuu siitä, että muodostaa elämänsä itselleen mieluiseksi, ja oppii ymmärtämään, mitkä asiat ovat itselle hyviä, mitkä eivät.

Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla. Haitat ovat ehkä tulleet, mutta miten niiden kanssa pärjää. Kukaan muu ei pysty haittoja kokemaan ja tuntemaan toisen puolesta, ei myöskään poistamaan niitä, keinot on keksittävä itse, miten olisi paras mahdollinen olotila, mieliala.

Lue lisää

Eihän psykiatriassa yleensä sallita potilaalle tuollaista käytöstä. Omien intressien ajattelu on yleensä vain hankalaa ja sairaalloista käytöstä heille. Ei potilaan tehtävänä ole heidän mielestään keskustella hoidostaan. Pitäisi vaan myöntyä kaikkeen mitä ehdotetaan ja olla kaikesta samaa mieltä, jotta olisi "hoitomyönteinen". "Ammattilaiset" kun tietävät kaiken paremmin ja potilas itse ei mistään mitään, potilasta itseään ei ylipäätään oikein pidetä tiedonlähteenä. Lisäksi esim. potilaan halua opiskella ja päästä eteenpäin elämässään ei psykiatriassa välttämättä kukaan pidä tärkeänä. Potilaan kohtalo ja "hoitojen" seuraamukset eivät usein kiinnosta oikein mitenkään. Parhaiten voi itse ottaa omasta elämästään vastuuta pysymällä psykiatriasta kaukana.

Huvittavaa tällainen joko olemattoman tai haitallisen "avun" tarjoaminen ja sen perään toteaminen, että hoida itse kaikki. Helpompaa se itse kaiken hoitaminen on ilman sitä valheellista ja haitallista "apua".

Anonyymi kirjoitti:

Eihän psykiatriassa yleensä sallita potilaalle tuollaista käytöstä. Omien intressien ajattelu on yleensä vain hankalaa ja sairaalloista käytöstä heille. Ei potilaan tehtävänä ole heidän mielestään keskustella hoidostaan. Pitäisi vaan myöntyä kaikkeen mitä ehdotetaan ja olla kaikesta samaa mieltä, jotta olisi "hoitomyönteinen". "Ammattilaiset" kun tietävät kaiken paremmin ja potilas itse ei mistään mitään, potilasta itseään ei ylipäätään oikein pidetä tiedonlähteenä. Lisäksi esim. potilaan halua opiskella ja päästä eteenpäin elämässään ei psykiatriassa välttämättä kukaan pidä tärkeänä. Potilaan kohtalo ja "hoitojen" seuraamukset eivät usein kiinnosta oikein mitenkään. Parhaiten voi itse ottaa omasta elämästään vastuuta pysymällä psykiatriasta kaukana.

Huvittavaa tällainen joko olemattoman tai haitallisen "avun" tarjoaminen ja sen perään toteaminen, että hoida itse kaikki. Helpompaa se itse kaiken hoitaminen on ilman sitä valheellista ja haitallista "apua".

Lue lisää

Psyykkisissä sairauksissa on usein itsetunto todella matala, joskus jopa lähes olematon.
Siitä johtuen voi tuntua, ettei potilasta kuunnella, tuntuu ettei muka saisi sanoa omia mielipiteitään, oletetaan, että ammattilaiset olisivat kamalan paljon potilaan " yläpuolella ", ammattilaiset muka haluaisivat vain vahinkoa potilaalle, jne.
Asetelma ei olisi tuollainen " taistelutyyppinen " minä vastaan sinä, potilaan ja lääkärin kanssakäymisessä, jos potilas ei olisi psyykkisesti huonossa kunnossa.
Sairaus tekee sen, että potilas on usein epävarma etenkin itsestään, ehkä elämänhalunsa menettänyt, häpeää ehkä sairauttaan, itsevarmuus on vähissä, luotto ja usko omaan itseen kateissa, ym.
Kun lääkäri tai hoitaja jotakin sanoo, ohjaa, neuvoo, voi tulla ajatus, että he yrittävät vain alistaa, satuttaa, määräillä, ym.

Psyykkisesti sairas ihminen on aika herkillä, se itsetunto, häpeä, huonommuuden tunne, pelko siitä, tuleeko hyväksytyksi ja ymmärretyksi, saa aivot ja mielen toimimaan ehkä jollakin tavoin muurina, estämään hoidon onnistumista, tarkoitusta. Lisänä vielä se, ettei potilas välttämättä tahdo hyväksyä oman mielen olevan sairas ( käyttävät sanaa sairaudentunto ).

Asetelmat ja ajattelumalli, sekä omaa itseä että hoitavaa tahoa kohtaan muuttuu ( oikeastaan aika huomaamattakin ), kun alkaa toipumaan, tajuaa erilaisia asioita, syy-seuraus suhde, ymmärtää paremmin itseään, mikä tuntuu miltäkin ja miksi.

No, tämä nyt aika kaukana aloituksen aiheesta, mutta liittyy osittain myös lääkityksiin, koska kaikki tuo, mitä psyykessä tapahtuu sen reistatessa, heijastaa myös suhtautumiseen lääkkeitä kohtaan.
Loppujen lopuksi on todella paljon ihmisiä, jotka lääkkeistä ovat hyötyneet ( jos nyt ei ajatella mahdollisia haittoja ). Monet ovat ihan tyytyväisiä, että ovat saaneet lääkkeet, kokevat pärjäävänsä paremmin lääkkeen kanssa kuin ilman lääkkeitä.

Haitoista pystyy, saa, ja täytyy keskustella lääkärin kanssa, jos haittoja ilmenee. Suurin osa lääkäreistä ottaa kyllä tosissaan potilaan sanomiset. Ja mitä asiallisemmin keskustelu käydään, sen hyödyllisempää se on sekä potilaan, että lääkärin kannalta.
Tiedän, että joskus psyykkisesti sairas ihminen pystyy käyttäytymään aika keljulla tavalla keskustelutilanteissa, ehkä jopa aggressiiviseen sävyyn, vaikka sillä ei saavuta mitään.
Herkässä ja ahdistuneessa tilassa/tilanteessa voi hermo mennä pienestäkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Oikeastaan lääkehaittojen kokemuksetkin ovat omalla vastuulla."

Näin ei pitäisi olla. Amerikassa heillä on joukkokanteet ja toivottavasti taistelevat meidänkin harmia saaneiden oikeuden puolesta, esim PSSD tai akatisia joka on kammottavan pitkäkestoinenkin osalla.

Tai ainakin kannattaa potilaana tiedostaa että omassa kehossanne te kärsitte ne haitat vaikka lääkäri kuinka sanoisi mitä. Siksi kannattaa tehdä oma työ eikä uskoa naiivisti mitä lääkäri sanoo. Toki hyödyt kannattaa ottaa huomioon, mutta myös lääketutkimusten näyttämä tehon puute plaseboon, NNT luku ja ennenkaikkea haitat. Joskus ne saa parhaiten vain kriittisiltä ammattilaisilta

Lue lisää

Suomessakin on ns. Joukkokanteet, niitä ei vain ole niin helppo nostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessakin on ns. Joukkokanteet, niitä ei vain ole niin helppo nostaa.

Kannattaa ottaa potilaana lähteet mukaan mihin viittaa tai ainakin kertoa mihin viittaa jos kyseenalaistaa lääkärin ajatuksia. Sillä voi päästä jo pitkälle. Itselläni ei kyllä ole ollut minkään valtakunnan huonoa itsetuntoa potilaana, enemmänkin ongelma on ollut rajojen pitäminen, paremman hoidon vaatiminen (mitä kannattaa harrastaa julkisella) ja nuorena ymmärryksen puute että lääkäriä voi hyvinkin kyseenalaistaa ja he ei ole mitään yli-Jumalia kaikessa tietämykseltään. Lääkäreissä on eroja ja olen tavannut muutamia ihan kelvollisia mutta myös täysin susia jotka vähättelevät haittoja ja olen kuullut myös tutuilta ignoranssia haittojen suhteen.

Joo kannattaa aina toimia hyvin rauhallisesti ja rationaalisesti lääkärissä, ettei sitäkin tulkita sairauden oireena.

Minulla ei ole tapahtunut yhtään mitään sairastumista mikä olisi muuttanut suhtautumiseni lääkkeisiin vaan suhtautumiseni lääkityksiin muuttui kokemuksen kautta muuttuen optimistista enemmän siihen suuntaan että lääkkeissä on riskejä mitä en ymmärtänyt ja mitä kaikki lääkäritkään ei ymmärrä. Ymmärsin nyanssit lääkkeistä vasta vieroittautuessani kun tutustuin spesifiin tietoon niistä. Siispä, pidän lääkärien tietämystä lääkkeistä puutteellisina miksi pidän lääkkeitä riskialttiina.

Ymmärsin myös lääkelumoustilan missä olin ollut. Selitin lääkkeen hyödyksi fyysisen riippuvuudenkin ylläpitoa joka aamu pilleri ottamalla. Ja loppuviimeksi sitä hyötyä oli paljon vähemmän kun olisi voinut kuvitella. Kyseenalaistan jopa sen hoitavatko masennuslääkkeet masennusta pitemmän päälle

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa ottaa potilaana lähteet mukaan mihin viittaa tai ainakin kertoa mihin viittaa jos kyseenalaistaa lääkärin ajatuksia. Sillä voi päästä jo pitkälle. Itselläni ei kyllä ole ollut minkään valtakunnan huonoa itsetuntoa potilaana, enemmänkin ongelma on ollut rajojen pitäminen, paremman hoidon vaatiminen (mitä kannattaa harrastaa julkisella) ja nuorena ymmärryksen puute että lääkäriä voi hyvinkin kyseenalaistaa ja he ei ole mitään yli-Jumalia kaikessa tietämykseltään. Lääkäreissä on eroja ja olen tavannut muutamia ihan kelvollisia mutta myös täysin susia jotka vähättelevät haittoja ja olen kuullut myös tutuilta ignoranssia haittojen suhteen.

Joo kannattaa aina toimia hyvin rauhallisesti ja rationaalisesti lääkärissä, ettei sitäkin tulkita sairauden oireena.

Minulla ei ole tapahtunut yhtään mitään sairastumista mikä olisi muuttanut suhtautumiseni lääkkeisiin vaan suhtautumiseni lääkityksiin muuttui kokemuksen kautta muuttuen optimistista enemmän siihen suuntaan että lääkkeissä on riskejä mitä en ymmärtänyt ja mitä kaikki lääkäritkään ei ymmärrä. Ymmärsin nyanssit lääkkeistä vasta vieroittautuessani kun tutustuin spesifiin tietoon niistä. Siispä, pidän lääkärien tietämystä lääkkeistä puutteellisina miksi pidän lääkkeitä riskialttiina.

Ymmärsin myös lääkelumoustilan missä olin ollut. Selitin lääkkeen hyödyksi fyysisen riippuvuudenkin ylläpitoa joka aamu pilleri ottamalla. Ja loppuviimeksi sitä hyötyä oli paljon vähemmän kun olisi voinut kuvitella. Kyseenalaistan jopa sen hoitavatko masennuslääkkeet masennusta pitemmän päälle

Lue lisää

Olen usein pohtinut, kuinka masennuslääke voisi auttaa masennukseen, koska sen yhtenä haittavaikutuksena on tunteiden latistuminen.
Masennus itsessään jo latistaa tunteita, siihen sitten päälle pillerit, jotka kurjistaa oloa
entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosia vietin invalidina.

Mitä laatua invaliditeettisi oli ?
Olitko ihan pyörätuoli- tai sänkypotilaana ?
Tai miten itse määrittelet invaliditeetin ?

Anonyymi kirjoitti:

Monet jää koukkuun mt kuntoutujuutern taid diagnooseihinsa. Koko identiteetti hahmottuu niiden kautta

Se on todella ikävää, koska niin ei tarvitsisi käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Se on todella ikävää, koska niin ei tarvitsisi käydä.

Tämä on oikeastaan asia, joka kaipaisi ihan oman ketjunsa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä laatua invaliditeettisi oli ?
Olitko ihan pyörätuoli- tai sänkypotilaana ?
Tai miten itse määrittelet invaliditeetin ?

Määrittelen invaliditeetin niin että minut todettiin työkyvyttömäksi kun ennen masennuslääkevieroitusta olin kyvykäs näihin asioihin. Toki siitä joku voisi ajatusakrobatialla vetää yhtäläisyysmerkin lääkkeiden tarpeeseen mutta minä uskon että keho tarvitsee enemmänkin homeostaasia mitä lääkevieroitukset eivät edesauta. Koen myös jälkikäteisten kokemusteni valossa että kyvyt asioihin tuli takaisinj kun keho palautui.

Lisäksi suuri osa ajasta meni sänkypotilaana kiitos kysymästä. Jaksoin tehdä hyvin vähän päivän aikana kunnes väsyin ja piti harrastaa pacingia että päivä sujui ilman crashia. Silleen menikin siinä pitkiä aikoja. En pystynyt liikkumaan ilman että hermosto veteli aivan hirveillä kierroksilla. Kuuppa toimi noina aikoina vaihtelevasti.

Medicating Normal dokumentti ja allaoleva erään pitempiä oireita kokeneen haastettalu saattaa valottaa invaliditeettia lisää mistä puhun.

Toki jos ajattelee yksioikoisesti lääke hyvä. Ihminen hullu joka kokee lääkkeistä harmia niin toki tämä asia voi olla hankala hahmottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Määrittelen invaliditeetin niin että minut todettiin työkyvyttömäksi kun ennen masennuslääkevieroitusta olin kyvykäs näihin asioihin. Toki siitä joku voisi ajatusakrobatialla vetää yhtäläisyysmerkin lääkkeiden tarpeeseen mutta minä uskon että keho tarvitsee enemmänkin homeostaasia mitä lääkevieroitukset eivät edesauta. Koen myös jälkikäteisten kokemusteni valossa että kyvyt asioihin tuli takaisinj kun keho palautui.

Lisäksi suuri osa ajasta meni sänkypotilaana kiitos kysymästä. Jaksoin tehdä hyvin vähän päivän aikana kunnes väsyin ja piti harrastaa pacingia että päivä sujui ilman crashia. Silleen menikin siinä pitkiä aikoja. En pystynyt liikkumaan ilman että hermosto veteli aivan hirveillä kierroksilla. Kuuppa toimi noina aikoina vaihtelevasti.

Medicating Normal dokumentti ja allaoleva erään pitempiä oireita kokeneen haastettalu saattaa valottaa invaliditeettia lisää mistä puhun.

Toki jos ajattelee yksioikoisesti lääke hyvä. Ihminen hullu joka kokee lääkkeistä harmia niin toki tämä asia voi olla hankala hahmottaa.

Lue lisää

Tai voisikohan sana kestokrapulakin olla aika kuvaava. No tiedä häntä. Sen sanon että älkää lapset käyttäkö huumeita ja muistakaa että laillinen huume voi olla haitoiltaan yhtä paha.

