Monikaan ei ole oikeasti masentunut vaan se on nykyään muoti-ilmiö. Vertailuna voisi mainita, kun joku kertoo, että on huono palkka, eikä se riitä mihinkään, niin kukaan ei siinä vaiheessa lähde omaa palkkaansa kertomaan vaan jatkaa mieluummin samalla linjalla ja kertoo, että juu, kaikki menee veroihin ja rahaa jää käteen olematon määrä. Näin ei kuitenkaan ole.
Et ole köyhä tai vähävarainen, jos sinulla on varaa pitää autoa, maksaa bensakulut ja hirvittävät vakuutusmaksut, puhumattakaan auton korjauskuluista. Toisilla ”vähävaraisilla” on perheessä kaksikin autoa. Onpa rankkaa. 😱
Masennus ei ole sama kuin että ottaa päähän. Ottaa päähän, kun tarvii lukea kokeisiin. Ottaa päähän, kun ei saa urheiluharrastuksessa riittäviä suorituksia. Ottaa päähän, kun valvoo liian pitkään, eikä jaksaisi nousta aamulla töihin. Ottaa päähän, kun ei saa ostettua - taas - uutta puhelinta, kun edellinen tuli ostettua 5 kuukautta sitten. Ottaa päähän, kun joutuu käyttämään samaa puseroa usemmin kuin kolme kertaa. Ottaa päähän, kun ei saa kaikkea samalla sekunnilla kuin haluaisi.
Pitkäjänteisyys puuttuu joka asiassa. Keskittyminen asioihin on nolla. Valitetaan turhasta.
Tuloksia saadaan aikaan vasta vuosien kuluessa useimmissa asioissa. Jos odotat pystyväsi asioihin samantien ne aloitettuasi, olet joko yksinkertainen tai pitkäjänteisyydessäsi on rutkasti kehittämisen varaa. Olet varmaankin saanut vanhemmiltasi aina kaiken heti, kun olet pyytänyt.
Masennus tulee vasta pitkän ajan kuluttua, kun ihminen ei ole tehnyt tuona aikana korjaavia liikkeitä, ettei ajautuisi masennukseen.
En kaipaa vakuutteluita siitä mitä masennus oikeasti on. Tiedän millainen on masentunuut henkilö. Itsesäälissä rypeminenkään ei ole masennusta. Usein siihen auttaa ryhdistäytyminen ja kun alkaa ottaa vastuun omasta elämästään ja tekemisistään, eikä odota, että vanhemmat tai yhteiskunta järjestää kaiken valmiiksi. Tee asiat itse aikataulun mukaan, ei aina myöhässä.
Jos väsyttää, älä valvo kaikkia öitä puhelintasi räpeltäen tai hillu ulkona yökausia, kun aamulla on aikainen herätys. Väsymys on univelkaa, ei masennusta.
Jos huomaat olevasi allapäin, mieti mistä se johtuu ja korjaa nämä asiat. Jos et pysty siihen yksin, pyydä apua kavereilta tai niiltä, jotka osaavat ohjata oikeille radoille. Avun pyytäminen ei ole väärin, kunhan et odota, että toiset tekevät asiat sinun puolestasi.
Et ole köyhä tai vähävarainen, jos sinulla on varaa pitää autoa, maksaa bensakulut ja hirvittävät vakuutusmaksut, puhumattakaan auton korjauskuluista. Toisilla ”vähävaraisilla” on perheessä kaksikin autoa. Onpa rankkaa. 😱
Masennus ei ole sama kuin että ottaa päähän. Ottaa päähän, kun tarvii lukea kokeisiin. Ottaa päähän, kun ei saa urheiluharrastuksessa riittäviä suorituksia. Ottaa päähän, kun valvoo liian pitkään, eikä jaksaisi nousta aamulla töihin. Ottaa päähän, kun ei saa ostettua - taas - uutta puhelinta, kun edellinen tuli ostettua 5 kuukautta sitten. Ottaa päähän, kun joutuu käyttämään samaa puseroa usemmin kuin kolme kertaa. Ottaa päähän, kun ei saa kaikkea samalla sekunnilla kuin haluaisi.
Pitkäjänteisyys puuttuu joka asiassa. Keskittyminen asioihin on nolla. Valitetaan turhasta.
Tuloksia saadaan aikaan vasta vuosien kuluessa useimmissa asioissa. Jos odotat pystyväsi asioihin samantien ne aloitettuasi, olet joko yksinkertainen tai pitkäjänteisyydessäsi on rutkasti kehittämisen varaa. Olet varmaankin saanut vanhemmiltasi aina kaiken heti, kun olet pyytänyt.
Masennus tulee vasta pitkän ajan kuluttua, kun ihminen ei ole tehnyt tuona aikana korjaavia liikkeitä, ettei ajautuisi masennukseen.
