Onko yliopisto-opiskelijan helppo saada apua masennukseensa? Tuleeko kalliiksi jos selviää (todennäköisesti selviäisin) pelkillä lääkkeillä? Tietääkseni yliopiston opiskelijakortilla on oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon ja yksityisellä saisi käydä puolella hintaa, mutta en oikein tiedä kuinka iso mylläkkä siitä hoidosta sitten tulisi kokonaisuudessaan. Kalliisiin lääkkeisiinkään ei ole varaa ja toisaalta hävettää käydä apteekissa masennuslääkkeitä hakemassa koska lähden opiskelemaan farmasiaa ja vuoden päästä olisin kysymässä samasta paikasta harjoittelupaikkaa... no se nyt ei ole suurin ongelma vaan taloudellinen tilanteeni ja se, että tahtoisin toimivaa apua. Kokemusta tällaisesta ei ole ja tahtoisin kuulla muiden kokemuksia tai neuvoja asian suhteen.
opiskelijana
masentuneisuutta
7672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no voi helvatti. Ei ole mikään häpeä hakea masennuslääkkeitä, joita monet syövät! Siis ihan työkykyiset ihmiset. Ja luuletko todella ettei heillä ole apteekissa muuta tekemistä kuin tallettaa muistiinsa: "muija haki vuosi sitten meiltä masennuslääkkeitä, ja nyt pyrkii harjoitteluun..." Mitäs sitten jos niin ajattelisivatkin?? Tod.näk. apt. henk.kunta itsekin popsii pilsuja..
... unohdin laittaa. Lääkkeet on aika halpoja, mun lääkitys maksaa noin 5 euroa kuussa, kun ostan sellasen kolmen kuukauden satsin kerrallaan.
Hei!
Mun kokemukset YTHS:n toiminnasta on ollut pelkästään hyviä, sieltä olen kyllä saanut tosi hyvän avun ja reagointikin tapahtui nopeasti. On auttanut paljon mun elämää. Mä sairastuin masennukseen eka kerran noin kaksi vuotta sitten, viime keväänä yritin sit ilman lääkkeitä, mutta nyt kaikki paska taas tuli takas.
En ole nyt opiskelupaikkakunnallani, mutta tarvin apua, joten soitin YTHS:lle ja ne järkkäs reseptin tän paikkakunnan apteekkiin ja muutenkin neuvo, mitä mun pitää tehdä. Myös muiden kokemukset, mitä olen kuullut on aika hyviä. Kuitenkin tärkeään on myös se, että käy puhumassa niistä asioista jossain.
Ajattelin sinnitellä tämän vaivani kanssa ensi syksyyn tai talveen kunhan olen saanut aloitettua opiskeluani ja tutustunut siihen uuteen kaupunkiin. Tuokin saattaa kyllä masentuneelle olla vaikeaa. Samoin tässä mielentilassa tuskin löydän kavereitakaan yliopistolta eli vaikeat ajat tulossa...
Tahtoisin nyt kuitenkin vielä varmistua että olen tosiaan masentunut, mistä sen oikein huomaa? Mulla on ajattelu ollut vähän alakuloista, välillä tekisi mieli lopettaa kaikki tai häipyä jonnekin metsään asumaan ettei tarvitsisi olla muiden kanssa tekemisissä, toisinaan taas tuntuu aika "normaalilta". Iltaisin alan kuitenkin murehtia koko elämää ja kaikki tuntuu lohduttomalta, saatan itkeäkin vaikken tiedä tarkkaa syytä. Olen vain onneton. Minun on usein myös vaikea nukahtaa, hyvällä tuurilla nukahdan tunnin päästä, tavallista on että nukahdan vasta kahden tunnin päästä nukkumaanmenosta. Lomalla tapanani on valvoa niin myöhään että nukahtaa melkein istualtaan kun muuten vaan ahdistuu sängyssä.
