Mulle on tulossa elo-syyskuussa pentu. Itselläni on valmiiksi jo viisi ja puoli vuotias cockeri narttu. Cockeri on ollut koko ikänsä ainut koira ja "silmäterä". Mietityttääkin se, kun se on muille koirille vähän agressiivinen välillä (ei mitään selkeää, voi olla monta päivää "kiltisti" ja sitten taas jonain päivänä ärisee). Sopeutuuko tälläinen koira yleensä toiseen koiraan? Pennuille se on tuntunut olevan musta sukkanen. Ja yleisesti ottaen uskon koiran enemmän pelkäävän muita koiria (pelko tyylistä agressiivisuutta). Koira on aina ollut vähän "nynny", pentuna alistui kaikille koirille, menemällä selälleen. Miten kuuluu toimia, kun uusi koira tulee taloon vanhan kanssa? Onko viisasta ottaa narttu nartun kanssa?(narttua ainakin tämän hetken näkymän mukaan ottamassa) Sopeutuisikohan vanha paremmin urokseen?
Vastailkaa kaikki kenellä kokemuksia, cockerikin kun on eka koirani, eli toinen koira vasta tulossa.
Vastailkaa kaikki kenellä kokemuksia, cockerikin kun on eka koirani, eli toinen koira vasta tulossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minullakin oli noin 8 vuotias narttu ja otin pennun. Meillä meni aluks ihan hyvin, mutta kun pentu rupesi liikkumaan ja leikkimään enemmän, (roikkui vanhemman koiran poskissa, kaulassa, korvissa, niskassa, jaloissa...) niin vanhempi koira alkoi stressaantua ja lopetti syömisen...
Annoimme sen sitten äidilleni jolla on kohat 14 vuotias uros.
Mutta luulisin että tulet pärjäämään kun kohtelet "vanhaa" koiraasi kuten ennenkin ja annat sille hieman enemmän huomiota kuin pennulli ja yrität opettaa pennulle ettei roikkuisi koko ajan isommassa koirassa.
Nykyään meillä menee ihan hyvin kun "pentu" on jo kohta puolitoistavuotias ja ymmärtää miten leikitään...
Molemman "vanhukset" tykkää "pennusta" kovasti.
Minulla on kokemusta kahdelta eri kerralta.
Ensimmäinen koirani oli rauhallinen narttu, jolle otettiin kaveriksi toinen narttu (samaa rotua). Ongelmia ei ollut, kun koirien annettiin selvittää välinsä itse.
Päivät, kun olimme töissä, koirat oli erotettu aidalla eri huoneisiin (taisi olla n 6 kk). Samalla eliminoitiin pennun asunnonb tuhoamis aikeet.
Aikuinen koira ei tee pennulle pahaa, mutta silti niiden touhuja on hyvä vahtia. Siinä vaiheessakun pentu alkaa koettelemaan vanhemman koiran auktoriteettia voi välillä ärähtää tappeluille ettei se mene liian hurjaksi. Välinsä niiden täytyy kuitenkin selvittää, että tietävät arvojärjestyksen.
Kolmas koira tuli siis kahden nartun laumaan, mutta se oli nössö uros. Toinen koirani oli myös pelätessään agressiivinen, ensimmäinen oli tässä vaiheessa jo sen verran vanha ettei välittänyt senkään vertaa kuin aiemmin. Toisella koirallani kestikin pari viikkoa ennen kuin se edes tuli haistelemaan pentua sen ollessa hereillä. Pentu oli päivät eri huoneessa, kuin kaksi vanhempaa koiraa.
En pakottanut koiriani tutustumaan pentuun vaan, kun pentu teki tuttavuutta vanhempien koirien kanssa väistin syrjään ja seurasin sivusta. Eli näin se menee susilaumassakin. Pentu on utelias ja tutkii, isommat opettavat ne tavoille ärisemällä tai jopa näykäsyllä kertoen näin missä kulkee soveliaisuuden raja.
Sinä olet kuitenkin lauman johtaja ja sinulla on viimeinen sana siinä kuinka pitkälle ärinät saa mennä.