En kaipaa vakuutteluita siitä mitä masennus oikeasti on. Tiedän millainen on masentunuut henkilö. Itsesäälissä rypeminenkään ei ole masennusta. Usein siihen auttaa ryhdistäytyminen ja kun alkaa ottaa vastuun omasta elämästään ja tekemisistään, eikä odota, että vanhemmat tai yhteiskunta järjestää kaiken valmiiksi. Tee asiat itse aikataulun mukaan, ei aina myöhässä.
Jos väsyttää, älä valvo kaikkia öitä puhelintasi räpeltäen tai hillu ulkona yökausia, kun aamulla on aikainen herätys. Väsymys on univelkaa, ei masennusta.
Jos huomaat olevasi allapäin, mieti mistä se johtuu ja korjaa nämä asiat. Jos et pysty siihen yksin, pyydä apua kavereilta tai niiltä, jotka osaavat ohjata oikeille radoille. Avun pyytäminen ei ole väärin, kunhan et odota, että toiset tekevät asiat sinun puolestasi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onneksi Persut eikä tuo Putin tunne empatiaa . Empatia tyhmentää .
Siellä taas yksi uhriutuja.
Miksi sotket asiaan puolueita tai venäläisiä? Ei mitään yhteyttä tähän asiaan.
Empatia-masennuksella tarkoitan sitä, että ihmiset uhriutuvat ja teeskentelevät turhan helposti olevansa masentuneita, vaikka heillä ei ole minkäännäköistä masennusta. Sanoisin, että on jopa loukkaus oikeasti masentuneita kohtaan. Teeskentely ja saamattomuus useimmiten syynä.
Nyky-yhteiskunnassa on oikeanlainen yhteisöllisyys, toisten tukeminen ja toisista välittäminen kadonneet jo useita vuosikymmeniä sitten. Näistä asioista olisi syytä olla huolissaan ja tulla muutosta yhteiskuntaan ja tapaan toimia. Sillä ehkäistään henkistä pahoinvointia ja tuetaan kanssaihmisiä oikealla tavalla.
Mitä on oikeanlainen yhteisöllisyys, ja kuka sen määrittelee?
Empatia on " katoava luonnonvara " nykyään.
Jos ihmisillä olisi enemmän empatiaa, suurin osa ihmisistä voisi paremmin.
Miten sen itse käsittäisit ?
Hyvään yhteisöllisyyteen ei paljon muuta tarvita, kuin toisista välittämistä, yhdessä tekemistä, ei kiusaamista ja haukkumista, ei arvostelua, tms.
Myös muiden hyväksyminen voisi auttaa asiassa, vaikka kaikki eivät olekaan samanlaisia millainen on itse.
Määrittelijä voisi olla itse kukin omalla kohdallaan, millaisessa yhteisössä, yhteiskunnassa olisi itselläkin mukava olla ja elää.
Oikeanlaista empatiaa tarvitaan, mutta myötäily asioissa, joilla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa, sen sijaan ei.
Kypsällä aikuisiällä, minulla ei ole oikeastaan ollut mitään vaikeuksia löytää tai rakentaa sellaisia "yhteisöjä" missä olisi ollut haukkumista tai ei juurikaan olisi hyväksytty muita tai erilaisuutta.
En siis tarkoita, että maailma olisi täydellinen paikka, tai etteikö sillä rintamalla riittäisi tekemistä, mutta harmittelen, etteikö muut ihmiset voisi myös löytää itselleen sopivia yhteisöjä jos minä siinä onnistun.
Muut eivät olekaan sinä.
Jos sinä onnistut jossain, ei se suinkaan tarkoita, että kaikki muutkin onnistuvat.
Oikeastaan aikuisena on vähän vaikeampaa esim. löytää ystäviä, mikä lapselta ja nuorelta onnistuu vielä kenties helpommin.
Ja olisihan se hienoa, jos kaikki löytäisivät sen itselleen sopivan yhteisön. Samanhenkisiä ihmisiä on aina olemassa, heidät pitäisi vain löytää.
Kenenkään ei tarvitse olla minä, vaan enemmänkin sivuaamasi kysymystä.
Onko yhteisöllisyys tai empatia kadonnut, vai onko se vain vaikeampaa löytää?
Vastaus taitaa olla, että vähän noita molempia.
JES! Kerrankin joku puhuu asiaa masennuksesta. Nykypäivän masennus pitäisi itse asiassa karsia pois terveydenhuollon käsistä, koska tämän päivän masennus on oikeasti vain huomiohakuisuutta ja muoti ilmiö. Terveydenhuollolla olisi oikeasti sairaitakin hoidettavaksi ilman että "masentuneet" ravaavat kyselemässä lääkäriltä sopivia pillereitä viihdekäyttöön.
Mitäs jos kehitettäisiin porukalla uusi ilmiö:
Kaikki ei mee putkeen, mut ei se mitn.... kohti uusia pettymyksiä!
Hyvä kirjoitus tämä aloitus! Hyvä kevään odotusta kaikille.
Kiitos samoin sinulle!