On väsy. Voispa se yks viedä mut kanssaan jonnekin kauas ja jäätäisiin jumiin johonkin vähäksi aikaa.
Mm... se on vain tyhmä unelma/päiväuni/fantasia.
Ei mua tule hakemaan kuin noutaja jonain päivänä. Loput unohtaa, hylkää... ihan sama... en voi mitään keneltäkään odottaa.
Ehkä tolkkua enemmän nukkumisen jälkeen? Toivottavasti nukun, hmm, vaikka 14 tuntia. Tai ainakin niin riittävästi että pääsen yli hänestä.
Mun pitäisi ruveta prinsessa ruususeksi ja nukkua kevyet 100 vuotta, ehkä se riittäisi... hän ei olisi ainakaan elossa enää silloin, ehkä.
Mutta... en mä sellastakaan haluaisi.
Ja se mitä haluaisin, on kai mahdotonta.
Joten voin yrittää haluta vähemmän, paljon vähemmän. Se on mahdollista.
Joo... "haluan vähemmän", kiitos.
Ja sitten...
toivon että...
Mm ei sekään... ei...
Tällasia tyhmiä toiveita mulla.
Vähän parempi fiilis nyt kuin aiemmin. Aiemmin oli vaikeampaa. Ei väliä silläkään.
Jos tää ei korjaannu itsestään pitää miettiä minkä kemiallisen yhdisteen pitäisi ottaa.
Olis yks... olis toinen... mitä se toinen tekikään? Eeh... niin joo. hetkonen.
Oon missannut sen. Otin sitä tyyliin kerran kuussa, kahtena päivänä peräkkäin aiemmin paitsi edellisessä kuussa, tässä kuussa en ottanut.
Sitten oli joulualkot jotka sekoitti aivokemioita niin hävisi hallinta osittain.
En mä sit tiedä kannattaako ottaa yhtään mitään tässä pisteessä. Ei varmaan.
Mua jotenkin itkettää. Enkä tiedä miksi.
Olispa lämmin pörrönen mies lämmittämässä mua.
Ei se ole mahdollista koska miesmakuni on rajautunut nyt tasan kahteen tietämääni joista toinen on mitä on, eikä oikein ole kysyttävissäkään ja toinen tykkää olla yksikseen.
Uppoaako tämä kaikki sitten minun omaan hankaluuteeni?
En oikeastaan haluaisikaan etsiä uutta niin vakavassa mielessä.
Eikä olisi voimia siihen.
On muita asioita joita haluaisin tehdä enemmän.
Mikä tähän auttaa?
Mikä auttaa pääsemään yli? Sitä yhtä yhdistettä en ole maistellut vähään aikaan mutta se voi olla hyvinkin riskikäs, etenkin nyt.
Tämä täytyy saada korjattua jotenkin. Turhauttavaa.
Turhauttaa nyt kyllä.
Tämä on hajalla. Se pitää korjata. Tiedän että tietyllä tavalla toimiminen ja käyttäytyminen muokkaa hiljalleen sitä ydinkoodia oikeaan suuntaan mutta se on tuskallisen hidas prosessi.
Mitä jos vaan valitan siitä tänne.
Se on ollut ihan perseestä.
Mielen johtojen selvittely ja korjaaminen on ihan syvältä.
Voi hitsi kun olen kyllästynyt ajatuksiin hänestä. Siihen miten hänen näkemisensä missään muodossa aiheuttaa minussa väkisin jotain reaktiota. Ja se on minä-ongelma joo tiedetään. On ollut vaikeuksia pitää sitä itsellä, olen epäonnistunut siinä. Ehkä se ei tee minusta huonoa, mutta jotenkin, en voi antaa sitä nyt itselleni mitenkään anteeksi. Voi saatana...
Haluan vaan elää, olla.
Onneksi mua häiritään monesta suunnasta nykyään enemmän niin on vaikeampi keskittyä mihinkään fiksaatioon jonka haluaisin heittää exileen 6 vuotta sitten.