Uusi koira laumaan saattaa jopa helpottaa vanhan koiran ärinöitä. Katso vain ettei se opeta omia pahoja tapojaan uudelle pennulle.
Meillä ei meinaa millään onnistua tuo kahden koiran pitäminen.Vanhempi otettiin viikolla 11 vuonna 2002,ja se on nyt noin viisi kuukautta.Meille tuli toissa päivänä toinenkin koioranpentu,joka on jotain n.30 cm korkea.
Vanhempi ei anna pikkupennun tulla lähellekään,ja haukkuu niin että pienempi lähtee karkuun!
Pikku napero pelkää isoa niin paljon!
Pistä se koira kuriin ja nuhteeseen, sinä olet se pomo laumassa.
Älä hyysää uutta pentua yhtään enempää kuin vanhempaakaan. Se aiheuttaa mustasukkaisuutta ja rähinöitä noin pienissä pennuissa (miksi kaksi pentua noin lyhyellä ajalla?). Vanhempi koira on selkeästi epävarma omasta asemastaan, kun näin pian on otettu uusi pentu talouteen.
Vanhemman ei tarvitse antaa pienen tulla lähelleen. Ei kaikista tarvitse tykätä. Sietämään ja toimeen pitää oppia tulemaan.
Kuten aiemmin kirjoitin oma koirani ei suosunut mihinkään yhteistyöhön kahteen viikkoon (keskenään koirani alkoivat leikkiä vasta noin puolen vuoden päästä), mutta annoin sen olla miten lystäsi eli en yrittänyt houkutella sitä tutustumaan pentuun. Ainut mistä sitä komensin oli toisen päälle hyökkiminen jos toinen kulki vain ohi. Jos taasen pentu meni tahallaan kohti ja yritti tutustua se oli rähinät "ansainnut" eli toinen vain ilmoittaa ettet ole mun kaveri.
En myöskään hellinyt lellinyt pentua ylettömästi. Kun silittelin sitä ja leikin sen kanssa pidin huolen, että vanhempi sai oman osansa silityksistä. Jos pikkuinen pelkää niin älä ainakaan ala säälimään sitä, kyllä se oppii.
Yleensä tällaisissa tilanteissa on omistajan kuitenkin paras olla puuttumatta suuremmin ennen kuin koirat ovat saaneet välinsä selvitettyä. Täytyy tietysti vahtia ja komentaa ettei satu veritekoja.
Maalaisjärjen käyttö sallittu ja kannattaa perehtyä hiukan susilauman toimintaa.
Hyvin onnistui ainakin meillä. Oma koirani oli noin 8 vuotias, kun löysin nykyisen avokkini jolla oli 4-vuotias koira. Omakin koirani oli muille koirille ärähtelevä, joten pelkäsin hieman miten omani suhtautuu. Onneksi avokillani oli myös labbisuros kuten omanikin oli, joten siinä mielessä kävivät hyvin yksiin.
Tutustuivat ensimmäisen kerran pihalla irti ollessaan, joten kohtasivat samanveroisina. Oma koirani otti heti johtajan paikan vanhempana koirana, mutta minkään näköistä tappelunpoikasta ei ollut.
Oma koirani on myös ollut silmäteräni, mutta otti mielestäni hyvin vastaan toisen koiran ja toisen ihmisen talouteemme. Kun koiralla on joku hätänä, silloin kyllä huomaa vielä ketä koira pitää todellisena isäntänään, muuten meistä tuli oikein onnellinen "uusioperhe". Nyt huolettaa vain se, miten nuorempi labbis suhtautuu vanhemman koiramme joskus edessäolevaan poislähtöön, sen verran läheisiä kaveruksia koirista tuli.
Hyvin meillä ainaskin sujui. Collienarttuni oli
1 1/2-vuotias kun hankin leonberg-nartun. Collie näytti heti kaapin paikan, ja pentu on ollut lauman kakkonen siitä asti. Nyt leonberg on puoli-vuotias ja kokeilee jo collieta. En viitsi mennä väliin, selvittäköön välinsä itse. Vähän on kummiskin joutunut pienempää paikkailemaan. En usko että collie koskaan antaa pennun ottaa johtopaikkaa. Sehän on talon pomo...