Ja mietin kuinka kaunis voi ollakaan...
Mutta onko se hyvä juttu minulle? Oikeastaan että ajattelen sinua itsenikin edestä ei ole hyvä asia. Minun täytyy ajatella nyt itseäni...
Minä elän elämääni. Olen mies joka tähtää yli tähtien. Tiedän että tulevaisuuteni tulee olemaan melko voimakas... julkisuutta ja voittoja voiton perään. Mikään ei pysäytä minua, mutta kaikki maailman antimet turruttaa lopulta. Kyllä rahaa ja naisia riittää, mutta kun kulutettu aito tunne sisältäni pois pelkällä haaskauksella ja kiittämättömyydellä, niin menetän ilon niistäkin. Lopulta äärimmäisen vahvat aineet valtaavat elämäni. Korruptoidun ja kuolen omaan kuseeni vanhana ukon kääkkänä yksin palatsissani.
Sellainen tulevaisuus minulla. Äärimmäisen pitkä matka sinne ja korjatakin voin tavoitteitani, vaikka ne nyt pohjautuvatkin pelkälle kuivalle totuudelle... huomaan kuinka ihmisyys katoaa ja materia valtaa elämäni. Mikään ei sitten enää kiinnostaisi. Toisaalta olet sinä nyt elämässäni. Olet kuin laskettu ankkuri etten nousisi yksin pilviin ja tuhooni. Sinä olet ihminen, joka pitää minut maanpinnalla. Säilytän järkeni vain nyt koska sinä olet minulle elämän tie, jonka tahtoisin valita.
Silti en tiedä onko kohtaloni mikä. Tiedän että katkeroidun vaan pettymyksistä ja siitä saan energiaa puskea valtaan. Toivon että en pettyisi, mutta ymmärrän jos minun on pakko. Odottaa sitten h*lvetti minua, kun sieluni myyn paholaiselle.
Mutta onko se hyvä juttu minulle? Oikeastaan että ajattelen sinua itsenikin edestä ei ole hyvä asia. Minun täytyy ajatella nyt itseäni...
Minä elän elämääni. Olen mies joka tähtää yli tähtien. Tiedän että tulevaisuuteni tulee olemaan melko voimakas... julkisuutta ja voittoja voiton perään. Mikään ei pysäytä minua, mutta kaikki maailman antimet turruttaa lopulta. Kyllä rahaa ja naisia riittää, mutta kun kulutettu aito tunne sisältäni pois pelkällä haaskauksella ja kiittämättömyydellä, niin menetän ilon niistäkin. Lopulta äärimmäisen vahvat aineet valtaavat elämäni. Korruptoidun ja kuolen omaan kuseeni vanhana ukon kääkkänä yksin palatsissani.
Sellainen tulevaisuus minulla. Äärimmäisen pitkä matka sinne ja korjatakin voin tavoitteitani, vaikka ne nyt pohjautuvatkin pelkälle kuivalle totuudelle... huomaan kuinka ihmisyys katoaa ja materia valtaa elämäni. Mikään ei sitten enää kiinnostaisi. Toisaalta olet sinä nyt elämässäni. Olet kuin laskettu ankkuri etten nousisi yksin pilviin ja tuhooni. Sinä olet ihminen, joka pitää minut maanpinnalla. Säilytän järkeni vain nyt koska sinä olet minulle elämän tie, jonka tahtoisin valita.
Silti en tiedä onko kohtaloni mikä. Tiedän että katkeroidun vaan pettymyksistä ja siitä saan energiaa puskea valtaan. Toivon että en pettyisi, mutta ymmärrän jos minun on pakko. Odottaa sitten h*lvetti minua, kun sieluni myyn paholaiselle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluatko hänet vai et?
En rehellisesti tiedä.
Onko pakko valita menestyksen ja hänen välillä?
Ei minulla ole valinnanvaraa.
Kuinka niin?
Onko sinulla muka?
Et selvästikään ole lukenut satuja tarpeeksi, kun on jäänyt ymmärtämättä se ikiaikainen viisaus: mikään materia maailmassa ei lopulta korvaa toisesta ihmisestä saatavaa tukea, rakkautta ja lämpöä. Valta turmelee, suurinta katkeruutta on ymmärtää liian myöhään että olisi voinut saada kaiken, jos olisi ymmärtänyt omaisuutensa arvon. Kestävä tyydytys, joka luo ihmiseen kyvyn synnyttää onnellisuutta sisäsyntyisesti vs. Nopea, katoava ja jatkuvasti lisää polttoainetta tarvitseva tyydytys. Ei pitäisi olla vaikea valinta. Kuulostat melko epäkypsältä. Kuuluisuus ja mainekin on katoavaa, kuka sinua sitten lohduttaa kun pilvilinnasi romahtavat? Monilla merkkihenkilöillä on myös kotiasiat kunnossa, mutta heillä lieneekin motiivina se ns. oman juttunsa teko, eikä muovinen ihailu ja maine. Kohtalo on valintojen sarja, jossa luoti voi halutusta kohteestaan hieman kimmota, mutta jonka lähtölaukauksen jokainen tähtää ja ampuu itse. Suunnan valinta. Valitse!