-nukke
Mm... se on vain tyhmä unelma/päiväuni/fantasia.
Ei mua tule hakemaan kuin noutaja jonain päivänä. Loput unohtaa, hylkää... ihan sama... en voi mitään keneltäkään odottaa.
Ehkä tolkkua enemmän nukkumisen jälkeen? Toivottavasti nukun, hmm, vaikka 14 tuntia. Tai ainakin niin riittävästi että pääsen yli hänestä.
Mun pitäisi ruveta prinsessa ruususeksi ja nukkua kevyet 100 vuotta, ehkä se riittäisi... hän ei olisi ainakaan elossa enää silloin, ehkä.
Mutta... en mä sellastakaan haluaisi.
Ja se mitä haluaisin, on kai mahdotonta.
Joten voin yrittää haluta vähemmän, paljon vähemmän. Se on mahdollista.
Joo... "haluan vähemmän", kiitos.
Ja sitten...
toivon että...
Mm ei sekään... ei...
Tällasia tyhmiä toiveita mulla.
Vähän parempi fiilis nyt kuin aiemmin. Aiemmin oli vaikeampaa. Ei väliä silläkään.
Jos tää ei korjaannu itsestään pitää miettiä minkä kemiallisen yhdisteen pitäisi ottaa.
Olis yks... olis toinen... mitä se toinen tekikään? Eeh... niin joo. hetkonen.
Oon missannut sen. Otin sitä tyyliin kerran kuussa, kahtena päivänä peräkkäin aiemmin paitsi edellisessä kuussa, tässä kuussa en ottanut.
Sitten oli joulualkot jotka sekoitti aivokemioita niin hävisi hallinta osittain.
En mä sit tiedä kannattaako ottaa yhtään mitään tässä pisteessä. Ei varmaan.
Mua jotenkin itkettää. Enkä tiedä miksi.
Olispa lämmin pörrönen mies lämmittämässä mua.
Ei se ole mahdollista koska miesmakuni on rajautunut nyt tasan kahteen tietämääni joista toinen on mitä on, eikä oikein ole kysyttävissäkään ja toinen tykkää olla yksikseen.
Uppoaako tämä kaikki sitten minun omaan hankaluuteeni?
En oikeastaan haluaisikaan etsiä uutta niin vakavassa mielessä.
Eikä olisi voimia siihen.
On muita asioita joita haluaisin tehdä enemmän.
Mikä tähän auttaa?
Mikä auttaa pääsemään yli? Sitä yhtä yhdistettä en ole maistellut vähään aikaan mutta se voi olla hyvinkin riskikäs, etenkin nyt.
Tämä täytyy saada korjattua jotenkin. Turhauttavaa.
Turhauttaa nyt kyllä.
Tämä on hajalla. Se pitää korjata. Tiedän että tietyllä tavalla toimiminen ja käyttäytyminen muokkaa hiljalleen sitä ydinkoodia oikeaan suuntaan mutta se on tuskallisen hidas prosessi.
Mitä jos vaan valitan siitä tänne.
Se on ollut ihan perseestä.
Mielen johtojen selvittely ja korjaaminen on ihan syvältä.
Voi hitsi kun olen kyllästynyt ajatuksiin hänestä. Siihen miten hänen näkemisensä missään muodossa aiheuttaa minussa väkisin jotain reaktiota. Ja se on minä-ongelma joo tiedetään. On ollut vaikeuksia pitää sitä itsellä, olen epäonnistunut siinä. Ehkä se ei tee minusta huonoa, mutta jotenkin, en voi antaa sitä nyt itselleni mitenkään anteeksi. Voi saatana...
Haluan vaan elää, olla.
Onneksi mua häiritään monesta suunnasta nykyään enemmän niin on vaikeampi keskittyä mihinkään fiksaatioon jonka haluaisin heittää exileen 6 vuotta sitten.
-nukke
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.