Sukupuolellako väliä?

Naisina onneksi osaamme katsoa asioita sormien lävitse ja ymmärrämme, että aina miehet eivät osaa ja tajua kaikkea, mutta luultavammin Yyhous-Siperia opettaa ;D

Miten sinä nyt sen katkeruuden tähän nappasit?

Ei kyse ole katkeruudesta. Hyvähän se on että mies saa tukea, kun ryhtyy tähän vaativaan, mutta antoisaan tehtävään. Varsinkin jos on ihan pystymetsästä isukkiurakkaan lähtenyt. Nainen hallitsee monia asioita lähes luonnostaan, joita ei voi olettaa miehen osaavan, joten hyvähän se on avittaa aloittelijaa ;D

Hei, yksinhuoltajuus on tapa elää ja siihen tapaan kuuluu hiukan satiirinen huumori ja silmännikkailu joten; älä ota sitä niin vakavasti :)

Kerroinhan, että hyvinkin läheisiä ja rakkaita ihmisiäni kuuluu yh-isien kaartiin. Heillekö olisin katkera tai kateellinen?

Oikeastaan aloituksen pontimena oli pomoni lämpimät ylisanat työpaikkani yh-isän vastuunkantamisesta (1 lapsi jo teini-iässä).

Ja päiväkodin pieni tapahtuma: Olin jo tuonut kotiin sadevaatteet, koska kesäloma oli ovella, samoin eräs yh-isä. Minulle tokaistiin aika napakasti, että miksi viedä ne kotiin, koska vielä on vajaa viikko hoitoa jäljellä. Iltapäivällä kuulin lepertelyä yh-isälle, miten ei voi ajatellakaan että sade yllättäisi vielä ja sattuuhan noita ja minulle suhaistiin ohimennen, että ei nuo miehet aina ymmärrä näitä lastenjuttuja, että pitää ymmärtää ;D

Avovelipuoleni kertoi, miten heille lykättiin pullapussia ja muuta mukaan kotiinlähteissään ja kavereiden äidit olivat huolissaan, että laittaako isä ruokaa lainkaan. Komioita poikia ovat, yli satakiloisia ;D

En sano, etteikö mies pärjäisi yh:na, mutta joskus toiminta näyttää naisesta aika epäloogiselta ja hellyyttävän kömpelöltä :D

Jossu kirjoitti:

Oikeastaan aloituksen pontimena oli pomoni lämpimät ylisanat työpaikkani yh-isän vastuunkantamisesta (1 lapsi jo teini-iässä).

Ja päiväkodin pieni tapahtuma: Olin jo tuonut kotiin sadevaatteet, koska kesäloma oli ovella, samoin eräs yh-isä. Minulle tokaistiin aika napakasti, että miksi viedä ne kotiin, koska vielä on vajaa viikko hoitoa jäljellä. Iltapäivällä kuulin lepertelyä yh-isälle, miten ei voi ajatellakaan että sade yllättäisi vielä ja sattuuhan noita ja minulle suhaistiin ohimennen, että ei nuo miehet aina ymmärrä näitä lastenjuttuja, että pitää ymmärtää ;D

Avovelipuoleni kertoi, miten heille lykättiin pullapussia ja muuta mukaan kotiinlähteissään ja kavereiden äidit olivat huolissaan, että laittaako isä ruokaa lainkaan. Komioita poikia ovat, yli satakiloisia ;D

En sano, etteikö mies pärjäisi yh:na, mutta joskus toiminta näyttää naisesta aika epäloogiselta ja hellyyttävän kömpelöltä :D

Tuttua on toi että osaanko ruokaa laittaa ja pärjäättekö..
Tuskin naisilta näitä kysellään.
Ps. hiljaa kuiskaan et ommella ei osata :))

Miksi vanhemmat eivät ole valmiit tekemään kookkaitakin muutoksia, että lapset voisivat elää molempien vanhempiensa kanssa vuoroajoin?

Hyvin usein kuuluu vastaus, että muutot ja muu ovat niin hankalia yms.. Itse olisin kyllä valmis kääntämään maat ja mannut, että lasteni toive toteutuisi.

Vanhemmuus ei todellakaan ole helppoja valintoja ja erotilanteessa olisi helpointa hakeutua asumaan mahdollisimman lähelle lapsia ja edes yrittää jotain muuta kuin sisällisotaa lasten kustannuksella = huoltajuusriitaa siitä kumpi "voittaa" potin.

