Ja sen päälle vielä seuraa someen perässä ja trollailee ja tietää miten haitallista se on toiselle?
Luulen että välien korjaantuminen lähtisi tässä tapauksessa siitä, että hän myöntäisi kaiken ja antaisi minun nauhoittaa audiona sen.
Hän ei kykene siihen joten ei tule tapahtumaan.
En tiedä mikä hänellä on mutta en usko että se on korjattavissa.
Olen antanut liian paljon saumaa. Olen ollut liian anteeksiantavainen. Olen laiminlyönyt itseäni. Olen tehnyt virheitä.
Eka virhe oli viettää aikaa kaksistaan sen ihmisen kanssa. Ei olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan mitään, etenkään mitään intiimiä.
Luin lyhyessä googletutkimuksessani että toksiset ihmiset projektoi toksisuuttaan eli haukkuu toisia toksisiksi.
Mut miten he voisivatkaan tajuta sitä itse.
4/6 toksisista piirteistä täyttyi siinä ihmisessä jota joskus kaipasin.
Kysyin mielipidettä ystävältäni itseni suhteen ja hän kiisti - en ole toksinen. Häneltä saa aika objektiivisen mielipiteen joten siihen voi luottaa.
Oon ollut itse tosi jännissä paikoissa mielen puolesta mutta tuossa ihmisessä jota joskus kaipasin on jotain vialla.
Hänen käytös saattaa myös flipata aggressiiviseksi, hyvinkin vähästä.
Tällanen olis pitänyt nähdä kauan sitten.
Tunsin syyllisyyttä ja voin hänen takiaan huonosti täysin turhaan, hyvin pitkään.
Miksei hän tajua että on traumatisoinut minut? Kerroin senkin lopulta hänelle.
Hän ei aidosti välitä, vaikka kuinka vapisisin pelosta hänen edessään. Hän ei välitä vaikka itkisin.
Jos minulle olisi käynyt huonosti ja olisin kuollut...
Hän olisi varmaan nauranut.
...
Ehkä... ihmisenä, hän on hyväksikäyttäjäänikin pelottavempi.
Mulla on siis syystä niitä pelottavia kuvitelmia.
Se on vaisto joka varoittaa minua siitä ihmisestä.
Ei varmaan pitäis antaa ajatustakaan millekään välien eheytymiselle.
Hän on nyt myös siinä iässä mitä näkee otsikoissa välillä - saattaa tehdä rikoksen.
Ehkä mua on ahdistanut, itkettänyt ja ollut turvaton fiilis syystä...
Toivon että hän ei tee minulle mitään pahaa. Sukupuolen puolesta olen häntä heikompi. Joskus olin ok ajatuksen kanssa. En oikein enää.
Ihminen johon halusi joskus turvautua, muuttui painajaiseksi jota pelätä.
Jos tulee tilanne, ainakaan en halua olla hänen kanssaan kahdestaan.
Toivottavasti hän ei seuraa mua, jos menen johonkin.
Ehkä on aiheetonta olla huolissaan. Ehkä hän ei tule tekemään mitään pahaa vaikka seuraisikin.
Mutta... se mihin vähiten voi luottaa on ihmismieli, etenkin kun hänellä se voi olla arvaamaton. Jos hänellä vaan napsahtaa.
Lamaantuisin pelosta.
Alkaa itkettää.
Hän on uhriutunut siksi ettei hänen oma toimintansa paljastuisi... ei siis taida kyetä empatiaan, sittenkään. Tai sitten se on jotenkin rikkinäistä.
Taisin valita oikein... tarvitsee enää tottua tilanteeseen ja tähän ymmärrykseen.
Ihan kiva, että spämmii palstaa aloituksilla piilottaakseen kaikki todisteet. Harmi että linkin voi kopioida ja tallentaa helposti.
Mut en mä jaksa, koska en oikeesti halua tuollaista kamalaa ja arvaamatonta miestä.
