en tiiä kuuluuko tää tänne, mutta antaa nyt olla kun laitoin jo tän tänne!
Eli oon n.15 v tyttö suomesta ja mä en luota mun äitiin paskan vertaa. se on Pettäny luottamukseni liian monta kertaa.
Aina vaan puhutaan "nuoriin ei voi luottaa jne".
Mutta voiko enää vanhempiinkaan?!
Miettikää voiko lapsenne luottaa teihin!!!
Eli oon n.15 v tyttö suomesta ja mä en luota mun äitiin paskan vertaa. se on Pettäny luottamukseni liian monta kertaa.
Aina vaan puhutaan "nuoriin ei voi luottaa jne".
Mutta voiko enää vanhempiinkaan?!
Miettikää voiko lapsenne luottaa teihin!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koska en voi tietää sinun tilannetta paremmin, miten olet pettynyt äitiisi ja miksi äitisi ei ole sinun luottamuksesi arvoinen.
Minulla vanhin lapsi on 17v. ja olen huomannut vuosien varrella, että keskustelemalla on kaikki asiat parhaiten kuitenkin saatu läpi käytyä.
Onhan sitä huudettukin,puolin ja toisin, mutta kun asiat on käsitelty heti loppuun asti,ei ole jäänyt mitään hampaankoloon kummallakaan.
Mutta kaikessa on tärkeää, että lapsi pystyy luottamaan äidin,isän tukeen silloin kun lapsi tukea tarvitsee.
Mutta on lapsellakin myös velvollisuus olla vanhempiensa luottamuksen arvoinen,niinkuin vanhemmilla on myös oltava lapsen luottamuksen arvoinen,
Jos aikuiset luottavat lapseensa on lapsen myös tajuttava se ,että heidän pitää pystyä olemaan
luottamuksen arvoisia.
Mutta minun mielestä tämä sama koskee myös vanhempia, lapsen luottamus on myös ansaittava.
Ei aikuisetkaan saa käyttäytyä ja toimia miten haluaa, vaan heidän on myös ajateltava omaa lastaan.
Anteeksi kun kirjoittelen sekavasti, mutta en osannut varmasti sinulle oikein vastata.
kun en tiennyt mistä teillä äidin kanssa oikein kiikastaa.
Mutta puhuminen on yksi asia mikä auttaa, vaikka aihe olisikin vaikea, mutta silloin voi sanoa kuinka pahalta tuntuu.Yritähän kuitenkin saada juttua äitisi kanssa mahdollisimman pian.
Mä oon pian 16v.tyttö. Ja mä ymmärrän sua, pettynyt, tosi hyvin, koska mä oon myös pettynyt ja monta kertaa olenkin, molempiin vanhempiin.
Mä huomasin jo pienenä, kuinka mun vanhemmat valehteli mulle asioita, ihan pieniä juttuja, mutta silti. Ja myöhemmin mun kasvaessa, ne on yrittäny manipuloida mua hirveesti!
Yrittäny saada mut tekemään kaikkea, mitä ne haluaa!
Sitte mun porukat eros melke 2vuotta sitte.
Äidin kans meni välit tosi huonoksi just sen takia, ettei se antanu mun liikkua kavereiden(ihan normaaleita!) kans ollenkaan,koska en ollu muka luotettava!!!
Ja se alko lukea mun päiväkirjoja, kirjeitä ym.että sais tietää kaiken mun asioista ja muuta!
Mun mielestä on tosi törkeetä lukea just lapsensa yksityisasioita! Ei kellään oo siihen oikeutta!
Mutta kuulemma äidillä on,koska oon alaikänen.
No, sillon aloin sit luottamaan isään,koska huomasin,että äidin kaa meni asiat niin päin peetä!
Sitte isän kans meidän välit oli TOSI hyvät sellasen yheksän kuukautta. Isä lupas,että saan muuttaa heti,kun koulu loppuis(viime vuonna) sen kanssa jne. Kaikki oli jo ihan valmiina! Sitte se peru sen! Siitä vaan,koska en kuulemma oo luotettava!!!
(isällä toki on nyt menny huonosti,kun muutama suhde on menny perseelleen jne.ja sillä on vähän skitsofrenian oireita,eli sen kans väleis oleminen on melke mahdotonta!)
Joudun käydä psykiatrilla,koska äiti pakottaa. Mä oon kuulemma ihan outo ja kaikkee...
Ja mikä kamalinta, EPÄLUOTETTAVA!!!
