labbikseni on vanha, ja uskon että nyt on menossa viimeinen yhteinen kesämme... Pelkään kuitenkin tilannetta, jossa joudun viemään koirani lopetettavaksi. Minkälaisia kokemuksia teillä on tilanteesta, onko se koiralle tuskatonta? Onko koira vaistonnut asian, vai oletteko pyrkineet olemaan normaalisti.
Ahdistaa jo etukäteen....
Ahdistaa jo etukäteen....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nauti nyt vain koirastasi, äläkä murehdi sen lopettamista.
Jotkut koirat vaistoaa, vaikka kuinka yrittäisi olla normaalisti.
Älä koskaan puhu asiasta koirasi kuulen!
Lopetuspiikki kirpasee kuten jotkut rokotteetkin, muttei se sen enempää kipua tunne.
Rupeaa vain nukuttamaan ja ehkä hieman heikottaa luulisin näin.
Voihan se olla ettei koiraasi tarvitse viedä lopetettavaksi vaan se nukkuu rauhassa omassa pedissään pois. Joten älä ajattele koko asiaa!
lopetus tapahtuu eläinklinikalla näin: ensin annetaan rauhoittava piikki jolloin koira nukahtaa kuten esim. leikkausta varten. koira on tällöin siis sikeässä unessa, "tajuton" ja myöskin kivuton. tämän jälkeen annetaan viimeinen piikki jota koira ei edes tajua. sydän pysähtyy ja koira on ikiunessa.
omaani en ole ollut laittamassa uneen, mutta ollessani töissä eläinklinikalla oli kyseisiä toimenpiteitä paljon.
jos haluat, voit olla mukana, mutta voit myös jättää koirasi lääkärín hoiviin. kummin vaan itsestäsi on parempi. eläimeltä voi tulla pissat alle jo nukahtaessa, aika useasti viimeistään kun sydän pysähtyy ja kaikki lihakset rentoutuu. tämä ei ehkä ole kovin mukavaa katseltavaa. ja tapahtuma on surullinen, jopa työntekijälle. joskus se vaan on ainoa oikea vaihtoehto=(
tässä siis faktaa.
mutta älä ajattele asiaa, nauti koirasi seurasta viimeiseen asti! näytä sille miten välität! viettäkää ihana kesä! ehkä vielä syksykin=)
Jos haluaa lopetuspiikin jälkeen viedä oman koiran itse tuhkattavaksi niin mistä löytyy pieneläimille tarkoitteuja krematoreja? Sattuisko löytymään vielä www-sivuja kyseisitä paikoista.
Viime vuoden syyskuussa jouduin itse vaikean päätöksen eteen, kun 11 vuotias collietyttöni ei enää jaksanut nousta ylös. Halusin antaa parhaalle ystävälleni rauhallisen kuoleman ja soitin eläinlääkärin kotiin nukuttamaan koiran. Koiran pää oli sylissäni ja lempeästi se katsoi minua suoraan silmiin. Kyyneleet valuivat pitkin naamaani ja hädin tuskin sain sanottua elämäni vaikeimmat sanat eläinlääkärille. En muista mitä ainetta tai minkä verran lääkäri koiraan pisti, sillä keskityin niin viimeisiin hetkiin ystäväni luona. Viimein koiran silmät painuivat kiinni ja hän lensi pois tästä maailmasta. Tapahtuma oli hyvin kaunis ja rauhallinen. Eläinlääkäri lähti kohteliaasti ulkona käymään ja minä sain istua koira sylissäni ja itkeä. Tiedän että tein oikein antaessani koiralleni arvokkaan lopun. Sen ei tarvinut tuntea kuollessaan kipuja tai tuskaa. Kaipaan häntä valtavasti joka päivä. 11 vuotta on pitkä aika, mutta liian lyhyt, kun kyseessä on niin hieno ja viisas olento kuin ystäväni oli.
Mäntsälässä on eläinten hautausmaa, jonka yhteydessä toimii krematorio. En tiedä www-sivuista.
Varmasti löytyy muualtakin, eläinlääkäriltä voi lysyä lähintä paikkaa.
mä vein koirani eilen lopetettavaksi.
Se vaistosi selvästi että nyt lähetään viimisen kerran kotoo.se on aina ollut äksy mutta oli vieraassa paikassa kuin unelma.Nuoli kättäni viimeiseen asti.Ensin laitettiin nukutuspiikki, se nukahti syliini.Sitten annettiin rauhoittavaa niin paljon että se lakkasi hengittämästä.Surun kanssa on opittava elämään.onne asinulle, ottkaa yhteisestä kesästänne kaikki irti!jaksamista sinulle.lopettaminen on kamalaa, mutta se on kestettävä.tiiän, että koirallani on nyt kaikki hyvin, sillä se oli vanha ja sairas.annoin sille parhaan mahollisen elämän, ja niin olet varmasti tehnyt sinäkin.
Mitä koiralle tapahtuu kun se on lopetettu? Omani alkaa olla siinä iässä, kunnossa ja tilanteessa.
Vuosia sitten jouduin viemään koirani lopetettavaksi: silloin se tuotiin kotiin isän autolla ja haudattiin kauniisti omakotitalomme pihaan. Ei sitä eläinlääkärin luo olisi saanut jättääkään.
Vaan entäs nyt? Miten menettelee autoton kerrostaloasukas? Taksi tuskin huolii... saati taloyhtiön kukkapenkki...
Eläinten hautaustoimistoja ruumisautoineen ei taida Suomessa sentään olla, Jenkeissä niitäkin. Eikä sellaiseen olisi köyhällä varaakaan. Kertokaa ihmeessä, en takuulla ole ainoa ihmettelevä!
En kyllä ees voisi viiä omaa koiraani lopetettavaksi! Kuka sen silloin sinne vie ja kuka hautaa jos en minä??
Koirani oli 13 1/2-vuotias, kun hänet jouduttiin lopettamaan. Hänen munuaisensa pettivät lopullisesti (norm. arvot n. 117, koirallani yli tuhat...) Emme halunneet viedä shelttiämme eläinlääkärille lopetettavaksi, koska hän pelkäsi eläinlääkärille menoa, joten lääkäri tuli meille kotiin. Kauniina helatorstain aamuna v. 2002 koiramme lopetettiin kotipihallaan, lempipaikallaan, lempiviltillään. Ensin eläinlääkäri antoi rauhoituspiikin lihakseen, sitten kun koira oli nukahtanut, hän antoi yliannostuksen unilääkettä (barbituraattia) suoneen. Kuolema oli koiralle kivuton, kuin olisi nukahtanut, mutta meillehän se oli hirvittävän vaikeaa, ja suru jatkuu edelleen. Mutta uskon ja toivon sydämeni pohjasta, että koirien taivas on olemassa!! Ja oma rakas karvaturrini siellä laukkaa terveenä ja iloisena, ikuisesti nuorena ja virkeänä, kaikki saamansa ja antamansa rakkaus muistissa sydämessään...