Olen huomannut eää vaikka varsinaisesti ihastu niin läheisyydenkaipuu on valtava.
Ja ei yksikään kaveruussuhde tai seksitön suhde sitä paikkaa.
Joskus ärsyttää oma mieli ja sydän joka tarttuu johonkuhun jonka jälkeen kuluu aika kun pyristelet irti. Tajuat jossain vaiheessa eettää toista ei kiinnosta tai on varattu jne.
Sitten tuo taistelu on ohi niin on samalla vapaa mutta tilalla loputon tyhjyys.
Jos koskaan ei ole tullut rakastetuksi ehkä minussa ei ole ulkonäköä myöten mitään rakastettavaa.
Mutta mitä lähemmäksi pääsen liekkiä ja sitä pahemmin poltan siipeni ja välttelen naisia.
En sen takia se sattuisi, koska ei se enää satu,, mutta nolostun ja häpeän itseäni unelmissani.
Sitä kauemmaksi taas ajaudun naisista. Lopulta osaa olla vain yksin.
Ja ei yksikään kaveruussuhde tai seksitön suhde sitä paikkaa.
Joskus ärsyttää oma mieli ja sydän joka tarttuu johonkuhun jonka jälkeen kuluu aika kun pyristelet irti. Tajuat jossain vaiheessa eettää toista ei kiinnosta tai on varattu jne.
Sitten tuo taistelu on ohi niin on samalla vapaa mutta tilalla loputon tyhjyys.
Jos koskaan ei ole tullut rakastetuksi ehkä minussa ei ole ulkonäköä myöten mitään rakastettavaa.
Mutta mitä lähemmäksi pääsen liekkiä ja sitä pahemmin poltan siipeni ja välttelen naisia.
En sen takia se sattuisi, koska ei se enää satu,, mutta nolostun ja häpeän itseäni unelmissani.
Sitä kauemmaksi taas ajaudun naisista. Lopulta osaa olla vain yksin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kysyn siis miten päästä eroon siitä alakulon tunteesta kun pettymykset tunnetasolla ovat jatkuvia. Ei mikään määrä itseluottamusta riitä kun se syöksee kuopppaan.
Kai ratkaisu on perinteinen eli alkoholilla läheisyydenkaipuu vain katoamaan?
Rupea palsta Gubeksi.
Jätä palsta edes vähäksi aikaa ja kokeile deittisivustoja tai lähde ulos kohtaamaan oikeita ihmisiä. Löydät varmasti puolison itselle.
Niinpä, eihän tämä palstamiehen pakina ole mikään optimaalisin morsionhakureissulle esim.
Olen nainen samassa tilanteessa. Itse pyrin suuntamaan energiani muualle. Harrastuksiin jne. Pyrin olemaan ajattelematta asiaa ja vain ottaa päivän kerrallaan. Elämä on sitä mitä se on ja jotkut meistä on yksin koko elämänsä.
Mitä hävettävää on unelmissa, eivätkö ne juuri tee meistä ihmisiä? Kuulostaa että ongelma on nimenomaan itsetunnossasi, ja siinä ettet uskalla rakastua. Puhut ettet ihastu, ja "sydän vain tarttuu", mutta mitä se sitten on jos ei ihastusta? Miksi olet ikävä palstalla, jos et muka kaipaa ketään? Sinussa on varmasti paljon mitä rakastaa, mutta jos piiloudut alkoholin alle, ei sinua sieltä kukaan löydä. Voisit myös pohtia, onko kyse todella siitä ettei toista kiinnosta, vai onko se vain tunne? Ja jos todella kiinnostunut vain saavuttamattomista ihmisistä, miksi näin? Miksi ajat itsesi tahallisesti rotkoon ja ruokit ajatusta ettei sinussa ole rakastettavaa?
Unohda haihattelut.
Oot saanu paskat arvat geenilotossa ja sulle on tarjolla muidden jämät.
Itse epäonnistuneet yhärit, toisten lasten hoito ja lihavien naisten syöttäminen tai naisten jotka on puhkipantu.
Sellaista sd elämä on.
Alkoholi tai huumeet ovat ratkaisu jolla tunteet saa kuriin ja seksiin auttaa porno, rynkkaus ja vaikka thaimaa.
Tunteet on komeita ja kauniita ihmisiä varten.
Ei meitä
Tuollainen naisten armoton arvottaminen, jossa haetaan vain jotain statusrouvaa, eikä nähdä toisia edes ihmisinä, on kyllä omiaan ajamaan tilanteeseen jossa ei muuta ansaitsekkaan kuin istua katkerana yksin. Tunteet kuuluvat kaikille jos etsinnässä on kumppani eikä esine.
Lapsettomuus,läskittömyys ja huoraamattomuus eivät ole mitään toissijaisia statusasioita.
Ne kertovat naisesta enenmmän kuin mikään yksittäinen luonteenpiirre.
Pahnanpohjimmaiset odottavat raakilemiehiä joilla ei riitä geenit kuten naama ja panetusvoima saamaan naisia joten nuo jää jäljelle.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miksi vihaat noin paljon naisia, eikö äiti halinut? Samalla voisit pohtia mikähän siinä on, että noin upea ja tiedostava yksilö pyörii ikävä palstalla.
Ei tässä ole mitään yleistä naisvihaa.
Inhoan vain huoria, läskejä ja yksinkertaisia tunteiden vietävissä olevia synnytyskoneita.
Äiti halaili paljon kunnes kuoli. Opetti mitä hybä nainen on.
Nämä uusen sukupolven naiset ovat kauheita. Eivät oaaa edes halata.
Näin naisena voin sanoa, että ennemmin olen loppuelämäni yksin kuin jaan sen kaltaisesi kanssa. Äitisi häpeäisi jos kuulisit miten puhut.
Kuulut varmasti määriteltyigin kategorioihin.
Ja ei, äitini ei olisi halunnut minun olevan laiskan huoran kanssa tai ihmisen joka sälyttää omat lapsensa toisille kun epäonnistuu suhteissaan.
Mitä jakamista sun elämässä muka on? Hah.
"Ei tässä ole yleistä naisvihaa, vihaan ja halveksin vain kaikkia naisia jotka eivät edusta mielikuvaani yhdestä ainoasta oikeasta naiskuvasta."
Siellähän se sitten ongelman ydin piileekin. Kuollut jalustalle nostettu äiti, jonka veroinen yksikään nainen ei voi ikinä olla. Nyt kitkeränä huutaa kuinka naiset ovat kauheita kun eivät ole niin kuin äitisi. Äiti jota et koskaan kerennyt oppia tuntemaan roolinsa ulkopuolella ihmisenä ja naisena inhimillisine virheineen. "En tahdo nykynaista, tahdon äitini!"
Naiset osaavat halata, mutta aistivat vihaajan ja äidin metsästäjän kilometrienkin päästä, sellaista ei tee mieli tiukasti rutistaa. Tarkastele tapaasi jolla puhut naisista, lopeta toisten valintojen halveksiminen ja itsesi heidän yläpuolelleen nostaminen, niin ehkä vielä joku päivä saat vilpittömän ja varauksettoman halin joltakulta.