Nyt olisi taas tuhannen taalan paikka päivittää käsityksiä tasavirta stimulaatiosta.

Niin kun se vaatisi myös kehollista puolta kuten autonomisen hermoston tasapainottamista ja kunnon aivoterveellisiä elintapoja. Kun osaa tietyt itsestä huolenpitämisen keinot kuten säännöllisen päivärytmin ja pysyy kurinalaisesti tiettyjen asioiden tekemisessä harvoin menee niin huonoon kuntoon että menettäisi kaikki selviytymiskeinonsa elämässä tai toimintakykynsä täysin. Ellei sitten itsensä anna mennä siihen kuntoon jos tuntuu että millään ei ole mitään väliä. Mutta kyllä siellä kuopassakin maatessa joku päivä tulee jolloin ei jaksa sitäkään enää.

Eksistentiaalista tuskaa ei aina paranneta. Se on joihinkin meihin ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus seurauksena kuolevaisuuden ymmärtämisestä ja kyvystä analyysiin. Jos elämä potkii paljon päähän on ihan luonnollista kärsiä.

Aivojamme ei ole rakennettu mihinkään onnellisuuteen. Joudumme aina taistelemaan sisäisen dialogimme kanssa eikä sitä mikään tasavirtasimulaatio poista. Olemassaoloon liittyvää tuskaa.