Jos mies todellakin haluaa olla lastensa elämässä mukana, miksi hän ei tee sitä ilman lähihuoltajuutta? SE on kysymys jota kysyn itseltäni enemmän kuin kerran päivässä.

.. ja kuulen olallani istuvan pikkupirulaisen kuiskivan epäselvästi jostain elatusmaksuista jotain .. ;D

Jossu kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät ole valmiit tekemään kookkaitakin muutoksia, että lapset voisivat elää molempien vanhempiensa kanssa vuoroajoin?

Hyvin usein kuuluu vastaus, että muutot ja muu ovat niin hankalia yms.. Itse olisin kyllä valmis kääntämään maat ja mannut, että lasteni toive toteutuisi.

Vanhemmuus ei todellakaan ole helppoja valintoja ja erotilanteessa olisi helpointa hakeutua asumaan mahdollisimman lähelle lapsia ja edes yrittää jotain muuta kuin sisällisotaa lasten kustannuksella = huoltajuusriitaa siitä kumpi "voittaa" potin.

Jos mies todellakin haluaa olla lastensa elämässä mukana, miksi hän ei tee sitä ilman lähihuoltajuutta? SE on kysymys jota kysyn itseltäni enemmän kuin kerran päivässä.

.. ja kuulen olallani istuvan pikkupirulaisen kuiskivan epäselvästi jostain elatusmaksuista jotain .. ;D

Minä jäin velkaisaan omakotitaloomme ja nainen muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen kanssa. Hoitopaikka voi olla vain siellä missä pääasiallinen vanhempi (käytännössä äiti jos äiti niin päättää, isältä ei kysytä. jos isä muuta haluaa niin hän haastaa vain riitaa) asuu enkä minä voi sitä joka päivä sieltä hakea (matkoihin kuluu aikaa). Tässä on vähän vaikea kääntää maita ja mantuja ellen sitten myy taloa ja muuta vuokralle.
Sisällissotaa ei tule jos suostun hymyillen siihen mitä äiti tahtoo, pitäisikö minun siihen suostua? Luopua tasa-arvosta ettei tulisi riitaa? Olen kyllä ennenkin huomannut ettei äidit halua tasa-arvoa vaan niskanpäälläoloa.

Lapsen elämässä voin tietenkin olla mukana ilman lähihuoltajuuttakin mutta käsittääkseni ei ole ihan oikein että lapsen äidillä on yksin päätäntävalta lapsen elämässä. Ellei sitten ole sitä mieltä että isä on vähemmän vanhempi, eli ei mitenkään tärkeä lapselle.

..Elareiden kanssa ei muuten ole ongelmia.

Jossu kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät ole valmiit tekemään kookkaitakin muutoksia, että lapset voisivat elää molempien vanhempiensa kanssa vuoroajoin?

Hyvin usein kuuluu vastaus, että muutot ja muu ovat niin hankalia yms.. Itse olisin kyllä valmis kääntämään maat ja mannut, että lasteni toive toteutuisi.

Vanhemmuus ei todellakaan ole helppoja valintoja ja erotilanteessa olisi helpointa hakeutua asumaan mahdollisimman lähelle lapsia ja edes yrittää jotain muuta kuin sisällisotaa lasten kustannuksella = huoltajuusriitaa siitä kumpi "voittaa" potin.

Jos mies todellakin haluaa olla lastensa elämässä mukana, miksi hän ei tee sitä ilman lähihuoltajuutta? SE on kysymys jota kysyn itseltäni enemmän kuin kerran päivässä.

.. ja kuulen olallani istuvan pikkupirulaisen kuiskivan epäselvästi jostain elatusmaksuista jotain .. ;D

oli muijan viimeinen veto,kun huomasi häviävänsä.Sosukin tuki tätä ratkaisua,mutta minä tyrmäsin ajatuksen.Minusta se on naurettava.Koen niin että kyllä lapsella pitää olla kaksi vanhempaa,mutta yksi selkeä koti.Ei lapsi saa olla "juureton" heittopussi.Ja niinhän siinä kävi että tossahan ne muksut mun luona majailee.

ei yh-isä kirjoitti:

Minä jäin velkaisaan omakotitaloomme ja nainen muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen kanssa. Hoitopaikka voi olla vain siellä missä pääasiallinen vanhempi (käytännössä äiti jos äiti niin päättää, isältä ei kysytä. jos isä muuta haluaa niin hän haastaa vain riitaa) asuu enkä minä voi sitä joka päivä sieltä hakea (matkoihin kuluu aikaa). Tässä on vähän vaikea kääntää maita ja mantuja ellen sitten myy taloa ja muuta vuokralle.
Sisällissotaa ei tule jos suostun hymyillen siihen mitä äiti tahtoo, pitäisikö minun siihen suostua? Luopua tasa-arvosta ettei tulisi riitaa? Olen kyllä ennenkin huomannut ettei äidit halua tasa-arvoa vaan niskanpäälläoloa.

