Meillä on ihana pieni tyttö, joka pienempänä kärsi koliikista. Siinä öitä valvoessa itkun kanssa, mieheni kanssa ajattelimme ettei enää toista lasta...
Nyt kuitenkin koliikkiajan ollessa jo takana päin, on minusta alkanut tuntumaan, että jos kuitenkin vielä tyttöselle sisko tai veli saataisiin. Isukkia koliikki vain pelästytti sen verran, että on vakaasti sitä mieltä ettei enää toista.
Hoppuahan tässä ei ole, nyt nautitaan tästä pikkuisesta, mutta ehkä muutaman vuoden sisällä..
Muuttuukohan isukin mieli vielä...?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Nyt kuitenkin koliikkiajan ollessa jo takana päin, on minusta alkanut tuntumaan, että jos kuitenkin vielä tyttöselle sisko tai veli saataisiin. Isukkia koliikki vain pelästytti sen verran, että on vakaasti sitä mieltä ettei enää toista.
Hoppuahan tässä ei ole, nyt nautitaan tästä pikkuisesta, mutta ehkä muutaman vuoden sisällä..
Muuttuukohan isukin mieli vielä...?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin on, että ne vauvojen itkut ym unohtuu pikkuhiljaa. Muutaman vuoden päästä voi olla jo niin, että miehesi kyllä muistaa, että kauheaa se oli, mutta jotenkin se aika vaan kultaa nekin muistot.
Itsellä ei ole samaa tilannetta, mutta minulla on 4,5 kk tyttö ja itse ajattelin, että en enää ikinä tee lapsia. Synnytys oli 100 kertaa kauheampi kuin kuvittelin ja tyttö oli tosi itkuinen ensimmäiset 3,5 kk. Nyt olen vaan ajatellut jälkeenpäin, että toisen kanssa yleensä on (kuulemma) helpompaa, kun ei turhista ota stressiä ja tietää asioista enemmän. Se itkukin toisen lapsen kohdalla voi olla helpompaa, kun tietää, että kyllä tästä selvitään.
Toivotaan, että miehesi mieli joskus vielä muuttuu.
Miehen siskontyttö kärsi vauvaiässä pahasta koliikista. Tästä tuskastuneena vauvan isä päätti ettei enää yhtään lasta. Kun heidän tyttö oli 4v. synty meille vauva, ilman koliikkeja selvittiin. Miehen siskolle tuli sitten tietenkin vauvakuume, kovasti tykkäs miehensäkin meijän pallerosta. Mutta eipä ole mies ainakaan vielä antanut periksi. Meijän tyttö nyt 1v3kk.