Viisaus alkaa siitä, että ymmärtää, ettei aikaa ole olemassa.

Aika on energian mitta.

Esimerkiksi vuosi on tapahtuma, kun maa kiertää täyden kierroksen auringon ympäri. Tapahtumaan kuluva "aika" on jaettu osiin: 365,2425 päiväksi, päivä 24 tunniksi, tunti 60 minuutiksi, minuutti 60 sekunniksi. Fysiikan kaavoissa sekunti on ajan perusyksikkö. Sen tarkempi määritelmä löytyy netistä.

Ehkä ei tänään. Mutta jos ei aikaa enää ole niin huomistakaan ei tule. Jäämme tähän päivään ikuisesti, ihanaan jouluaattoon.

Tulevaisuus ei käy toteen. Eikä mikään tulevaisuuden ennustus. Koska aikaa ei ole.

Maailmanssa on valtavasti aikaa. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan pöydän tasolla on eri aika kuin lattialla. Ero niiden kesken on hyvin pieni, mutta eri aikaa niissä käydään.

Sama juttu tietysti myös vuoren huipulla ja maan kiertoradalla. GPS-satelliitilla kulkee aika ihan eri tahtiin kuin maan pinnalla.

Eikö olekin kiehtovaa!

ja kun aika kuluu, huomaamme että se oli meidän puolellamme.

Kingston wall

Jos aika on todellisuudessa pelkkä idea pään sisällä tai kokemus niin tukeutumalla mittauksiin ajan kulun ja silti ymmärtämättä ajan olemusta kulkee Filosofia ja tiede kohden harhaa, pseudoa, noituutta ja taikuutta.

Mihin oikea Filosofia tukeutuu ? Aristoteleelle aika oli vaikea käsite. Sen sijaan mitattavissa oleva massa paljon tutumpi. Pitäisikö oikean filosofian perustua massan joka on mitattavissa ymmärtämiseen vai tuleeko antaa periksi ja ajautua noitien saaliiksi? Pohtimalla aikaa?

Vyasadeva 2100 jkr sanotaan ratkaisevan ajan arvoitukset ja tuovan jopa aikamatkailun maailmaan. Jo nyt se on totta, mutta vasta 2100 jkr virallista.

Aloittaja.
"Ei aikaa valitettavasti ole olemassa luonnonilmiönä. Se, että se on olemassa teknisesti kellonaikana,siis ihmiskeksintönä, ei loogisesti implikoi sitä, että olisi tieteenfilosofisesti olemassa."

Varovasti, olet joutumassa loogisiin vaikeuksiin tuollaisen kehitelmän
kanssa. Kelloja on olemassa koska ihmiset ovat tehneet niitä, miksi,
jotta ne mittaisivat jotakin. Määritelmän mukaan kellot mittaavat aikaa
jos aikaa ei olisi olemassa, mitä kellot mittaisivat?

Koska tarkistelemme kellojen käyntiä aikajärjestelmäämme vasten,
kellomme ei mittaa omaa tilaansa, vaan suhdettaan vertailukelloon,
tietenkin ihmisen avulla. Kellomme on tahdistettu vuorokausijaksoon,
ne näyttävät keskiaurinkoajan kulumista. Tietenkin, koska ihmisen
elämän kannalta se on tärkein aikajakso.

Käytät ilmaisua "aika ei ole luonnontieteelinen ilmiö", aika hyvä
valinta, toisaalta voisimme sanoa, että aika on ilmiöissä tapahtumina.
Fysiikka tutkii monenlaisia ilmiöitä, myös aikaan liittyviä. Fysiikassa
aika on perussuure, joten kyllä se esiintyy fysiikassa, katso mitä
Wikipediassa sanotaan ajasta. Siellä on myös ajan määritelmä
fysikkaan liittyen.

Fysiikassa tutkitaan myös aikasymmetrioita, löytyy myös Wikistä,
esim ovatko luonnonlait aikasymmetrisia, jos tämä ei ole fysiikkaa
niin ihme. Kellosi ei sovi vertailukelloksi, koska se ei ole symmetrinen
ajan suhteen, sitä vaivaa symmetriarikko. Sama pätee sinuun itseesi
sinäkään et ole ajan suhteen symmetrinen, symmetriarikko vaikuttaa
sinuun kuten muihinkin ihmisiin ja muuhun mitä on ympärillämme.

On tietysti olemassa luonnonkelloja, esim aurinkokunta, joka on
tähtitieteilijöiden mielestä kellomainen, jossa planeetat ovat viisareita
ja kellokoneistona, sitä voit arvailla. Tämän ultimaattikellon versioita
on netissä useitakin, tosin vaikeasti hahmotettuna, yksi versio
löytyy, se on loistava, epämääräiseen tarkoitukseen tehty, kun sen
jättää pois, jäljelle jää aurinkokuntakellon häkellyttävä tilannekuva.

Sitten tietysti, luonnonkelloista komein ja täysin käyttökelvoton,
itse universumi, jonka ainoa viisari on kosminen taustasäteily,
kolmen kelvinin taustasäteily kertoo universumin iän, joka on
kaikille universumin asukkaille sama.

Lue se Wikipedian aika-artikkeli, huolellisesti, jos pidät sitä vääränä
kirjoita uusi parempi versio.

