Sinä jonka tiemme erosivat vuosia vuosia sitten. Muistat varmaan kun kirjoitin tänne palstalle silloin ja vastasit siihen, siitähän koko juttu meni miten sitten meni.
Olen niin valtavan pahoillani miten tyhmä poika olin silloin. Vaikka näit miehen josta odotit paljoa, niin sait vain alistuvan pojan koltiaisen. Olit niin häkeltynyt minusta, mutta kaikki mistä loukkasin itseäni takiasi oli vain minun syytäni. Usko jo...
Väsyneenä aamulla kiukuissani halusin huomiotasi. Kirjoitin harakanvarpaita tokkuroissani ja jätin sen sinulle luettavaksi. Ihmettelin miksi sellainen viha ja raivo kantautui korviini, mutta en enää ihmettele.
Mä jätin sinut yksin ja kuvittelin että tykkäisit minusta tai jotain siistii tapahtuisi. No onneksi sinä olit rohkea ja puutuit peliini. Et halunnut loukata, mutta jämerät otteesi kyllä loukkasi minua, mutta hyväksyn sen ja ansaitsin sen. Nyt ei ole kyse siis mistään väkivällästä, vaan ihan verbaalisesta kommunikaatiosta.
Huomaat varmaan mistä jauhan ja mitä välttelen. Se on se trauma minkä kärsin takiani. Voisin sanoa takiasi, mutta et sinä minua yllyttänyt tai edes kehottanut olemaan kiinnostunut. Minä itse opin ja tein päätöksiä itsekseni. Siitä olen kiitollinen myös sinulle, että opetit miten tärkeää on kommunikoida ja puhua asioista.
Miten kuitenkin sinulle lohtua toisin enää? Kaikki on muuttunut maailmassa, mutta syvällä sisälläni vielä suren meitä. En siksi miten meillä meni, vaan miten rumasti se päättyi ja vain siksi, että en uskaltanut sinulle puhua. Ihastuin sinuun, mutta en koskaan ollut valmis lähestymään kanssasi. Pelkäsin koskea sinuun, koska en halunnut luopua sinusta. Tiesin että on helpompi jos emme muuta kuin halaisi, vaikka sekin rikkoi sydämeni täysin.
Niin murheellinen olen ollut. Olen kuitenkin onnellinen että sinä olet minulle ollut. Ja olethan vieläkin vähintäänkin muistoissani. Haluan puhua sinusta monelle ja kertoa miten sydämeni särkyi ja kasautui ja särkyi ja kokoontui. Kuinka puhuttelit sydäntäni ja kasvatit minua miehenä niin valtavasti.
Toivon tällä hetkellä että seurustelen joku päivä erään todella ihanan naisen kanssa, ja toivon että hän kuuntelisi minua kun haluan kertoa elämästäni ja myös sinusta. Eniten toivon hänen oivaltavan miten paljon merkitset minulle ja kuinka autoit minua jokaisena päivänä eteenpäin aina siihen asti kun kohtasin hänet. Kohtasin hänet muuten samalla tapaa kuin sinutkin...
Rakastuin häneen. Kiva varmaan kun kerron sinulle nyt tässä, herää varmaan ajatus. Sinä et kuitenkaan koskaan ikinä minua menettänyt, vaan olenhan minä nytkin tässä kirjoittamassa juuri sinulle. Ja onhan sinullakin mies... elämässäsi.
Voihan tässä kohdallani käydä että saan pakit ja sitten olen tuplasurullinen. En toivoisi niin enää... sinä varmaan aavistat jo tuleeko minusta ja hänestä mitään, koska tiedät minut näissä asioissa.