Anonyymi kirjoitti:

Määrittelen invaliditeetin niin että minut todettiin työkyvyttömäksi kun ennen masennuslääkevieroitusta olin kyvykäs näihin asioihin. Toki siitä joku voisi ajatusakrobatialla vetää yhtäläisyysmerkin lääkkeiden tarpeeseen mutta minä uskon että keho tarvitsee enemmänkin homeostaasia mitä lääkevieroitukset eivät edesauta. Koen myös jälkikäteisten kokemusteni valossa että kyvyt asioihin tuli takaisinj kun keho palautui.

Lisäksi suuri osa ajasta meni sänkypotilaana kiitos kysymästä. Jaksoin tehdä hyvin vähän päivän aikana kunnes väsyin ja piti harrastaa pacingia että päivä sujui ilman crashia. Silleen menikin siinä pitkiä aikoja. En pystynyt liikkumaan ilman että hermosto veteli aivan hirveillä kierroksilla. Kuuppa toimi noina aikoina vaihtelevasti.

Medicating Normal dokumentti ja allaoleva erään pitempiä oireita kokeneen haastettalu saattaa valottaa invaliditeettia lisää mistä puhun.

Toki jos ajattelee yksioikoisesti lääke hyvä. Ihminen hullu joka kokee lääkkeistä harmia niin toki tämä asia voi olla hankala hahmottaa.

Lue lisää

Ajatusakrobatia voi vaikuttaa fyysisestikin.
Mistä lienet keksinyt tuon ajatusakrobatia-sanan, sellainen akrobatia voi muotoutua myös haitalliseksi psyykelle.
Jos joutuu vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle, ei se tarkoita ihmiselle invaliditeettia, toki jos alkaa ajatuksilla leikkimään ja pitää itseään invalidina, se voi rajoittaa elämistä ja olemista aika paljon.
Ihmismieli on aika ovela tekemään akrobatiallaan jopa turhia esteitä, estoja omaan toimintaan ( jos tästä jotain pystyy ymmärtämään ).
Ja myönnän, että kyllä mt-ongelmista kärsivät saattavat joskus jäädä vuoteen vangiksi, mutta useimmiten sieltäkin noustaan vielä ylös, ennemmin tai myöhemmin. Johtuu se makaaminen sitten vahvoista lääkkeistä tai omasta psyykestä, molempien aiheuttamat tilat ja tilanteet ovat korjattavissa.

Ja turhaa tästäkään kommentista kenenkään ottaa nokkiinsa, en tarkoita tätä kenellekään henkilökohtaisesti.

No kannattaa toki silti katsoa Medicating Normal. :)

Ei psykiatri saa lääkärin oikeuksia, vaan lääkäri voi erikoistua psykiatriaan, ja hänestä tulee erikoistuttuaan psykiatri.

Kiitos media!!!

https://www.theguardian.com/australia-news/2024/dec/19/the-new-science-ending-the-terror-and-panic-of-coming-off-long-term-antidepressant-use

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos media!!!

https://www.theguardian.com/australia-news/2024/dec/19/the-new-science-ending-the-terror-and-panic-of-coming-off-long-term-antidepressant-use

Lue lisää

Huomaa kuinka tuo lehti ei syytä tuota naista uhriutujaksi tai kerro vain kuinka suuri osa saa apua ja unohda haittaa saaneiden tarinoita. Ja gaslightaa minkä ehtii. Ja kuinka haastatellaan aiheen asiantuntijaa joka haluaa estää haittoja tapahtumasta tutkimalla esim vieroitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa kuinka tuo lehti ei syytä tuota naista uhriutujaksi tai kerro vain kuinka suuri osa saa apua ja unohda haittaa saaneiden tarinoita. Ja gaslightaa minkä ehtii. Ja kuinka haastatellaan aiheen asiantuntijaa joka haluaa estää haittoja tapahtumasta tutkimalla esim vieroitusta.

Lue lisää

Nykypsykiatrian kuolinkouristukset kuulostavat juuri tuolta: pitää hiljentää ne ketkä tuo harmit julki, vähätellä heitä ja suojella status quoa. Sairasta.

Anonyymi kirjoitti:

Nykypsykiatrian kuolinkouristukset kuulostavat juuri tuolta: pitää hiljentää ne ketkä tuo harmit julki, vähätellä heitä ja suojella status quoa. Sairasta.

The longer patients were on antidepressants, the more likely they were to experience protracted withdrawal effects and the more severe these effects.

While the exact underlying neurobiology of protracted withdrawal is not known, Horowitz says antidepressants – particularly SSRIs and serotonin and norepinephrine reuptake inhibitors – reduce the number of and sensitivity of serotonin receptors in the brain. These drugs work by increasing the availability of serotonin, a chemical that influences memory, hunger, sleep, mood and other functions.

Horowitz says the brain adapts to this increase by reducing the number and sensitivity of serotonin receptors in the brain as it begins to expect serotonin from the medication and tries to maintain equilibrium.

Antidepressants can also affect other neurotransmitter systems, such as dopamine and norepinephrine, and these complex interactions take time to rebalance after antidepressant discontinuation.

It is thought long-term use may lead to structural or functional changes in the brain, which can take months or years to fully recover from – much longer than it takes for antidepressants to clear the system, Horowitz says. The brain’s restoration of receptor density and sensitivity may be slow, leaving the brain in a dysregulated state.

If long-term antidepressant users come off the drugs too quickly without evidence-based guidance, the side-effects are “often brutal and sometimes can take months or years for people to recover from,” Horowitz says.

“It can be life threatening or debilitating

Anonyymi kirjoitti:

The longer patients were on antidepressants, the more likely they were to experience protracted withdrawal effects and the more severe these effects.

While the exact underlying neurobiology of protracted withdrawal is not known, Horowitz says antidepressants – particularly SSRIs and serotonin and norepinephrine reuptake inhibitors – reduce the number of and sensitivity of serotonin receptors in the brain. These drugs work by increasing the availability of serotonin, a chemical that influences memory, hunger, sleep, mood and other functions.

Horowitz says the brain adapts to this increase by reducing the number and sensitivity of serotonin receptors in the brain as it begins to expect serotonin from the medication and tries to maintain equilibrium.

Antidepressants can also affect other neurotransmitter systems, such as dopamine and norepinephrine, and these complex interactions take time to rebalance after antidepressant discontinuation.

It is thought long-term use may lead to structural or functional changes in the brain, which can take months or years to fully recover from – much longer than it takes for antidepressants to clear the system, Horowitz says. The brain’s restoration of receptor density and sensitivity may be slow, leaving the brain in a dysregulated state.

If long-term antidepressant users come off the drugs too quickly without evidence-based guidance, the side-effects are “often brutal and sometimes can take months or years for people to recover from,” Horowitz says.

“It can be life threatening or debilitating

Lue lisää

Ja puoskarit sanoi että masennuslääkkeet on pois systeemistä 2 kk ja vaikutuksia ei enää ole juurikaan. Puoskarit. Harmi kun Suomessa ei voi nostaa helposti joukkokanteita niin masennuslääkkeiden vahingoittamat joita on purettu miten sattuu saisi oikeutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja puoskarit sanoi että masennuslääkkeet on pois systeemistä 2 kk ja vaikutuksia ei enää ole juurikaan. Puoskarit. Harmi kun Suomessa ei voi nostaa helposti joukkokanteita niin masennuslääkkeiden vahingoittamat joita on purettu miten sattuu saisi oikeutta.

Lue lisää

Hitto että on lysti miettiä mitä hittoa keholleni ja aivoilleni tapahtui kun psykiatria tunki kaikkea paskaa vielä masennuslääkevieroituksessa mikä johti toksisiin reaktioihin. Mikä siis ilmenee edelleenkin esim PSSD. nä. Mutta psykiatria se jatkoi lääkkeitä invalisoimalla minut täysin ja unohti tommoset ikävät asiat ja jatkoi psedutieteen diagnoosiensa parisss. Invaliditeetti alkoi parantua kun kiduin tosi pitkiä aikoja ja lopetin nuo toksiset paskat.

Anonyymi kirjoitti:

Hitto että on lysti miettiä mitä hittoa keholleni ja aivoilleni tapahtui kun psykiatria tunki kaikkea paskaa vielä masennuslääkevieroituksessa mikä johti toksisiin reaktioihin. Mikä siis ilmenee edelleenkin esim PSSD. nä. Mutta psykiatria se jatkoi lääkkeitä invalisoimalla minut täysin ja unohti tommoset ikävät asiat ja jatkoi psedutieteen diagnoosiensa parisss. Invaliditeetti alkoi parantua kun kiduin tosi pitkiä aikoja ja lopetin nuo toksiset paskat.

Lue lisää

“I often reflect on how different the past nine years of my life would have been if this [hyperbolic tapering] had been implemented by my psychiatrist in the first instance … So much pain and suffering would have been avoided.”

King wants to educate health professionals about protracted withdrawal and hyperbolic tapering and the importance of informing patients at the time of prescribing about the potential for withdrawal. In July she was invited to share her story at an event hosted by the New South Wales branch of the Royal Australian College of General Practitioners and the NSW Mental Health Commission.

9 vuotta kidutusta psykiatrian ignoranssin takia vieroittaa ihmiset turvallisesti

Anonyymi kirjoitti:

“I often reflect on how different the past nine years of my life would have been if this [hyperbolic tapering] had been implemented by my psychiatrist in the first instance … So much pain and suffering would have been avoided.”

King wants to educate health professionals about protracted withdrawal and hyperbolic tapering and the importance of informing patients at the time of prescribing about the potential for withdrawal. In July she was invited to share her story at an event hosted by the New South Wales branch of the Royal Australian College of General Practitioners and the NSW Mental Health Commission.

9 vuotta kidutusta psykiatrian ignoranssin takia vieroittaa ihmiset turvallisesti

Lue lisää

Pitäiskö meidän palstajankun käydä tuossakin artikkelissa vähättelemässä toisten kokemuksia ja kertoa kuinka he mystisesti saikin psykiatriasta suuren avun? Ja muistuttamassa kuinka muut saa apua niin ikävistä asioista puhumisen voi lopettaa! Onkohan siellä joku kommentointimahdollisuus

Muista haukkua heitä uhriutujiksi myös.

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa kuinka tuo lehti ei syytä tuota naista uhriutujaksi tai kerro vain kuinka suuri osa saa apua ja unohda haittaa saaneiden tarinoita. Ja gaslightaa minkä ehtii. Ja kuinka haastatellaan aiheen asiantuntijaa joka haluaa estää haittoja tapahtumasta tutkimalla esim vieroitusta.

Lue lisää

Huomaa kuinka hän esiintyy omilla kasvoillaan koko lukijakunnalle eikä anonyyminä viidelle ihmiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa kuinka hän esiintyy omilla kasvoillaan koko lukijakunnalle eikä anonyyminä viidelle ihmiselle.

Ehkä sunkin kannattaa sitten lopettaa anonyymiys ja olla kirjoittelematta viidelle sub mukaan

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sunkin kannattaa sitten lopettaa anonyymiys ja olla kirjoittelematta viidelle sub mukaan

Minut voi tavata omalla nimelläni ja kasvoillani lukuisissa muissa kanavissa ja tehtävissä.

Sieltä vaan etsimään ja canseloimaan, jos ei naama miellytä.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäiskö meidän palstajankun käydä tuossakin artikkelissa vähättelemässä toisten kokemuksia ja kertoa kuinka he mystisesti saikin psykiatriasta suuren avun? Ja muistuttamassa kuinka muut saa apua niin ikävistä asioista puhumisen voi lopettaa! Onkohan siellä joku kommentointimahdollisuus

Muista haukkua heitä uhriutujiksi myös.

Lue lisää

Vai riittääkö, että käy toteamassa, että artikkelissa itsessään on jo kohtalaisesti todettu faktatiedot, mitkä suomi24 asiantuntijoilta "vahingossa" unohtuu? Eikä niitä tarvitse sinne lisäillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja puoskarit sanoi että masennuslääkkeet on pois systeemistä 2 kk ja vaikutuksia ei enää ole juurikaan. Puoskarit. Harmi kun Suomessa ei voi nostaa helposti joukkokanteita niin masennuslääkkeiden vahingoittamat joita on purettu miten sattuu saisi oikeutta.

Lue lisää

Mielenterveyskuntoutuja tai -potilas on vaikeassa asemassa, jos miettii valitusasioita tai vaikka jotain kanteen nostamista, tms.
Ammattilaisten on helpohkoa puolustaa itseään ja toimintaansa vetoamalla ihmisen sairauteen. Missäpä ei uskottaisi, jos lääkäri väittäisi, että potilaan sairaus on pahentunut, tms. ?
Jos on itse riittävän hyvässä kunnossa, osaa pitää asiallisesti puolensa, ja pystyy jollain lailla todentamaan/todistamaan asian, jota on esittämässä, niin valittaminen kannattaa.
Ei siitä välttämättä itselle ole hyötyä, mutta voisi siitä yleisesti ottaen seurata ehkä jotain hyvääkin.

Anonyymi kirjoitti:

Minut voi tavata omalla nimelläni ja kasvoillani lukuisissa muissa kanavissa ja tehtävissä.

Sieltä vaan etsimään ja canseloimaan, jos ei naama miellytä.

Miksi luulet, ettei naamasi miellyttäisi ?
Minkä takia tuon ylipäätään mainitsit ?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveyskuntoutuja tai -potilas on vaikeassa asemassa, jos miettii valitusasioita tai vaikka jotain kanteen nostamista, tms.
Ammattilaisten on helpohkoa puolustaa itseään ja toimintaansa vetoamalla ihmisen sairauteen. Missäpä ei uskottaisi, jos lääkäri väittäisi, että potilaan sairaus on pahentunut, tms. ?
Jos on itse riittävän hyvässä kunnossa, osaa pitää asiallisesti puolensa, ja pystyy jollain lailla todentamaan/todistamaan asian, jota on esittämässä, niin valittaminen kannattaa.
Ei siitä välttämättä itselle ole hyötyä, mutta voisi siitä yleisesti ottaen seurata ehkä jotain hyvääkin.

Lue lisää

Itseasiassa MT- kuntoutuja on ihan kohtalaisen hyvässä asemassa, kun lähdetään valituksia tekemään. Sen verran monta on tullut niitä tehtyä, ja siinä onnistuttua.

Mutta siitä on turha valittaa, jos ammattilainen on toiminut ammattimaisesti. Se nillitys ei pitkälle kanna.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa MT- kuntoutuja on ihan kohtalaisen hyvässä asemassa, kun lähdetään valituksia tekemään. Sen verran monta on tullut niitä tehtyä, ja siinä onnistuttua.

Mutta siitä on turha valittaa, jos ammattilainen on toiminut ammattimaisesti. Se nillitys ei pitkälle kanna.

Lue lisää

En usko että mt kuntoutuja on valtaepäsuhdan vuoksi ja asian vuoksi jossa ihmistä ei oteta vakavasti mt leimojen vuoksi niin hyvässä asemassa kuin väität. Yksi syy miksi en ole jaksanut valitusta tehdä, on myös siitä saadun hyödyn suhde traumaan mitä se repisi auki. Onko tuo yhtään sen arvoista? Ehkä voisi lähettää osastolle missä olin vaikka uusia tutkimuskirjallisuuksia vaikka arvostrtusta maudsley sarjasta painos vieroituksesta jossa on selvästi ilmoitettu asioita mistä osastolla oli tiedonpuutetta mm vieroitusakatisia, vieroitusoireiden hankaluus sun muu.

