Elämä on nykyään kurjaa

Aina, kun ajattelee jotain kivaa opiskelua tai töitä, muistaa sen kauhean helvetin mihin on päätynyt.

*Töistä potkittiin pois koeajalla, kun menin kysymään työhön perehdytystä. *Omalta alalta ei saanut koko isosta kaupungista töistä, jossa asuin.
*Tein paljon töitä ja kiitos siitä oli, että jotkut toiset jäivät lomalle ja minun olisi pitänyt tehdä heidänkin hommat ja sanoin ettei ole realistista ja minut potkittiin ulos.
*Työnantaja halusi minut pois töistä laittomasti ja otti lakimiehen turvakseen, jotta sai jotain suojaa itselleen, oli mahdotonta taistella vastaan , en kuulemma tehnyt oikein työtä eli väärässä työasennossa ja väärässä järjestyksessä, vaikkei siitä itselle ollut mitään haittaa eikä hän useinkaan seuraamassa töitä, koska oli pomo eikä työpaikkaohjaaja. Tein työtä kyllä ergonomisesti oikein, muttei sillä ollut mitään väliä. Kaikki pitää tehdä just niinkuin hän halusi, ja millään lailla ollut mitään merkitystä.
*Yksi ohjaaja tuli huutamaan kerran ja valitti välipomolle, että annan lasten tehdä jotain, minkä hän on kieltänyt lapsilta. Ei sitten osannut jutella kanssani asiasta vaan seläntakana valitusta muualle. Sitten se pomo tulee huutamaan minulle ilman kysymättä minulta mitä on tapahtunut. Sitten ylemmät pomot puuttuivat asiaan ja potkivat välipomon pois työpaikalta. Itse lähdin pois, koska minua ei arvostettu.
*Pomo kertoi seläntakana muiden terveysongelmistaan minulle, vaikka olin toinen työntekijä ja rikkoi salassapitovelvollisuuttaan. Lähdin töistä pois.
*Yritin opiskella, muttei voimavarani riittäneetkään kouluun, tuki lähti alta pois. Olisin halunnut jatkaa opiskelua myöhemmin, mutta uhattiin, että kaikki rahani viedään, jos yritän jatkaa.

Ei hirveästi innosta enää työ eikä opiskelu kaiken tämän jälkeen. Tulee vaan mieleen kuinka kaikki epäonnistuu, kuinka ihmiset syyttävät ja haukkuvat minua. On ollut paras tilanne työttömänä yksin kotona, kun kukaan ei pääse haukkumaan minua. Aina, jos tapaan uuden ihmisen se satuttaa minua syyllistämällä työttömyyttäni, mikä ei ole reilua. Ihmiset eivät tiedä millaiset kokemukset toisilla on taustalla. Itse olen vasta kolmekymppinen, mutta tosi turhautunut muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan.