Turun päiväkodeissa on epäpätevää henkilöstöä

Islam sallii lapsia kohdeltavan eri tavoin. Lapsi on alempi olento, kuten nainenkin.

Vaaroja on

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000010408238.html

Anonyymi kirjoitti:

Vaaroja on

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000010408238.html

Lue lisää

On tuo uskomatonta porukkaa
Vasemmisto­liiton ex-pormestari­­ehdokkaalle tuomio lasten hyväksi­käytöstä

Anonyymi kirjoitti:

On tuo uskomatonta porukkaa
Vasemmisto­liiton ex-pormestari­­ehdokkaalle tuomio lasten hyväksi­käytöstä

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi perjantaina sakkoihin nelikymppisen naisen, joka oli työssään katsellut kymmenien potilaiden tietoja ilman syytä.

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000010971390.html

Onneksi Paco sai potkut.

Lapsille tuollaisten puolueiden edustajat ovat vaaraksi.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsille tuollaisten puolueiden edustajat ovat vaaraksi.

Onko rikosrekisteri tarkistettu. Kun henkilö ryhtyy toimimaan alaikäisten kanssa työ-, opiskelu tai vapaaehtoistehtävässä, tarvitaan ote rikosrekisteristä. Otekäytännön tarkoitus on suojella alaikäisiä. Turussa vaikuttaa toiminta olevan epämääräistä.

Jaa voi olla puhelin tai tietokone ku oikein pitää kiinni peiton alla.

Afrikan tähti on vain jäävuoren huippu lapsiin kohdistuvasta painostuksesta ja pelottelusta. Suljettujen ovien takana voi olla varsinainen kauhujen talo, kun tuollainenkin kiusaaminen hyväksytään.

Anonyymi kirjoitti:

Afrikan tähti on vain jäävuoren huippu lapsiin kohdistuvasta painostuksesta ja pelottelusta. Suljettujen ovien takana voi olla varsinainen kauhujen talo, kun tuollainenkin kiusaaminen hyväksytään.

Lue lisää

Turun päiväkotien toiminta olisi syytä tarkistaa. Minkälaista henkilökuntaa siellä oikein on? Kysykää lapsilta!

Anonyymi kirjoitti:

Turun päiväkotien toiminta olisi syytä tarkistaa. Minkälaista henkilökuntaa siellä oikein on? Kysykää lapsilta!

Onko varhaiskasvatuksessa otettu huomionn, että riippuu uskonnosta onko seksi lasten kanssa hyväksyttävää. Suomessa se on laitonta, mikä ei välttämättä ole kaikille selvä asia.

Islamilaisilla se on toisin. Monien on vaikea hyväksyä, että tyttölapsi Aisha oli vasta 9-vuotias, kun muslimien profeetta Mohammed oli seksuaalisuhteessa hänen kanssaan.

Arvostetuimmat Hadithit sekä islamilaiset tiedemiehet todistavat Aishan olleen 6-vuotias hänen kihlautuessaan, ja 9-vuotias aloittaessaan sukupuolielämän Muhammedin kanssa.

Muhammedin sunna eli elämäntyyli on johtanut hyväksyttävään lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön islamilaisessa maailmassa. Muhammedin tavoin voi toimia islaminuskoisena. Se maailma ei muutu valtioiden rajojen mukaan, vaan kulkee kaikkialla Islamiin uskovan mukana.

Ulkomaalaistaustaisten kohdistama rasistinen väkivaltarikollisuus ja viha maan kanta-asukkaita kohtaan on levinnyt jo varhaiskastaukseen.

Vihan ja rasismin peittely pitäisi loppua mediassa sekä julkisessa keskustelussa. Myös ulkomaalaistaustaisten yliedustusta rikostilastoissa, erityisesti raiskaus-ja väkivaltarikoksissa sekä terrorismissa ei pidä peitellä, eikä yleistä yhteiskuntavelvoitteiden ja maan lakien halveksuntaa.

Rasistinen viha kuuluu useisiin muihin kulttuureihin, joiden huonoja ominaisuuksia on tullut maahanmuuttajien mukana mm. Suomeen.

Suomeen rantautuneissa vieraissa kulttuureissa rodullistaminen on tavanomaista, jonka avulla ihmisiin liitetään valheellisia esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja. Tavanomaista on asettaa ihmiset eri asemaan. Naiset ja lapset, sekä vääräuskoiset ovat aina alempiarvoisempia ja alistettavissa. Sitä korostetaan myös ympäristölle, jopa pakkopukeutumisella.

Viha muita kansanryhmiä kohtaan on vierasta, omituista ja uutta suomalaisille. Suomalaisille rasismi on ollut tuntematonta, kunnes maahanmuuttajat toivat rasistisen käyttäytymisen ja vihan muita kansanryhmiä kohtaan Suomeenkin.

Kannattaa kysyä suoraan Turun kaupungin palvelusväeltä.
https://www.turku.fi/organisaatio/palvelukokonaisuudet/kasvatuksen-ja-opetuksen-palvelukokonaisuus/kopa-jory

Monikulttuuria on lukuisia kertoja luonnehdittu päättäjien ja valtavirtatoimittajien suulla rikkaudeksi ja voimavaraksi, joka on lähtökohtaisesti yhtenäiskulttuuria dynaamisempi ja siten myös parempi järjestäytymisen muoto. Käytännön todellisuus ruohonjuuritasolla on kuitenkin toinen – puutteellisen ammattitaidon yhdistyessä olemattomaan kielitaitoon, muuttuu aiemmin markkinoidusta voimavarasta jo valmiiksi ylirasitetulle hoitosektorin työyhteisölle pahimmillaan ylitsepääsemätön taakka. Vaikeudet potilasraporttien täyttämisessä, lääkkeiden jaossa, suomalaisten nimien toisistaan erottamisessa sekä kommunikaatiossa työkavereiden ja asiakkaiden kanssa kasvattavat tuntuvasti suomalaisten hoitajien valmiiksi suurta työkuormaa, sillä he joutuvat usein korjaamaan pahimmillaan hengenvaarallisia virheitä varsinaisen hoitotyönsä ohessa ilman minkäänlaista rahallista lisäkorvausta. Mitä vähemmän suomalaisia hoitajia työyhteisössä on, sitä vähemmän tapahtuu enää työpaikan sisäistä laadunvalvontaa, jolloin lakiin ja asetuksiin kirjatut viralliset vaatimukset ja käytännön hoitotyö alkavat erkaantumaan toisistaan riippumattomiksi todellisuuksiksi. Työn turvallisuutta ja lainmukaisuutta ohjaavista linjauksista muuttuu silloin enenevissä määrin ainoastaan toivomuksia, suurimpien kärsijöiden ollessa kaikista hauraimmassa asemassa olevat suomalaiset asiakkaat.

Vierasmaalaisen työvoiman jatkuvasti lisääntynyt maahantulo kahlitsee hoitoalan entistä pahempaan palkkakuoppaan, sillä alan houkuttelevuutta ei tarvitse työn tarjonnan lisääntyessä enää kasvattaa palkankorotuksilla. Monelle kehitysmaalaiselle mahdollisuus pysyvään oleskelulupaan on riittävä kannustin hoitoalalle kouluttautumiseen, jota voidaan tehdä mitenkuten sen ajan, jota perheenyhdistämisprosessi ja kansalaisuuden saaminen edellyttävät. Kehitysmaista haalitun ensimmäisen aallon kadotessa vähin äänin helpompiin tehtäviin, ajautuu sote-ala jälleen saman ongelman eteen, jota päättäjämme pyrkivät tulevaisuudessa ratkaisemaan aina vaan epätoivoisempien ja köyhempien muukalaisten maahantuonnilla. Lopputuloksena voisi hyvinkin olla tilanne, jossa filippiiniläiset perehdyttävät malawilaisia suomalaiseen hoitotyöhön. Mikäli työn laadun valvominen on jo nykyisessä tilanteessa haastavaa, tulevaisuudessa pelkästään työn ja laadun määritteleminen muuttuu mahdottomaksi, sillä niistä ei ole enää yhdelläkään hoitajalla tai työnantajalla enää yksimielistä määritelmää. Esimerkkejä hoitotyön vähemmän mairittelevasta tulevaisuudesta löytyy melkoisesti Suomen ulkopuolelta (Kansalainen 22.12.2023).

