TARINA TOSIMIEHEN KATU-USKOTTAVUUDESTA.

Toisen asteen palovamma, paranee parissa viikossa, kuvassa näkyvät valkoiset pilkut on orvaskeden solujen uusiutumista, yleinen korkea energia palovammoissa, itsellä ollut muutama elämän aikana tosin pienempiä, ei kannata leikkiä kuumilla leluilla jos sitä ei osaa.

Pattayan kadulla näkee usein tosimiehiä. Heidät tunnistaa helposti , koska he ovat umpikännissä ja paskat huosuissa.

Ehtikö se meidän googletteleva illuusiomotoristi nukkua laisinkaan, kun on aamu viiteen mietiskellyt kypäröiden visiirejä?

Minulla on isoista moottoripyöristä ajokokemusta noin 200 000kmm oaljonkos sinulla?

Aloitin 13 vuotiaana ja ajoin myös motocrossia paikallisella crossiradalla, sorakuopalla ja poluilla.

Pappatunturi oli ensimmäinen mopo noin 11 vuotiaana, jonka sain velipojalta. Siinä oli käsivaihteet ja broidi otti siitä lokarit pois, etten lähtisi sillä maantielle.

21 vuotiaaseen mennessä olin heittänyt jo (tulevan vaimon kanssa) kaksi pitkää alppireissua, joista toinen ulottui Andorraan saakka.

Suosikkiseuduiksi valikoitui Dolomiitit, St.Moritzin seutu, Gardajärvi ja Chamonix.
Näissä jokaisessa vieraillut noin puoli tusinaa kertaa ja niistä löytyy maailman parhaimmat motoreitit ja maisemat.

Thaimaassa ajellut isoilla prätkillä sellaiset 20 000 km, joista pisin retki oli 5500 km ympäri pohjoisen rajaseutuja pitkin palaten alas Ayutthayaan ja sieltä takaisin Chiang Maihin, josta pyörä oli vuokralla.

Thaimaan vuokrapyörät olivat lähes poikkeuksetta Kawasakeja, 600-1000cc, paitsi tunattu Vulcan oli 1700cc.

Onnettomuuksia 0kpl, kaatumisia 0kpl. Molemmat palovammat tuli samalla pyörällä.

Pohkeeni on hieman kutistunut, tuohon aikaan se oli jotakin 48cm ja jalkakyykyssä meni vielä nelikymppisenä 300kg rikki. Enää ei mene kuin ehkä 220kg, en ole kokeillut kun ei kuulu harrasteisiin.

Minulla ei ole omissa kypärissäni ollut koskaan muuta kuin kirkkaita pleksejä. Päiväsaikaan käytän kypärähuppua, maskia ja optikolta hommattuja aurinkolaseja, niiden +1,0 vahvuuden vuoksi. Pyöräillessä myös.

Minulla on neljä umpikypärää ja yksi avokypärä. Parhaiten päähän istuu vanha Shoei, joka on tullut Suomesta mukana vuosia sitten. https://aijaa.com/Tgjk6Q

Huom! Todistepassi mukana ja auton valokuitti, josta tiedät että sama kaveri kyseessä. Muuten kirjoittaisit: "Vaan eipä ole sinun kypärä" 8)

Tumma plexi ollut joskus vuokrapyöräilyn yhteydessä. Tilanteet voi joskus muuttua ja jos ilta on vierähtänyt pitkäksi vaikka kylässä, en sen tumman pleksin takia ole jättänyt kotimatkaa väliin. Katsos kun kaupat ja vuokraamot eivät ole iltaisin enää auki.

Aurinkolasien lisäksi on pidemmillä prätkäreissuilla Thaimaassa mukana kirkkaat ja keltaiset suojalasit. Tykkään ajaa pleksi auki aina, jos ei sada ja aina jotkut lasit päässä, jotka on varustettu myös plus 1,0 vahvuuksilla.