Ennen ajan keksimistä ihminen koki tapahtumien keston ilman määritelmiä ja käsitteitä, sekä pilkkomista kestoa määrämittaisiin yksiköihin, mutta selvästi epämääräisempänä tai suurpiirteisemmin. Toki silloin käytettiin esim. auringon nousua ja laskua mittakeinona. Silloinkin koettiin kestoissa eroja, esim. että kävelyllä pisteestä A pisteeseen B on lyhyempi kesto kuin pisteestä A pisteeseen C, mutta kokemus oli erilainen, koska ei ollut aikayksiköitä, joihin keston olisi voinut pilkkoa ja ilmaista eri mittaiset kestot.

"Aika" on siis vain verbaalinen tapa ilmista tapahtumien kesto ja tapahtumien kesto on universaali ilmiö. Ajan keksimisellä on myös vaikutuksia ajatteluumme; kun aika keksittiin, sekä siihen liittyvät määrämittaiset yksiköt, joihin keston voi pilkkoa, tämä muokkasi meille tarkemman "ajantajun". Eli nyt kun ajattelemme aikaa, koemme sen aikakäsitteen ja sen yksiköiden kautta ja voimme tarkemmin kokea ja kertoa jonkin tapahtuman keston. Tähän kuuluu myös "ajallisten etäisyyksien" kokeminen. Esim. kun ajattelet dinosauruksia ja toista maailmansotaa, tunnet niiden välillä ajalliset etäisyydet sekä tapahtumien välillä että niiden ajoittumisen omaan nykyhetkeesi nähden. Ajan keksimisen jälkeen syntyi myös muitakin verbaalisia määritelmiä, kuten "menneisyys - nykyisyys -tulevaisuus" ja tämäkin muokkasi meidän ajattelutapojamme. Nyt koemme, että ikään kuin kuljemme koko ajan ajassa eteenpäin, vaikka oikeasti emme kulje mihinkään.

Yksi ajan keksimisen tärkeimpiä vaikuttimia on kehittynyt muistimme. Kun muistamme tapahtuman alun, tapahtuman etenemisen, sekä tapahtuman havainnoinin päättymisen/taukoamisen, tästä muodostuu meille looginen jatkumo ja kun ynnämmee tähän aikakäsitteen, syntyy "ajallinen ajattelu/kokemus". Kun asiat joita olemme joskus kokeneet palautuu kestomuistista tietoisuuteen ja ynnäämme tämän aikakäsitteeseen, syntyy "menneisyys". Kun pohdiskelemme vielä tapahtumattomia mahdollisesti tapahtuvia tai suunniteltuja asioita ja ynnäämme tämän aikakäsitteeseen, syntyy "tulevaisuus". Kuitenkaan menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole ole olemassa, eikä edes nykyhetkeä, muuten kuin ajallisen ilmaisun termeinä. Elävässä elämässä asiat vain on ja tapahtumat tapahtuu.

"Aika" on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että se on jallittanut meidät niin totaalisesti, että jopa tiedemiehet on etsineet sitä avaruudesta. Se on kuitenkin mielessä luotu ilmiö ja vain projisoimme sen itsemme ulkopuolelle. Aivan kuten kummitukset, tontut, maahiset, jumalat jne.

Aika on vain tapa kuvata tapahtumista. Esimerkiksi heilurikellon heilateluja laskeva saa eri tuloksen riippuen havainnoitsijan ja kellon liike- ja gravitaatiotilasta.

Olet väärässä. Vaatii älykkyyttä huomata se, että aika on oikeasti olemassa. Aikakone on keksitty tämän väitteen takia, ettei aikaa olisi olemassakaan. Jos ymmärtää, että aika on olemassa, on jopa vaikea ymmärtää sen tasoista vähä-älyisyyttä jonka mukaan aikaa ei olisi olemassakaan. Se on luokiteltu sairaalapotilaan skitsofreniaksi, kun vuoteeseen tuodaan ruuat välipalaa myöden ja sairaanhoitaja hoitaa lääkitykset ja vaipat.

Sairaalapotilaat ovat tällaista heidän omaa skitsofreniaa alkaneet levittämään joskus 1900-luvun puolella. Kun on sairaalassa potilaana ajantaju katoaa ja usein myös tajunta ja muisti ovat heikentyneitä. Ei kaikilta potilailta kuitenkaan. Monet eivät edes muista omista sairaalakokemuksista mitään, koska leikkauksissakin ollaan nukutettuna. Siitä jää alitajuntaan tietoisuus ajan katoamisesta, mutta ei se ole totta. Se on vain tunne, eikä aika katoa muilta. Jotkut sairaalapotilaat voivat olla osastohoidossa puolikin vuotta ja sitten palaavat kotiinsa kysymään, onko mitään tapahtunut (viimeisen puolen vuoden aikana). Toipilaat voivat olla uskomattoman vähä-älyisiä. Puolessa vuodessa ehtii tietenkin tapahtumaan paljonkin.

Aika on ihmisen keksintö. Vähän samaan tapaan kuin lämpötila. Ei lämpötilaakaan ole oikeasti olemassa. Vaikkapa ideaalisen yksiatomisen kasun lämpötila on vain tapa mitata kaasumolekyylien keskimääräistä liike-energiaa.