Olemme eläneet mieheni kanssa etäsuhteessa jo pari vuotta. Alkuaika oli ihanaa rakkauden huumaa, ja ikävöintiä kun toinen oli poissa. Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut. Olen oudon tunteeton, kun vertaa siihen kuinka tunteellinen yleensä olen. En jaksa enää toitottaa poikaystävälleni joka puhelun aikana rakastavani häntä. Jos kuitenkin sanon niin, en ole varma onko se totta, rakastanko minä... Kun hän on poissa, hän tuntuu melko yhdentekevältä, mutta kun hän tulee kotiin kaikki tuntuu taas niin ihanalta. Välillä yhdessä olokin tökkii pahasti. Tulee pientä riitaa mitä ihmeellisemmistä asioista, ja kumpikin tuntuu olevan useammin huonommalla tuulella kuin ennen.
Onko tämä vain sitä kun arki tulee vastaan alkuhuuman jälkeen...? Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä kun alkuhuuma on ohi? Tuntuu oudolta kun kaikki on niin samaa vanhaa arkea, kun ennen sitä jotenkin osasi nauttia joka hetkestä enemmän. En jaksa itsekään enää nähdä niin paljoa vaivaa suhteen eteen kuin ennen...kirjeitä tulee kirjoitettua enää harvoin, yms. Ehkä tämä johtuu siitä että olen vihdoin tajunnut että jos miehenikään ei näe vaivaa suhteen eteen, miksi minunkaan pitäisi.
Minua ahdistaa myös se että suhteemme ei etene mihinkään. Olemme melkeinpä samassa tilanteessa nyt kuin ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Ainoa ero on se että tunteet eivät ole enää niin vahvoja.
*huokaus*...
Onko tämä vain sitä kun arki tulee vastaan alkuhuuman jälkeen...? Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä kun alkuhuuma on ohi? Tuntuu oudolta kun kaikki on niin samaa vanhaa arkea, kun ennen sitä jotenkin osasi nauttia joka hetkestä enemmän. En jaksa itsekään enää nähdä niin paljoa vaivaa suhteen eteen kuin ennen...kirjeitä tulee kirjoitettua enää harvoin, yms. Ehkä tämä johtuu siitä että olen vihdoin tajunnut että jos miehenikään ei näe vaivaa suhteen eteen, miksi minunkaan pitäisi.
Minua ahdistaa myös se että suhteemme ei etene mihinkään. Olemme melkeinpä samassa tilanteessa nyt kuin ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Ainoa ero on se että tunteet eivät ole enää niin vahvoja.
*huokaus*...
Vastaukset 1
Vanhimmat
..vaikka puhua tuntemuksistanne toisillenne.
Ja kyllä, arki tulee aina, ennemmin tai myöhemmin. Silloin täytyy ottaa mileikuvitus avuksi, ja funtsia yhdessä, miten siihen saisi lisää eloa!
Ja jos olette olleet kaukosuhtreessa 2 vuotta, niin entäpä jos se onkin jo siitä johtuvaa, tukee tuntu, että se on vain kyläilyä? Olisiko aihetta kokeilla seuraavaa askelta eli yhteenmuuttoa, jos työt tms. antaa myöten?