Sitten minua vielä kiinnostaisi miten koko hoidon hakeminen oikein hoituu käytännössä? Kuinka kauan ensimmäisestä puhelinsoitosta terveyskeskukseen/sairaalaan menee ennenkuin saa lääkekuurin? Voiko lääkäri kieltäytyä kirjoittamasta reseptiä vaikka minulla ei kaikki olisikaan hyvin? Miten avun hakeminen tuon YTHS:n kautta oikein järjestyy, pitääkö minun soittaa sinne ensin vai? Olisin kiitollinen jos vielä näihin kysymyksiin saisin vastaukset.
HEips.
Avun saamisen nopeus riippuu tilasi vakavuudesta, sekä sitä millä paikkkunnalla. Sinulle varmasti helpointa on soittaa YTHS:lle. Katso paikkakuntasi YTHS:n mielenterveyden puhelin ajat ja soita sinne. Kerro tuo sama kuin mitä kerroit äsken maililla!
Saat ensin ajan neuvontapsykologille. Riippuen jonoista viikossa kahdessa pitäisi kai päästä. riippuu tosin paikkakunnasta. Sitten neuvonta psykologilla katsotaan hoidon tarve. Voi olla että sinulle riittää käynnit pelkällä neuvontapsykologilla jonkun aikaa ja sinut voidaan ohjata psykiatrille, jos tarvitset lääkitystä, tai sitten myös terapiajonoon jos tarvitset pidempää terapiaa. Lääkitystä jos tarvitset sen saat heti kun saat ajan psykiatrille.
Ei kannata sinnitellä! soita vaikka heti huomenna!
Lääkityksestä kokemukseni on että suurin osa psykiatreista määrää lääkkeitä liiankin helposti. Sinulle sanoisin kuitenkin ettei lääkitys ole mikään suora tie onneen. Yleensä parhaat tulokset tulevat lääkityksen ja terapian yhdistelmällä. MIelestäni lääkkeet poistavat vain oireita, eivät itse ongelmia. Ei myöskään ole aina helppoa löytää lääkettä heti mikä auttaa.
Jos haluat tietää lisää masennuksesta, googlaa sanalla masennus ja masennustestit. Beck-testi mm. on yleinen mittari jolla masentuneisuutta voidaan mitata. Antaa tosin vaan osviittaa..
Tsemppiä sinulla hoitoon hakeutumiseen! se kannattaa!!!
Mä kävin pitkään ennen lääkkeitten alottamista psykologilla. Ei sieltä tosiaan mielellään anneta mitään lääkkeitä, jos ei samalla tilaa aikaa psykologille. Sinnittely ei tosiaan kannata, mulla ainakin tila meni aina vaan pahemmaksi. Mulla oli kauhean vaikea alottaa sitä lääkitystä, koska oli parempia ja huonompia jaksoja. Nyt kun masennus uusiutu, niin osasi heti reagoida. Mitä nopeampaa hoitoon hakeutuu sen parempi. Tsemppiä sulle.
Jonot ainakin tampereella kovat!menee kuukausia ennen kun pääsisin psykologille. Marssin pitkän pähkäilyn jälkeen jollekin mielenterveysosaston "terkkarille".Täytin kaavakkeen..Menin nahkatuoliin istuskeleen..se oli turhinta mitä olen ikinä tehnyt!Muija vaan istu tuolissaan ja katteli ikkunasta ulos-kysy välil jotain nin peruskysymyksiä et voi helvetti mäkin voisin olla terkkari..Se oli lempee ja sillee mut mä en pysty noin vain avautumaan tuntemattomalle ihmiselle kun en oikein tarkalleen tiedä mikä mun on..Poruhan siinä tuli,mut se akka lykkäs vaan nenäliinoja..No se kuitenkin pisti mut jonoon...Sanoi soittelevansa..kului pari-kolme kuukautta ja sitten se soitti..Menin kaupas ihan lukkoon-mul oli taas vähän parempi vaihe elämäs menos,olin tavannut mukavan miehen ja elämä kesän myötä tuntui hymyilevän.jätin menemättä-olin poissa paikkakunnalta kesän nin olisi mennyt niin hankalaksikin-tai sitten minua pelotti/kammotti..
Nyt harmittaa taas,sillä on nin pirun ahdistunu olo...mutta enää en sinne halua mennä..Typerää mutta en tiedä mikä mun on..