Hei sinä siellä, joka et tällaisia roskapalstoja edes tiiraile, muista, että mulla on aina sua ikävä!
Kaikesta välillämme olevasta huolimatta mä haaveilen susta päivittäin, olen voimaton tekemään asialle mitään, koska se on jotakin korkeampaa matematiikkaa, johon minulla ei ole sanottavana juuta, eikä jaata, mun on vaan pakko tykätä susta. Eikä se mua haittaa. Paitsi tää on ihan syvältä.
Mä haaveilen, että saisin keskustella sun kanssa niitä antoisia keskusteluja kaikenlaisista asioista ja sä olet niin hyvä jutustelemaan. Tykkääthän keskustella illan ja yön hämäryydessä.
Mä haaveilen, että oltais joskus vielä kahden edes pieni hetki ja tehtäis jotain hyvää ruokaa yhdessä ja kuunneltas hyvää musaa samalla. Mä rakastin sun tekemiä pöperöitäs, vaikkei edes mitään kummoista kokkailtu tai no sähän ne murkinat kokkasit kun mä olen tällainen laiskiainen.
Mä haaveilen siitä, että oltais mun sängyssä ja saisin antautua sulle täysin. Mua kiihottaa se ajatus myös ihan helkkaristi.
Mä haaveilen, että saisin katsoa sua silmiin ja nähdä toisiin maailmoihin. Menneisiin ja tuleviin, muihin elämiin ja ulottuvuuksiin ja myös nähdä suoraan Jumalan silmiin.
Polkumme ovat nyt kaukana toisistaan ja ne ei välttämättä enää koskaan kohtaa. Mä kunnioitan, arvostan ja välitän susta ja siksi en sinua häiritse "oikeassa elämässä", koska sulla on nyt kaikkea muuta ja sua tarvitaan siellä. Sulla ei ole mun numeroa edes nyt kun vaihtelen numeroa usein, mutta mulla on sun numero toki tallessa. Nyt en kuitenkaan näe sopivaksi olla missään yhteydessä sinuun. Älä huoli, olen elossa. En ole ollut iloinen aikoihin, mutta muuten menee ihan okei. Toivon, että tää vahvistaa kuitenkin lopulta ja on tän kaiken kärsimyksen arvoista. Tarvitsen itsekin nyt tilaa. Jos minulle tulee joskus pakottava tarve lähestyä sua irl, niin teen sen jos sitten, mutta nyt tarvitsen tilaa.
Tiedän miltä se pelko tuntuu mitä olet käynyt läpi koko tän ajan. Olen haaveillut vuosien varrella, että kerrot mulle tunteesi ilman valehtelemisia. Ja vaikka odotan sitä päivää, niin mua pelottaa se ja en tiedä miten reagoisin siihen. Keväällä katsoin itseäni peilistä. Tunsin sut mun vierelläni. Tunsin, että seisoit mun takana ja halasit mua hellästi ja mä tunsin myös aivan sairasta seksuaalista halua siinä hetkessä. Näin myös välähdyksiä sun kasvoistasi siinä hetkessä ja mä säikähdin sitä tilannetta hirveästi, koska tunsin sun rakkauden mua kohtaan. Ja aistin myös valtavan pettymyksen sun energiastasi, koska mua pelotti miten voimakas se sun rakkaus on. Ja mua pelottaa, että niin kävisi jos kertoisit mulle tunteesi oikeasti. Vaikka silti sitä salaa myös toivon enemmän kuin mitään, et uskaltaisit joskus kertoa.
Mä en tiedä miten tätä peliä pelataan. Ja muistan mitä sanoit meidän ekana yhteisenä viikonloppuna kahden kesken kun sattui niitä hölmöjä juttuja. Mitähän sekin tarkoitti. Ei hyvänen aika, miten tällaista voi edes tapahtua, lol.
Kiitos, että olet olemassa, mä tykkään susta ihan höpönä.
Hyvää uutta vuotta 2025 sinulle hölmölle miehelle ja myös kaikille tätä lukeville kanssaihmisille.
Rauhaa ja rakkautta ♥
S-naiselta
*** En sitten ole mikään maaninen tänne kirjoittelija, tiedoksi vaan, oon ehkä pari viesti tänne kirjoittanut näiden vuosien aikana, nyt teki mieli kun vaihtuu tämä vuosikin kohta, mut jos jostakin syystä sattuisitkin näkemään tän kirjoituksen, niin tiedät tasan tarkkaan kuka olen, lol. ***
Kaikesta välillämme olevasta huolimatta mä haaveilen susta päivittäin, olen voimaton tekemään asialle mitään, koska se on jotakin korkeampaa matematiikkaa, johon minulla ei ole sanottavana juuta, eikä jaata, mun on vaan pakko tykätä susta. Eikä se mua haittaa. Paitsi tää on ihan syvältä.
Mä haaveilen, että saisin keskustella sun kanssa niitä antoisia keskusteluja kaikenlaisista asioista ja sä olet niin hyvä jutustelemaan. Tykkääthän keskustella illan ja yön hämäryydessä.
