Kohtasin ihanimman naisen koskaan, mutta mitä siitä seurasi on herättänyt paljon kysymyksiä. Hän tuntui niin oikealta ja omalta, kaikkien toiveitteni täyttymykseltä. Joskus jopa luulin, että hän arvostaa minua ja niinä hetkinä tuntui uskomattoman hyvältä ja saatoin kokea eläväni. Pieniä hetkiä, pieniä huomionosoituksia, ei sen enempää tarvittu. Uutta tuttavuutta varjosti silti epäselvyys, ja kulku kohti sitä, mitä pelkäsin. Paluuta varjoihin ja pimeään, katsomaan onko arpia vielä jäljellä vai ovatko ne kaikki auki. Kokemus on ollut elämäni tuskallisin.
Olen miettinyt kohtaamista ja sen tarkoitusta
Anonyymi-ap
36862
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Millainen epäselvyys teitä varjosti?
Kyllä se valo voittaa
Onko mahdollista selvittää ne epäselvät?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että mahdollisuudet ovat olemattomat.
Mä niin tiedän mistä sä puhut. Mulle käynyt myös aika lailla samoin yhden miehen kanssa. Hän tuntui niin mulle tarkoitetulta, mun ihmiseltä. On ollut haastava ja raastava matka. Emme päässeet koskaan alkua pidemmälle, koska kohtaaminen sai molemmilta kaikki vanhat haavat auki eikä me pystytty yhdessä käymään asioita lävitse. Surullinen tarina, mutta silti kun sydän jaksaa uskoa vielä siihen, että me taas nähdään ja kaikki ikävä on jäänyt taakse...
🔥🔥
Juu, kaksi liekkiä eli kaksoisliekit. Juuri siitä on kyse ja siksi niin vaikeaa välillä tämä matkanteko. Voi kun, se peilaaminen olisi jo ohitse ja nyt olisi se heräämisen aika. Mä niin toivon et mun liekkipuolisko alkais olla jo hereillä tähän yhteiseen juttuumme. Me ollaan yksi ja sama. Siksi haastavaa 🙄
Miksi kirjoitat imperfektissä? 🤔
Ei tämä ihan äskettäin ole tapahtunut. Ehkä kertoo haikeudesta.
Hieno kirjoitus. Kaikkea hyvää sulle.
Sivusta
Etkö siis enää koe, että hän arvostaisi sinua?
Kyllä minä arvostan sinua
Korvani tarvitsee kuulla tämän. ❤
Kuiskaan sen korvaasi kun nähdään❤️❤️
Itse uskon että tämän kaltaisten kohtaamisten tarkoitus on toimia peilinä itsellemme. Näyttää ne synkimmät varjot, ja aktivoida meidät työstämään ja rakastamaan niitä kohtia itsessämme lujemmin. Kutsu paranemiseen ns.
Kyllä, juuri in minäkin ajattelen 🥰
Tarvit tämän kohtaamisen päästäksesi elämässä eteenpäin.
Näin voisi luulla, mutta siitä alkoi alamäki, tai se jyrkkeni. Jos olisin päässyt eteenpäin, en kyselisi tarkoitusta.
Alamäki seuraa kun haavat aktivoituvat, vanhat traumat ja kivut oireilevat. Mitä kauemmin väistät juurisyitä, sitä pomppuisampaa kyyti on. Niissä ja niiden parantamisessa on tarkoituksesi. Todellisessa eteenpäin menemisessä.
Sivusta
Samoin mies minäkin olen miettinyt kohtaamisemme tarkoitusta. Kohtaamisemme herätti minussakin voimakkaita tunteita ja niissä tilanteissa oli jotain hyvin erityistä, merkityksellistä - vaikkakaan mitään ei edes oikeastaan tapahtunut, mitään emme tehneet. Olen sitä mieltä, että meidän oli tarkoitus tutustua ja kohdata ja sitten erota, kun ei meistä voi kuitenkaan tässä elämässä sen enempää tulla. Kiitos silti että käväisit elämässäni, muistan sinua aina lämmöllä <3 :)
Entä jos kuitenkin on pieni mahdollisuus. Tahdon sitä elätellä, koska se kantaa.
Miksi olet niin ehdoton?
Pakko olla ehdoton, kun minusta ei ole mihinkään kunnon pettämiseen tai salasuhteeseen. Ja kun ei minulla oikeasti edes ole mitään valittamista omassa elämässäni. Tosin, eihän sitä voi koskaan tietää mitä elämässä tulee tapahtumaan. Jos meidän on joskus tarkoitus olla yhdessä niin se joskus tapahtuu... luotan universumiin :) Vaikka tuskin enää edes kunnolla koskaan kohtaammekaan, kun arvelen että tarkoituksella jostain syystä välttelet minua?!
Tää ei ollut multa.
Tuo on sitä vähättelyä. Oletteko koskaan ajatellut et suurin osa ihmisen välisestä yhteydestä on sanatonta ja ei tekemistä. Jos sanot jotain, ei se sanominen tee vaikutusta vaan se kaikki muu taustalla. Jos teet jotain, sekin on vain jokin työkalu tuoda persoonasi hieman paremmin esiin toiselle. No ei tämmöisiä mietitä kun on helppoa sanoa kun hän puhui niin kauniisti.
Kirjoita kaivatullesi, saat keittiöpsykologit niskaasi. Toivot muutaman sanan Häneltä, mutta sivut täyttää neuvoillaan joku muu.
Rakastuneeltakaan et saa tällaista huomiota. 😅
Anteeks että tulin, olin ja tunsin.
Miksi sitä pitäisi pyytää anteeksi? Sinä tulit ja minä tulin sinua vastaan. Minäkin olin ja tunsin. Uskon kyllä että tiedät että minäkin tunsin, vaikka en sitä ole sinulle sanonutkaan tai myöntänyt. Sillä että tulit, olit ja tunsit, oli minulle todella suuri merkitys, vaikka meistä ei sen enempää mitään tullutkaan/tulekaan. Tosi syvältä koskettava ja jotenkin hypnoottinen ja maaginen kohtaaminen silti. Se ei unohdu koskaan.
Kyllä meistä tulee.
-sivusta-
Noin minäkin ajattelen.
Jospa löytyisi jokin tie, jokin mahdollisuus. Se on mieletöntä, mitä sinuun tunnen.
Naiselle
Mielestäni mielellään mielellinen. Pölyä kertynyt.
Minkä tien itse haluaisit?
Arvostatko sinä vastavuoroisesti häntä? Itseäni ei ainakaan kiinnosta yksipuoliseen arvostukseen perustuvaan kuvioon ryhtyä.
Kaikella on tarkoitus. Häntä ei ole tarkoitettu pysymään elämässäsi. Toiset ihmiset ovat ohikulkijoita elämässämme, tarkoituksena opettaa asioita. Olet varmasti saanut tapaamisestanne eväitä elämääsi.
Noin se juuri. Emme ole tarkoitetut toisillemme!
Minusta tuollaiset kuullostaa nopeasti keksityiltä selityksiltä kun ehkä eletään niin pinnassa ettei edes haluta ottaa mitään syvällisempää toisesta selville.