đđŻđšđ„đźđźđđąđšđ„đđ đ©đźđźđđđźđź đŠđđ€đđ§đąđŹđŠđą
Uusdarvinistisen evoluution tarjoama selitys geneettisestÀ muuntelusta eli DNAn sattumamutaatioista ja luonnonvalinnasta elÀmÀn monimuotoisuuden synnyttÀjÀnÀ ei selitÀ eliöiden rakenteiden syntyÀ.
Geneettinen muuntelu ja valinta selittÀvÀt kyllÀ sen, miksi tietyt rakenteet sÀilyvÀt, mutta ei niiden syntyhistoriaa ja nopeaa sopeutumismuuntelua. Valinta valitsee vain jo olemassa olevista rakenteista. KyseessÀ on parhaan rakenteen valitseminen jo olemassa olevista, ei tÀysin uuden, toimivan kokonaisuuden suunnitteleminen ja sommitteleminen.
âItsejĂ€rjestyminenâ kuulostaa tieteelliseltĂ€, mutta uuden rakentaminen edellyttÀÀ aina suunnittelijaa. Luonnon lait eivĂ€t suunnittele. Nekin on itse asiassa suunniteltu, jotta luonnon nanoteknisten koneiden toiminta olisi mahdollista. Ilman hiiliatomia ei olisi nykyisenkaltaista elĂ€mÀÀ. ĂlykĂ€s suunnittelu voidaan havaita kaikilla maailmankaikkeuden tasoilla, mikĂ€li se vain halutaan nĂ€hdĂ€. Darwin toteaa luonnonvalinnan ongelman itsekin kuin ohimennen Lajien synty -teoksensa ensi painoksessa, mutta vĂ€hĂ€ttelee asiaa. Jonkin rakenteen muuntelu on tĂ€ysin eri asia kuin muuntelevan rakenteen alkuperĂ€. Evoluutiotutkimus on paljolti ohittanut jĂ€lkimmĂ€isen kysymyksen.
Voidaanko rakenteen muuntelusta pÀÀtellÀ rakenteen syntyhistoria?
Solujoukot muodostavat erilaisia rakenteita. Rakenteet muodostavat erilaisia kokonaisuuksia muiden rakenteiden kanssa, muodostaen lopulta erilaisia eliöiden pÀÀjaksoja (=rakennetyyppejĂ€). Kaikki elĂ€inkunnan erilaiset rakennetyypit (bauplan) ilmestyvĂ€t kerroskivilajeihin evoluutionĂ€kökulmasta katsoen âsilmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€â niin sanotussa kambrin rĂ€jĂ€hdyksessĂ€ noin â530 miljoonaaâ vuotta sitten. TĂ€mĂ€ âgeologinen silmĂ€nrĂ€pĂ€ysâ olisi ollut noin â10 miljoonanâ vuoden pituinen. Aika on todella silmĂ€nrĂ€pĂ€ys, sillĂ€ geologisesti vĂ€itetÀÀn olevan merkkejĂ€ elĂ€mĂ€stĂ€ yli 3.500 miljoonan vuoden ajalta. TĂ€mĂ€ vĂ€itetÀÀn todetun fossiileita tutkimalla.
LisĂ€ksi samankaltaisesti suunniteltuja rakenteita voidaan havaita toistuvasti eri pÀÀjaksoilla, vaikka niiden molekyylitason mekanismit ja lajinkehityksen oletetut polut ovat tĂ€ysin poikkeavia. TĂ€mĂ€ âselitetÀÀnâ konvergenttisellĂ€ evoluutiolla, mikĂ€ kuulostaa hienolta, mutta sen mekanismi jÀÀ arvaukseksi. Miksi erÀÀt rakenteet jÀÀvĂ€t pysyviksi joihinkin pÀÀjaksoihin? Miksi ja miten uusia rakenteita ilmaantuu joihinkin pÀÀjaksoihin? NĂ€mĂ€ kysymykset koskevat usein myös mikroskooppista ja molekyylitasoa. Niille kaikille on yhteistĂ€ kysymys rakenteissa havaittavan jĂ€rjestyksen alkuperĂ€stĂ€.
Vaikka eliön geenien rakenne ja toiminta tunnetaan, voidaanko tĂ€mĂ€n tiedon perusteella ennustaa sen rakenne? Voidaanko olettaa, ettĂ€ âmolekyylien evoluutioâ riittÀÀ selittĂ€mÀÀn muutokset eliön rakenteessa? TiedetÀÀn, ettĂ€ sama genotyyppi ei aina merkitse samaa fenotyyppiĂ€. Toisaalta tiedetÀÀn myös, ettĂ€ rakenne voi sĂ€ilyĂ€ samana, vaikka geneettinen tai kehityspolku muuttuu ja toisaalta samankaltaiset geenit voivat johtaa erilaisiin rakenteisiin.
