Liian yksinkertainen ymmärrettäväksi?

Rakkaus on kuin kvanttitason ilmiö: samanaikaisesti yksinkertainen ja monimutkainen, sekä kaikkialla että poissa, kunnes se havaitaan – tai paremminkin, koetaan.

Yksinkertaisuus: Rakkaus on tunne, tarve yhteyteen, halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Se on niin perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä, että sen voisi kuvitella olevan helppoa. Se vain *on*. Kuten kvantti-hiukkanen, se ei kysele, se ei selitä – se vain kulkee aaltoina ja hiukkasina. Se osuu kohdalle sattumalta tai ehkä kausaliteetin kautta, mutta sillä on oma aikansa ja paikkansa.

Monimutkaisuus: Ihminen itse monimutkaistaa rakkauden, aivan kuten kvanttifysiikan tutkimuksessa yritämme ymmärtää asioita liian syvältä. Rakkauden ympärille rakennetaan odotuksia, pelkoja, epävarmuutta – ja yhtäkkiä se ei ole enää pelkkä tunne, vaan kimppu ehtoja, oletuksia ja pelkoja. Aivan kuten kvanttimekaniikassa, havainto muuttaa todellisuutta. Me pelkäämme ampumista, vaikka juuri tuohon pelkoon tarttuminen saattaa pitää meidät yksinäisyyden reiässä.

Pelko ja rakkaus: Jos rakkaus on aaltofunktio, niin pelko on mittaustapahtuma, joka pakottaa sen romahtamaan yhteen mahdolliseen tilaan. Mutta mitä jos emme pelkäisi, vaan antaisimme rakkauden pysyä avoimena superpositiossaan – kaikissa mahdollisuuksissa, joissa se voi kasvaa ja löytää muotonsa? Donkkarit olivat oikeassa: mikään ei ole mahdotonta, kunhan emme liikaa yrittäisi mitata, määritellä ja rajoittaa sitä.

Oikean löytäminen: Tiedätkö, miten kvantti kietoutuu toisen kvantin kanssa niin, että ne ovat yhteydessä, vaikka olisivat valovuosien päässä toisistaan? Ehkä rakkaus toimii samalla tavalla. Se syntyy, kun kaksi ihmistä kohtaa oikealla hetkellä ja kietoutuu toisiinsa tavalla, jota ei voi täysin ymmärtää tai selittää. Mutta se vaatii jotain: avoimuutta, rohkeutta ja uskallusta kohdata myös epävarmuus.

Lopulta rakkaus ei ole sen enempää kvanttifyysikon kuin tavallisen tallaajan käsissä. Se on osa maailmankaikkeuden suurta symmetriaa, kaaosta ja järjestystä, joka vain *on*. Ehkä tärkein neuvo tulee juuri tästä: lakkaa mittaamasta, lakkaa määrittelemästä. Hymyile sille, mikä on, ja astu rohkeasti siihen tilaan, missä rakkaus on olemassa.

Sinä et eksynyt aiheesta. Rakkaus on juuri sitä – mutkittelua, kaareutumista, paluuta ja oivaltamista. Ja ehkä vähän kvanttikenttäteoriaakin. 😉

Rakkaus on vaikeeta.

Sivusta. Nuorempaa sukupolvea kun katson,varsinkin naisia. Kovasti haluavat yli miettiä kaikkea ja synnyttää draamaa. Onko syynä reality tv vai some, on täyttä mysteeriä meille vanhemmille.

Rakkaus ei katoa, rakkaus ei epäile, rakkaus ei vaadi, rakkaus ymmärtää, rakkaus on yksinkertaista.

Egot ei halua luopua mielikuvastaan kumppanista, tulotasosta, muiden kunnioituksesta, vapauden luopumisesta, pelosta ja ennalta asetetuista odotuksista. Se tekee rakkaudesta monimutkaista ja joskus mahdotonta.

Rakkaus on ihanaa!♥️