Vaikka en oo TOD.koskaa tehny mitää sellasta,miks muhun ei vois luottaa, paitsi pitäny jotaki omaa yksityisyyttä, mikä on lähes mahdotonta,kun äidin kanssa asuu!
Että tiedät ainakin,että et oo yksin!!!
Meitä on varmaan muitakin...
Ja sulle,"äitix4"...
Aina kaikki asiat ei todellakaan selviä puhumalla. Varsinkaan jos ei voi luottaa äitiin ja sille ei sillon voi puhua mitään!
Sitä se vaan on...
Jokaises perhees on eri lailla.
Että on tutun näköstä tekstiä. Jotku äidit nyt vaan on ihan mahdottomia :( Ei onneksi tartte enää asua saman katon alla, mutta kyllä sitä tupatarkastusta ja yksityiselämän ronkkimista sitten riittää. Pitäs saada lisää kilometrejä väliin, vaan pirullakos lähet... vuokrakämpästä senkun pakkaa rojunsa ja panee oven kii perästään, mutta miten otat maatilan mukaan, kun siinä on kiinni rahat ja työpaikka.
Kova kovaa vastaan vaan! Saa tässä kuulla vähäs päästä, miten huono ja outo on, kun ei teekään niinkuin äiti haluaa. Saamari, että teki mieli printata toi netistä bongattu juttu äitienpäivälahjaksi. Seittemän "oikein" meillä. Kummelit-sketsin sanoin: emmä nyt mitenkään valita, mutta kyllä se joskus vähän kyrsii!
Lapsen kymmenen käskyä vanhemmilleen
1. käsky: minä olen vasta lapsi, sinun kauttasi olen olemassa, älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.
2. käsky: älä turhaan moiti minua, sillä mitä enemmän moitit minua, sitä vähemmän sinun sanasi minulle merkitsevät.
3. käsky: muista pyhittää aikaa myös minulle, sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämmesi ja jollet sinä minua rakasta, ei minusta koskaan tule ihmistä.
4. käsky: kunnioita poikaasi ja tytärtäsi, jotta myös hän oppisi kunnioittamaan elämää sekä itsessään, että muissa olennoissa.
5. käsky: älä tapa tunteitani, ajatuksiani tai yrityksiäni vähättelemällä, välinpitämättömyydellä, uhkailemalla tai pilkkaamalla, sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria, etkä sinäkään osannut pienenä kaikkea.
6. käsky: älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä eniten.
7. käsky: älä varasta elämääni asettamalla kannettavakseni sinun täyttömättömiä toiveitasi tai kaunojasi, sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.
8. käsky: älä anna väärää todistusta tyrkyttämällä omaa katsomustasi, sillä minun tulee saada uskoa, vaikket sinä uskoisi, toivoa vaikket sinä toivoisi, sillä varsin pian minä tulen huomaamaan, ettet sinä ole kaikkitietävä eikä se sinun arvoasi vähennä, jos olet antanut minulle mahdollisuuden.
9. käsky: älä himoitse asioita, jotka eivät ole sen arvoisia ,sillä sinun halusi eivät voi olla vaikuttamatta minun elämääni.
10. käsky: älä anna kaikkea, mitä minä haluan, sillä vapaamielisyytesi on niin usein vain välinpitämättömyyttä, anteliaisuutesi huonoa omatuntoa, suvaitevaisuutesi ihanteitten sortumisesta syntynyttä voimattomuutta, taipuvaisuutesi tyhmää mielipiteettömyyttä ja joustavuutesi periaatteettomuutta ja mukavuudenhalua.
Mulla oli tosi huonot välit äipän kans ku olin teini-iässä. Aina vaan sai kuunnella niitä elämänohjeita ja suuria viisauksia,joista ei kuitenkaa koskaa ollu mihinkää!
Käytin alkoholia tosi paljo siitä 15 vuotiaasta lähtien ihan siihen asti,kunnes huomasin,että elämäs on paljo muutaki,ku se juominen,ja tulin isäksi. (juominen johtu siitä,että oli kai niin paha olla,ku oli kotona vaikiaa!)
ja nyt oon vuoden ikäisen poikani isä ja menossa kihloihin rakastamani naisen kanssa.
Kyllä siitä elämästä selviää, vaikka kuinka olisi mamman kanssa välit huonot!
Mutta eipä ole poikani koskaan mummoaan nähnyt. On välit niin huonona edelleen...