Uusdarvinistisen evoluution tarjoama selitys geneettisestÀ muuntelusta eli DNAn sattumamutaatioista ja luonnonvalinnasta elÀmÀn monimuotoisuuden synnyttÀjÀnÀ ei selitÀ eliöiden rakenteiden syntyÀ.
Geneettinen muuntelu ja valinta selittÀvÀt kyllÀ sen, miksi tietyt rakenteet sÀilyvÀt, mutta ei niiden syntyhistoriaa ja nopeaa sopeutumismuuntelua. Valinta valitsee vain jo olemassa olevista rakenteista. KyseessÀ on parhaan rakenteen valitseminen jo olemassa olevista, ei tÀysin uuden, toimivan kokonaisuuden suunnitteleminen ja sommitteleminen.
âItsejĂ€rjestyminenâ kuulostaa tieteelliseltĂ€, mutta uuden rakentaminen edellyttÀÀ aina suunnittelijaa. Luonnon lait eivĂ€t suunnittele. Nekin on itse asiassa suunniteltu, jotta luonnon nanoteknisten koneiden toiminta olisi mahdollista. Ilman hiiliatomia ei olisi nykyisenkaltaista elĂ€mÀÀ. ĂlykĂ€s suunnittelu voidaan havaita kaikilla maailmankaikkeuden tasoilla, mikĂ€li se vain halutaan nĂ€hdĂ€. Darwin toteaa luonnonvalinnan ongelman itsekin kuin ohimennen Lajien synty -teoksensa ensi painoksessa, mutta vĂ€hĂ€ttelee asiaa. Jonkin rakenteen muuntelu on tĂ€ysin eri asia kuin muuntelevan rakenteen alkuperĂ€. Evoluutiotutkimus on paljolti ohittanut jĂ€lkimmĂ€isen kysymyksen.
Voidaanko rakenteen muuntelusta pÀÀtellÀ rakenteen syntyhistoria?
Solujoukot muodostavat erilaisia rakenteita. Rakenteet muodostavat erilaisia kokonaisuuksia muiden rakenteiden kanssa, muodostaen lopulta erilaisia eliöiden pÀÀjaksoja (=rakennetyyppejĂ€). Kaikki elĂ€inkunnan erilaiset rakennetyypit (bauplan) ilmestyvĂ€t kerroskivilajeihin evoluutionĂ€kökulmasta katsoen âsilmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€â niin sanotussa kambrin rĂ€jĂ€hdyksessĂ€ noin â530 miljoonaaâ vuotta sitten. TĂ€mĂ€ âgeologinen silmĂ€nrĂ€pĂ€ysâ olisi ollut noin â10 miljoonanâ vuoden pituinen. Aika on todella silmĂ€nrĂ€pĂ€ys, sillĂ€ geologisesti vĂ€itetÀÀn olevan merkkejĂ€ elĂ€mĂ€stĂ€ yli 3.500 miljoonan vuoden ajalta. TĂ€mĂ€ vĂ€itetÀÀn todetun fossiileita tutkimalla.
LisĂ€ksi samankaltaisesti suunniteltuja rakenteita voidaan havaita toistuvasti eri pÀÀjaksoilla, vaikka niiden molekyylitason mekanismit ja lajinkehityksen oletetut polut ovat tĂ€ysin poikkeavia. TĂ€mĂ€ âselitetÀÀnâ konvergenttisellĂ€ evoluutiolla, mikĂ€ kuulostaa hienolta, mutta sen mekanismi jÀÀ arvaukseksi. Miksi erÀÀt rakenteet jÀÀvĂ€t pysyviksi joihinkin pÀÀjaksoihin? Miksi ja miten uusia rakenteita ilmaantuu joihinkin pÀÀjaksoihin? NĂ€mĂ€ kysymykset koskevat usein myös mikroskooppista ja molekyylitasoa. Niille kaikille on yhteistĂ€ kysymys rakenteissa havaittavan jĂ€rjestyksen alkuperĂ€stĂ€.