Lapsen elämässä voin tietenkin olla mukana ilman lähihuoltajuuttakin mutta käsittääkseni ei ole ihan oikein että lapsen äidillä on yksin päätäntävalta lapsen elämässä. Ellei sitten ole sitä mieltä että isä on vähemmän vanhempi, eli ei mitenkään tärkeä lapselle.

..Elareiden kanssa ei muuten ole ongelmia.

Saanko kysyä? Saan, tottakai :))

Onko se talo tärkeämpi kuin lapset?

Anteeksi, tällä kysymyksellä loukkaan monia ja haluaisin jotenkin pehmentää kysymystä, mutta se on mahdotonta.

Olen koko ikäni kuullut taloista, joiden takia ei voi sitä sun tätä .. kun on talo.. tämän mökin eteen on tehty nin paljon, lähden täältä vasta jalat edellä yms

Talo on talo ja koti siellä missä sydämesi on, eli missä olet lähempänä lapsiasi. Anna lastesi valita sitten kun ovat vanhempia, mutta anna heille ensin mahdollisuus vapaasti tavata sinua.

Jos minun exäni tekisi niin, antaisin hänelle aika kasan pojoja. Minä jäin vasten tahtoani muutaman km:n päähän asumaan, että tapaamiset onnistuisivat kivuttomasti ja lasten koulut ja päiväkodit pysyivät samoina. Minä luovuin kodistani.. siitä hemmetin ok-talosta, exä ei (ja saan talorahoista ja elareista kai kuulla vielä hautajaisissanikin)

Enempää en voinut tehdä hyvittääkseni sitä että "vein" lapset mukanani.

Oikeus voitaa kirjoitti:

oli muijan viimeinen veto,kun huomasi häviävänsä.Sosukin tuki tätä ratkaisua,mutta minä tyrmäsin ajatuksen.Minusta se on naurettava.Koen niin että kyllä lapsella pitää olla kaksi vanhempaa,mutta yksi selkeä koti.Ei lapsi saa olla "juureton" heittopussi.Ja niinhän siinä kävi että tossahan ne muksut mun luona majailee.

The Winner takes It All, niinpä niin ;)

ei yh-isä kirjoitti:

Minä jäin velkaisaan omakotitaloomme ja nainen muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen kanssa. Hoitopaikka voi olla vain siellä missä pääasiallinen vanhempi (käytännössä äiti jos äiti niin päättää, isältä ei kysytä. jos isä muuta haluaa niin hän haastaa vain riitaa) asuu enkä minä voi sitä joka päivä sieltä hakea (matkoihin kuluu aikaa). Tässä on vähän vaikea kääntää maita ja mantuja ellen sitten myy taloa ja muuta vuokralle.
Sisällissotaa ei tule jos suostun hymyillen siihen mitä äiti tahtoo, pitäisikö minun siihen suostua? Luopua tasa-arvosta ettei tulisi riitaa? Olen kyllä ennenkin huomannut ettei äidit halua tasa-arvoa vaan niskanpäälläoloa.

Lapsen elämässä voin tietenkin olla mukana ilman lähihuoltajuuttakin mutta käsittääkseni ei ole ihan oikein että lapsen äidillä on yksin päätäntävalta lapsen elämässä. Ellei sitten ole sitä mieltä että isä on vähemmän vanhempi, eli ei mitenkään tärkeä lapselle.

..Elareiden kanssa ei muuten ole ongelmia.

Hiukan nostelen kulmiani ja mutristelen täällä, koska tuo "äidin ja lasten toiselle paikkakunnalle muutto"... se hieman särähtää korvaani, koska en hyväksy toimintaa.

