Eräkämpällä (osa 1)

Olin saapunut Vitunpesemälammen kämpälle illan jo hämärtyessä. Salpa oli oven eteen käännetty ja hiljaista oli. Kämppä oli tyhjä.

Sisällä oli siistiä. Laverilla oli uudenäköiset patjat vieri viereen aseteltuna. 6-7 tuossa nukkuisi. Edellinen kulkija oli jättänyt hyvät kiehiset ja kohta jo liekit nuolivat ahnaasti kuivaa honkaa. Metalli alkoi tikittää ja kämppä alkoi lämmetä.

Olin ehtinyt tehdä jo ruuan ja järjestelin pöydällä ruokakamppeita, kun kuului ääniä. Näin otsalampun valoa ulkoa. Kohta kämppää alettiin tulla sisälle.

Kaksi nuorta naista, kasvoilla vesipisaroita ja harteilla lunta.

- Katohan, sieltähän tullee vielä kulkijoita.

- Meni vähän myöhään, onneksi oli otsalamput, tyttö sanoi ja palasi porstuaan kopistelemaan kenkiään.

- Lumisadettahan se lupasikin.

-Joo, tuossa ihan kun tultiin jo tähän kankaaseen niin alkoi satamaan, tyttö sanoi.

Otan suuren naulassa roikkuvan kattilan ja panen sen täyteen vettä ja nostan kamiinan päälle lämpiämään.

Pikkuhiljaa tytöt asettuvat taloksi. Tai nuo enää mitään tyttöjä, nuoria naisia paremminkin. Ujostelematta tytöt riisuvat kuorihousunsa ja silmäilen tyttöjen poikkeuksellisen muhkeita periä.

Kämpässä on taas hijaisuus. Tytöt ovat syöneet. Toinen istuu lattialla makuualustan päällä ja toinen tyttö hieroo tytön niskoja . Katselen tytön notkahtelevaa sorjaa niskaa ja pieniä korvalehtiä ja tunnen kuinka housuissa alkaa tulla ahdasta.

Tyttö nousee ja koettelee vaatteitaan. Vartalonmyötäinen kerrasto tuo tytön naiselliset muodot kauniisti esille. Toinenkin tyttö, aivan samanlaisessa alusasussa, nousee kohentelemaan ja siirtelemään kostuneita vaatteitaan. Kämpässä on lämmin. Minulla on hyvä olla. Kyllä tämmöisten kämppäkavereiden kanssa viihtyy.

Lähden hakemaan lisää vettä. Ovea saa tuupata auki, niin kovasti on jo satanut.

- Tulee oikein kunnolla, sanon kun palaan ottamaan takkia

Katseeni kohtaa toisen tytön kanssa. Tyttö kääntää katseensa pois. Taas nivusissani jysähtää.

- Täällä ollaan kuin herran kukkarossa, sanon kun palaan. Lunta tulee nyt oikein kunnolla. Onpa hyvä kun ollaan kämpässä.

- Niin se on just ihana kun ollaan täällä näin, toinen tytöistä sanoo.

- Saadaan olla varmasti ihan rauhassa, toinen tyttö sanoo.

- No varmasti, tästähän viis kilometriä lähimmälle tielle ja kahdeksan kilometriä taitaa olla Hutsunsärkille. Eikä tuossa pyryssä kyllä kukaan kulje.

Alamme touhuta nukkumishommiin. Olin jo aikaisemmin ehtinyt levittää makuupussini ja huomaan nyt kahden muun makuupussin ilmestyneen makuupussini viereen. Silmään tyttöjä, mutta tytöt eivät antaudu katsekontaktiin.

On tuossa se käytännöllinen puoli, että tyttöjen rinkat voivat olla nyt pöydän kohdalla ja tuosta puolesta laveria tulee nukkumapuoli.

Puhallamme kynttilän.

- Tikut pistän tähän pöydän kulmalle, sanon.

Kaminan rei´istä tulee valopilkkoja seinille. Kämpässä on lämmin. Edessäni on tyttö pikkuhousuissaan ja topissa makuupussissa. Hän on kuin suuri muhkea toukka, jonka pullea perä tuossa aivan vieressäni, vielä minuun päin haastavasti suuntautuneena.

Menen kyljelleni aivan tytön viereen. Ajattelen kuinka ihanaa olisi kietoa käsivarsi tuosta tytön uumalle ja painautua tuota muhkeaa paikkaa vasten. Kalu tojii ankarasti.

Tyttö liikahtaa ja liikauttaa peppuaan minuun päin. Olen valppaana ja painan nivuseni vasten tyttöä. Tyttö ei siirrä itseeän. Olemme siinä.

Lisään hiljaa painetta tytön perää vasten. Tyttö ei reagoi. Painan ja löysyytän, painan ja löysyytän. On kuin tekisin rakasteluliikkeitä lusikassa tytön muhkeaan perään. Tyttö antaa kaiken tapahtua.

Annan käteni laskeutua tytön päälle ja vien kämmeneni tytön vatsan seutuun. Nyt tyttö kääntyy minuun päin, ei edelleenkään siirrä lantiotaan. Näen hymyilevät kasvot ja kuulen kiihottavan pienen kikatuksen.

- Mitä te nujuatte? toinen tyttö sanoo. On aukaissut makuupussinsa ja noussut istumaan.

- No ku tuo änkää tälle puolen, makuupussissa oleva tyttö sanoo.

- Mitä ihmettä te teette siellä, toinen tyttö sanoo naurua hänelläkin jo äänessään.

Olen niin kiihottunut, että ääneni on käheä. Saan kuitenkin sanotuksi.

- Te ootte ihania, voitasko me? anelen.

- Mites me voitas tehtäs, kun meitähän on kaksi? istumaan noussut tyttö kysyy heti.