Harmi vain kirjalla on hintaa aika paljon ja ei paljon auta että jonnekin yhteen paikkaan niitä lähettää.

Anonyymi kirjoitti:

En usko että mt kuntoutuja on valtaepäsuhdan vuoksi ja asian vuoksi jossa ihmistä ei oteta vakavasti mt leimojen vuoksi niin hyvässä asemassa kuin väität. Yksi syy miksi en ole jaksanut valitusta tehdä, on myös siitä saadun hyödyn suhde traumaan mitä se repisi auki. Onko tuo yhtään sen arvoista? Ehkä voisi lähettää osastolle missä olin vaikka uusia tutkimuskirjallisuuksia vaikka arvostrtusta maudsley sarjasta painos vieroituksesta jossa on selvästi ilmoitettu asioita mistä osastolla oli tiedonpuutetta mm vieroitusakatisia, vieroitusoireiden hankaluus sun muu.

Harmi vain kirjalla on hintaa aika paljon ja ei paljon auta että jonnekin yhteen paikkaan niitä lähettää.

Lue lisää

Yksittäisen ihmisen traumoihin en ota kantaa, mutta kun tätä foorumia katselee kokonaisuutena, niin väkisin tulee mieleen että ongelma ei suinkaan ole se itssäälissä tai uhriutumisessa piehtaroiminen, vaan nimenomaan se faktojen puute, miksi niitä kanteluita ei saada aikaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäisen ihmisen traumoihin en ota kantaa, mutta kun tätä foorumia katselee kokonaisuutena, niin väkisin tulee mieleen että ongelma ei suinkaan ole se itssäälissä tai uhriutumisessa piehtaroiminen, vaan nimenomaan se faktojen puute, miksi niitä kanteluita ei saada aikaiseksi.

Lue lisää

No mullapa on mustaa valkoisella millä voisin valittaa tai huomauttaa. Jos viitsisin. Mutta en viitsi enkä jaksa enää

Anonyymi kirjoitti:

No mullapa on mustaa valkoisella millä voisin valittaa tai huomauttaa. Jos viitsisin. Mutta en viitsi enkä jaksa enää

Haluatko kertoa, miksi valitset mieluummin siitä vänkäämisen jonkun anonyymin kanssa foorumilla, kuin viitsimisen oikean tahon kanssa?

Älä viitsi puhua paskulia. Se että on motivoitunut hoitoon ei estä haittoja, se ei estä sitä että joku imbesilli lääkäri vieroittaa sinut nopeaa ja saat pitkittyneitä oireita, se ei estä PSSD:tä.
Itseasiassa joku lääkekriittinen saattaa välttyä monelta kun tekee vähän taustatyötä ja välttyy edellämainituilta asioilta.
Joku lääkemyönteinen naiivi lääkäriinsä luottava hönö voi saada paljon enemmän haittaa.

Lääkemyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen ei myöskään estä esim tunteiden leikkaumaa joka vaikuttaa negatiivisesti terapiaan.

Kriittinen ajattelu voi PELASTAA ihmisen elämän muuttumalta paskaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Älä viitsi puhua paskulia. Se että on motivoitunut hoitoon ei estä haittoja, se ei estä sitä että joku imbesilli lääkäri vieroittaa sinut nopeaa ja saat pitkittyneitä oireita, se ei estä PSSD:tä.
Itseasiassa joku lääkekriittinen saattaa välttyä monelta kun tekee vähän taustatyötä ja välttyy edellämainituilta asioilta.
Joku lääkemyönteinen naiivi lääkäriinsä luottava hönö voi saada paljon enemmän haittaa.

Lääkemyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen ei myöskään estä esim tunteiden leikkaumaa joka vaikuttaa negatiivisesti terapiaan.

Kriittinen ajattelu voi PELASTAA ihmisen elämän muuttumalta paskaksi.

Lue lisää

On niin kuvaavaa sinusta että informed consent ketjussa tulet gaslightaamaan vahinkoa saaneita potilaita ja puhumaan aiheen vierestä kuinka asenne ratkaisee ja siitä se on kiinni. Niin onko? Onko tehty tutkimusta että haitoilta voi välttyä *hyvällä asenteella*. Toki jos on helposti plaseboon ja katteettomiin lupauksiin uskova niin saa sen plaseboavun herkemmin ja manifestoi itsensä uskomaan että on joku kuvitteellinen aivokemioihin liittyvä sairaus jonka lääke korjaa tai muka tarvii lääkkeistä neuroplastisuusbuustausta tai muuta shittiä.

Siinä voi olla yksi ongelma, ei oikeasti näe kaikkia syitä oireiden taustalla, ei kehity elämän luonteen ymmärtämisessä syvemmin eikä oikeasti kehitä tunnetaitojaan tavalla mikä olisi hyödyllistä niin että tunteita ei ole turrutrttu lääkkeillä. Lääketurtutuksen vuoksi ihminen voi joutua tekemään tuplatyön jossa lääkkeistä irroittautumisvaiheessa joutuu taas opettelemaan uusia tunne-rlämän taitoja aiempaa sekavamman tunne-elämän kanssa jossa on ollut vaikuttamassa vielä uusi tunteita sotkeva tekijä.

Anonyymi kirjoitti:

On niin kuvaavaa sinusta että informed consent ketjussa tulet gaslightaamaan vahinkoa saaneita potilaita ja puhumaan aiheen vierestä kuinka asenne ratkaisee ja siitä se on kiinni. Niin onko? Onko tehty tutkimusta että haitoilta voi välttyä *hyvällä asenteella*. Toki jos on helposti plaseboon ja katteettomiin lupauksiin uskova niin saa sen plaseboavun herkemmin ja manifestoi itsensä uskomaan että on joku kuvitteellinen aivokemioihin liittyvä sairaus jonka lääke korjaa tai muka tarvii lääkkeistä neuroplastisuusbuustausta tai muuta shittiä.

Siinä voi olla yksi ongelma, ei oikeasti näe kaikkia syitä oireiden taustalla, ei kehity elämän luonteen ymmärtämisessä syvemmin eikä oikeasti kehitä tunnetaitojaan tavalla mikä olisi hyödyllistä niin että tunteita ei ole turrutrttu lääkkeillä. Lääketurtutuksen vuoksi ihminen voi joutua tekemään tuplatyön jossa lääkkeistä irroittautumisvaiheessa joutuu taas opettelemaan uusia tunne-rlämän taitoja aiempaa sekavamman tunne-elämän kanssa jossa on ollut vaikuttamassa vielä uusi tunteita sotkeva tekijä.

Lue lisää

Tiedän ihmisiä ketkä on välttyneet lääkeansalta ja esim muuttaneet haitallisia olosuhteita elämässä tai diilanneet stressitilanteen kanssa eivätkä menneet jonnekin sivuteille uskomaan johonkin hömppä aivokemiatarinaan joltain psykiatrian hömppätohtorilta joka vääntää sinut johonkin DSM tautiluokitusstereotyyppiin yrittäen mahduttaa kokemuksesi siihen vaan esim hoksanneet että ahaa, nämä olosuhteet vaikuttivat olotilaani ja voin keksiä keinoja a, b,, c, d, e, f, g vaikuttaakseni olotilaani.

Ja kummatkin ihmiset ketä tiedän elävät ihan ok elämää.

Se ero siinä miksi joku ei tee samoin voi olla tasan se että on uskonut hömppätohtoriaan. Kriittisyys myös auttaa. Vaikka ei lähtisi aivokemiasatulinjalle, voi ottaa sieltä vähän cherey picking linjalla vaikka terapian ja kokeilla esim elämäntapakeinoja joiden epäilen oman kokemuksen valossa olevan tehokkaampia kuin psykiatrian mömmöt jos omaa edes jonkinlaisen itsekurin jaksaa noudattaa niitä.

Silloin se ei toki ole tyylipuhtaasti peruspsykiatriaa vaan saatat esim tehdä kelan tietyissä asioissa vaatimia ja käypähoitosuosituksen suosituksia vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Älä viitsi puhua paskulia. Se että on motivoitunut hoitoon ei estä haittoja, se ei estä sitä että joku imbesilli lääkäri vieroittaa sinut nopeaa ja saat pitkittyneitä oireita, se ei estä PSSD:tä.
Itseasiassa joku lääkekriittinen saattaa välttyä monelta kun tekee vähän taustatyötä ja välttyy edellämainituilta asioilta.
Joku lääkemyönteinen naiivi lääkäriinsä luottava hönö voi saada paljon enemmän haittaa.

Lääkemyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen ei myöskään estä esim tunteiden leikkaumaa joka vaikuttaa negatiivisesti terapiaan.

Kriittinen ajattelu voi PELASTAA ihmisen elämän muuttumalta paskaksi.

Lue lisää

Kriittinen ajattelu auttaa myös itseä suhtautumaan ymmärtäväisemmin mahdollisiin haittoihin. Kriittinen ajattelu voi opettaa, miten selvitä myös mahdollisten haittojen kanssa.
Sen kriittisen ajattelun on tapahduttava omaa itseä kohtaan, ei syyttelemällä muita.
Miten se parantaa omaa olotilaa, jos vaipuu vain syyttelyyn, miten se auttaa henkiseen vointiin, jos ajattelee jatkuvasti asioita vihan ja aggression kautta ?
Kun paska on päässyt tuulettimeen, ei se lähde pois suuta soittamalla.
Mistäkö tiedän ? Omasta menneisyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

On niin kuvaavaa sinusta että informed consent ketjussa tulet gaslightaamaan vahinkoa saaneita potilaita ja puhumaan aiheen vierestä kuinka asenne ratkaisee ja siitä se on kiinni. Niin onko? Onko tehty tutkimusta että haitoilta voi välttyä *hyvällä asenteella*. Toki jos on helposti plaseboon ja katteettomiin lupauksiin uskova niin saa sen plaseboavun herkemmin ja manifestoi itsensä uskomaan että on joku kuvitteellinen aivokemioihin liittyvä sairaus jonka lääke korjaa tai muka tarvii lääkkeistä neuroplastisuusbuustausta tai muuta shittiä.

Siinä voi olla yksi ongelma, ei oikeasti näe kaikkia syitä oireiden taustalla, ei kehity elämän luonteen ymmärtämisessä syvemmin eikä oikeasti kehitä tunnetaitojaan tavalla mikä olisi hyödyllistä niin että tunteita ei ole turrutrttu lääkkeillä. Lääketurtutuksen vuoksi ihminen voi joutua tekemään tuplatyön jossa lääkkeistä irroittautumisvaiheessa joutuu taas opettelemaan uusia tunne-rlämän taitoja aiempaa sekavamman tunne-elämän kanssa jossa on ollut vaikuttamassa vielä uusi tunteita sotkeva tekijä.

Lue lisää

Asenteella ja asennoitumisella ei voi välttyä haitoilta, mutta oma asenne ja asennoituminen voi auttaa pärjäämään mahdollisten haittojen kanssa.
Jos on jouduttava tekemään tuplatyö, niin se on sitten tehtävä, jos sen avulla pääsee irtautumaan haitallisista lääkityksistä ja haitoista. Tunne-elämä kyllä palautuu, jos/kun pääsee tunteet turruttavista aineista eroon, jos ne lääkkeet ovat olleet syynä tunteiden tuntemisen heikentymiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Asenteella ja asennoitumisella ei voi välttyä haitoilta, mutta oma asenne ja asennoituminen voi auttaa pärjäämään mahdollisten haittojen kanssa.
Jos on jouduttava tekemään tuplatyö, niin se on sitten tehtävä, jos sen avulla pääsee irtautumaan haitallisista lääkityksistä ja haitoista. Tunne-elämä kyllä palautuu, jos/kun pääsee tunteet turruttavista aineista eroon, jos ne lääkkeet ovat olleet syynä tunteiden tuntemisen heikentymiseen.

Lue lisää

"Kriittinen ajattelu auttaa myös itseä suhtautumaan ymmärtäväisemmin mahdollisiin haittoihin. "

Ymmärtäväisemmin?! PSSD:hen joka ei lähde sitten millään tai akatisiaan?! Tai vuosia kestävään ns. aivovaurioon eli pitkittyneisiin niinkutsuttuihin vieroitusoireisiin? Kun mistään ei ole mainittu yhtikäs mitään.

Onpa meillä melkoinen munkki.

Anonyymi kirjoitti:

"Kriittinen ajattelu auttaa myös itseä suhtautumaan ymmärtäväisemmin mahdollisiin haittoihin. "

Ymmärtäväisemmin?! PSSD:hen joka ei lähde sitten millään tai akatisiaan?! Tai vuosia kestävään ns. aivovaurioon eli pitkittyneisiin niinkutsuttuihin vieroitusoireisiin? Kun mistään ei ole mainittu yhtikäs mitään.

Onpa meillä melkoinen munkki.

Lue lisää

En ehkä ilmaissut asiaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tarkoitin lähinnä ymmärtäväisyyttä omaa itseä kohtaan.
Kun on tullut haittoja, niin se ymmärrys sitä kohtaan, miten olisi itsellä mahdollisimman hyvä olla, haitoista, haittojen seurauksista huolimatta.
Jos on jokin ongelma, josta ei helposti eroon pääse, niin olisi hyvä keksiä erilaisia tapoja, miten ongelmien kanssa pystyy pärjäämään, ettei menisi ihan koko elämä täysin pilalle.
On hyvä miettiä myös sitä, että hyviäkin asioita on olemassa, vaikka olisi huonojakin.
Se koskee itseä ja omaa elämää samalla tavalla, kuin myös kaikkea ympärillämme.
Siinäkin kohtaa voisi mainita sanan asenne.
Ei mikään helppoa ole, mutta jotkut asiat helpottaa, kun ymmärtää oman suhtautumisensa, mikä ongelma sitten onkaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Kriittinen ajattelu auttaa myös itseä suhtautumaan ymmärtäväisemmin mahdollisiin haittoihin. "

Ymmärtäväisemmin?! PSSD:hen joka ei lähde sitten millään tai akatisiaan?! Tai vuosia kestävään ns. aivovaurioon eli pitkittyneisiin niinkutsuttuihin vieroitusoireisiin? Kun mistään ei ole mainittu yhtikäs mitään.

Onpa meillä melkoinen munkki.

Lue lisää

Kyllä sillä on aika iso merkitys, että puhutaanko me objektiivisesta kriittisestä ajattelusta, vai yritetäänkö me vain nimetä sairaudentunnottomuus uudestaan kriittiseksi ajatteluksi.

Silläkin on merkitystä että puhutaanko me objektiivisesti jostain tilastollisesti kohtuullisen harvinaisesta, vaikkakin ikävästä PSSD:stä Vai puhutaanko me MINUN PSSD:stä.