Ajettiin Saksassa autobahnalla kerran matkavauhtia noin 160kmh ja piti mennä huoltsikalle. Himmasin kaasua ja nostin pleksin ylös. Samalla sekunnilla Ray-Banin linssiin iskeytyi joku hemmetinmoinen torakka tai vastaava ja räjähti keltaiseksi mönjäksi pitkin naamaa.

Lasit on erittäin hyödylliset kypäränkin kanssa. Sateella jos pleksi huurtuu, sitä joutuu tuulettamaan välillä. Silloin lasit ovat hyvä lisäsuoja.

Jään tässä odottelemaan kun laatumotoristikouluttaja Senssu Buddhan armosta nyt esittelee minulle omat kypäränsä, jotta ei jää ihan puheiden tasolle nämä kypärän visiirikeskustelut.

2010

En näe mitään miehekästä moottoripyöräilyssä. Mitä isompi pyörä sitä lapsellisempi kuski. Mopo on väline jolla liikutaan pisteestä a pisteeseen b. Mopo on miehekäs kulkuväline, se on turvallinen ja halpa. Moottoripyörä on isojen miesten tutti.

Jos miestä ei enää kiinnosta pärinävehkeet, niin jotakin on vialla. Taaperoille on tehty testejä kummat he valitsevat lelukseen, leikkiauton ja kaivinkoneen vai nuken ja lastenrattaat.

Heteropojat valitsee 99% varmuudella leikkiauton ja kaivinkoneen.
Varmaan vaikuttaa tuo ympäristö lapsena myös ja paljon.

Meillä ihannoitiin prätkiä ja prätkäjätkiä yli kaiken. Myös nopeita autoja, mutta ne oli varsin kehnoja esityksiä siihen aikaan ja jos hevosia oli yli 100, pääsi jo ihailun kohteeksi.

Seistiin tien varressa pysäkillä odottamassa jos sattuisi tulemaan joku hieno kulkupeli, jolle voitaisiin näyttää peukkua.

Tämä ihailu johti sitten omalla kohdalla niiden mopojen rassaamiseen ja siitä eteenpäin. Köyhiä kun oltiin, niin ei ollut oikeisiin viritysosiin varaa ja hajalla oli mopot suurimman osan ajasta.

Myöhemmin kun oli varaa, ne oli leluja itseä varten. Stressileluja. Raskas työ ja raskaat huvit. Sporttipyörä on alla kuin villivarsa ja sen voiman tuntee mahanpohjaa myöten. Se on kuin olisit Linnanmäen laitteessa koko ajan ja se aktivoidaan kahvaa kääntämällä.

Itsellä sen verran vahva itsesuojeluvaisto että ei olisi tullut kisakuskia ja olin liian isokokoinen sellaiseen muutenkin. Radalla siviilipyörillä ei viitsi ottaa lippoja, kun sitä ei vakuutuskaan korvaa.

Ducatilla neloisvoitto tänä vuonna Moto GP:ssä ja sarjan voittanut Jorge Martin on 168 pitkä ja painaa 63 kiloa. Jopa F1- sarjassa jokainen kilo näkyy kierrosajoissa.

Sen verran superpyörissä on paukkua ja suorituskykyä, että useat kyydissä olleet, sekä miehet että naiset pyyhkivät silmiään mutkateiden jälkeen. Yksi kaveri kertoi laatineensa kuolinilmoitustaan matkan aikana.

Ja naiset kyydin jälkeen... mitäpä sanoisin, ettei kukaan pahoita mieltään...

Autot on olleet tavallisia kansanautoja kahta viimeistä lukuunottamatta. Offarista en ole koskaan ollut kiinnostunut, mutta Raptori toimii siinäkin. Aikoinaan Lada Niva oli suomalaisten offareiden Suosiossa ja oli ilmeisen hyvä offariautona.

Nykyisissä tietokone säätää jokaiselle pyörälle optimaalisen vedon ja pidon erikseen ja ajotaitoja ei niin paljoa tarvita kesyissä mäissä
https://www.youtube.com/shorts/6xxyjUgVg-w

2010