Mutta hei! Minä arvostan sinua. Toivon että mietit minusta hyvää, mutta pahaakin saat ajatella ja kertoakin minulle. Oikeastaan jos saan turpaani sen takia mitä tein, niin sekin olisi oikein minulle. Minä uskon että olet vuodattanut kyyneleitä takiani ja Jumala on laskenut niistä jokaisen. Siis jos tahdot niin vaadi minulle rangaistusta. Pyydä vaikka että en saa vieläkään rakkautta elämääni, ja se totisesti tapahtuu. Ymmärrän sitten jos pakit saan että ansaitsin sen koska tein väärin menneisyydessäni.
Mutta lopuksi vielä. Sä olet hyvä tyyppi! Saat laittaa mulle vaikka viestiäkin jos haluaisit. Voit vaikka sanoa että sinua harmittaa käytökseni silloin ja se vaivaa sinua. Niin mielelläni oikeasti pyytäisin vielä anteeksi ja anteeksipyynnön saatuani sinulta olisin super onnellinen. Tavallaan myönnän kuitenkin, että sinun maailmasi ei ole minulle avautunut. Tietäisinpä mitä oikeasti minusta ajattelit silloin... ja onko nyt mahdollisuus meidän parantua siitä kaikesta.
Olet tärkeä🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹
Olen niin valtavan pahoillani miten tyhmä poika olin silloin. Vaikka näit miehen josta odotit paljoa, niin sait vain alistuvan pojan koltiaisen. Olit niin häkeltynyt minusta, mutta kaikki mistä loukkasin itseäni takiasi oli vain minun syytäni. Usko jo...
Väsyneenä aamulla kiukuissani halusin huomiotasi. Kirjoitin harakanvarpaita tokkuroissani ja jätin sen sinulle luettavaksi. Ihmettelin miksi sellainen viha ja raivo kantautui korviini, mutta en enää ihmettele.
Mä jätin sinut yksin ja kuvittelin että tykkäisit minusta tai jotain siistii tapahtuisi. No onneksi sinä olit rohkea ja puutuit peliini. Et halunnut loukata, mutta jämerät otteesi kyllä loukkasi minua, mutta hyväksyn sen ja ansaitsin sen. Nyt ei ole kyse siis mistään väkivällästä, vaan ihan verbaalisesta kommunikaatiosta.
Huomaat varmaan mistä jauhan ja mitä välttelen. Se on se trauma minkä kärsin takiani. Voisin sanoa takiasi, mutta et sinä minua yllyttänyt tai edes kehottanut olemaan kiinnostunut. Minä itse opin ja tein päätöksiä itsekseni. Siitä olen kiitollinen myös sinulle, että opetit miten tärkeää on kommunikoida ja puhua asioista.
Miten kuitenkin sinulle lohtua toisin enää? Kaikki on muuttunut maailmassa, mutta syvällä sisälläni vielä suren meitä. En siksi miten meillä meni, vaan miten rumasti se päättyi ja vain siksi, että en uskaltanut sinulle puhua. Ihastuin sinuun, mutta en koskaan ollut valmis lähestymään kanssasi. Pelkäsin koskea sinuun, koska en halunnut luopua sinusta. Tiesin että on helpompi jos emme muuta kuin halaisi, vaikka sekin rikkoi sydämeni täysin.
Niin murheellinen olen ollut. Olen kuitenkin onnellinen että sinä olet minulle ollut. Ja olethan vieläkin vähintäänkin muistoissani. Haluan puhua sinusta monelle ja kertoa miten sydämeni särkyi ja kasautui ja särkyi ja kokoontui. Kuinka puhuttelit sydäntäni ja kasvatit minua miehenä niin valtavasti.
Toivon tällä hetkellä että seurustelen joku päivä erään todella ihanan naisen kanssa, ja toivon että hän kuuntelisi minua kun haluan kertoa elämästäni ja myös sinusta. Eniten toivon hänen oivaltavan miten paljon merkitset minulle ja kuinka autoit minua jokaisena päivänä eteenpäin aina siihen asti kun kohtasin hänet. Kohtasin hänet muuten samalla tapaa kuin sinutkin...