Kriittiseen ajatteluun kuuluu se että ymmärtää tarvitevansa lääkettä. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei voi ymmärtää myöskään niitä riskejä mitä hyötyihin ja haittoihin liittyy.

Jos ei ymmärrä lääkkeen tarvetta tai niiden hyötyjä, niin eihän lääkkeissä silloin ole mitään muita kuin riskejä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sillä on aika iso merkitys, että puhutaanko me objektiivisesta kriittisestä ajattelusta, vai yritetäänkö me vain nimetä sairaudentunnottomuus uudestaan kriittiseksi ajatteluksi.

Silläkin on merkitystä että puhutaanko me objektiivisesti jostain tilastollisesti kohtuullisen harvinaisesta, vaikkakin ikävästä PSSD:stä Vai puhutaanko me MINUN PSSD:stä.

Kriittiseen ajatteluun kuuluu se että ymmärtää tarvitevansa lääkettä. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei voi ymmärtää myöskään niitä riskejä mitä hyötyihin ja haittoihin liittyy.

Jos ei ymmärrä lääkkeen tarvetta tai niiden hyötyjä, niin eihän lääkkeissä silloin ole mitään muita kuin riskejä.

Lue lisää

"Kriittiseen ajatteluun kuuluu se että ymmärtää tarvitevansa lääkettä."

Ihminen tarvii informoidun suostumuksen niin tietää mille teille ei lähteä ja mille lähteä. Sitä ei valitettavasti psykiatriassa tule mon3llekaan. Seuraukset mitä itse koin ei ole millään kaliiberilla oikeutettuja jos katsotaan lääketutkimuksissa tehoa plaseboon. Siinä on oikeaa arviointia.

Informoitu suostumus myös voi auttaa ihmistä
- hahmottamaan paremmin mikä voi olla lääkkeen aiheuttamaa tunne-elämän ongelmaa (esim apatia, tunneleikkauma) koska ihmonen on enemmän tai vähemmän medication spellbinding eli lääkelumoustilassa käyttäesän lääkettä
- vieroittautumaan turvallisemmin ja suuremmalla ymmärryksellä mitä voi olla luvassa
-tajuamaan että pitkäaikainen käyttö lisää riskejä vieroitusongelmille ja käyttö kannattaa pitää lyhyenä

Jne.

Anonyymi kirjoitti:

"Kriittiseen ajatteluun kuuluu se että ymmärtää tarvitevansa lääkettä."

Ihminen tarvii informoidun suostumuksen niin tietää mille teille ei lähteä ja mille lähteä. Sitä ei valitettavasti psykiatriassa tule mon3llekaan. Seuraukset mitä itse koin ei ole millään kaliiberilla oikeutettuja jos katsotaan lääketutkimuksissa tehoa plaseboon. Siinä on oikeaa arviointia.

Informoitu suostumus myös voi auttaa ihmistä
- hahmottamaan paremmin mikä voi olla lääkkeen aiheuttamaa tunne-elämän ongelmaa (esim apatia, tunneleikkauma) koska ihmonen on enemmän tai vähemmän medication spellbinding eli lääkelumoustilassa käyttäesän lääkettä
- vieroittautumaan turvallisemmin ja suuremmalla ymmärryksellä mitä voi olla luvassa
-tajuamaan että pitkäaikainen käyttö lisää riskejä vieroitusongelmille ja käyttö kannattaa pitää lyhyenä

Jne.

Lue lisää

Ei hyötyjä ja haittoja voi punnita jos ei saa tietoa haitoista.

Menettä seksuaalisuus jonkun paskaplasebon takia ja kärsiä vuosia lääkityksen jälkeen jostain epämääräisistä oireista kun lääkärin mielestä vieroitusoireiden lääkintä kannattaa vieroituksessa kun kuulemma oireet kestää koko aikuisiän jälkeen vieroituksesta vain 2 kk joka aiheuttaakin huonoja lääkereaktioita ja lääkäri lääkitsee niitäkin puhkaisten todennäköisesti neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin. Niistä saa toipua vammautuneessa tilassa pitkiä aikoja.

Ongelma on myös se että psykiatria ei usko puoliakaan kuinka toksisista aineista on kyse. Miten edes tehdä informoitu suostumus?

Hankala uskoa että noista plaseboista oli juuri edes mitään suurta hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei hyötyjä ja haittoja voi punnita jos ei saa tietoa haitoista.

Menettä seksuaalisuus jonkun paskaplasebon takia ja kärsiä vuosia lääkityksen jälkeen jostain epämääräisistä oireista kun lääkärin mielestä vieroitusoireiden lääkintä kannattaa vieroituksessa kun kuulemma oireet kestää koko aikuisiän jälkeen vieroituksesta vain 2 kk joka aiheuttaakin huonoja lääkereaktioita ja lääkäri lääkitsee niitäkin puhkaisten todennäköisesti neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin. Niistä saa toipua vammautuneessa tilassa pitkiä aikoja.

Ongelma on myös se että psykiatria ei usko puoliakaan kuinka toksisista aineista on kyse. Miten edes tehdä informoitu suostumus?

Hankala uskoa että noista plaseboista oli juuri edes mitään suurta hyötyä.

Lue lisää

Jos ihminen ei erota plaseboa nosebosta, niin se viittaa vahvasti siihen kompetenssi vajeeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihminen ei erota plaseboa nosebosta, niin se viittaa vahvasti siihen kompetenssi vajeeseen.

Jaa gaslightaus on vauhdissa. Menisin kyllä vannomaan että minulla oli seksuaalisuus ennen lääkkeitä ja en esim liikkunut pakonomaisesti tai kärsinyt sähköiskuista päässä sun muusta minkä sain tuta. Nukuinkin kuin tukki. Mikään ei ollut enää itsestäänselvää lääkkeiden jälkeen.

Jos ajatus on se että potilas saa nosebovaikutukset jos haitoista kerrotaan niin ehkä pitäisi etiikan puutteessa siivota koko psykiatria pois päiväjärjestyksestä. Tai ehkä oikeasti olisi syytä kokeilla ehtaa plaseboa.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa gaslightaus on vauhdissa. Menisin kyllä vannomaan että minulla oli seksuaalisuus ennen lääkkeitä ja en esim liikkunut pakonomaisesti tai kärsinyt sähköiskuista päässä sun muusta minkä sain tuta. Nukuinkin kuin tukki. Mikään ei ollut enää itsestäänselvää lääkkeiden jälkeen.

Jos ajatus on se että potilas saa nosebovaikutukset jos haitoista kerrotaan niin ehkä pitäisi etiikan puutteessa siivota koko psykiatria pois päiväjärjestyksestä. Tai ehkä oikeasti olisi syytä kokeilla ehtaa plaseboa.

Lue lisää

Masennuslääkkeet on hyödyiltä lähempänä plaseboa, haitat on tosia ja todistettuja. Antiseksuaalisuuspillereitä.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet on hyödyiltä lähempänä plaseboa, haitat on tosia ja todistettuja. Antiseksuaalisuuspillereitä.

En tiedä miten olisin voinut saada nosebona ne oireet mitä koin kun olin niin luottavainen lääkärien puheiden jälkeen lääkkeistä että hyvä kun pakkausselostetta luin. Käytännössä ilman tietoa edes haitoista:
Sain kamalia sähköiskuja päässä kun annos jäi väliin
Aloin kokea virtsaamisvaikeuksia ja seksuaalisuuteni lamaantui
Pupillini olivat isot
Tunne-elämä alkoi lamaantua myös positiivisten tunteiden osalta
Jne jne.

Vieroituksessa sama homma.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet on hyödyiltä lähempänä plaseboa, haitat on tosia ja todistettuja. Antiseksuaalisuuspillereitä.

Ei ne tee sitä kaikille käyttäjille. Ei voi yleistää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne tee sitä kaikille käyttäjille. Ei voi yleistää.

No tutkimusten mukaan hyvin monille ja veikkaan että suuremmat annokset ja pitemmät käyttöajat lisää riskiä. Toki seksuaalisuuden menetys on spektrillä. Joku voi kokea hyväksyttäväksi esim jonkunlaiset häiriöt. Ongelma vaan kehossa on se että kukaan ei lupaa että tämä jatkuu samanlaisena lievempinä ongelmina. Muutokset homeostaasiin myös vähennysvaiheessa voi laukaista ongelmia.

Kyseessä on hyvin yleinen haitta. Antiseksuaalisuuspillerit.

Anonyymi kirjoitti:

Älä viitsi puhua paskulia. Se että on motivoitunut hoitoon ei estä haittoja, se ei estä sitä että joku imbesilli lääkäri vieroittaa sinut nopeaa ja saat pitkittyneitä oireita, se ei estä PSSD:tä.
Itseasiassa joku lääkekriittinen saattaa välttyä monelta kun tekee vähän taustatyötä ja välttyy edellämainituilta asioilta.
Joku lääkemyönteinen naiivi lääkäriinsä luottava hönö voi saada paljon enemmän haittaa.

Lääkemyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen ei myöskään estä esim tunteiden leikkaumaa joka vaikuttaa negatiivisesti terapiaan.

Kriittinen ajattelu voi PELASTAA ihmisen elämän muuttumalta paskaksi.

Lue lisää

Kuulija/lukija voi kääntää tosiasiankin paskuliksi, jos haluaa niin tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

No tutkimusten mukaan hyvin monille ja veikkaan että suuremmat annokset ja pitemmät käyttöajat lisää riskiä. Toki seksuaalisuuden menetys on spektrillä. Joku voi kokea hyväksyttäväksi esim jonkunlaiset häiriöt. Ongelma vaan kehossa on se että kukaan ei lupaa että tämä jatkuu samanlaisena lievempinä ongelmina. Muutokset homeostaasiin myös vähennysvaiheessa voi laukaista ongelmia.

Kyseessä on hyvin yleinen haitta. Antiseksuaalisuuspillerit.

Lue lisää

Olisiko linkata tätä tutkimusta, niin ei tarvitse leikkiä rikkinäistä puhelinta?

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko linkata tätä tutkimusta, niin ei tarvitse leikkiä rikkinäistä puhelinta?

Se on niin yleistä tietoa että SSRI lääkkeet aiheuttaa usein seksuaalihäiriöitä että en tiedä jaksanko edes asiasta linkata. PSSD:tä pidetään harvinaisena mutta kuten aina psykiatria tuskin on tehnyt tutkimusta siitä mikä ja minkälainen käyttö lisää riskiä sille. Lisäksi kun tietty prosenttiyksikkö kansasta on lääkkeillä kun niitä määrätään niin yleisesti siitä on kuitenkin harvinaisempana tietty prosentti kärsii PSSD:stä. Eräällä suositulla suomalaisella foorumilla oli keskustelua aiheesta ja jos kyse olisi tosi harvinaisesta tilasta en uskoisi että niin paljon kokemuksia löytyisi lääkkeiden jälkeenkin jatkuvista seksuaaliongelmista. Sen esiintymistiheyttä ei tiedetä.

Anonyymi kirjoitti:

Se on niin yleistä tietoa että SSRI lääkkeet aiheuttaa usein seksuaalihäiriöitä että en tiedä jaksanko edes asiasta linkata. PSSD:tä pidetään harvinaisena mutta kuten aina psykiatria tuskin on tehnyt tutkimusta siitä mikä ja minkälainen käyttö lisää riskiä sille. Lisäksi kun tietty prosenttiyksikkö kansasta on lääkkeillä kun niitä määrätään niin yleisesti siitä on kuitenkin harvinaisempana tietty prosentti kärsii PSSD:stä. Eräällä suositulla suomalaisella foorumilla oli keskustelua aiheesta ja jos kyse olisi tosi harvinaisesta tilasta en uskoisi että niin paljon kokemuksia löytyisi lääkkeiden jälkeenkin jatkuvista seksuaaliongelmista. Sen esiintymistiheyttä ei tiedetä.

Lue lisää

Psyykkiset ongelmatkin voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen.
Miten ja millaisena ihminen kokee itsensä ja suhteensa seksuaalisuuteen.
Aiheuttaako seksuaalisuuteen liittyvät asiat esim. jonkinlaista henkistä painetta, epävarmuutta, ym.
Onko minkä verran itsevarmuutta, luottamusta itseään kohtaan, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkiset ongelmatkin voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen.
Miten ja millaisena ihminen kokee itsensä ja suhteensa seksuaalisuuteen.
Aiheuttaako seksuaalisuuteen liittyvät asiat esim. jonkinlaista henkistä painetta, epävarmuutta, ym.
Onko minkä verran itsevarmuutta, luottamusta itseään kohtaan, jne.

Lue lisää

Siis toki voi psyykkiset ongelmat vaikuttaa seksuaalisuuteen mutta pistäisin pääni pantiksi että minulla ei ollut neuropatian kaltaista oirekuvaa ennen lääkkeitä jossa minulla on tuntoaistissa häiriöitä erityisesti vyötäröstä alaspäin (pistelyä, tunnottomuutta iholla, tunne kuin hermostoni olisi liitetty sähkövirtaan jossa tuntuu semmoinen inhottava kuin sähkövirtamainen väreilyn tunne eli suomeksi, tuntohäiriöitä.) Kun sain huonoja lääkereaktioita tunsin polttavia tuntemuksia ja parestesiaa. Polttelevat tuntemukset rauhoittui kun pääsin niitä provosoivista lääkkeistä irti.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Itseasiassa minulla seksuaalihäiriöt olivat esim masennuslääkkeissä hyvin suoraviivaisesti yhteydessä lääkitykseen. Kun aloitin, huomasin heti että tuntoaisti oli alentunut ja oli tunne kuin puudutusaineesta. Kun kerran ajoin alas lääkkeet, noin 5 kk kohdalla tapahtui merkittävä käänne ja tuntoaisti alkoi palautua. Koin saaneeni seksuaalisuuteni takaisin siis tavalla jolloin oikeasti TUNSIN ja kunnolla tunsiinkin. Siis lähtötilanne lääkityksen lopetuksessa oli että sitä ei ollut laisinkaan koska tuntoaistin häiriöt vei kaiken ilon siitä.

Luulin että tämä on kuin joku automaatti että kun lääkkeen lopettaa, tunto palaa. Mutta viimeisellä kertaa ei vuosiin ole tapahtunut mitään paranemista ja minulla on vielä enemmän raajoihinkin liittyviä tuntohäiriöitä.

Harmi kyllä aloitin lääkkeet uudelleen ja jälkikäteen miettien se ahdistus mitä aloin kokea saattoi hyvinkin liittyä hermoston epätasapainotilaan minkä vieroitus oli laukaissut mutta aloitinpa uudelleen. Taas tapahtui sama. Tuntoaisti muuttui heikommaksi.

Se on suoraan verrannollinen, siitä ei ole epäilystäkään. En koe että minulla oli vastaavia häiriöitä edes kun alunperin masennukseen lääkkeen aloitin.

Nykyisellään siis käytännössä se on vetänyt sileäksi minkään seksuaalielämän. Minusta tuntuu että lääkkeet laukaisi jonkunsorttisen neuropatian ja lisäksi minusta tuntuu että PSSD:n lisäksi yleisesti palkinto asioista on kadonnut kuin ne olisi suoraan verrannollisia.
Onhan se selvää että jos joku ihmismieleen tiukasti kiinni oleva asia poistetaan niin seurauksia on. Koska maailma on seksualisoitu pitkälle tätä hierotaan naamaan joka puolella, ihmisten keskusteluissa, tv-ohjelmissa.

