Pettäjän geeni (osa 1)

Seisoimme Parc naturel Pyrénéesin kaapelihissijonossa. Kulkijoita ei ollut paljoa. Vaihdoimme muutaman sanan kaapelihissin hoitajan kanssa ja menimme pienelle tasanteelle, jossa hissiin menijät jonottivat.

Hissiin mahtui kuusi ihmistä kerrallaan. Jättäydyimme ryhmämme hännille. Jos menisi niin kuin nyt, nuo kuusi menisivät hissiin ja me vasta seuraavaan, huomasin ajattelevani. Pyrinkö siihen, vai oliko se täysin sattumaa. En osannut sanoa, en oikein voinut ajatella sitä. Tuntui että päässäni alkoi kohista kun vain yritinkin analysoida jotain tuommoista.

Kukkahattutäti katsoi meitä. Suurikokoinen ja suurimahainen mies keskusteli hänen kanssaan, mies hörähteli ja tavoitteli naisen katsetta. Näytti kun nainen yrittäisi irtautua ja muuttaa vielä jotenkin järjestystä. Mutta kaapelihissipä alkoi jo nousta vuoren reunan takaa kuin merestä päätään nostava jättiläishirviö.

Hissinhoitaja avasi portin ja johdatti kuusi seurueemme jäsentä pienelle korokkeelle ja edelleen hissin huojahtelevaan koppiin. Näytti että kukkahattutädillä oli vaikeutta tasapainonsa kanssa ja hän istuutui äkillisesti ja hänen pää retkahti hieman taaksepäin ja suuret tissit heilahtivat. Näin naisen katsovan vielä meitä, sylissään Guessin laukku. Gondolin ovi liukui kiinni.

Pienen tauon, kuin huokauksen, jälkeen Gondoli lähti nytkähtäen liikkeelle. Pian se jo liukui näkymättömiin kallioreunan taakse.

Olimme hänen kanssaan kahden. Minulla tuli jännittynyt olo. Yleensä keskustelimme vilkkaasti, mutta nyt en saanut mitään sanotuksi. Hänkin oli hiljainen.

Ketään muita kulkijoita ei ollut nyt tässä. Jos ketään ei tulisi, menisimme hissiin kahdestaan. Tunsin värähdyksen. Minun teki mieli tarttua hänen käsivarteensa.

Kuulin käynnistyvän auton äänen. Etäämpänä tiellä kaksi reppuselkävaeltajaa käveli meistä poispäin.

On jo kulunut viisi minuuttia ja hissi tulisi aivan pian. Ketään ei ole tullut. Tunnen että käteni ovat kylmät ja tunnen outoa pakotusta siellä jossain alhaalla.

Hissi alkaa työntyä näkyville. Hissinhoitaja avaa portin ja kolme kulkijaa nousee aukeavasta oviaukosta, tuntien ehkä helpotusta siitä että eivät kuolleet, tänäänkään.

Hissinhoitaja näyttää kädellään meitä käymään sisälle. Kun olemme istuutuneet (istumme kuin itsestäänselvästi vierekkäisill istuimille), ovi alkaa hieman nytkähdellen sulkeutua. Ketään ei edellenkään ole tulossa.

Hissi nytkähtää. Olemme kopissa kahdestaan. Jossain taivaan ja maan välillä. Aurinko lämmitää kopin sinertävän harmaiden pleksiseinien läpi. Alla on huikaiseva tyhjyys.

Nousen seisomaan ja katson ikkunasta. Olen hänen edessään. Tunnen että hän katselee minua.

Gondoli huojahtaa ja otan sivuaskeleen, häntä kohti. Hän ottaa minut syliinsä, vie kätensä vyötäiseni ylitse. Olen siinä. Annan käteni laskeutua ja koskettaa hänen kättään, katson ikkunasta ulos.

Tunnen kuinka mies painaa kasvojani ohuen kesämekkoni selkää vasten. Suljen silmäni, en mene pois. Mies vie kätensä lanteilleni ja nostaa minut seisomaan, kääntää minut eteensä. Tunnen kuinka hänen sormensa menevät hameen alla pikkareilleni ja tunnen kuinka hän alkaa laskea niitä. Kuuluu ääntä, vyön avaamisen ääntä.

Mies tarttuu ranteeseeni ja vie kättäni taakse ja alas. Miehen jäykistynyt kulli tulee käteeni. Suuri, kova, erilainen kuin Oliverilla.

Jos on siinä tilanteessa, ei voi tehdä kuin yhden asian. Niin se tytöt on. Vaihtoehtoja ei enää ole. Niitä ehkä oli, mutta ne ovat menneet. Kaikki muu on liian myöhäistä.

Ohjaan miehen kohti itseäni ja alan istuutua. Tunnen olevani märkä ja auki. Kalu alkaa painua sisääni ja kuulen kuinka mies pysäyttää hengityksensä. Irroitan käteni ja kyykistyn, otan miehen syvemmälle. Alan nousta ja laskea. Mies alkaa huohottaa. Tuntuu, että voisin ottaa hänet kokonaan ja istuudun hänen syliinsä. Kalu on kokonaan sisälläni. Suuri, kova, erilainen kuin Oliverilla.

Jossain alhaalla maa, lähestyvä maa. Pieniä ihmisiä, jotka liikuskelevat, ottavat kuvia. Joku katsoo ylös.

Mies tarttuu lanteisiini ja nostaa minua ja laskee minua. Autan miestä. Liikun itse ylös ja alas. Mies nostaa kätensä rinnoilleni. Miehen hengitys alkaa kiihtyä. Maa lähestyy. Joku katsoo ylös. Tämän täytyy päättyä. Pian. Nousen ja lasken. Mies puristaa rintojani ja suutelee selkääni painaen huuliaan vasten mekkoa. Kankaan läpikin tunnen huulien lämmön. Nousen ja lasken. Painan kalun kokonaan sisään ja taas nousen. Miehen alkaa vikistä kuin koiran pentu. Maa lähestyy. Tämä täytyy saada loppumaan. Nousen ja lasken.

Mies pysähtyy ja nostaa lantiotaan. Hän tulee. Luojani, vihdoinkin hän tulee.

Nousen. Hissi alkaa jarruttaa. Nostan housut, lasken mekon ja istun penkille. Ovi aukeaa. Mies syöksyy hissistä.

Nainen katsoo, arvaa. Tuntuu että haisemme vitulle.