Vaikka eliön geenien rakenne ja toiminta tunnetaan, voidaanko tĂ€mĂ€n tiedon perusteella ennustaa sen rakenne? Voidaanko olettaa, ettĂ€ âmolekyylien evoluutioâ riittÀÀ selittĂ€mÀÀn muutokset eliön rakenteessa? TiedetÀÀn, ettĂ€ sama genotyyppi ei aina merkitse samaa fenotyyppiĂ€. Toisaalta tiedetÀÀn myös, ettĂ€ rakenne voi sĂ€ilyĂ€ samana, vaikka geneettinen tai kehityspolku muuttuu ja toisaalta samankaltaiset geenit voivat johtaa erilaisiin rakenteisiin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Genotyyppi-fenotyyppi ongelma on myös ratkaisematta
Nyt kun kokonaisia genomeja on kartoitettu, ei niiden perusteella ole voitu selittÀÀ biologian monimutkaisuutta. Biologisten rakenteiden alkuperÀÀ ei voida tulkita pelkĂ€stÀÀn geeneistĂ€. PelkkiĂ€ geenejĂ€ vertailemalla on saatu ihmisen ja hiiren âeroksiâ vain 2,5 prosenttia. Olisimme ikÀÀn kuin âhiiriĂ€â, jotka ovat kadottaneet âhĂ€ntĂ€nsĂ€â. FenotyypeillĂ€ vaikuttaisi olevan jonkinlainen geeneistĂ€ riippumaton autonomia. Se on nyt löytymĂ€ssĂ€ epigeneettisestĂ€ informaatiosta ja biologiassa on tapahtunut totaalinen vallankumous, kuten selviÀÀ Tomi Aallon uutuuskirjasta. Kaikki, mitĂ€ olet alkuperĂ€kysymyksistĂ€ koulussa oppinut, on museotiedettĂ€!
Myös ne tapahtumasarjat, jotka johtavat aikuisen yksilön rakentumiseen hedelmöityneestÀ munasolusta ovat monilta osiltaan hÀmÀrÀn peitossa, mutta epigenetiikka on tuonut asiaan ymmÀrrystÀ.
Biologisten materiaalien fysikaaliset ominaisuudet ovat tÀrkeitÀ, kun muodostetaan erilaisia rakenteita. Iho on joustavaa, kestÀvÀÀ ja itse itsensÀ korjaavaa. Miten solujoukkojen ja kudosten fyysiset ominaisuudet ohjaavat yksilön elinten rakentumista ja miten ne ovat tÀhÀn vaikuttaneet oletetun evoluution aikana? Onko niiden rooli vaihdellut eri kehitysvaiheiden kuluessa?
Uusdarvinismilla yritetÀÀn edelleen selittÀÀ kaikki avoimet kysymykset
đđąđ§đđđ„đÌ đĄđźđąđ©đ©đźđ§đČđ«đ€đ€đđąđ„đąđŁđÌ
Jos etsit painoluokkaansa nĂ€hden kovimpia nyrkkeilyennĂ€tyksiĂ€, haet turhaan niitĂ€ âSugarâ Ray Robinsonin tai Rocky Marcianon saavutuksista. Nopein isku on 10â30 cm pitkĂ€llĂ€ sirkkaĂ€yriĂ€isellĂ€ eli mantisravulla. Analysoidakseen lyöntiĂ€ Ă€yriĂ€isasiantuntija Shiela Patek ja hĂ€nen johtamansa, BerkeleyssĂ€ sijaitsevan, Kalifornian yliopiston tutkijaryhmĂ€ tarvitsi korkearesoluutioista videota, jonka kuvataajuus oli 5000 kuvaa sekunnissa. He osoittivat, ettĂ€ mantisrapu (Odontodactylus scyllarus) voi iskeĂ€ voimalla, joka on rutkasti yli sata kertaa sen painon suuruinen.
Pamppumaisen raajan huippunopeus on 14â23 m sekunnissa ja huippukiihtyvyys 65â104 km/s2 (6 600â10 600 G, missĂ€ 1 G tarkoittaa painovoiman antamaa kiihtyvyyttĂ€; astronautit ja hĂ€vittĂ€jĂ€lentĂ€jĂ€t pökertyvĂ€t jo 10 G:ssĂ€). Kyseiset mantisravut kĂ€yttĂ€vĂ€t tĂ€tĂ€ raajaa saalistamiensa kotiloiden kuorien murskaamiseen ja ovatpa ne myös sĂ€rkeneet akvaarioidensa lasiseiniĂ€.
Katapultti
TÀllaisen nopeuden saavuttamiseen ei riitÀ normaali lihasvoima. Sensijaan tarvitaan katapulttimekanismia, jotta niin paljon energiaa voidaan varata elastiseen materiaaliin ja sitten nopeasti vapauttaa. Mantisravulla on tÀtÀ varten erityinen satulanmuotoinen jousi lyömÀlisÀkkeensÀ sarananivelessÀ.