Uskoisin että olisin saattanut jopa palautua SSRI-lääkkeistä mikäli minulle ei vieroitusvaiheessa olisi määrätty runsaasti lääkkeitä. Uskon että ne sabotoivat paranemiseni ja kindlasivat hermostoni . Täällä on avattu mitä se tarkoittaa: https://www.madinamerica.com/2024/07/iatrogenic-practices-in-psychiatry-kindling/

Anonyymi kirjoitti:

Siis toki voi psyykkiset ongelmat vaikuttaa seksuaalisuuteen mutta pistäisin pääni pantiksi että minulla ei ollut neuropatian kaltaista oirekuvaa ennen lääkkeitä jossa minulla on tuntoaistissa häiriöitä erityisesti vyötäröstä alaspäin (pistelyä, tunnottomuutta iholla, tunne kuin hermostoni olisi liitetty sähkövirtaan jossa tuntuu semmoinen inhottava kuin sähkövirtamainen väreilyn tunne eli suomeksi, tuntohäiriöitä.) Kun sain huonoja lääkereaktioita tunsin polttavia tuntemuksia ja parestesiaa. Polttelevat tuntemukset rauhoittui kun pääsin niitä provosoivista lääkkeistä irti.

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Itseasiassa minulla seksuaalihäiriöt olivat esim masennuslääkkeissä hyvin suoraviivaisesti yhteydessä lääkitykseen. Kun aloitin, huomasin heti että tuntoaisti oli alentunut ja oli tunne kuin puudutusaineesta. Kun kerran ajoin alas lääkkeet, noin 5 kk kohdalla tapahtui merkittävä käänne ja tuntoaisti alkoi palautua. Koin saaneeni seksuaalisuuteni takaisin siis tavalla jolloin oikeasti TUNSIN ja kunnolla tunsiinkin. Siis lähtötilanne lääkityksen lopetuksessa oli että sitä ei ollut laisinkaan koska tuntoaistin häiriöt vei kaiken ilon siitä.

Luulin että tämä on kuin joku automaatti että kun lääkkeen lopettaa, tunto palaa. Mutta viimeisellä kertaa ei vuosiin ole tapahtunut mitään paranemista ja minulla on vielä enemmän raajoihinkin liittyviä tuntohäiriöitä.

Harmi kyllä aloitin lääkkeet uudelleen ja jälkikäteen miettien se ahdistus mitä aloin kokea saattoi hyvinkin liittyä hermoston epätasapainotilaan minkä vieroitus oli laukaissut mutta aloitinpa uudelleen. Taas tapahtui sama. Tuntoaisti muuttui heikommaksi.

Se on suoraan verrannollinen, siitä ei ole epäilystäkään. En koe että minulla oli vastaavia häiriöitä edes kun alunperin masennukseen lääkkeen aloitin.

Nykyisellään siis käytännössä se on vetänyt sileäksi minkään seksuaalielämän. Minusta tuntuu että lääkkeet laukaisi jonkunsorttisen neuropatian ja lisäksi minusta tuntuu että PSSD:n lisäksi yleisesti palkinto asioista on kadonnut kuin ne olisi suoraan verrannollisia.
Onhan se selvää että jos joku ihmismieleen tiukasti kiinni oleva asia poistetaan niin seurauksia on. Koska maailma on seksualisoitu pitkälle tätä hierotaan naamaan joka puolella, ihmisten keskusteluissa, tv-ohjelmissa.

Uskoisin että olisin saattanut jopa palautua SSRI-lääkkeistä mikäli minulle ei vieroitusvaiheessa olisi määrätty runsaasti lääkkeitä. Uskon että ne sabotoivat paranemiseni ja kindlasivat hermostoni . Täällä on avattu mitä se tarkoittaa: https://www.madinamerica.com/2024/07/iatrogenic-practices-in-psychiatry-kindling/

Lue lisää

Ja ei tarvi tehdä kuin empiirinen tutkimus ihmisistä ketä tunnen ketkä ovat koskeneet juuri SSRI-lääkkeisiin. Olen kuullut mm että seksi ei suju, se ei huvita, ja joutuu valitsemaan seksuaalisuuden väliltä ja lääkkeen hyödyn väliltä. Harmi kun ihmiset eivät tajua että aina seksuaalihäiriöt ei parane. Uskoisin että ensimmäistä kertaa vieroittautujilla on huomattavasti parempi mahdollisuus palautua ja yksinkertaisen lääkehistorian omaavilla kuin niillä joiden välittäjäaineet psykiatria on sotkenut solmuun nakkelemalla soppaan useita ja vieroittanut aloittanut uudelleen vieroittanut aloittanut uudelleen mikä voi johtaa myös kindling-tilaan... Uskon että hermostolla on rajallinen kapasiteetti kääntää tätä kaikkea sotkua ja jossain vaiheessa joku voi alkaa mennä näin vertauskuvallisesti rikki. Minulla rikkimeno tuntuu juuri PSSD:nä ja tuntohäiriöinä ynnä muuna oirekuvana mikä minulle puhkesi SSRI-vieroituksesta ja mikä paheni seuraavilla lääkkeillä.

Uskoisin että paranemisennuste on huomattavasti paljon parempi mikäli ihminen vieroitetaan lääkkeistä turvallisesti, ei tungeta kaikenlaista päällekkäin ja annetaan hermoston ja aivojen palautua (mitä minulle ei todellakaan annettu vaan tungettiin kaikkea moskaa joka sai aikaan juuri omituisia reaktioita hermostossani kuten polttelun tunteet, tuntohäiriöiden lisääntyminen ja ekstrapyramidaalioireet).

Itse en enää kuvaisi pitkittyneitä vieroitusoireita edes vieroitusoireiksi. Ne on harvinaisen typerä ilmaus. Jos kokee pieleen menneen lääkinnän seurauksena jossa purkaa useita lääkkeitä mitä psykiatria on typeränä tunkenut päällekkäin oireita, ja ne ei lähde vuosiin kyse on vauriosta kehon toimintaan. Uskon että oireisto näkyy niin neurologisina oireina, hermostollisina oireina, mahdollisina autonomisen hermoston oireina mutta myös kyse voi olla vasta-ainevälitteisestä autoimmuunisairaudesta jonka lääke puhkaisee (spekuloitu suomenkielisessä artikkelissa minkä linkkasin ). Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi. Koska PSSD:n mekanismi on pimennossa, sillä voi vain spekuloida. Siitä on spekuloitu mm että kyse voisi olla samasta mekanismista kuin serotonergisissa huumeissa jotka myös ullarii voi aiheuttaa pysyvämpiluonteisia seksuaalihäiriöitä, vaikka toki joku tästäkin pahoittaa mielensä että vertaillaan laittomia ja laillisia psykotrooppisia aineita.

Tästä ette kuule lääkäriltänne mutta vaurio se on. V-A-U-R-I-O. Ihmisen neuroplastisuudellakin on rajansa korjata puoskareiden tekemää vahinkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ei tarvi tehdä kuin empiirinen tutkimus ihmisistä ketä tunnen ketkä ovat koskeneet juuri SSRI-lääkkeisiin. Olen kuullut mm että seksi ei suju, se ei huvita, ja joutuu valitsemaan seksuaalisuuden väliltä ja lääkkeen hyödyn väliltä. Harmi kun ihmiset eivät tajua että aina seksuaalihäiriöt ei parane. Uskoisin että ensimmäistä kertaa vieroittautujilla on huomattavasti parempi mahdollisuus palautua ja yksinkertaisen lääkehistorian omaavilla kuin niillä joiden välittäjäaineet psykiatria on sotkenut solmuun nakkelemalla soppaan useita ja vieroittanut aloittanut uudelleen vieroittanut aloittanut uudelleen mikä voi johtaa myös kindling-tilaan... Uskon että hermostolla on rajallinen kapasiteetti kääntää tätä kaikkea sotkua ja jossain vaiheessa joku voi alkaa mennä näin vertauskuvallisesti rikki. Minulla rikkimeno tuntuu juuri PSSD:nä ja tuntohäiriöinä ynnä muuna oirekuvana mikä minulle puhkesi SSRI-vieroituksesta ja mikä paheni seuraavilla lääkkeillä.

Uskoisin että paranemisennuste on huomattavasti paljon parempi mikäli ihminen vieroitetaan lääkkeistä turvallisesti, ei tungeta kaikenlaista päällekkäin ja annetaan hermoston ja aivojen palautua (mitä minulle ei todellakaan annettu vaan tungettiin kaikkea moskaa joka sai aikaan juuri omituisia reaktioita hermostossani kuten polttelun tunteet, tuntohäiriöiden lisääntyminen ja ekstrapyramidaalioireet).

Itse en enää kuvaisi pitkittyneitä vieroitusoireita edes vieroitusoireiksi. Ne on harvinaisen typerä ilmaus. Jos kokee pieleen menneen lääkinnän seurauksena jossa purkaa useita lääkkeitä mitä psykiatria on typeränä tunkenut päällekkäin oireita, ja ne ei lähde vuosiin kyse on vauriosta kehon toimintaan. Uskon että oireisto näkyy niin neurologisina oireina, hermostollisina oireina, mahdollisina autonomisen hermoston oireina mutta myös kyse voi olla vasta-ainevälitteisestä autoimmuunisairaudesta jonka lääke puhkaisee (spekuloitu suomenkielisessä artikkelissa minkä linkkasin ). Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi. Koska PSSD:n mekanismi on pimennossa, sillä voi vain spekuloida. Siitä on spekuloitu mm että kyse voisi olla samasta mekanismista kuin serotonergisissa huumeissa jotka myös ullarii voi aiheuttaa pysyvämpiluonteisia seksuaalihäiriöitä, vaikka toki joku tästäkin pahoittaa mielensä että vertaillaan laittomia ja laillisia psykotrooppisia aineita.

Tästä ette kuule lääkäriltänne mutta vaurio se on. V-A-U-R-I-O. Ihmisen neuroplastisuudellakin on rajansa korjata puoskareiden tekemää vahinkoa.

Lue lisää

Tässä hyvä vertauskuva minkä löysin kerran netistä mitä ihmisen kehossa tapahtuu vieroituksessa koska kyseessä on niin monimutkaiset prosessit:

" I t would be like if the World Trade Center Towers hadn't completely fallen - but had crumbled inside in different places.. Imagine if you were trying to rebuild the tower - WHILE people were coming and going and trying to work in the building! You'd have to set up a temporary elevator - but when you needed to fix part of that area, you'd have to tear down that elevator and set up a temporary elevator somewhere else. And so on. You'd have to build, work around, then tear down, then build again, then work around, then build... ALL while people are coming and going, ALL while the furniture is being replaced, ALL while the walls are getting repainted... ALL while life is going on INSIDE the building. No doubt it would be chaotic. That is EXACTLY what is happening with windows and waves. The windows are where the body has "got it right" for a day or so - but then the building shifts and the brain works on something else - and it's chaos again while another temporary pathway is set up to reroute function until repairs are made.

And just like the Twin Towers- it's possible - but the buiding is a major effort -and it takes a good year or more sometimes. " https://benzobuddies.org/topic/183039-what-is-happening-in-your-brain-by-parker/ Uskon että tämä pätee ihan kaikkiin psyykenlääkkeisiin ja niiden vieroitukseen koska jokaisessa tapahtuu niin että kun lääkkeen aloittaa seurauksena keho alkaa reagoimaan esim vähentämällä reseptoritiheyttä jotta mitään ei olisi liikaa ja lopussa tietysti on epätasapainotila, jonka psykiatria tai ainakin lääkeyhtiöt määritteli olevan syy käyttää lääkettä.

Tämä on hyvä kuvaus. Jotakin on epätasapainossa ihmisen kehossa ja keho yrittää korjata sitä. Mitä opin vieroituspalstoilta oli että paraneminen tapahtuu aaltoillen. Keho yrittää mennä kohti uutta homeostaasia jossa kaikki toimii tasapainossa epätasapainotilasta minkä vieroitus puhkaisee. Prosessit ovat hyvin monimutkaisia koska oikeastihan ei vaikuteta vain yhteen välittäjäaineeseen reseptoreineen vaikka lääke olisi näennäisesti niin tehnytkin.

Kun ymmärtää ihmiskehon herkkyyden, en ikinä enää horjuttaisi homeostaasia noin ja uskon että se pitemmän päälle johtaa ihmiskehon sairastumiseen jollain tavalla, kenties juuri neuropatiaan ynnä muuhun mitä tunnutaan hahmottavan seuraukseksi vain laittomista päihteistä. Sairastuminen voi olla myös lievempää ja uskon että se voidaan sotkea myös mt-ongelmiin.

On hankala kutsua tällaisia lääkkeitä "lääkkeiksi" tietäen mitä kävin niiden seurauksena läpi. Ja oliko se tosiaan sen kaiken arvoista? NO EI TODELLAKAAN.

Toki aineita voisi määrätä paremman informaation valossa, turvallisemmalla vieroituksella ja ymmärtäen spesifejä asioita lääkkeistä mistä löisin pääni pantiksi että moni lääkäri ei ymmärrä esim vieroituksesta asioita mitä olisi syytä (esim kindling) . https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33796265/

Ehkä ongelma aina ei ole edes lääkkeet vaan niiden ongelmia vähättelevät lääkärit jotka trivialisoivat lääkkeet syyttäsuotta ongelmiltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ei tarvi tehdä kuin empiirinen tutkimus ihmisistä ketä tunnen ketkä ovat koskeneet juuri SSRI-lääkkeisiin. Olen kuullut mm että seksi ei suju, se ei huvita, ja joutuu valitsemaan seksuaalisuuden väliltä ja lääkkeen hyödyn väliltä. Harmi kun ihmiset eivät tajua että aina seksuaalihäiriöt ei parane. Uskoisin että ensimmäistä kertaa vieroittautujilla on huomattavasti parempi mahdollisuus palautua ja yksinkertaisen lääkehistorian omaavilla kuin niillä joiden välittäjäaineet psykiatria on sotkenut solmuun nakkelemalla soppaan useita ja vieroittanut aloittanut uudelleen vieroittanut aloittanut uudelleen mikä voi johtaa myös kindling-tilaan... Uskon että hermostolla on rajallinen kapasiteetti kääntää tätä kaikkea sotkua ja jossain vaiheessa joku voi alkaa mennä näin vertauskuvallisesti rikki. Minulla rikkimeno tuntuu juuri PSSD:nä ja tuntohäiriöinä ynnä muuna oirekuvana mikä minulle puhkesi SSRI-vieroituksesta ja mikä paheni seuraavilla lääkkeillä.

Uskoisin että paranemisennuste on huomattavasti paljon parempi mikäli ihminen vieroitetaan lääkkeistä turvallisesti, ei tungeta kaikenlaista päällekkäin ja annetaan hermoston ja aivojen palautua (mitä minulle ei todellakaan annettu vaan tungettiin kaikkea moskaa joka sai aikaan juuri omituisia reaktioita hermostossani kuten polttelun tunteet, tuntohäiriöiden lisääntyminen ja ekstrapyramidaalioireet).