Rakastuin häneen. Kiva varmaan kun kerron sinulle nyt tässä, herää varmaan ajatus. Sinä et kuitenkaan koskaan ikinä minua menettänyt, vaan olenhan minä nytkin tässä kirjoittamassa juuri sinulle. Ja onhan sinullakin mies... elämässäsi.
Voihan tässä kohdallani käydä että saan pakit ja sitten olen tuplasurullinen. En toivoisi niin enää... sinä varmaan aavistat jo tuleeko minusta ja hänestä mitään, koska tiedät minut näissä asioissa.
Mutta hei! Minä arvostan sinua. Toivon että mietit minusta hyvää, mutta pahaakin saat ajatella ja kertoakin minulle. Oikeastaan jos saan turpaani sen takia mitä tein, niin sekin olisi oikein minulle. Minä uskon että olet vuodattanut kyyneleitä takiani ja Jumala on laskenut niistä jokaisen. Siis jos tahdot niin vaadi minulle rangaistusta. Pyydä vaikka että en saa vieläkään rakkautta elämääni, ja se totisesti tapahtuu. Ymmärrän sitten jos pakit saan että ansaitsin sen koska tein väärin menneisyydessäni.
Mutta lopuksi vielä. Sä olet hyvä tyyppi! Saat laittaa mulle vaikka viestiäkin jos haluaisit. Voit vaikka sanoa että sinua harmittaa käytökseni silloin ja se vaivaa sinua. Niin mielelläni oikeasti pyytäisin vielä anteeksi ja anteeksipyynnön saatuani sinulta olisin super onnellinen. Tavallaan myönnän kuitenkin, että sinun maailmasi ei ole minulle avautunut. Tietäisinpä mitä oikeasti minusta ajattelit silloin... ja onko nyt mahdollisuus meidän parantua siitä kaikesta.
Olet tärkeä🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sääntö numero 1. Älä koskaan puhu kumppanillesi existäsi. Ei, vaikka miten ihana ja mukava olisi ollut. Se ei kuulu tulevaan suhteeseen.
Ei hän ole ex. Hän on nainen kehen rakastuin, mutta jonka kanssa emme edes suudelleet. Kyllä nainen ymmärtää kun rehellisesti kerron.
Miten helvetin heikko itsetunto pitää olla että toisen exästä ei kestä kuulla? Minä käsken exän pistämään sen vaimon kaiuttimeen, kun haluan kuulla sen mielipiteen ukosta miten idiootti se osaa olla.
Kirjoittaako aloittaja nyt samasta ihmisestä, menneessä ja tulevassa muodossa? Uusi mahdollisuus? Hiukan sekava aloitus 🤔
Ei. Kahdesta eri naisesta.
Älä mee jauhaan tommosii... Uus nainen dumppaa heti
Mä tiedän tän jutun jostain ennalta.
Mitä hemmettiä?
Täh? Kerro lisää
Mä olen nähnyt tälläsen ennenkin.
Missä? Täälläkö. :o
Niin täällä kai,
missä muuallakaan oisin voinut?
Paitsi unessa...
Hei.
Surin sitä,etten tiennyt enää pidemmän päälle kuka teistä minulle vastasi. Tiedän,että teitä on monta. Tavallaan et ole heidän kanssaan(muiden) missään tekemisissä.
Loukkaannuin yhdestä asiasta nähdessämme. Tai oikeastaan kahdesta. Olit jo niin nykyajan kiemuroista vietettyäsi ennen minun parikymmentä vuotta jo kaupungissa.
Itse olin laitteineen vihannut nykyaikaa jo ajat sitten. En muuten.
Halusin elää,ja ajattelin,että sinäkin mutta huomasin,että ajattelit minun olevan jo vanha. Vaikken todellisuudessa ollut vielä niin kovin.
Halusin pelastaa sinut oikeaan elämään pois "tästä nyky-yhteiskunnasta",jonka ulkopuolella olin itsekkin jo elänyt.
Olit minusta häikäisevän hyvännäköinen kaikesta huolimatta.