Toivottavasti hän antaa mun olla nyt.
Luulen että välien korjaantuminen lähtisi tässä tapauksessa siitä, että hän myöntäisi kaiken ja antaisi minun nauhoittaa audiona sen.
Hän ei kykene siihen joten ei tule tapahtumaan.
En tiedä mikä hänellä on mutta en usko että se on korjattavissa.
Olen antanut liian paljon saumaa. Olen ollut liian anteeksiantavainen. Olen laiminlyönyt itseäni. Olen tehnyt virheitä.
Eka virhe oli viettää aikaa kaksistaan sen ihmisen kanssa. Ei olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan mitään, etenkään mitään intiimiä.
Luin lyhyessä googletutkimuksessani että toksiset ihmiset projektoi toksisuuttaan eli haukkuu toisia toksisiksi.
Mut miten he voisivatkaan tajuta sitä itse.
4/6 toksisista piirteistä täyttyi siinä ihmisessä jota joskus kaipasin.
Kysyin mielipidettä ystävältäni itseni suhteen ja hän kiisti - en ole toksinen. Häneltä saa aika objektiivisen mielipiteen joten siihen voi luottaa.
Oon ollut itse tosi jännissä paikoissa mielen puolesta mutta tuossa ihmisessä jota joskus kaipasin on jotain vialla.
Hänen käytös saattaa myös flipata aggressiiviseksi, hyvinkin vähästä.
Tällanen olis pitänyt nähdä kauan sitten.
Tunsin syyllisyyttä ja voin hänen takiaan huonosti täysin turhaan, hyvin pitkään.
Miksei hän tajua että on traumatisoinut minut? Kerroin senkin lopulta hänelle.
Hän ei aidosti välitä, vaikka kuinka vapisisin pelosta hänen edessään. Hän ei välitä vaikka itkisin.
Jos minulle olisi käynyt huonosti ja olisin kuollut...
Hän olisi varmaan nauranut.
...
Ehkä... ihmisenä, hän on hyväksikäyttäjäänikin pelottavempi.
Mulla on siis syystä niitä pelottavia kuvitelmia.
Se on vaisto joka varoittaa minua siitä ihmisestä.
Ei varmaan pitäis antaa ajatustakaan millekään välien eheytymiselle.
Hän on nyt myös siinä iässä mitä näkee otsikoissa välillä - saattaa tehdä rikoksen.
Ehkä mua on ahdistanut, itkettänyt ja ollut turvaton fiilis syystä...
Toivon että hän ei tee minulle mitään pahaa. Sukupuolen puolesta olen häntä heikompi. Joskus olin ok ajatuksen kanssa. En oikein enää.
Ihminen johon halusi joskus turvautua, muuttui painajaiseksi jota pelätä.
Jos tulee tilanne, ainakaan en halua olla hänen kanssaan kahdestaan.
Toivottavasti hän ei seuraa mua, jos menen johonkin.
Ehkä on aiheetonta olla huolissaan. Ehkä hän ei tule tekemään mitään pahaa vaikka seuraisikin.
Mutta... se mihin vähiten voi luottaa on ihmismieli, etenkin kun hänellä se voi olla arvaamaton. Jos hänellä vaan napsahtaa.
Lamaantuisin pelosta.
Alkaa itkettää.
Hän on uhriutunut siksi ettei hänen oma toimintansa paljastuisi... ei siis taida kyetä empatiaan, sittenkään. Tai sitten se on jotenkin rikkinäistä.
Taisin valita oikein... tarvitsee enää tottua tilanteeseen ja tähän ymmärrykseen.
Ihan kiva, että spämmii palstaa aloituksilla piilottaakseen kaikki todisteet. Harmi että linkin voi kopioida ja tallentaa helposti.
Mut en mä jaksa, koska en oikeesti halua tuollaista kamalaa ja arvaamatonta miestä.
Toivottavasti hän antaa mun olla nyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Narsistilta tuo kuulostaa.