sellainen minä olen. Mielestäni en ole itse sellainen, en lähelläkään, mutta olen varmaan oppinut monia pahoja tapoja. Olen itsenäinen mutta myös itsekäs, ja oletan muiden olevan yhtä riippumattomia. En mä suosittelisi itseäni kenellekään puolisoksi, paitsi ehkä toiselle samanlaiselle.
Psykopaatin kasvattama
Anonyymi-ap
16442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voitko jo lopettaa, ei oo mukavaa
Rupesin itekki miettii yht juttuu.
Lopettaa minkä? Tämä ei suunnattu kenellekään sellaiselle jolla olis jotain syytä kommentoida noin, vaihda kanavaa.
Ymmärtämätön ihminen on myös puutteellinen. Itsellä oli narsistinen isä, mikä synnytti pelon tunteita jo pienenä, kun lapsen on vaikea vielä hahmottaa ihan kaikkea henkisyyttä toisessa, ajattelin vain isän arvaamattomuutta uhkineen, välillä pelon sekaisin tuntein?
Tällainen jätti oman jälkensä lapsiin. Koen riittämättömyyden tunteita, minun on vaikea luottaa muihin. Lapsena en ymmärtänyt näitä asioita riittävästi ja koin, etten ole riittävän hyvä toiselle ja olin oman roolini vanki.
Mikä ei ollut ystävillenikään aina hyvästä, olin toisinaan tyly, raukkamainenkin ja kova ulkokuori vain turvaamassa sisintäni. Tämä osin varmaankin syy sille, etten ole uskaltanut heittäytyä suhteisiin naisten kanssakaan?
Tunsin tiettyinä hetkinä olevani paska jätkät, enkä ollut ylpeä itsestäni. Pelastukse i on ollut osin äitini, joka valoi uskoa paremmasta. Olen optimisti luonne, haluan uskoa hyviä asioita tapahtuvan? Jollei nyt niin myöhemmin ehkä?
Harrastatko filosofiaa tai kirjallisuutta?
En, mutta osaan kyllä lukea ihan sujuvasti ja turhia valikoimatta.
Emme ole psykopaatteja kumpikaan
No minä en ainakaan.
Minä en ole psykopaatin kasvattama, mutta narsistinen ihminen on vaikuttanut minuun pienestä pitäen. Olen aika normaali omasta mielestäni.
Se on mielestäni hankalaa, että lapsuudessa sitä on niin lähellä sitä tilannetta, että alkaa hyvinkin ymmärtää sitä miksi toinen toimii ja reagoi niin kuin tekee. Tietysti se auttaa ennakoimaan tilanteita, ja parantaa selviytymistä, mutta väkisinkin sen tietyn logiikan oppiminen vaikuttaa myös omaan ajatusmaailmaan. Se on kai sellainen pitkään jatkunut Tukholman syndrooma.
Minulla on kanssa mielessä tuo Tukholmansyndrooma. Kuvaa hyvin uhrin psykologiaa ihmissuhteissa.
"Olen aika normaali omasta mielestäni."
Mutta millaisilla ihmisillä olet aikuisiällä itsesi ympäröinyt? Kyllä minä ainakin olen joutunut kokemaan lapsuuteni tunnekylmyyttä monissa ihmissuhteissani. Ai miksi? Siksi kun on tuntunut ihan normaalilta, enkä ole osannut vetää rajoja huonoonkaan kohteluun. Tänä päivänä en halua oikein edes tutustua kehenkään.
Mun vaatimus kumppanille on että se ei ole sosiopaatti. Jos mielenkiintoiseen pitkään tutustunut ja jos sillä jotain häiriöitä on kunhan ei pahuus niin joo, tutustutaan.
Pahuutta on meidän ympärillä
Koko ajan.
Paljon.
Mistä tommosia sosiopaatteja on pinnalle ilmaantunut. Ei omanelinkaarenaikana ole ollut tiedossa, muutakuin hoitolaitoksissa?
Niimpä...Olen perheestä, jossa käytettiin päihteitä. Toki tehtiin paljon töitä. Narsismi on tuttu käsite. Ns. normaalit ihmiset saattavat olettaa, että olen vähän outo, kun loikin asiasta toiseen, puhe on toisinaan rönsyilevää ja olen herkkä, mutta reagoin nopeasti ja aistin ympärillä olevat tilanteet heti ja jännitän ryhmässä olemista.
Ero