Satulajousen muodon tekninen nimi on hyperbolinen paraboloidi, mutta se muistuttaa Pringles-perunalastua. Hyperbolinen paraboloidi on rakenteeltaan hyvin vahva ja tehokas. SitÀ kÀytetÀÀnkin tekniikassa ja arkkitehtuurissa, koska se jakaa rasitusta tasaisesti eikÀ vÀÀnny helposti, helmiveneisiin kuuluvilla nautiluksilla sama muoto vahvistaa kuorta. Kuitenkaan yksikÀÀn toinen elÀin ei kÀytÀ rakennetta jousena.
Katapulttiin tarvitaan kuitenkin muutakin kuin jousi. On oltava lihaksia sen lataamiseksi ja lukko- tai salpamekanismi sen vapauttamiseksi. Jos kaikkia nÀitÀ osia ei olisi, koneisto ei toimisi ollenkaan. TÀllainen mekanismi ei olisi voinut syntyÀ satunnaisten pienten muutosten ja luonnonvalinnan kautta. JÀlkimmÀinen ei nimittÀin toimisi, koska muutoksista ei ole hyötyÀ ennen kuin koko jÀrjestelmÀ on kasassa.
Kuplaisku
Jokainen isku on itse asiassa kahden lyönnin sarja. Dr Patekin johtama tutkijaryhmĂ€ havaitsi, ettĂ€ jokaisessa iskussa oli kaksi voimapiikkiĂ€ alle puolen millisekunnin vĂ€lein toisistaan. Toisen voimapiikin aiheuttaa kavitaatioksi kutsuttu tuhoava prosessi. Veden virratessa epĂ€sÀÀnnöllisesti suurella nopeudella muodostuu pieniĂ€ höyrykuplia. Kun paine tasaantuu, kuplat luhistuvat ÀÀntĂ€ nopeammin, synnyttĂ€en hyvin voimakkaita paineaaltoja, kuten myös ÀÀntĂ€ ja jopa valoa. Kavitaatiovoima voi olla itse asiassa miltei neljĂ€ kertaa itse raajan iskun suuruinen. Kavitaatio voi tuhota terĂ€spintoja ja laivojen potkureita, ja olisi tuhonnut kovaakin kiveĂ€ vedenpaisumuksessa. ĂyriĂ€isen raajakaan ei ole turvassa â vaikka sen kuori sisĂ€ltÀÀ vahvoja mineraaleja, sen kuori uusiutuu usein.
Sattumaa vai suunnittelua?
Mantisrapu ja sen kavitaatiota hyödyntĂ€vĂ€ katapultti-isku uhmaavat evoluutiota. Mutta kuinka kotiloiden murskaaminen sopii Jumalan luomistyöhön, jota kuvataan sanoilla âsangen hyvĂ€â? SelkĂ€rangattomat, kuten esimerkiksi kotilot, eivĂ€t ensinnĂ€kÀÀn ole âelollisiaâ siinĂ€ mielessĂ€, ettĂ€ ne olisivat âsielullisiaâ, kuten selkĂ€rankaiset. NiistĂ€ ei Raamatussa koskaan puhuta sanoilla nephesh chayyah (elĂ€vĂ€ sielu/olento). Tieteelliset todisteet itse asiassa viittaavat siihen, ettĂ€ selkĂ€rangattomat eivĂ€t tunne kipua. Toisekseen Luoja on voinut ohjelmoida piilevĂ€n murskauskyvyn mantisravun geeneihin, koska hĂ€n tiesi lankeemuksesta ennalta.
Tuossa on taas tyypillistÀ perusvirheitÀ fysiikan osalta. Ihan samaa kuin kerrottaessa, ettÀ heinÀsirkan hyppy vastaa sitÀ kuin jos ihminen hyppÀisi sata metriÀ tai ettÀ jos muurahainen raahaa itseÀÀn painavampaa kortta, ihmisen pitÀisi pystyÀ kantamaan monta sataa kiloa painavaa taakkaa.
Todellisuus on se, ettÀ jos muurahainen olisi ihmisen kokoinen mutta muuten sellainen kuin se on, se ei jaksaisi nostaa edes itseÀÀn jalkojensa varaan. Ja jos jaksaisikin, sen jalat eivÀt kestÀisi sen painoa. Tosiasiassa muurahaisen lihakset ovat surkean kokoisen sen ruumiin kokoon nÀhden, jos verrataan ihmiseen. EikÀ se ole sattumaa, ettÀ hÀmÀhÀkillÀ on suhteessa paljon ohuemmat jalat kuin norsulla. Norsu ei pÀrjÀisi mitenkÀÀn suhteessa samanlaisilla jaloilla kuin hÀmÀhÀkki.