Mietin, miksi lastenvalvoja ei ole puuttunut asiaan, kun äiti on ollut lähdössä? Eikö eron pitänyt tapahtua mahdollisimman vähillä arjen muutoksilla nimenomaan lapsen näkökulmasta?

En tiedä, miksi asiaan ei ole puututtu ..

Ja muuten: Kyllä minä tiedän tapauksen, jossa lapset ovat kaksi viikkoa kerrallaan vuorohuollossa vanhempien luona vaikka välimatka on pitkä. Päiväkotipaikat ovat kummassakin kunnassa :)

Jossu kirjoitti:

Hiukan nostelen kulmiani ja mutristelen täällä, koska tuo "äidin ja lasten toiselle paikkakunnalle muutto"... se hieman särähtää korvaani, koska en hyväksy toimintaa.

Mietin, miksi lastenvalvoja ei ole puuttunut asiaan, kun äiti on ollut lähdössä? Eikö eron pitänyt tapahtua mahdollisimman vähillä arjen muutoksilla nimenomaan lapsen näkökulmasta?

En tiedä, miksi asiaan ei ole puututtu ..

Ja muuten: Kyllä minä tiedän tapauksen, jossa lapset ovat kaksi viikkoa kerrallaan vuorohuollossa vanhempien luona vaikka välimatka on pitkä. Päiväkotipaikat ovat kummassakin kunnassa :)

Minulla vuoroviikkohuolto kelpaisi ja niin me aluksi sovimmekin. Lasten äiti sanoi muuttavansa lähelle jotta hommat toimisivat kivuttomasti. Paljon muutakin hän sanoi mutta kaikki mitä sitten teki olikin eritavalla kuin mitä sanoi.
Minä hölmö sinisilmä vaan uskoin kaiken kunnes vähitellen hänen pelinsä alkoi selvitä..

Voiko tosiaan päiväkotipaikan saada kahdesta kunnasta? Tuleeko järjettömän kalliiksi?
Ei se raha sinänsä ole se jonka mukaan mennään mutta jos menot on hirveesti isommat kuin tulot niin silloin rahapuolellakin on merkitystä.

ei yh-isä kirjoitti:

Minulla vuoroviikkohuolto kelpaisi ja niin me aluksi sovimmekin. Lasten äiti sanoi muuttavansa lähelle jotta hommat toimisivat kivuttomasti. Paljon muutakin hän sanoi mutta kaikki mitä sitten teki olikin eritavalla kuin mitä sanoi.
Minä hölmö sinisilmä vaan uskoin kaiken kunnes vähitellen hänen pelinsä alkoi selvitä..

Voiko tosiaan päiväkotipaikan saada kahdesta kunnasta? Tuleeko järjettömän kalliiksi?
Ei se raha sinänsä ole se jonka mukaan mennään mutta jos menot on hirveesti isommat kuin tulot niin silloin rahapuolellakin on merkitystä.

Teepä näin: Aloita prosessi kysymällä kuntasi päivähoitotoimesta lapsillesi hoitopaikkaa kahdeksi viikoksi / kk, ja perustelet erikoisen hoitotarpeen lasten vuoro(2-)viikkoishuollolla. Pirkanmaalla vastaava jo toimii, eikä eskarikaan ole ongelma. Sen jälkeen kun sinulla on varma hoitopaikka tiedossa, kerrot ex-vaimollesi, että lapset tulevat luoksesi asumaan puoleksi kuukaudeksi kerrallaan esim 1.-15 pvä ja vuoronvaihto on kellonlyömällä silloin ja silloin ja jos ehdotus ei hänelle sovi, kerrot hakevasi yksin-lähihuoltajuutta.
Tee sopimuksestanne valmiiksi malli jossa käy selville kaikki suuret linjaukset ja pilkutkin, varaa aika lastensuojeluviranomaiselle ja siellä allekirjoitatte sopimuksen. That's it!
Hömö on nainen, jos uskaltaa uhmata valmiiksi petattua toimivaa vuoroviikkohuoltajuutta.

Jos lastesi äiti on kertonut muuttavansa lähimaisemiin, miksi et äänekkäämmin älähtänyt heti, kun ymmärsit hänen lähtevän kiertämään maailmaa lastesi kanssa?

Enpä alle kirjoittais noita väittämiä.

Toisella on heppi ja toisella viiva..siinä näkyvät erot.

Ensimmäinen ja viimeinen väite?? - Yritä vähän
perustella näkökulmaasi..