Itse en enää kuvaisi pitkittyneitä vieroitusoireita edes vieroitusoireiksi. Ne on harvinaisen typerä ilmaus. Jos kokee pieleen menneen lääkinnän seurauksena jossa purkaa useita lääkkeitä mitä psykiatria on typeränä tunkenut päällekkäin oireita, ja ne ei lähde vuosiin kyse on vauriosta kehon toimintaan. Uskon että oireisto näkyy niin neurologisina oireina, hermostollisina oireina, mahdollisina autonomisen hermoston oireina mutta myös kyse voi olla vasta-ainevälitteisestä autoimmuunisairaudesta jonka lääke puhkaisee (spekuloitu suomenkielisessä artikkelissa minkä linkkasin ). Ohutsäieneuropatia on yksi hypoteesi. Koska PSSD:n mekanismi on pimennossa, sillä voi vain spekuloida. Siitä on spekuloitu mm että kyse voisi olla samasta mekanismista kuin serotonergisissa huumeissa jotka myös ullarii voi aiheuttaa pysyvämpiluonteisia seksuaalihäiriöitä, vaikka toki joku tästäkin pahoittaa mielensä että vertaillaan laittomia ja laillisia psykotrooppisia aineita.

Tästä ette kuule lääkäriltänne mutta vaurio se on. V-A-U-R-I-O. Ihmisen neuroplastisuudellakin on rajansa korjata puoskareiden tekemää vahinkoa.

Lue lisää

Onhan neuropatia eräänlainen vaurio.
Tiedän sen, koska minulle kehittyi polyneuropatia, ilmeisimmin runsaiden lääkitysten seurauksena. Toki siinä voi olla muitakin tekijöitä mukana, monet asiat ovat yleensä useamman tekijän summa.
Onko vahingosta, vauriosta, mikään pakko tehdä itselleen psyykkistä ongelmaa ? Kun siitä ei eroon pääse ( en ainakaan itse pääse ), on sen kanssa parempi oppia elämään.
Ihmisellä on tapana etsiä ja löytää keinoja, miten elää ja olla, että itsellä olisi mahdollisimman hyvä olla, puutteistaan huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on niin yleistä tietoa että SSRI lääkkeet aiheuttaa usein seksuaalihäiriöitä että en tiedä jaksanko edes asiasta linkata. PSSD:tä pidetään harvinaisena mutta kuten aina psykiatria tuskin on tehnyt tutkimusta siitä mikä ja minkälainen käyttö lisää riskiä sille. Lisäksi kun tietty prosenttiyksikkö kansasta on lääkkeillä kun niitä määrätään niin yleisesti siitä on kuitenkin harvinaisempana tietty prosentti kärsii PSSD:stä. Eräällä suositulla suomalaisella foorumilla oli keskustelua aiheesta ja jos kyse olisi tosi harvinaisesta tilasta en uskoisi että niin paljon kokemuksia löytyisi lääkkeiden jälkeenkin jatkuvista seksuaaliongelmista. Sen esiintymistiheyttä ei tiedetä.

Lue lisää

Eli tekisit mielummin itsarin seksin jälkeen, kun eläisit ilman seksiä??

Elämä on valintoja.

Anonyymi kirjoitti:

Eli tekisit mielummin itsarin seksin jälkeen, kun eläisit ilman seksiä??

Elämä on valintoja.

Mitäh :DD

No mitä olen huomannut lääkkeistä ne ei kyllä pelastaneet miltään synkiltä ajatuksilta eikä voi vetää ainakaan oman elämän kokemuksessa yhtäläisyyttä lääkkeen ja itsemurha-ajatusten puutteen välille. Jossain vaiheesaa kun käytin masennuslääkkeitä ihmettelin että mikä hiivatti minulla on. Sitten se iski, tunne-elämäni on leikkautunut. Mietin että sama kai tuo olisi varmaan olla olematta. Silloin tajusin että lääkkeet ei vie synkkiä ajatuksia pois ja ne osa osa psyykettäni, ja tulee olemaan aina. Ja en haluaisi vetää itseäni zombiksikaan joka ei ole mikään tapa elää.

En silti itseäni ole offannut, nuo on enemmän tungettelevia ajatuksia kuin joku toimeenpanosuunnitelma.

Kun ajoin lääkkeen alas, yllätyin piristymällä ja kokemalla tunteita taas. Kuin aurinko olisi alkanut paistaa pilven välistä. Päädyin jatkamaan lääkettä ahdistuksen vuoksi mikä puhkesi. Pahimmat itsemurha-ajatukseni koskaan olen kokenut vieroitusunettomuuden ja ekstrapyramidaalioireiston aikaan jossa minulla oli taas outo tunne, EN halua kuolla ja tunnen suunnatonta surua siitä mutta minun on pakko koska olo on niin kertakaikkisen sietämätön. Tuollaista jatkuvaa aamusta iltaan jatkuvaa pakko offata itseni tunnetta en lääkealasajon jäljeen ole kokenut. Se oli lääkkeiden puhkaisemaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäh :DD

No mitä olen huomannut lääkkeistä ne ei kyllä pelastaneet miltään synkiltä ajatuksilta eikä voi vetää ainakaan oman elämän kokemuksessa yhtäläisyyttä lääkkeen ja itsemurha-ajatusten puutteen välille. Jossain vaiheesaa kun käytin masennuslääkkeitä ihmettelin että mikä hiivatti minulla on. Sitten se iski, tunne-elämäni on leikkautunut. Mietin että sama kai tuo olisi varmaan olla olematta. Silloin tajusin että lääkkeet ei vie synkkiä ajatuksia pois ja ne osa osa psyykettäni, ja tulee olemaan aina. Ja en haluaisi vetää itseäni zombiksikaan joka ei ole mikään tapa elää.

En silti itseäni ole offannut, nuo on enemmän tungettelevia ajatuksia kuin joku toimeenpanosuunnitelma.

Kun ajoin lääkkeen alas, yllätyin piristymällä ja kokemalla tunteita taas. Kuin aurinko olisi alkanut paistaa pilven välistä. Päädyin jatkamaan lääkettä ahdistuksen vuoksi mikä puhkesi. Pahimmat itsemurha-ajatukseni koskaan olen kokenut vieroitusunettomuuden ja ekstrapyramidaalioireiston aikaan jossa minulla oli taas outo tunne, EN halua kuolla ja tunnen suunnatonta surua siitä mutta minun on pakko koska olo on niin kertakaikkisen sietämätön. Tuollaista jatkuvaa aamusta iltaan jatkuvaa pakko offata itseni tunnetta en lääkealasajon jäljeen ole kokenut. Se oli lääkkeiden puhkaisemaa.

Lue lisää

Kommenteistasi on vaikea päästä mihinkään aatokseen, kun jollain lailla niistä saa vaikutelman, että asiat olisivat nykyään jo vähän paremmin, mutta toisaalta tuntuu, että ei olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenteistasi on vaikea päästä mihinkään aatokseen, kun jollain lailla niistä saa vaikutelman, että asiat olisivat nykyään jo vähän paremmin, mutta toisaalta tuntuu, että ei olisikaan.

Lue lisää

No eihän ne ole paremmin kun on PSSD ja neuropaattisia oireita ja muuta terveyshäikkää. Siinä mielessä toki on paremmin että pystyn ajattelemaan ja tuntemaan paremmin ja kykenen moniin asioihin mihin en ennen. Mutta pieleenmennyt masislääkevieroitus joka johti uusiin lääkkeisiin ja pitkäaikaisiin seurauksiin jätti jäljet

Haluatko aloittaa lääkkeen vai haluatko kokeilla vielä muita keinoja kuten terapiaa?

Anonyymi kirjoitti:

Haluatko aloittaa lääkkeen vai haluatko kokeilla vielä muita keinoja kuten terapiaa?

Kun lääkkeestä kerrotaan riskit, joku voi pidättäytyä sen käytöstä mutta entä sitten? Ei valehtelukaan ole ok.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lääkkeestä kerrotaan riskit, joku voi pidättäytyä sen käytöstä mutta entä sitten? Ei valehtelukaan ole ok.

Monilla lääkkeillä on riskinsä, myös koko elämään liittyvissä erilaisissa asioissa on riskinsä.
Ihmiset ottavat elämänsä varrella monenlaisia riskejä, joitain itse tiedostaen, joitain jopa tiedostamattaan.

Anonyymi kirjoitti:

Monilla lääkkeillä on riskinsä, myös koko elämään liittyvissä erilaisissa asioissa on riskinsä.
Ihmiset ottavat elämänsä varrella monenlaisia riskejä, joitain itse tiedostaen, joitain jopa tiedostamattaan.

Lue lisää

Ja miten ne muut elämään liittyvät riskit liittyy oikeuteen kuulla informaatio jotta voi tarvittaessa tajuta esim
A. Olla käyttämättä lääkettä
B. Suhtautua kriittisemmin lääkkeen pitkäaikaiskäyttöön.
C. Vieroittautua varovasti lääkkeestä kun ymmärtää kuinka tärkeää se on tehdä lääkärin valvonnassa

En enää usko lääkäreihin tämän informaation antajina oman kokemukseni valossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja miten ne muut elämään liittyvät riskit liittyy oikeuteen kuulla informaatio jotta voi tarvittaessa tajuta esim
A. Olla käyttämättä lääkettä
B. Suhtautua kriittisemmin lääkkeen pitkäaikaiskäyttöön.
C. Vieroittautua varovasti lääkkeestä kun ymmärtää kuinka tärkeää se on tehdä lääkärin valvonnassa

En enää usko lääkäreihin tämän informaation antajina oman kokemukseni valossa.

Lue lisää

Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla.

Toki ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat saada lääkkeistä haittaa ja harmia, ja ymmärrän myös sen, ettei se ole lainkaan mukavaa. Ymmärrän sen siksi, koska olen kärsinyt haitoista itsekin ( kärsin edelleen, ja tulen kärsimään loppuelämäni ), en voi vähätellä muiden kokemuksia.
Toisaalta en ymmärrä sitä, jos lääkitykset ovat jo takana päin, haitat ovat edes vähentyneet, jos eivät ole täysin menneet ohi, niin eikö silloin olisi hyvä ajatella, että ehkä se pahin on takana päin.
Oliko parempi olla lääkittynä, vai onko kuitenkin parempi jälkeenpäin, vaikka haittoja olisikin jäänyt.

Itselläni ei ollut yhtään hyvä olotila ollessani jatkuvassa lääketokkurassa, tunteet lamaannuksissa koko ajan, ym. Kun sitä vertaan nykytilanteeseen, että sairastan monihermosairautta, sen kestän, koska en kuitenkaan ole enää tokkurassa ja pääni toimii eri tavalla kuin lääkittynä.
En mieti sairauteni syitä, vaan yritän tulla sen kanssa toimeen, koska pois se ei mene.
Joskus on vertailtava asioita, jos on vastakkain esim. parempi ja huonompi vaihtoehto.
Lääkitystenkin kanssa usein ammattilaiset pohtivat hyödyt vastaan haitat, vaikkakin psykiatriassa ei niistä niin paljon välitetä kuin ehkä muissa sairastamistapauksissa.

Voin omalta kohdaltani kertoa, että minulla meni vuosia, ennen kuin itse pystyin ajattelemaan asioita laajemmin, monet asiat avautuivat vasta jälkeenpäin kaiken kokemani jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla.

Toki ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat saada lääkkeistä haittaa ja harmia, ja ymmärrän myös sen, ettei se ole lainkaan mukavaa. Ymmärrän sen siksi, koska olen kärsinyt haitoista itsekin ( kärsin edelleen, ja tulen kärsimään loppuelämäni ), en voi vähätellä muiden kokemuksia.
Toisaalta en ymmärrä sitä, jos lääkitykset ovat jo takana päin, haitat ovat edes vähentyneet, jos eivät ole täysin menneet ohi, niin eikö silloin olisi hyvä ajatella, että ehkä se pahin on takana päin.
Oliko parempi olla lääkittynä, vai onko kuitenkin parempi jälkeenpäin, vaikka haittoja olisikin jäänyt.

Itselläni ei ollut yhtään hyvä olotila ollessani jatkuvassa lääketokkurassa, tunteet lamaannuksissa koko ajan, ym. Kun sitä vertaan nykytilanteeseen, että sairastan monihermosairautta, sen kestän, koska en kuitenkaan ole enää tokkurassa ja pääni toimii eri tavalla kuin lääkittynä.
En mieti sairauteni syitä, vaan yritän tulla sen kanssa toimeen, koska pois se ei mene.
Joskus on vertailtava asioita, jos on vastakkain esim. parempi ja huonompi vaihtoehto.
Lääkitystenkin kanssa usein ammattilaiset pohtivat hyödyt vastaan haitat, vaikkakin psykiatriassa ei niistä niin paljon välitetä kuin ehkä muissa sairastamistapauksissa.

Voin omalta kohdaltani kertoa, että minulla meni vuosia, ennen kuin itse pystyin ajattelemaan asioita laajemmin, monet asiat avautuivat vasta jälkeenpäin kaiken kokemani jälkeen.

Lue lisää

Mun usko ammattilaisiin on nolla kokemuksieni jälkeen. Heidän kykyynsä arvioida hyötyjä ja haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla.

Toki ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat saada lääkkeistä haittaa ja harmia, ja ymmärrän myös sen, ettei se ole lainkaan mukavaa. Ymmärrän sen siksi, koska olen kärsinyt haitoista itsekin ( kärsin edelleen, ja tulen kärsimään loppuelämäni ), en voi vähätellä muiden kokemuksia.
Toisaalta en ymmärrä sitä, jos lääkitykset ovat jo takana päin, haitat ovat edes vähentyneet, jos eivät ole täysin menneet ohi, niin eikö silloin olisi hyvä ajatella, että ehkä se pahin on takana päin.
Oliko parempi olla lääkittynä, vai onko kuitenkin parempi jälkeenpäin, vaikka haittoja olisikin jäänyt.

Itselläni ei ollut yhtään hyvä olotila ollessani jatkuvassa lääketokkurassa, tunteet lamaannuksissa koko ajan, ym. Kun sitä vertaan nykytilanteeseen, että sairastan monihermosairautta, sen kestän, koska en kuitenkaan ole enää tokkurassa ja pääni toimii eri tavalla kuin lääkittynä.
En mieti sairauteni syitä, vaan yritän tulla sen kanssa toimeen, koska pois se ei mene.
Joskus on vertailtava asioita, jos on vastakkain esim. parempi ja huonompi vaihtoehto.
Lääkitystenkin kanssa usein ammattilaiset pohtivat hyödyt vastaan haitat, vaikkakin psykiatriassa ei niistä niin paljon välitetä kuin ehkä muissa sairastamistapauksissa.

Voin omalta kohdaltani kertoa, että minulla meni vuosia, ennen kuin itse pystyin ajattelemaan asioita laajemmin, monet asiat avautuivat vasta jälkeenpäin kaiken kokemani jälkeen.