SOTE-palveluiden yksityistäminen kiihdyttää entisestään vierasmaalaisten värväämistä, sillä yksityisellä sektorilla Valviran edellyttämää ”riittävää kielitaitoa” tulkitaan yleensä laveammin kuin julkisella sektorilla, jonka vuoksi suurimmat kielitaidottomien hoitajien keskittymät löytyvätkin Attendon kaltaisten suuryritysten työpisteistä. Näille terveysjäteille hoitajien kielitaitovaatimuksista luopuminen ja julkisten palveluiden ulkoistamiset ovat loistavaa bisnestä – asiakkaana toimiva valtio kykenee rahoittamaan vuosi vuodelta kallistuvat palvelut, samaan aikaan kun päättymätön tulva kehitysmaalaisia tekijöitä pitää palkankorotuspaineet nollissa. Kansainväliset terveysjätit ovat myös vuosien ajan harjoittaneet aktiivista veronkiertoa, jolla kyseiset toimijat pyrkivät minimoimaan Suomeen maksettavat verot. Yksityistämisten myötä suomalaisten verorahat pumpataan siten ulkomaille, ja vastineeksi tästä Suomi saa kielitaidottomia ja usein ammattitaidottomia muukalaishoitajia, jotka eivät puhu samaa kieltä asiakkaidensa tai työkavereidensa kanssa.

SuPerin puheenjohtaja vaatii kyselytutkimuksen vastauksiin viitaten työnantajilta nykyistä tehokkaampia toimia monikulttuurisen ja turvallisen työyhteisön luomiseksi, sekä aktiivisia toimia rasismia vastaan (SuPer 8.1.2025). Surkea kielitaito ja vierasmaalaisten puutteellinen osaaminen koetaan johtuvan yksinomaan siitä, ettei työnantajaosapuoli ole kouluttanut vierasmaalaisia työntekijöitänsä kunnolla. Pallon heittäminen työnantajalle on kuitenkin vastuun pakoilua, sillä monikulttuurinen työyhteisö tarkoittaa ei-suomalaista työyhteisöä, ja ei-suomalainen työyhteisö ei myöskään kommunikoi suomeksi tai ylläpidä suomalaisia laatustandardeja. Niin kauan kuin SuPerin kaltaiset ammattiliitot kannattavat monikulttuurista yhteiskuntaa ja vapaata maahanmuuttoa, ne ovat myös itse yksi ongelman pääasiallisista aiheuttajista.

Sinimusta Liike vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, ja puolustaa suomalaista työntekijää loppumattomalta Suomen ulkopuoliselta kilpailulta. Liikkeemme kannattaa suomalaista Suomea, jossa suomalainen työelämä syntyy suomalaisesta ammattiosaamisesta sekä suomalaisista tekijöistä.

Anonyymi kirjoitti:

Monikulttuuria on lukuisia kertoja luonnehdittu päättäjien ja valtavirtatoimittajien suulla rikkaudeksi ja voimavaraksi, joka on lähtökohtaisesti yhtenäiskulttuuria dynaamisempi ja siten myös parempi järjestäytymisen muoto. Käytännön todellisuus ruohonjuuritasolla on kuitenkin toinen – puutteellisen ammattitaidon yhdistyessä olemattomaan kielitaitoon, muuttuu aiemmin markkinoidusta voimavarasta jo valmiiksi ylirasitetulle hoitosektorin työyhteisölle pahimmillaan ylitsepääsemätön taakka. Vaikeudet potilasraporttien täyttämisessä, lääkkeiden jaossa, suomalaisten nimien toisistaan erottamisessa sekä kommunikaatiossa työkavereiden ja asiakkaiden kanssa kasvattavat tuntuvasti suomalaisten hoitajien valmiiksi suurta työkuormaa, sillä he joutuvat usein korjaamaan pahimmillaan hengenvaarallisia virheitä varsinaisen hoitotyönsä ohessa ilman minkäänlaista rahallista lisäkorvausta. Mitä vähemmän suomalaisia hoitajia työyhteisössä on, sitä vähemmän tapahtuu enää työpaikan sisäistä laadunvalvontaa, jolloin lakiin ja asetuksiin kirjatut viralliset vaatimukset ja käytännön hoitotyö alkavat erkaantumaan toisistaan riippumattomiksi todellisuuksiksi. Työn turvallisuutta ja lainmukaisuutta ohjaavista linjauksista muuttuu silloin enenevissä määrin ainoastaan toivomuksia, suurimpien kärsijöiden ollessa kaikista hauraimmassa asemassa olevat suomalaiset asiakkaat.

