Aatonaaton puuhaa.

On sitten päivä mikä tahansa niin elämäntehtäväänsä ei tule laiminlyödä, ajatus täytyy olla, Senssun juttuja pitää osata tulkita.
Ne on vertauskuvallisia.
Käännän tuon senssunkielisen tekstin suomeksi teille kaikille Pattayaan rakastuneille, olette sitten missä tahansa, vaikka Vegasissa.

Pasasen polvet taipuvat reuman vuoksi eteen, taakse ja sivuille. Se tuo vedet silmiin niin että usein on ihan kontallaan siinä Simonkylän raitilla bussipysäkillä ja pyytelee apuva vaikeroiden. Pasanen on lähes lamaantuneena siinä kun ensihoitajat antavat äijään
virtaa defibrillaattorilla. Ensin pienillä volteilla ja sitten oikein kunnon tälli!
Pasanen virkoaa ja hieroo itkuisia silmiä vaikeroiden. Silloin silmiin joutuu makaronilaatikkoon sekoitettua chilitahnaa ja öljyä ja voi sitä tuskan parahdusta ja paskan turahdusta taas kerran!
Ylös kompuroidessa Pasanen kaatuu uudelleen polvilleen hiekoitussepeliin, jolloin polvilumpiot menee murskaksi. Ambulanssissa paareilla makaava Pasanen huikkaa hoitajalle että "Hei yksi juttu..." juuri kun liukuovi menee kiinni ja Pasasen sormet on siellä välissä. Hirveä on taas tuska ja vaikereointi, punaisten chilisilmien pupillit on laajentuneet ja niillä sormilla ei nyt sitten vähään aikaan kirjoitella mitään.
Sairaalassa ystävällinen itämaista kotoisin oleva sairaanhoitaja ruokkii Pasasta syömäpuikoilla, jolloin Pasanen vähän piristyy ja sanoo "Olen olemassa"