Olen sairastanut masennusta vuosikymmeniä, ihan lapsesta saakka. Ja olen nyt 64v.
Pari vuotta sitten pääsin psyk polin myssyhoitoryhmään. (Googlaa jos et tiedä mitä se on.) Hoito toimi minulla niin hyvin, että hommasin laitteen itselleni ja jatkan hoitoa kotona säännöllisesti kerran tai pari viikossa. Omaa laitetta olen käyttänyt yli vuoden.
Masennuksen väistyessä olo on alkanut olemaan sellainen, että tuntuu kuin lääkettä olisi liikaa. Siksi olen aloittanut lääkkeiden purun. Se tulee olemaan pitkä prosessi koska olen syönyt tätä lääkeyhdistelmää kauan. Jos en ihan väärin arvioi, niin ainakin reilu 15 vuotta. Olin valmistautunut syömään mielialalääkkeitä koko loppu ikäni.
Lääkkeinä on Sertralin 200mg, Lamictal 200mg ja iltaisin 25mg Ketipinor. Ketipinor oli aikaisemmin 50mg ja vielä sitäkin aikaisemmin 100mg. Mutta sen olen voinut pudottaa jo aikaisemmin pienemmäksi.
Kirjoitan purkukokemuksestani, koska etsin itselleni kokemuksia aiheesta ja huomasin, että se on löytämäni kokemukset olivat hyvin erilaisia. Siksi kirjoitan myös omani. Täydennän tätä prosessin edetessä.
Koska minulla on pitkä kokemus sekä sairaudestani, että lääkkeistäni, aloitin purun ilman lääkärin ohjeita. Lääkäri kyllä tietää lääkkeistä, mutta häneltä ei saa vertaistukea. Tarkoitus kuitenkin on varata aika lääkäriin alkuvuodesta. Minulla on olemassa kontakti Miepään ja tapaan hoitajan muutaman viikon välein.
Jos haluat seurata matkaani tai kysyä jotain, vastailen parhaani mukaan.
Hyvää Uutta vuotta 2025 kaikille!
Sertralin ja Lamictal purku
1
335
Vastaukset
Kirjoitin jo aikaisemmin pitkät pätkät, mutta ne katosivat jonnekin.
Ajatuksia tähän mennessä :
Olen pitänyt nyt Sertralinin yhdessä tabletissa /pv. Olen pudottanut vain Lamictalia nyt. Olen siinä vaiheessa, että menee 100 mg /pv. Eli 1 tabletti.
Olen vähentänyt 1/4 tabletin kerrallaan ja reilun kahden viikon välein.
Lääkkeen laskun aluksi vieroitusoireet olivat voimakkaimmillaan. Epämääräiset vaihtelevat olotilat, huonovointisuutta, aivosumua ja lievää mielialojen heittelyä.
Omituisin oire oli hienhajun muuttuminen. Hiki haisi vahvalle stressihielle ja tosi nopeasti jo aamusta. Se loppui n. kolmen viikon kohdalla.
Olotila tasaantui muutenkin tosi paljon. Silloin kun vähennän sen yhden kolmanneksen, joitakin päiviä sen jälkeen olotilat taas vaihtelevat, mutta varsin lievästi. Välillä vähän itkettää, mutta se tuntuu enemmän vai fyysiseltä oireelta kuin tarpeelta itkeä. Mielialaa on helpohkoa hallita.
Selvästi tunnen muuten, että tunteet ovat värikkäämpiä. Eivät välttämättä voimakkaampia, mutta niissä on enemmän sävyjä.
Jatkan edelleen "myssyhoitoa" säännöllisesti kerran viikossa. Jos mieliala alkaa selvästi laskea, yksi tai kaksi hoitokertaa riittää palauttamaan sille tasolle, missä enimmäkseen nykyisin olen.
Muuten on sanottava, että itse toipuminen on rankkaa. Siksi, että elämää on vierinyt ohi helposti 20 vuotta, ja nyt kun on voimia tarttua siihen, en enää oikein tiedä miten. Mutta yritän ottaa senkin kanssa rauhallisesti ja opetella asioita uudelleen.
Tsemppiä meille! ❤️
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774652- 1801947
- 1241630
- 1321186
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161121- 351056
- 78953
- 52916
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78882- 4848