Lue lisää

"Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla."

Itse en edes ehtisi moiseen. Toki psykiatriassa tapahtuneilla oli elämässäni niin suuri merkitys että saatan lopun ikääni puhua psykiatriaa vastaan, ja koen että siitä tuli tahtomattani tehtäväni.

Seinä nousee aina vastaan henkisesti jossain vaiheessa kun psykiatria on tuhonnut kehossani asioita mihin kehoni on rakennettu vaistoiltaan tietynlaiseksi ja siitä on joutunut käymään surua läpi toistuvasti. Mieli ei aina muista tätä menetystä eikä elämä oikein tunnu enää yhtä palkitsevalta psykiatrian ryynityksen jälkeen.

Onhan elämä tyhjempää nykyään harmin myötä. Merkittävästi.

Anonyymi kirjoitti:

"Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla."

Itse en edes ehtisi moiseen. Toki psykiatriassa tapahtuneilla oli elämässäni niin suuri merkitys että saatan lopun ikääni puhua psykiatriaa vastaan, ja koen että siitä tuli tahtomattani tehtäväni.

Seinä nousee aina vastaan henkisesti jossain vaiheessa kun psykiatria on tuhonnut kehossani asioita mihin kehoni on rakennettu vaistoiltaan tietynlaiseksi ja siitä on joutunut käymään surua läpi toistuvasti. Mieli ei aina muista tätä menetystä eikä elämä oikein tunnu enää yhtä palkitsevalta psykiatrian ryynityksen jälkeen.

Onhan elämä tyhjempää nykyään harmin myötä. Merkittävästi.

Lue lisää

Psykiatria aiheutti lukuisia seiniä elämässäni:

Kognition haitat lääkkeiden jälkeen - seinä moneen asiaan
Unen ongelmat vieroituksessa - seinä moneen asiaan
Liikunta hankalaa kun tuli autonomisen hermoston oireita ja ekstrapyramidaalioireita - seinä moneen asiaan. Edelleen tuntuu kuin kehoni olisi liitetty sähkövirtaan jossa raajojen sisällä menee jatkuva värisevä pistelevä tunne ja keho tuntuu tunnottomalta osittain mikä on siis todennäköisesti syy PSSD:n takana. Omituiset polttelevat tuntemukset iholla on lähteneet mitä oli pahimmillaan.
Kun ekstrapyramidaalioireet oli pahimmillaan koin että koko elämäni oli varastettu
PSSD- uskon että kyseessä on laajempi ongelma kuin vain seksuaalipuolen ongelma palkitsevuuden kokemuksessä elämässä. PSSD laittaa seinän esim parisuhteisiin. Jos esim mietitään postfinasteridisyndroomaan yhtäläisyyksiä PSSD:hen missä ongelma on laajempi kattaen monia terveyden ja suorituskyvyn osa-alueita.


Mietin että mitä elämälle jää kaiken psykiatrian harmin jälkeen? Nykyään onneksi voi olla hieman aktiivisempi ilman että keho rysäyttää kamalaan oloon ja liikkuakin voi ilman että tuntuu että kroppa alkaa vetää satasen kierroksilla niin että tulee epämiellyttävä olo. Lukeminen ja keskittyminen on edelleen haasteellisempaa,esim en lääkeharmin jälkeen ole lukenut yhtään romaania koska en koe sitä enää samalla tavoin koska en kykene jotenkin visualisoimaan miten ennen. Aivot ei enää samallatavoin väsy pahasti kuin vaurioiden jälkeen vieroituksesta vaikka sumu on edelleen suuri.. Uni korjaantui eli se on mahdollistanut paljon kaikkea. Korvat vinkuu lääkkeiden jälkeen eli mielenrauha on edelleen mitä on mutta no, kaiken sen sumun, vinkumisen, hermistollisten oireiden jälkeen kuitenkin on jotain elämää.

Pitää kai yrittää vielä elintapojen kautta korjata vahinkoa esim ruokavalio matala-asteista tulehdusta vastaan ja aktiivisena pysyminen joka edistää neurogeneesiä. Paastoaminrnkin vissiin korjaa soluja kehossa jotka kaipaa uudistumista. Aattelin ottaa uudenvuoden lupauksen ponnistella vielä aivoterveyteni eteen. On kyllä omituista hommaa tämä hermoston terveyden korjaaminen lääkkeiden jälkeen.

Ei tämä kyllä ihan sataprosenttista elämää ole miettiä mikä meni vituiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mun usko ammattilaisiin on nolla kokemuksieni jälkeen. Heidän kykyynsä arvioida hyötyjä ja haittoja.

Onko sillä sitten enää niin väliä, jos ei jatkossa enää tarvitse niitä ammattilaisia ?
Ei siinä vaikuta enää uskominen, jos pärjää ilman psykiatriaa, hyvä niin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria aiheutti lukuisia seiniä elämässäni:

Kognition haitat lääkkeiden jälkeen - seinä moneen asiaan
Unen ongelmat vieroituksessa - seinä moneen asiaan
Liikunta hankalaa kun tuli autonomisen hermoston oireita ja ekstrapyramidaalioireita - seinä moneen asiaan. Edelleen tuntuu kuin kehoni olisi liitetty sähkövirtaan jossa raajojen sisällä menee jatkuva värisevä pistelevä tunne ja keho tuntuu tunnottomalta osittain mikä on siis todennäköisesti syy PSSD:n takana. Omituiset polttelevat tuntemukset iholla on lähteneet mitä oli pahimmillaan.
Kun ekstrapyramidaalioireet oli pahimmillaan koin että koko elämäni oli varastettu
PSSD- uskon että kyseessä on laajempi ongelma kuin vain seksuaalipuolen ongelma palkitsevuuden kokemuksessä elämässä. PSSD laittaa seinän esim parisuhteisiin. Jos esim mietitään postfinasteridisyndroomaan yhtäläisyyksiä PSSD:hen missä ongelma on laajempi kattaen monia terveyden ja suorituskyvyn osa-alueita.


Mietin että mitä elämälle jää kaiken psykiatrian harmin jälkeen? Nykyään onneksi voi olla hieman aktiivisempi ilman että keho rysäyttää kamalaan oloon ja liikkuakin voi ilman että tuntuu että kroppa alkaa vetää satasen kierroksilla niin että tulee epämiellyttävä olo. Lukeminen ja keskittyminen on edelleen haasteellisempaa,esim en lääkeharmin jälkeen ole lukenut yhtään romaania koska en koe sitä enää samalla tavoin koska en kykene jotenkin visualisoimaan miten ennen. Aivot ei enää samallatavoin väsy pahasti kuin vaurioiden jälkeen vieroituksesta vaikka sumu on edelleen suuri.. Uni korjaantui eli se on mahdollistanut paljon kaikkea. Korvat vinkuu lääkkeiden jälkeen eli mielenrauha on edelleen mitä on mutta no, kaiken sen sumun, vinkumisen, hermistollisten oireiden jälkeen kuitenkin on jotain elämää.

Pitää kai yrittää vielä elintapojen kautta korjata vahinkoa esim ruokavalio matala-asteista tulehdusta vastaan ja aktiivisena pysyminen joka edistää neurogeneesiä. Paastoaminrnkin vissiin korjaa soluja kehossa jotka kaipaa uudistumista. Aattelin ottaa uudenvuoden lupauksen ponnistella vielä aivoterveyteni eteen. On kyllä omituista hommaa tämä hermoston terveyden korjaaminen lääkkeiden jälkeen.

Ei tämä kyllä ihan sataprosenttista elämää ole miettiä mikä meni vituiksi.

Lue lisää

" hermostollisten oireiden jälkeen kuitenkin on jotain elämää "
Ole onnellinen, että voit sanoa oireiden jälkeen. Minulla ne ei jää jälkeen, koska tuli hermostosairaus jäädäkseen.
En anna sen kuitenkaan muodostua seinäksi elämässäni.
Eihän tämä sataprosenttista elämää tosiaankaan ole, mutta en mieti mikä meni vituiksi, vaan keskityn siihen, mitä vielä on jäljellä, mihin vielä pystyn.

Aika paljon pystyy itse valitsemaan, juokseeko päin seinää, vai juokseeko ainoastaan aitajuoksua. Ne on kaksi eri asiaa. Seinään juostessa matka pysähtyy, aitoessa se kuitenkin jatkuu, kun esteiden kohtaamisen jälkeen matka jatkuu. Vähän ontuenkin pystyy jatkamaan, jos haluaa.
Ja jos ei vaadi itseltään ja elämältään liikoja, niin vähemmälläkin pärjää.

Anonyymi kirjoitti:

"Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla."

Itse en edes ehtisi moiseen. Toki psykiatriassa tapahtuneilla oli elämässäni niin suuri merkitys että saatan lopun ikääni puhua psykiatriaa vastaan, ja koen että siitä tuli tahtomattani tehtäväni.

Seinä nousee aina vastaan henkisesti jossain vaiheessa kun psykiatria on tuhonnut kehossani asioita mihin kehoni on rakennettu vaistoiltaan tietynlaiseksi ja siitä on joutunut käymään surua läpi toistuvasti. Mieli ei aina muista tätä menetystä eikä elämä oikein tunnu enää yhtä palkitsevalta psykiatrian ryynityksen jälkeen.

Onhan elämä tyhjempää nykyään harmin myötä. Merkittävästi.

Lue lisää

Et ehdi moiseen, ja silti pidät sitä elämäntehtävänäsi ?
( Vaikkakin sanot, että tahtomattasi. )

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria aiheutti lukuisia seiniä elämässäni:

Kognition haitat lääkkeiden jälkeen - seinä moneen asiaan
Unen ongelmat vieroituksessa - seinä moneen asiaan
Liikunta hankalaa kun tuli autonomisen hermoston oireita ja ekstrapyramidaalioireita - seinä moneen asiaan. Edelleen tuntuu kuin kehoni olisi liitetty sähkövirtaan jossa raajojen sisällä menee jatkuva värisevä pistelevä tunne ja keho tuntuu tunnottomalta osittain mikä on siis todennäköisesti syy PSSD:n takana. Omituiset polttelevat tuntemukset iholla on lähteneet mitä oli pahimmillaan.
Kun ekstrapyramidaalioireet oli pahimmillaan koin että koko elämäni oli varastettu
PSSD- uskon että kyseessä on laajempi ongelma kuin vain seksuaalipuolen ongelma palkitsevuuden kokemuksessä elämässä. PSSD laittaa seinän esim parisuhteisiin. Jos esim mietitään postfinasteridisyndroomaan yhtäläisyyksiä PSSD:hen missä ongelma on laajempi kattaen monia terveyden ja suorituskyvyn osa-alueita.


Mietin että mitä elämälle jää kaiken psykiatrian harmin jälkeen? Nykyään onneksi voi olla hieman aktiivisempi ilman että keho rysäyttää kamalaan oloon ja liikkuakin voi ilman että tuntuu että kroppa alkaa vetää satasen kierroksilla niin että tulee epämiellyttävä olo. Lukeminen ja keskittyminen on edelleen haasteellisempaa,esim en lääkeharmin jälkeen ole lukenut yhtään romaania koska en koe sitä enää samalla tavoin koska en kykene jotenkin visualisoimaan miten ennen. Aivot ei enää samallatavoin väsy pahasti kuin vaurioiden jälkeen vieroituksesta vaikka sumu on edelleen suuri.. Uni korjaantui eli se on mahdollistanut paljon kaikkea. Korvat vinkuu lääkkeiden jälkeen eli mielenrauha on edelleen mitä on mutta no, kaiken sen sumun, vinkumisen, hermistollisten oireiden jälkeen kuitenkin on jotain elämää.

Pitää kai yrittää vielä elintapojen kautta korjata vahinkoa esim ruokavalio matala-asteista tulehdusta vastaan ja aktiivisena pysyminen joka edistää neurogeneesiä. Paastoaminrnkin vissiin korjaa soluja kehossa jotka kaipaa uudistumista. Aattelin ottaa uudenvuoden lupauksen ponnistella vielä aivoterveyteni eteen. On kyllä omituista hommaa tämä hermoston terveyden korjaaminen lääkkeiden jälkeen.

Ei tämä kyllä ihan sataprosenttista elämää ole miettiä mikä meni vituiksi.

Lue lisää

Kuka niitä seiniä aiheutti, asetti ?
Oletko miettinyt todella tarkasti ja harkiten ?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka niitä seiniä aiheutti, asetti ?
Oletko miettinyt todella tarkasti ja harkiten ?

No jos olet vastaavaa kokenut ymmärrät että se krapulankaltainen kauhea olo joka paheni esim liikunnasta aiheuttaa seiniä elämässä. Ne aukesivat vasta kun keho alkoi toipua ja jotain jäi silti. Edelleenkin.

Tottakai minä ehdin edelleen kokea tietynlaisia ongelmia niistä. Joka päivä kai huomaan että minulla on PSSD joka on vaikuttanut siihen mitä elämästä saan irti.

Voisin sanoa että menetin kaiken joksikin aikaa elämässäni näille lääkkeille ja sain toki osan takaisin. En tiedä vaan elämänlaadusta enää.

Nämä asiat on olemassa ja vaikka kuinka välttelisin ja psyykkaisin positiivisesti itseäni niitä ne tulevat eteen erinäisissä hetkissä ja aiheuttavat surua. Niin se vain on.

Tottakai pidän tuota osittain elämäntehtävänäni. En pää elämäntehtävänä mutta sivuelämäntehtävänäni.

Anonyymi kirjoitti:

No jos olet vastaavaa kokenut ymmärrät että se krapulankaltainen kauhea olo joka paheni esim liikunnasta aiheuttaa seiniä elämässä. Ne aukesivat vasta kun keho alkoi toipua ja jotain jäi silti. Edelleenkin.

Tottakai minä ehdin edelleen kokea tietynlaisia ongelmia niistä. Joka päivä kai huomaan että minulla on PSSD joka on vaikuttanut siihen mitä elämästä saan irti.

Voisin sanoa että menetin kaiken joksikin aikaa elämässäni näille lääkkeille ja sain toki osan takaisin. En tiedä vaan elämänlaadusta enää.

Nämä asiat on olemassa ja vaikka kuinka välttelisin ja psyykkaisin positiivisesti itseäni niitä ne tulevat eteen erinäisissä hetkissä ja aiheuttavat surua. Niin se vain on.

Tottakai pidän tuota osittain elämäntehtävänäni. En pää elämäntehtävänä mutta sivuelämäntehtävänäni.

Lue lisää

Kirjaimellisesti koen että minulla ei ollut kykyä niihin laisinkaan osaan jutuista. Ne palasivat vasta kun keho oli saavuttanut tietyn toipumisen asteen. Uskon että kyseessä oli neurologinen ja hermostollinen vauriotila jonka keho korjasi. Sinä aikana minulla ei ollut juuri mitään elämää. Ymmärrän toki että ihmiset ei ymmärrä ketkä ole vastaavaa kokeneet. Tottakai ponnistelin toipumisen eteen pienin askelin mutta kaikki ei ollut omissa käsissä neurologisesta ja hermostollisesta harmista toipumisessa, esim aika mitä se vaati.

