Pidän lapsista oikein paljon, ainakin kun he ovat muiden lapsia. Tällöin saan hoitaa heitä, leikkiä heidän kanssaan jne. mutta silti minulla on oma vapaus elää omaa elämääni. Ajatus omasta vauvasta on ihana, mutta ajatus siitä, että lapsi sitoisi minut lähes täysin itseensä todella pitkäksi aikaa kuolettaa haavetta omasta lapsesta. Usein olen sitä mieltä, etten halua ikinä omia lapsia, joskus taas sitä mieltä että haluan. Tietääkö sitä ikinä varmaksi, että haluaako lapsia vai ei? Entä jos päädyn haluamaan (ja vielä onnistun saamaan) niin pelkään, että kadun sitä myöhemmin? Kerro mielipiteesi ja kokemuksia kiitos!
paljon pohdittavaa
nuori nainen
3292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse ajattelin ihan samoja asioita. Olin välillä ihan satavarma siitä etten tahdo omia lapsia ollenkaan. Välillä taas podin kovaa vauvakuumetta. Olin melkoinen "bilehile", tykkäsin käydä paljon ulkona, olin koko ajan menossa jonnekin ja tekemässä jotakin. Tuntui, että ei ole aikaa vauvalle. Jotenkin ajatus omasta vauvasta jysähti tajuntaan, että nyt on aika. Sen vaan jotenkin kummallisesti tiesi.
Nyt minulla on 7kuinen poika, joka on mullistanut minun elämäni ihan täysin. Uskomatonta miten jotakin voi rakastaa näin paljon, ja niin eritavalla mitä ketään muuta. Olen onnellinen, että uskalsin ruveta tähän koko elämän kestoiseen "projektiin". Se on sitovaa ja vastuullista, mutta onnellista sellaista. Elämääni on tullut jatkuvuutta. Mitään lapseni ei ole ottanut pois, vaan hän on tuonut minulle hurjasti kaikkea uutta. Päivääkään en ole katunut, enkä päivääkään vaihtaisi pois-niitä huonojakaan.
Minä kasvoin äidiksi pikkuhiljaa siitä alkaen, kun sain tietää olevani raskaana. Välillä olin ihan kauhusta sekaisin, välillä tahdoin perua koko homman ja välillä taas en malttanut odottaa vauvan syntymistä. Olin itselleni rehellinen, uskalsin sanoa ääneen ahdistavia ja huonojakin tunteita.
Ja eihän lapsen saaminen pysäytä "muuta elämää", se jatkuu, mutta hiukan erilaisena.
Hyvä, että pohdit näitä asioita. Varmasti sinulle vielä selviää, että mitä elämältäsi tahdot. Mieti rauhassa, kaikilta kanteilta.
avioliittoni oli kriisissä kun tajusin olevani raskaana.ajattelin ettei tule mitään,en halua lasta tähän tilanteeseen. ajan myötä tilanne rauhoittui ja vauvan synnyttyä oli aivan ekstaasissa. avioliitto oli taas kriisissä mutta vauvasta sain voimia,keskityin vain omaan pieneen ihmiseeni.
en usko että kadut myöhemmin,omalapsi antaa niin paljon,kuinka joku niin pieni ja hauras voikin olla niin tärkeä ja ihana! lapsi muuttaa koko elämän,kysy vaikka kaikilta jotka sanovat ettei heistä tule hössö-äitejä jotka eivät muusta osaa puhuakaan...siellä ne istuvat hiekkalaatikolla kilvan kehumassa omiaan..;)
Mukava kuulla joskus jotain positiivista jonkun suusta.
Itse ajattelin myös joskus aikoinaan, etten ikinä halua lapsia enkä ikinä mene naimisiin.. Nyt kuitenkin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka haluan pysyvän... naimisiin emme ole menossa vielä, mutta vauvakuume vaivaa minua nyt oikein urakalla. samalla minua pelottaa aivan älyttömästi. En itseasiassa etes biletä paljon.. välillä on kausia, jolloin olen melkein joka viikonloppu menossa, mutta nyt olen jotenkin jäänyt miettimään vauvaa ja haaveilemaan. Ei oikein siideritkään maistu ja kaupassakin katselen vaatteita jossa masuni mahtuisi kasvamaan.. toisin kuin ennen etsin vain jotain bilevirityksiä..
Täytän syksyllä 22 ja mietin olenko liian nuori. Olen lapsesta 98% varma, että haluan..mutta ne 2% pelottaa ja saa minut tuntemaan etten olisi muka valmis. Kuvittelen että elämämme muuttuu jotenkin kammottavaksi/ parisuhteemme kuolee ja olen huono äiti ja vaikka mitä. aivan laidasta laitaan.. mutta yleensä ne ajatukset tulevat yön pimeinä tunteita kun valvon sängyssä unta saamatta.
Olen kyllä ajatellut niinkin, että kyllä kai raskauden aikana kasvaisi siihen äitiyteen ja vanhemmuuteen. eikä minua raha-asiatkaan saa huolestumaan.. uskon että nekin järjestyvät. Sitten kun näistä asioista jonnekkin palstalle kirjoittaa ja vauvahaaveista saa kylmää vettä niskaan "Sinuna miettisin vielä ja odottaisin kunnes olet täysin varma ja valmis" Tiedänhän sen.. mutta koska sitä on täysin varma? Sitä haluaa vain kannustusta ja rohkaisua... mutta mitäpä suomalaisilta voi odottaa ;)