Joo,optionhan me valmiita leikkimään,kun vaan masennuksesta olisi siigmhen enää kyetty. Tiesitkö,että olin minäkin elänyt yksin jo 10 vuotta.
Halusin sinusta ystävän aluksi,että pikkuhiljaa estettäisiin,mutta koin,etten saanut sinulta lupaa siihen.
Petyin sitten,kun sinusta itsestäsi ei kuulunutkaan enää mitään,vaan annoit veloillesi vuoron pitää hauskaa kanssani.
En tiedä,et kai pitänyt ulkonäöstäni.
No,se sama minulle enää on.
En tunne itseäni ainakaan rumaksi,ja tervehtymiseni myötä olenkin voinut hyvin jo toistakymmentä vuotta.
Sinua näin kerran "eromme" jälkeen. Sateisena iltana. Olit jälkeen kävelemässä yksin,nyt sateenvarjon kanssa.
Sori,mut ite inhoon sateita.
Se on ollut mulla pienestä pitäen.
Koirit minulle ehkä varjosi alta vähän nähdäänkin,näit minut nimittäin kaupan ikkunan läpi.
Mutta,kova nuoresi esti sen.
Nyt ymmärrän,että kun olit saanut pakit siltä naiselta,niin olit luovuttanut kaikkien suhteen.
Minulla ei ole miestä.
Ja Olen niin kauan yksin,kun pöydän kerrakseni.
Ehkä.me opitaan vähitellen,pikkuisen jo kahestaan nauramaankin toisillemme ja itsellemme,yhdessä. Varovasti. En minäkään.tylkää räkänauruista.
Olit elänyt jo hulppeaa nuoruuttasi,ilmeisesti.
Totta,etten koskaan pääsisi "samalle viivalle" harrastuksesi myötä tms.
Mutta täytyy myöntää,että harvoin sellaiset naisia kiinnostaa.
Ja sikaa teille kuitenkin pitäisi antaa moiseen.
Älä ota tätä tulytykdrnä,sitä de ei ole,olen iloinen,että olin ilmeisesti sen arvoinen kuitenkin ,että saatoit minulle asiasta mainita. Tiedän Kyllä mitä se on,de harrastuksesi,vanha. En ole kasvanut umpiossa!
Mutta,paljon olisi vielä puhuttavaa.
Ja koskettaminen minussa on juuri niin herkkää, kuin saatoit kuvitellakkin,ja mikä kävi toteen.
Mutta,nämä ovat raskaita asioita kaikkinensa käsitellä minulle,sinussa vieläkin.
Minulla ei ole miestä,rilävtule,ennenkuin saan arvokseni.
Em ole enää mielisairas,vaan minulla on Sydänlääke. Olen Tunteva ihminen!.
Toivon,että kirjoittelisit vielä minulle.
Te.
Merja
Moi
Mä rakastan sua.🔥
Ihan kauhea teksti
Ehkä skidisti maaninen.
Tää tuntuu niin tekoälyllä tehdyltä. Ei aidolta yhtään.
Voi ny vittu montoko tälläistä rakastumista sulla oikein onkaa kieroksessa ? Mä tiedän et muiton ollu koko ajan Teetkö sä perkele kaikille naisille ton saman kuvion😤
Ei siis ihme et kaipaat vihaani mies niin kovin .
En oo miettiny sen syytä ikinä mut nyt ymmärrän kyllä.
Kiitos tämä selvensi paljonkin🤣🤣
Taitaa tosin kyllä olla vihan sijasta olemasss paljon
tehokkaampi rangastus eli jätän sinut ja pimeän puolesi täysin vaille huomiotani jatkossa🖤
Dominoiva nainen
Tämä kuulostaa tutulta... vähän hiukan muuttaen.
Hei, kaikkea hyvää uuden rakkauden kanssa. Toivon sydämestäni, että saatte toisenne ja elämääsi kaikkea hyvää ❤️Olet arvokas💙