Ja jos muurahainen voi pudota vahingoittumatta metrin korkeudelta, se ei tarkoita sitÀ, ettÀ ihmisen pitÀisi selvitÀ vahingoittumatta pudotuksesta korkean kerrostalon katolta.
Monet fysiikan asiat ovat suoraan verrannollisen sijasta kÀÀntÀen verrannollisia.
Astronauttien vertaaminen ÀyriÀisiin on IDIOOTTIMAISTA.
Jos Arto et pysty ajattelemaan edes noin yksinkertaisia fysiikan perusasioita omilla aivoillasi, sinun ei kannata postailla tuollaisia hölmöyksiÀ!
Niin, ja tuossahan verrattiin ÀyriÀisen raajaa astronautin pyörtymiseen. TÀytyykö siis ihmetellÀ, ettÀ miksi se ÀyriÀisen raaja ei pökerry tuossa vauhdissa?
MitÀ sÀ tÀtÀ fundamentalistista kreationismia tÀnne tyrkytÀt? Arvioi meidÀn kirkon kantaa luomiseen ja evoluutioon.
Se on yksinkertainen, molempia on. Evoluutioteoria on tieteellinen teoria ja kehittyy kuten tiede kehittyy. Siihen pitÀÀ tietysti lisÀtÀ luominen, ettÀ se vastaisi todellisuutta.
TÀtÀ tieteen ja luomiskertomuksen yhdistÀmistÀ ei kukaan ole vielÀ osannut tyydyttÀvÀsti suorittaa, mutta moderni ilmoitus antaa siihen muutaman hyvÀn ja uuden avaimen.
SinÀ ainakin sanot uskovasi Jumalaa, mutta et usko luomiseen. MinÀ uskon molempiin ja alustukseni torjuu 100% koko evoluution.
Mutta ei todista yhtÀkÀÀn luomistarinaa todeksi. Ja kai tiedÀt ettÀ evoluutiolla ei ole mitÀÀn tekemistÀ elÀmÀn synnyn kanssa?
Mutta hauska katsoa mitn kaksi "viisasta" uskovasita kinastelee asioista mistÀ heillÀ ei ole hajuakaan. TÀstÀ tulee hauskaa seurattavaa. :D
Tottakai uskon luomiseen. Ja evoluutioteoria on tieteellinen teoria, johon pitÀÀ lisÀtÀ luominen. Se teoria kehittyy, kuten tieteelliset teoriat kehittyvÀt.
Fundamentalistit aiheuttavat suurta vahinkoa kristillisen uskon apologialle.
"...evoluutioteoria on tieteellinen teoria, johon pitÀÀ lisÀtÀ luominen. "
Miksi siihen pitÀsi lisÀtÀ jotain satuja? Ja voistiko sinÀkin edes olla sen verran ahkera ettÀ ottaisit edes selvÀÀ mikÀ tuo evoluutio ja sitÀ kuvaava teoria oikein ovat. Voin antaa vihjeen ettÀ se ei liity mitenkÀÀn elÀmÀn syntymiseen. ;)
Arto luulee evoluution liittyvÀn jopa maapallon syntyhistoriaan.
Siihen liittyy sekÀ elÀmÀn synty, ettÀ tietoisuuden synty. Ei se ole pelkkÀ lajien synty. Se on kehitysoppi, mutta evoluutioteoriassa ja asian filosofiassa on joka tapauksessa tÀmÀkin puoli.
Jumala taas on satua vaan ateistien mielestÀ. Ei tarvi olla ateisti!
On maapallokin syntynyt ja kehittynyt. Maapallolla on maapallon evoluutio, kehitys. Se on geologiaa, biologiaa ja teologiaa. Ym.
Vai ettÀ sinun alustuksesi? Et pysty tuottamaan edes yhtÀ kielioppivirheetöntÀ virkettÀ. Aloituksesi olet taas kopsannut jostain lÀhteistÀsi kertomaatta. Ja kuten tuolla ylempÀnÀ totesin, et huomaa edes alkeellisia fysiikan lakeihin liittyviÀ virheitÀ tuossa "aloituksessasi".
Nykyiset koirarodut erityispiirteineen on jalostettu n. 150 vuoden aikana simuloimalla luonnonvalintaa.
Jos jalostusta jatkettaisiin tÀysin erillÀÀn miljoonia vuosia, niin eri suuntausten vÀlisiÀ yksilöitÀ ei vÀlttÀmÀttÀ saisi enÀÀ lisÀÀntymÀÀn keskenÀÀn.
Lajiutumista...
Miljoona eli 1 000 000
on 10 000 kertaa suurempi luku kuin 100.