Vaatiiko se pitkän elämän että oppii kaiken,
ehtii nähdä kaiken,
ehtii tuntea kaiken?
Vai muutummeko vain ajan ja olosuhteiden pakosta, pakosta joudumme näkemään, tuntemaan, oppimaan?
Voiko kukaan tulla valmiiksi?
Jos vain elää ja ottaa vastaan sen mitä tulee, surut, naurut, rakkauden.
Rakkauden jota on monenlaista.
Omaa lastaan rakastaa ehdoitta,
ystävää rakastaa siksi että toinen toisensa kanssa voi elämää jakaa kaikkineen.
Voi myös jollain tasolla rakastaa jos tuntee toisen kanssa voivansa olla puhtaasti oma itsensä, tulevansa silti hyväksytyksi kaikkine vikoineenkin.
Vika ihmisessä voi olla jonkun mielestä ulkonäössä, luonteenpiirteissä, tavoissa.
Vai onko viallista ihmistä?
Jos kukaan ei ole valmis koskaan, ei ole myöskään sitä täydellisen ihmisen esimerkkiä.
Kaikki on kauniita, komeita omalla tavallaan.
Jokaisessa on luonteenpiirteitä joita joku rakastaa.
Kaikilla on myös tapoja joita joku arvostaa.
Entä jos kaikki onkin kiinni itsensä rakastamisesta?
Itserakas ihminenhän on rasittava.
Terveellä tavalla itseään rakastava ihminen osaa arvostaa itseään, kerätä ympärilleen ihmisiä joiden kanssa arvostus myös puolin ja toisin toimii.
Silloin ehkä osaa arvostaa myös muita.
Muiden suhteen taas ei voi aina tietää kuinka tunteensa kannattaa näyttää.
Näyttääkö se pahalta jos tarttuu toisen kädestä kiinni?
Kuulostaako se vaivaannuttavalta jos toinen kertoo että olet tärkeä?
Tärkeää voi olla itselle se että sen näyttää jollain tavalla.
Entä jos ei osaa ottaa vastaan toisen tunteita?
Tuntuu ehkä kiusalliselta, tekisi mieli vältellä.
Vältellä sitä toista vai itseään?
Onko se loppupelissään niin kamalaa jos toinen välittää ja ei häpeä sitä kertoa.
Kertooko se siitä ettei tunteissa ole mitään hävettävää vai siitä että pitäisi tuntea häpeää tunteista toista ihmistä kohtaan?
ehtii nähdä kaiken,
ehtii tuntea kaiken?
Vai muutummeko vain ajan ja olosuhteiden pakosta, pakosta joudumme näkemään, tuntemaan, oppimaan?
Voiko kukaan tulla valmiiksi?
Jos vain elää ja ottaa vastaan sen mitä tulee, surut, naurut, rakkauden.
Rakkauden jota on monenlaista.
Omaa lastaan rakastaa ehdoitta,
ystävää rakastaa siksi että toinen toisensa kanssa voi elämää jakaa kaikkineen.
Voi myös jollain tasolla rakastaa jos tuntee toisen kanssa voivansa olla puhtaasti oma itsensä, tulevansa silti hyväksytyksi kaikkine vikoineenkin.
Vika ihmisessä voi olla jonkun mielestä ulkonäössä, luonteenpiirteissä, tavoissa.
Vai onko viallista ihmistä?
Jos kukaan ei ole valmis koskaan, ei ole myöskään sitä täydellisen ihmisen esimerkkiä.
Kaikki on kauniita, komeita omalla tavallaan.
Jokaisessa on luonteenpiirteitä joita joku rakastaa.
Kaikilla on myös tapoja joita joku arvostaa.
Entä jos kaikki onkin kiinni itsensä rakastamisesta?
Itserakas ihminenhän on rasittava.
Terveellä tavalla itseään rakastava ihminen osaa arvostaa itseään, kerätä ympärilleen ihmisiä joiden kanssa arvostus myös puolin ja toisin toimii.
Silloin ehkä osaa arvostaa myös muita.
Muiden suhteen taas ei voi aina tietää kuinka tunteensa kannattaa näyttää.
Näyttääkö se pahalta jos tarttuu toisen kädestä kiinni?
Kuulostaako se vaivaannuttavalta jos toinen kertoo että olet tärkeä?
Tärkeää voi olla itselle se että sen näyttää jollain tavalla.
Entä jos ei osaa ottaa vastaan toisen tunteita?
Tuntuu ehkä kiusalliselta, tekisi mieli vältellä.
Vältellä sitä toista vai itseään?
Onko se loppupelissään niin kamalaa jos toinen välittää ja ei häpeä sitä kertoa.
Kertooko se siitä ettei tunteissa ole mitään hävettävää vai siitä että pitäisi tuntea häpeää tunteista toista ihmistä kohtaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olemme valmiita kun kuolemme. Tottakai opimme koko elämä ajan jos pidämme silmät ja korvat auki ja olemme asioille uteliaita. Tosin vanhenpana tulee suodatettua enemmän eikä enään kaikki uudet jutut kiinnosta.
Elämä on matka, välillä otamme kädestä kiinni ja välillä irrotamme. Elämme ilot ja surut, vahvistumme kokoajan.
Kumpa ihmiset oppisivat nauttimaan myös tästä omasta elämästä eikä pelkästään suorittamaan sitä. Elämä on arvokas ja niin olet sinäkin.
Pakko on ollut syntyä ja olla olemassa eikä sitä voi lopettaa. Jotkut jotka eivät koskaan tee ruumiillista työtä siitä hyötyvät.
Totta puhut
Mistä tää palatasetä tällä kertaa puhuu? Ois hyvä päästä kärryille nääs itsekin
Kyllä se sullekin jossain vaiheessa elämää avautuu, mistä puhutaan.
Tuskin maltan odottaa