Anonyymi kirjoitti:

No jos olet vastaavaa kokenut ymmärrät että se krapulankaltainen kauhea olo joka paheni esim liikunnasta aiheuttaa seiniä elämässä. Ne aukesivat vasta kun keho alkoi toipua ja jotain jäi silti. Edelleenkin.

Tottakai minä ehdin edelleen kokea tietynlaisia ongelmia niistä. Joka päivä kai huomaan että minulla on PSSD joka on vaikuttanut siihen mitä elämästä saan irti.

Voisin sanoa että menetin kaiken joksikin aikaa elämässäni näille lääkkeille ja sain toki osan takaisin. En tiedä vaan elämänlaadusta enää.

Nämä asiat on olemassa ja vaikka kuinka välttelisin ja psyykkaisin positiivisesti itseäni niitä ne tulevat eteen erinäisissä hetkissä ja aiheuttavat surua. Niin se vain on.

Tottakai pidän tuota osittain elämäntehtävänäni. En pää elämäntehtävänä mutta sivuelämäntehtävänäni.

Lue lisää

Jos sanotaan, että menetti elämästään aikaa lääkkeille, ehkä minun pitäisi sanoa, että menetin lähes 20 vuotta lääkkeille.
En toki sano niin, vaan että menetin sairastamiseen lähes 20 vuotta, olin kyllä lääkittynäkin, ja usein aivan tokkurassa.
Painon nousua, hidastuneita liikkeitä ja puhetta, aivosumua, ilmeettömät ja turvonneet kasvot, huono ryhti, lihaskramppeja, väsymys, nuo nyt tuli äkkiseltään mieleen, mitä lääkkeet aiheuttivat.
Kun lääkitykset loppuivat, menivät nuo ohi, paitsi hermostosairaus jäi.
Rajoittaahan se elämää, tekemistä ja menemistä, liikkuminen pahentaa oloa kehossa, lihas- ja nivelkipuja, tunnottomuutta raajoissa, puutumista lihasheikkoutta.
Siltikin kaiken kaikkiaan elämänlaatuni muuttui paremmaksi, etenkin kun ajattelen psyykkistä puolta. Tietenkin fyysinen vajavuus haittaa jonkin verran, mutta ei se sentään estä kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjaimellisesti koen että minulla ei ollut kykyä niihin laisinkaan osaan jutuista. Ne palasivat vasta kun keho oli saavuttanut tietyn toipumisen asteen. Uskon että kyseessä oli neurologinen ja hermostollinen vauriotila jonka keho korjasi. Sinä aikana minulla ei ollut juuri mitään elämää. Ymmärrän toki että ihmiset ei ymmärrä ketkä ole vastaavaa kokeneet. Tottakai ponnistelin toipumisen eteen pienin askelin mutta kaikki ei ollut omissa käsissä neurologisesta ja hermostollisesta harmista toipumisessa, esim aika mitä se vaati.

Lue lisää

Mutta ilmeisesti tilanteesi on kaiken kaikkiaan parempi nykyään ?
Kannattaa olla tyytyväinen edes siihen, vaikkei se paras mahdollinen tilanne olisikaan, parempi kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Sekin on riskinä elämässä, keskittyykö vain ja ainoastaan yhteen asiaan " elämäntehtävänään ", mahdollisesti vaikka lääkehaittojen pohtimiseen ja pyörittelemällä ongelmia mielessään, vai haluaako voida edes vähän paremmin, ja katsella itseään ja maailmaa laajemmalla mittakaavalla."

Itse en edes ehtisi moiseen. Toki psykiatriassa tapahtuneilla oli elämässäni niin suuri merkitys että saatan lopun ikääni puhua psykiatriaa vastaan, ja koen että siitä tuli tahtomattani tehtäväni.

Seinä nousee aina vastaan henkisesti jossain vaiheessa kun psykiatria on tuhonnut kehossani asioita mihin kehoni on rakennettu vaistoiltaan tietynlaiseksi ja siitä on joutunut käymään surua läpi toistuvasti. Mieli ei aina muista tätä menetystä eikä elämä oikein tunnu enää yhtä palkitsevalta psykiatrian ryynityksen jälkeen.

Onhan elämä tyhjempää nykyään harmin myötä. Merkittävästi.

Lue lisää

Minun elämä muuttui huomattavasti paremmaksi, kun lakkasin uhriutumasta niistä hoitovirheistä joita itse kohtasin.

Anonyymi kirjoitti:

Minun elämä muuttui huomattavasti paremmaksi, kun lakkasin uhriutumasta niistä hoitovirheistä joita itse kohtasin.

Sanotko väkivallankin uhreille että he "uhriutuvat". Sanoisin lääkkeiden määräystä ilman informoitua suostumusta väkivaltaan verrattavaksi teoksi. Toki osasyy saattaa olla lääkäreiden tai lääketieteen tietämättömyys mutta voisin vannoa että lääkeyhtiöt tietää enemmän lääkkeiden harmeista kun ovat halunneet julkisuuteen tuoda esille. On myös aika vastuutonta pitkäaikaistutkimuksen puuttuessa kunnolla määrätä silti lääkkeitä vailla huolta huomisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ilmeisesti tilanteesi on kaiken kaikkiaan parempi nykyään ?
Kannattaa olla tyytyväinen edes siihen, vaikkei se paras mahdollinen tilanne olisikaan, parempi kuitenkin.

Lue lisää

No jos lasketaan se että kidun edelleen joidenkin oireiden vuoksi joka päivä paremminvoimiseksi. Koen saaneeni neurologista ja hermostollista haittaa millä on elämänlaatua alentava vaikutus joka ikinen päivä

Anonyymi kirjoitti:

Minun elämä muuttui huomattavasti paremmaksi, kun lakkasin uhriutumasta niistä hoitovirheistä joita itse kohtasin.

Tämä pitää ihan varmasti paikkansa, että elämäsi on muuttunut paremmaksi.
Itse en uhriutumista edes kunnolla ymmärrä, koska en ole sellaista kokenut/tuntenut.
Jotkut väittävät psykiatriassa kokemaansa väkivallaksi, mitä se ei ole.
Väkivalta on eri juttu, sitä on henkistä ja fyysistä, ja siitä voi joutua tuomiolle, se luetaan herkästi rikokseksi.
Miksi ei kukaan tee rikosilmoitusta väkivallasta psykiatrian takia ? Luultavimmin sen takia, koska tietää, ettei se ole väkivaltaa ja rikosilmoitus olisi turha.

Jos uhriutuukin, niin luulisi, että se menee ohi viimeistään siinä vaiheessa, kun ne ikäväksi kokemansa asiat ovat jääneet taaksepäin.
Elämässä ei pääse eteenpäin, jos jatkuvasti katsoo taakseen.

Anonyymi kirjoitti:

No jos lasketaan se että kidun edelleen joidenkin oireiden vuoksi joka päivä paremminvoimiseksi. Koen saaneeni neurologista ja hermostollista haittaa millä on elämänlaatua alentava vaikutus joka ikinen päivä

Lue lisää

Onko elämää ajateltava kitumisena ?
Neurologista, hermostollista haittaa, ok, hermostosairaus itselleni jäi. Ja kyllä, se heikentää elämänlaatua, joka ikinen päivä.
Pakko kuitenkin sanoa, että pahemminkin olisi voinut käydä, voisi olla, etten olisi edes hengissä enää, ja kuitenkin olen.
Miksi käyttää elämisestään ja olemisestaan termejä kituminen, tai taisteleminen ? Se kuvastaa jokseenkin sitä, ettei oikein tahdo päästä eteenpäin elämässään ilman jatkuvaa hampaiden puremista.

Uskokaa tai älkää, mutta yllättävän paljon oma jaksaminen ja pärjääminen on kiinni siitä, mitä itse ajattelee, miten ajattelee, onko mieli positiivinen vai negatiivinen, millainen on oma asennoituminen omaan elämään, jne.
Tähän ei kukaan väitä vastaan, jos ymmärtää tämän tarkoituksen.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä pitää ihan varmasti paikkansa, että elämäsi on muuttunut paremmaksi.
Itse en uhriutumista edes kunnolla ymmärrä, koska en ole sellaista kokenut/tuntenut.
Jotkut väittävät psykiatriassa kokemaansa väkivallaksi, mitä se ei ole.
Väkivalta on eri juttu, sitä on henkistä ja fyysistä, ja siitä voi joutua tuomiolle, se luetaan herkästi rikokseksi.
Miksi ei kukaan tee rikosilmoitusta väkivallasta psykiatrian takia ? Luultavimmin sen takia, koska tietää, ettei se ole väkivaltaa ja rikosilmoitus olisi turha.

Jos uhriutuukin, niin luulisi, että se menee ohi viimeistään siinä vaiheessa, kun ne ikäväksi kokemansa asiat ovat jääneet taaksepäin.
Elämässä ei pääse eteenpäin, jos jatkuvasti katsoo taakseen.

Lue lisää

Miksi olet täällä jos et katso taaksepäin? Nyt vain kaikki eteenpäin menemään. Muistelu ja prosessointi kiellettyä! Nyt vain nauttimaan elämästä, ajatelkaa mitä kaikkea voisitte kokea joka päivä jos ette olsii täällä!

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olet täällä jos et katso taaksepäin? Nyt vain kaikki eteenpäin menemään. Muistelu ja prosessointi kiellettyä! Nyt vain nauttimaan elämästä, ajatelkaa mitä kaikkea voisitte kokea joka päivä jos ette olsii täällä!

Lue lisää

No kyllä se väkivallalta tuntui. Jos tekisi samat ihmiset tuntemattomalle kadulla mitä minulle tehtiin suljetulla, todennäköisesti joutuisi linnaan pahoinpitelystä. Voisinko haastaa lääkeyhtiöt linnaan pahoinpitelystä? Ne lääkkeet tuntui pahimman luokan kusetukselta ja kemialliselta pahoinpitelyltä, ilman kunnon informoitua suostumusta esim PSSD:stä. Ei se lämmitä jos joskus jälkijunassa tulee joku merkintä kun vahinko on jo tapahtumut. Ehkä heidän pitäisi enemmän tietää mitä he tekee ihmistem keholle ennenkuin alkavat jakaa lääkkeitään isolle osalle väestöä ja nuoria.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olet täällä jos et katso taaksepäin? Nyt vain kaikki eteenpäin menemään. Muistelu ja prosessointi kiellettyä! Nyt vain nauttimaan elämästä, ajatelkaa mitä kaikkea voisitte kokea joka päivä jos ette olsii täällä!

Lue lisää

Toki taaksepäin tulee muisteltua elämäänsä.
Lähinnä kai tarkoitin sitä tapaa, miten katsoa taaksepäin. Olen joskus huono ilmaisemaan itseäni, voi olla vaikea ymmärtää mitä tarkoitan.
Muistelu ja prosessointi ei todellakaan ole kiellettyä, päinvastoin, sehän on vain hyväksi, jos sitä ei tee itseään vahingoittavalla tavalla.
Silloin se on itseä vahingoittavaa, jos se kovasti ahdistaa, tai jopa masentaa.
Se tapa, miten menneisyyttään katselee, vaikuttaa tähän päivään, huomiseen, ylipäätään tulevaisuuteen.
Valitettavaa on, että jotkut jäävät joskus ns, jumiin menneisiin asioihin, ja se juurikin tekee monista asioista vaikeaa vielä myöhemminkin.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä se väkivallalta tuntui. Jos tekisi samat ihmiset tuntemattomalle kadulla mitä minulle tehtiin suljetulla, todennäköisesti joutuisi linnaan pahoinpitelystä. Voisinko haastaa lääkeyhtiöt linnaan pahoinpitelystä? Ne lääkkeet tuntui pahimman luokan kusetukselta ja kemialliselta pahoinpitelyltä, ilman kunnon informoitua suostumusta esim PSSD:stä. Ei se lämmitä jos joskus jälkijunassa tulee joku merkintä kun vahinko on jo tapahtumut. Ehkä heidän pitäisi enemmän tietää mitä he tekee ihmistem keholle ennenkuin alkavat jakaa lääkkeitään isolle osalle väestöä ja nuoria.

Lue lisää

Saitko siis suljetulla ihan kunnolla " turpaan " , tai käytettiinkö siellä ehkä jotain astaloa sinun pahoinpitelyyn ?
Anteeksi tuosta, mutta jokainen ymmärtää pahoinpitelyn vähän eri tavoin.
Osastolla voidaan pakkolääkitä, sitä ei kadulla kukaan tule tekemään.

Anonyymi kirjoitti:

Saitko siis suljetulla ihan kunnolla " turpaan " , tai käytettiinkö siellä ehkä jotain astaloa sinun pahoinpitelyyn ?
Anteeksi tuosta, mutta jokainen ymmärtää pahoinpitelyn vähän eri tavoin.
Osastolla voidaan pakkolääkitä, sitä ei kadulla kukaan tule tekemään.

Lue lisää

On se pahoinpitelyä. Kokeneet ymmärtää. Kyllä se on silloin pahoinpitelyä jos lääkkeistä tulee huono olla. Voisin vannoa että muualla vastaavasta toiminnasta napsahtaisi pahoinpitelysyyte. Kokeile vaikka laittaa pillereitä jonkun ruokaan vasten hänen tahtoaan ja tietoaan asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

On se pahoinpitelyä. Kokeneet ymmärtää. Kyllä se on silloin pahoinpitelyä jos lääkkeistä tulee huono olla. Voisin vannoa että muualla vastaavasta toiminnasta napsahtaisi pahoinpitelysyyte. Kokeile vaikka laittaa pillereitä jonkun ruokaan vasten hänen tahtoaan ja tietoaan asiasta.

Lue lisää

Se että se ei teoriassa ole pahoinpitelyä, ei tarkoita etteikö se käytännössä olisi ja tuntuisi vielä pahemmalta kuin raiskaus tai muunlainen pahoinpitely.

Anonyymi kirjoitti:

Se että se ei teoriassa ole pahoinpitelyä, ei tarkoita etteikö se käytännössä olisi ja tuntuisi vielä pahemmalta kuin raiskaus tai muunlainen pahoinpitely.

Väkivalta: Toisen henkilön kehoon puuttuminen ilman suostumusta voidaan katsoa väkivallaksi.

Kehon itsemääräämisoikeuden rikkominen: Toisen henkilön kehoon puuttuminen ilman suostumusta loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Mutta tätä tehdään silti psykiatrian osastoilla koska joku on muka sairas että häntä on pakko "hoitaa".

Voin sanoa että tuollainen on lähinnä traumatisoivaa monille, ei hoitoa. Käytännössä voi jaaritella että kyse ei ole rikoksesta sairaalaolosihteissa kun sitä tehdään sairaille mutta kun asiaa tarkastellaan ihan normaalielämässä niin se täyttäisi rikoksen tunnusmerkit. Mutta tunnetasolla se ei välttämättä lainkaan eroa siitä että tekee rikoksen sinua kohtaan koska kaikkialla muualla tuo olisi täysin väärin.