Mä haaveilen, että oltais joskus vielä kahden edes pieni hetki ja tehtäis jotain hyvää ruokaa yhdessä ja kuunneltas hyvää musaa samalla. Mä rakastin sun tekemiä pöperöitäs, vaikkei edes mitään kummoista kokkailtu tai no sähän ne murkinat kokkasit kun mä olen tällainen laiskiainen.
Mä haaveilen siitä, että oltais mun sängyssä ja saisin antautua sulle täysin. Mua kiihottaa se ajatus myös ihan helkkaristi.
Mä haaveilen, että saisin katsoa sua silmiin ja nähdä toisiin maailmoihin. Menneisiin ja tuleviin, muihin elämiin ja ulottuvuuksiin ja myös nähdä suoraan Jumalan silmiin.
Polkumme ovat nyt kaukana toisistaan ja ne ei välttämättä enää koskaan kohtaa. Mä kunnioitan, arvostan ja välitän susta ja siksi en sinua häiritse "oikeassa elämässä", koska sulla on nyt kaikkea muuta ja sua tarvitaan siellä. Sulla ei ole mun numeroa edes nyt kun vaihtelen numeroa usein, mutta mulla on sun numero toki tallessa. Nyt en kuitenkaan näe sopivaksi olla missään yhteydessä sinuun. Älä huoli, olen elossa. En ole ollut iloinen aikoihin, mutta muuten menee ihan okei. Toivon, että tää vahvistaa kuitenkin lopulta ja on tän kaiken kärsimyksen arvoista. Tarvitsen itsekin nyt tilaa. Jos minulle tulee joskus pakottava tarve lähestyä sua irl, niin teen sen jos sitten, mutta nyt tarvitsen tilaa.
Tiedän miltä se pelko tuntuu mitä olet käynyt läpi koko tän ajan. Olen haaveillut vuosien varrella, että kerrot mulle tunteesi ilman valehtelemisia. Ja vaikka odotan sitä päivää, niin mua pelottaa se ja en tiedä miten reagoisin siihen. Keväällä katsoin itseäni peilistä. Tunsin sut mun vierelläni. Tunsin, että seisoit mun takana ja halasit mua hellästi ja mä tunsin myös aivan sairasta seksuaalista halua siinä hetkessä. Näin myös välähdyksiä sun kasvoistasi siinä hetkessä ja mä säikähdin sitä tilannetta hirveästi, koska tunsin sun rakkauden mua kohtaan. Ja aistin myös valtavan pettymyksen sun energiastasi, koska mua pelotti miten voimakas se sun rakkaus on. Ja mua pelottaa, että niin kävisi jos kertoisit mulle tunteesi oikeasti. Vaikka silti sitä salaa myös toivon enemmän kuin mitään, et uskaltaisit joskus kertoa.
Mä en tiedä miten tätä peliä pelataan. Ja muistan mitä sanoit meidän ekana yhteisenä viikonloppuna kahden kesken kun sattui niitä hölmöjä juttuja. Mitähän sekin tarkoitti. Ei hyvänen aika, miten tällaista voi edes tapahtua, lol.
Kiitos, että olet olemassa, mä tykkään susta ihan höpönä.
Hyvää uutta vuotta 2025 sinulle hölmölle miehelle ja myös kaikille tätä lukeville kanssaihmisille.
Rauhaa ja rakkautta ♥
S-naiselta
*** En sitten ole mikään maaninen tänne kirjoittelija, tiedoksi vaan, oon ehkä pari viesti tänne kirjoittanut näiden vuosien aikana, nyt teki mieli kun vaihtuu tämä vuosikin kohta, mut jos jostakin syystä sattuisitkin näkemään tän kirjoituksen, niin tiedät tasan tarkkaan kuka olen, lol. ***
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä itketä minua joka ei täällä käy ikinä lukemassa...😭😭😭😭
Joo-o, kyllä se jäbä vaan sai mut sekaisin. Olin kyllä jo valmiiksi. Monet itkutkin on tullut itkettyä ikävästä. :) Nää on näitä jänniä juttuja. Tietäjät tietää.
Laitan tän vielä tännekin kun vastasin tuohon yhteen ketjuun. Tallennan tän itelle sellaiseksi päiväkirjatyyliseksi hommeliksi kirjanmerkkeihin. Tää on aika raju setti minkä äsken kirjoitin, mutta tää taas toisaalta on mun elämäni, joten miksi sitä kaunistelisin tai pyrkisin luomaan valheellista hyvää kuvaa.
"Tuota noin.
Ei tästä kukaan voi tunnistaa itseään, koska aika monella ihmisellä on joko menossa tai joskus mennyt tilanne, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti vetovoimainen mieskaipaaja. Mullakin, S-naisella on sellainen tilanne. Vai onko tämä vain joku juttu "tykkään susta, mutta ei ikinä voida olla yhdessä", niin kuin täällä on niitäkin satoja ja taas satoja kirjoituksia.