Vierasmaalaisen työvoiman jatkuvasti lisääntynyt maahantulo kahlitsee hoitoalan entistä pahempaan palkkakuoppaan, sillä alan houkuttelevuutta ei tarvitse työn tarjonnan lisääntyessä enää kasvattaa palkankorotuksilla. Monelle kehitysmaalaiselle mahdollisuus pysyvään oleskelulupaan on riittävä kannustin hoitoalalle kouluttautumiseen, jota voidaan tehdä mitenkuten sen ajan, jota perheenyhdistämisprosessi ja kansalaisuuden saaminen edellyttävät. Kehitysmaista haalitun ensimmäisen aallon kadotessa vähin äänin helpompiin tehtäviin, ajautuu sote-ala jälleen saman ongelman eteen, jota päättäjämme pyrkivät tulevaisuudessa ratkaisemaan aina vaan epätoivoisempien ja köyhempien muukalaisten maahantuonnilla. Lopputuloksena voisi hyvinkin olla tilanne, jossa filippiiniläiset perehdyttävät malawilaisia suomalaiseen hoitotyöhön. Mikäli työn laadun valvominen on jo nykyisessä tilanteessa haastavaa, tulevaisuudessa pelkästään työn ja laadun määritteleminen muuttuu mahdottomaksi, sillä niistä ei ole enää yhdelläkään hoitajalla tai työnantajalla enää yksimielistä määritelmää. Esimerkkejä hoitotyön vähemmän mairittelevasta tulevaisuudesta löytyy melkoisesti Suomen ulkopuolelta (Kansalainen 22.12.2023).

SOTE-palveluiden yksityistäminen kiihdyttää entisestään vierasmaalaisten värväämistä, sillä yksityisellä sektorilla Valviran edellyttämää ”riittävää kielitaitoa” tulkitaan yleensä laveammin kuin julkisella sektorilla, jonka vuoksi suurimmat kielitaidottomien hoitajien keskittymät löytyvätkin Attendon kaltaisten suuryritysten työpisteistä. Näille terveysjäteille hoitajien kielitaitovaatimuksista luopuminen ja julkisten palveluiden ulkoistamiset ovat loistavaa bisnestä – asiakkaana toimiva valtio kykenee rahoittamaan vuosi vuodelta kallistuvat palvelut, samaan aikaan kun päättymätön tulva kehitysmaalaisia tekijöitä pitää palkankorotuspaineet nollissa. Kansainväliset terveysjätit ovat myös vuosien ajan harjoittaneet aktiivista veronkiertoa, jolla kyseiset toimijat pyrkivät minimoimaan Suomeen maksettavat verot. Yksityistämisten myötä suomalaisten verorahat pumpataan siten ulkomaille, ja vastineeksi tästä Suomi saa kielitaidottomia ja usein ammattitaidottomia muukalaishoitajia, jotka eivät puhu samaa kieltä asiakkaidensa tai työkavereidensa kanssa.

SuPerin puheenjohtaja vaatii kyselytutkimuksen vastauksiin viitaten työnantajilta nykyistä tehokkaampia toimia monikulttuurisen ja turvallisen työyhteisön luomiseksi, sekä aktiivisia toimia rasismia vastaan (SuPer 8.1.2025). Surkea kielitaito ja vierasmaalaisten puutteellinen osaaminen koetaan johtuvan yksinomaan siitä, ettei työnantajaosapuoli ole kouluttanut vierasmaalaisia työntekijöitänsä kunnolla. Pallon heittäminen työnantajalle on kuitenkin vastuun pakoilua, sillä monikulttuurinen työyhteisö tarkoittaa ei-suomalaista työyhteisöä, ja ei-suomalainen työyhteisö ei myöskään kommunikoi suomeksi tai ylläpidä suomalaisia laatustandardeja. Niin kauan kuin SuPerin kaltaiset ammattiliitot kannattavat monikulttuurista yhteiskuntaa ja vapaata maahanmuuttoa, ne ovat myös itse yksi ongelman pääasiallisista aiheuttajista.

Sinimusta Liike vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, ja puolustaa suomalaista työntekijää loppumattomalta Suomen ulkopuoliselta kilpailulta. Liikkeemme kannattaa suomalaista Suomea, jossa suomalainen työelämä syntyy suomalaisesta ammattiosaamisesta sekä suomalaisista tekijöistä.

Lue lisää

Missä matu, siellä ongelma.

Ei pidä. Sosialidemokraattinen aate ainoastaan