Lapsen nimi riitaisa asia..

Meilla myös ollu nyt keskusteluja nimestä. Poikaystäväni suvussa on myös ns. perityvä toinen nimi ja minä henk.koht haluun ehdottomasti laittaa sen myös tulevalle vaavillemme jos se sattuu olemaan poika!

Ollaanki valittu etunimi kaikista lemppareista sen mukaan että käy myös toisen nimen kanssa. Meillä ukkeli päätti pojan nimen ja minä tytön. Tosin eipä siitä mitään sotaa tullukkaan..
Kauniita nimiä kaikka isänkin ehdottamat =) enkä olis missään tapauksessa halunnu yksin päättä nimestä.

Jos kerta haluat lapselle jonkun "nykyaisemman" nimen niin valitse sellanen etunimi joka rimmaa Markuksen kanssa...! Mun neuvo on että valitkaa nimi yhessä....Onhan lapsi myös poikaystäväsi!!!

jättäminen niinkään pois nimestä (vaikka minusta sekin olisi kiva tapa jatkaa perinnettä,ja jos nimi on Markus niin eihän se ole edes huono valinta,meillä esim. se olis voinut olla Hesekiel tai Uljas :)olisi törkeää,mutta ylipäätään että sanot "olen jo päättänyt lapseni nimet" se on melko törkeää.
Kyllähän yhteisen lapsen nimestä täytyisi pystyä päättämään vanhempien kesken yhdessä.
Olisihan jo puoli voittoa kun sinun valitsemasi nimi olisi ekana jo tuo suvun nimi toisena.Eihän sitä toista nimeä juurikaan käytetä kuin joissain papereissa....
Meillä valittiin nimet niin että mies kirjoitti suosikkinsa paperille ja minä valitsin niistä tai niiden perusteella annoin uusia ehdotuksia joista mies hyväksyi tai hylkäsi ja näin jatkaen pääsimme sopuisaan ratkaisuun kaikkien kolmem lapsen kohdalla....

jos laitatte lapsellenne kolme nimeä, joista keskimmäisenä on Markus? Itse olen niin perinteikäs ja kaavoihin kangistunut, että jatkaisin perinnettä, varsinkin, kun kyseessä on ihan fiksu nimi.

Eli siis "sinä et halua sitä nimeä koska olet jo päättänyt lapsen nimet". Mielestäni on törkeää että et ota huomioon poikaystäväsi mielipidettä. Kyllä tuollainen asia pitäisi päättää yhdessä, varsinkin jos kerran vietätte yhdessä ristiäiset ettekä ole eronneet. Minkälaiset nimet sinä sitten olet valinnut?

Miten olisi kompromissi? Onhan perinteitä kiva jatkaa, mutta voihan sitä nimeä vähän muuttaa. Markus->Marcus Näyttää heti nykyaikaisemmalta...

Lapsille keksittiin nimet vasta edellisenä iltana... Molemmat pojat saivat kolme etunimeä, esikoinen keskimmäiseksi nimekseen isäni etunimen, kuopus taas kolmanneksi nimekseen mieheni isän nimen. Halusimme osittain noudattaa perinteitä ja osittain antaa kummallekin lapselle hänen itsensä "näköisen" nimen.

mielipiteensä ja hän on ylpeä suvussa kulkevasta toisesta nimestään, joka on sama toinen nimi kuin isoisälläkin. Serkkupoika kastettiin paljon myöhemmin ja hän yhden nimen erolla täysi kaima sukunimeä myöten.
Toinen poika taas on saanut nimensä kompromissi-läjänä, kun oli näitä sanojia ja mielipiteitä jo enemmän. Etunimi-ehdotukseni meni läpi ja toiset nimet on suvun perinteiden mukaan.

Itsellä on isoisäni toinen nimi melkeen kokonaan etunimenä, yksi kirjain eroa, toinen nimi on sama mikä isälläni on, sama on myös kummisedälläni toisena nimenä(sattumaa). Mutta olen ylpeä nimestäni, vaikka se on tavallinen ja toinen nimi jopa vähän nykyään ruma, mutta silti ylpeä. Eli jatka vaan suvun perinnettä.

Meillä jätettiin suvussa kiertäneet nimet heti kättelyssä pois listoilta. Päätettiin antaa lapselle oma elämä ja vapauttaa suvun taakasta.

Suku hyväksyi tämän mukisematta kun nimet oli kasteessa saatu. Toki kysymyksiä tuli, miksi ette antaneet sitä ja sitä nimeä. Mutta vastukseksi riitti, että meistä antamamme nimet olivat parhaat mahdolliset.

meillä anoppi inhosi esikoispoikamme nimeä, vaikka kutsumanimenä on kunnon perusnimi ja toisena nimenä heidän suvussaan kulkeva nimi. Ristiäisissä hän ilmoitti, että aikoo kutsua poikaa vauvaksi, jos emme vaihda nimeä. Nyt 8 vuoden jälkeen hän on kyllä mukautunut tilanteeseen. Tyttäremme nimestä hän ei uskaltanut sanoa mitään, sillä se on taas meidän suvussa kulkeva nimi. Olen taas raskaana ja synnytän ihan koska tahansa. Taas vähän jännittää tämä nimiasia ja anopin suhtautuminen siihen. Hän osaa olla todella raivostuttava. Mutta onneksi minulla on ihana aviomies, joka jättää äitinsä kommentit omaan arvoonsa.
Päätös nimestä on sinun ja lapsen isän, eikä kenenkään muun. Ja tekee sitä niin tai näin, niin aina on joku, joka ei tykkää. Harmi vain jos se joku on suorapuheinen...