Viestisi pitää paljolti paikkansa muilta osin, mutta kun näitä samoja juttuja kokee todellakin lukemattomat ihmiset. Eli että oppii rakastamaan itseään täysin ja sitten levittää sitä rakkautta myös ympärilleen.
Mä vaan kun sen miehen kanssa kolahti, niin paljon olen muuttunut, mutta tämä luultavasti tulee lopulta sinetöimään mun kohtaloni, joka ei tule olemaan hyvä. Kuolen yksin, koska en voi enää rakastaa ketään muuta ihmistä romanttisesti. Itseäni voin rakastaa toki, mutta en pysty siihen enää kun sydämestä puuttuu palanen. Mä olen meinannut 2024 vuonna vammautua vakavasti huumeiden takia, joita aloin käyttämään tän tuskan takia taas.
Mä oon ryypännyt kolme vuotta rankasti ja nyt varsinkin viime vuoden lopun, koska mun sydämeni särkyi viime keväänä/kesällä lopullisesti, vaikka peitinkin sen rakastamaltani mieheltä. Se ei kestänyt enää sitä, että toistuvasti luvattiin treffata, mutta sitten tuli aina joku syy ja ne syyt haiskahti heti valheilta. Sitten selvisi, että on joku uus muija, joka oottaa lasta hänelle. Itse hän sen kertoi.
Kerroin toki itsekin jotakin, mistä ei varmasti pitänyt, enkä pidä itsekään, mutta kun en voi muuta. Kaipaan läheisyyttä, mutta kaikki miehet ovat olleet sellaisia, että seksi kyllä kiinnostaa, mutta mitään muuta ei sitten osata. Ei osata keskustella mitään, ei ole mitään yhteistä yhtään kenenkään kanssa. Ja se seksi muiden kanssa on ihan pas*aa. Kun kuulin, että seukkaat, niin ajattelin, että harrastelen sitten itsekin seksiä ja otan siitä samalla rahaa, edellämainittujen syiden takia, eli että kukaan ei kolahda. Olen täysin yksin. Alkoholi on niin pas*a aine ja vanhentaa vaan ennenaikaisesti, että päätin ruveta senkin takia käyttämään taas huumeita ja että olisi helpompaa tehdä tuota seksihommaa. Tää nyt varmaan meni väärälle tyypille kun ei se oo sen olonen että muutenkaan täällä mitään kirjoittelisi, mutta jonkinlaisia tunnisteita ois tosiaan hyvä näihin viesteihin laittaa jos luulee, että joku spesiaali ne noteeraisi. Itse laitoin tähän sen takia tilityksen. Kerrottakoon vielä, että olen leikkaamaton transnainen, niin ei jää mitään epäselvää...
Jos joku ihmettelee miten voi olla noin rankkaa, niin ei tätä voi ymmärtääkään, mut nää on näitä "kaksoisliekki juttuja", vihaan koko termiä. Peilisielu on parempi. "Ei sellaista oo olemassa. Naurasin itekin jo en ois kokenut ja jos en ois kokenut telepatiaa ja nähnyt toisen ihmisen identtisenä kopiona itsestäni ym. Haluaisin unohtaa, mutten voi. Koska joka aamu kun herään, joka ilta kun meen nukkumaan ja sit siinä välissä jatkuvasti hän on mielessä. Se tuntuu paskalta kun toinen jakaa elämänsä jossakin lapsiperhearjessa ja mä olen tällainen tapaus sitten itse. Trans*huora. Jos jotakin hyvää, niin siitä saa sentään hyvin rahaa, mutta kun en edes arvosta rahaa ja mun mielestä se on tuhonnut ihmisyyden ja tuo ihmisten pahuuden vallitsevaksi ominaisuudeksi. Toivon, että pääsen tän kaiken pas*an jälkeen Paratiisiin, vaikka olenkin tehnyt pahan teon mitä kadun koko loppuikäni. Koitan lohduttautua sillä, että en ole ainoa ja että kuitenkin kadun sitä tekoani. Seksin myyntiä en pidä pahana, enkä sitä kadu millään tavoin. Miksi harrastaisin huonoa seksiä ilmaiseksi ja kun kuitenkin kaipaan seksiä. Vain yksi ihminen kykenee miellyttämään mua sängyssä, mutta hän elää kultansa kanssa lapsiperhearkea.
Vi*tu miten tällainen voi olla edes mahdollista. Itkisin jos ei naurattaisi.
Hyvää uutta vuotta vaan. Toivottavasti tää pas*a loppus joskus ja saisin ilon elämääni ja ihmisen joka arvostaa ja rakastaa mua ja myös näyttää sen.
S-nainen"
Minulle on yksi hailee, roskataanko tämä keskustelunavaukseni, koska en vastaa mihinkään typeriin viesteihin muutenkaan, enkä välttämättä tätä ketjua enää ikinä edes avaa. Olisi oikeastaan ihan hauskaa, jos gubbejäbä tulisi tännekin kirjoittelemaan niitä gubbejuttujaan. Ne on yks ainoo asia mikä mua nykyään naurattaa tällä palstalla. :D Oot ihana gubbettaja! <3